Jatkoajan leffakerho

[olkikuukkeli]

Noniin, katsoin vahingossa Netflixistä elokuvan nimeltä San Andreas.

Ensinnäkin täytyy todeta, että kun sokkona tämän Netflixistä valitsin ja 20 minuuttia oli kulunut, täytyi kaivaa IMDB esille ja katsoa ohjaaja. Hämmästys oli suuri, kun se ei ollut Roland Emmerich vaan joku Peyton. No, nimi muistiin, ettei ikinä tule hänen ohjaamiaan elokuvia uudestaan katsottua.

San Andreas on huonoin koskaan kokonaan katsomani elokuva. Se on niin huono, että kun olin lopettamassa sitä kesken, halusin kuitenkin jostain sairaasta syystä katsoa sen loppuun asti. Motivaationa ainoastaan se, että kuinka huono elokuva voi olla. Voi sanoa, että sillä saralla ei tullut mitään pettymyksiä: elokuva ei säästä katsojia miltään kliseeltä. Erikoistehosteet ovat sentään paikoitellen kauniita, mutta vain sitä. Tähän elokuvaan ei ole hirveästi kysytty vahinkomallintamisesta aihepiirin eksperteiltä mitään.

Kliseisyys on yksi juttu, mutta San Andreakseen on onnistuttu valitsemaan kliseevalikoimasta ne kaikkein hirveimmät ja lajissaan epärealistisimpaan kategoriaan kuuluvat. Joka ikinen pelastuminen on hiuksen hieno (kuolema vaani tietenkin sekunnin murto-osan päässä), vaikea tilanne kokee kesken kaiken seuraavan kertaluokan pahennuksen tilanteeseen, jne. Elokuvassa ei ole yhtään toimivaa jännitys-, saati yllätyselementtiä – joka ikinen kohtaus menee juuri niin kuin joskus aiemminkin elokuvan nähnyt ihminen voi olettaa.

Luokattoman surkean käsikirjoituksen lisäksi täytyy antaa oikein erikoisen iso peukku castingille. Ruudussa pidempään viihtyvistä naisista kaikki ovat tissibeibejä ja roolit tyhjyyttään kumuavia kuoria. Näyttelijöistä kaikki eivät ole surkeita, mutta käsikirjoittaja ei ole antanut mitään mahdollisuutta pelastaa mitään. Ottaen huomioon, että elokuvassa ollaan tekemisissä suurten ihmismassojen kanssa, on hahmoja hämmentävän vähän. Ilkeä isäpuoli, brittiveljekset ja avioerofamily muodostavat ydinryhmän muiden ihmisten ollessa (verettömästi tietenkin, tämähän on K12 suuren yleisön houkuttelemiseksi teatteriin) liiskattavaa rekvisiittaa.

Elokuvan jälkeen mielessä olevan suoranaisen suuttumuksen – kuinka paljon katsojia voi oikein aliarvioida!? – ohella pyörii usein mieleen juolahtanut kysymys: onko katastrofielokuvista aina pakko tehdä niin kliseisiä ja huonoja? Tässäkin elokuvassa itse lähtöskenaario on mielenkiintoinen ja kauhistuttava, mutta kaikki sen jälkeen on tehty päin prinkkalaa. Liekö kalliin elokuvan suhteen kiusaus tehdä kaikki niin varman päälle, ettei floppausta varmasti tulisi? Tällä kustaan kyllä varmasti omaan nilkkaan, sillä kyllä suuri yleisökin nyt sentään jonkinlaisen tason haluaisi säilyttää.

Tätä elokuvaa voi suositella ainoastaan B-elokuvien ystäville

 

[godspeed]

Tätä elokuvaa voi suositella ainoastaan B-elokuvien ystäville

Kyseessä ei ole b-elokuva, mutta kysyisin kuitenkin, että mitä vikaa on b-elokuvissa? Ovat usein kiinnostavampia kuin nämä isot tuotannot.

 

[olkikuukkeli]

Kyseessä ei ole b-elokuva, mutta kysyisin kuitenkin, että mitä vikaa on b-elokuvissa? Ovat usein kiinnostavampia kuin nämä isot tuotannot.

Voivat kai ne toimia, jos sen kaltainen huumori puhuttelee. Siksi tuon suosittelun perään laitoinkin. Ainakin omista B-elokuvia fanittavista ystävistäni suurin osa katsoo juuri sellaista kamaa, joka on tahattomasti hauskaa. Itselleni tuon lajin huumori ei oikein toimi.

 

[godspeed]

Voivat kai ne toimia, jos sen kaltainen huumori puhuttelee. Siksi tuon suosittelun perään laitoinkin. Ainakin omista B-elokuvia fanittavista ystävistäni suurin osa katsoo juuri sellaista kamaa, joka on tahattomasti hauskaa. Itselleni tuon lajin huumori ei oikein toimi.

Eli siis b-elokuva on joidenkin mukaan automaattisesti tahattomasti hauskaa? Tai humoristista? Herää kysymys millaisen elokuvan miellät b-elokuvaksi tai ylipäätään mikä on sinun käsityksesi elokuvasta taidemuotona? Ei nyt ihan vakuuta.

 

[olkikuukkeli]

Eli siis b-elokuva on joidenkin mukaan automaattisesti tahattomasti hauskaa? Tai humoristista? Herää kysymys millaisen elokuvan miellät b-elokuvaksi tai ylipäätään mikä on sinun käsityksesi elokuvasta taidemuotona? Ei nyt ihan vakuuta.

En nyt jaksa koko filosofiaani tähän ruveta kirjoittamaan, mutta B-elokuva tarkoittaa nykyään - kai yleisemminkin - lähinnä pienellä budjetilla tehtyä huonoa elokuvaa. Toki sillä voidaan tarkoittaa myös pelkästään pienen budjetin elokuvaa, mutta se on kyllä ainakin omissa piireissäni harvinaisempaa. Esimerkiksi pienen budjetin taide-elokuvia en ole koskaan nähnyt laitettavan tuon nimikkeen alle. Termin historian toki tiedän, mutta alkuperäisen B-elokuvan määritelmä ei ole relevantti nykyaikana.

En pidä itseäni kuitenkaan elokuvaharrastajana per se, joten termien käyttö voi olla hakusessa.

 

[Barnes]

Olen Rocky-elokuvien (joskin se vitososa on todella puuduttava elokuva) ystävä, mutta tämä Creed, joka siis on uusin ko. sarjan filkoista, on yhä katsomatta. Kysynkin siis, että kannattaako sitä katsoa? Onko kyseessä erinomaisen kutososan kaltainen kunnianosoitus Rockylle vaiko kenties pelkkä rahastus legendan kasvoilla, mikä on silkkaa ajanhukkaa?

 

[Vintsukka]

Olen Rocky-elokuvien (joskin se vitososa on todella puuduttava elokuva) ystävä, mutta tämä Creed, joka siis on uusin ko. sarjan filkoista, on yhä katsomatta. Kysynkin siis, että kannattaako sitä katsoa? Onko kyseessä erinomaisen kutososan kaltainen kunnianosoitus Rockylle vaiko kenties pelkkä rahastus legendan kasvoilla, mikä on silkkaa ajanhukkaa?

Jos Rockyistä tykkäät, ihan varmasti tykkäät Creedistäkin.

 

[Jupe]

Tsekattu Angry Birds 2D dubattu ja Chef

Angry Birds tuntuu herättävän paljon tunteita ja ehkä sen kuuluukin, tälläisestä lasten elokuvasta aikuisten palstalla on helppo sanoa että ei ole mun juttu. Mutta mä lähtisin lähestymään tätä toiselta suunnalta, kyseessä täysin tuntematon askel pelimaailmasta elokuvakankaalle ja oli täysi mysteeri toimiiko ollenkaan. Tuohon on helppo todeta että toimii, ei tämä parasta animaatiota ole nyt lähivuosina mutta kyllä se omassa genressään kärkeen menee. Musa score on todella laadukas, siihen mennyt varmaan hyvä siivu budjetista, harvoin kuulee näin paljon originaalihittejä elokuvissa. Monesti juuri piirretyt nykyään satsaavat menevään musiikkiin ja tämä ei ole poikkeus, sen suhteen ihan kärkipäähään sijoittuu kilpailijoihinsa nähden.
Hyvin mielestäni tuotiin pelin teemat kankaalle, ritsa, possut, lintuhahmot ja tietenkin nerokkaasti jo elähtänyt Mahti Kotka. Leppoisaa koko perheen viihdettä, aivot narikkaan, diggasin. 4 / 5
Angry Birds -elokuva (2016) - IMDb

Chef oli erinomainen kulinaristien elokuva, nämä ovat olleet vähissä sitten Sidewaysin. Saa ehdotella jos palstaveljet tietää vastaavia. Erittäin hyvin kuvattu kokkailujutut, jopa niin että jokin resepti ainakin osittain jäi mieleen, eikä missään nimessä pitkästyttävästi. Yllätti todella positiivisesti miten saa aiheesta hyvän elokuvan. Jon Favreau tekee hyvän roolin kokkina joka toteuttaa unelmansa ruokarekasta. Scarlett Johansson on aina yhtä ihana ja Dustin Hoffmankin yllättää sivuroolissa. Hyvän mielen elokuva 4½/ 5
Chef (2014) - IMDb

_

 

[L. Paraske]

Chef oli erinomainen kulinaristien elokuva, nämä ovat olleet vähissä sitten Sidewaysin. Saa ehdotella jos palstaveljet tietää vastaavia.

En ole nähnyt, mutta tuossa joulun tienoilla leffassa pyöri ainakin Bradley Cooperin tähdittämä Liekeissä.

Chef oli ihan kiva ja huoleton leffa kyllä ja näköjään nyt kun tsekkasin niin heikompia arvioita tuo Liekeissä (Burnt) on saanut, mutta kenties kuitenkin katsastamisen arvoinen tapaus.

Paras näkemäni ravintolamaailmaan sijoittuva elokuva taitaa olla Ang Leen Syö juo mies nainen.

 

[Jupe]

Bradley Cooperin tähdittämä Liekeissä.

Ang Leen Syö juo mies nainen.

Kiitti vinkeistä. Tuo ensimmäinen ainakin onnistuu helposti tsekata kun tuli juuri vuokraamoon mikä löytyy himalaitteilla. Perustavanlaatuinen ero Chefiin ainakin tuo teema joka vetää tuonne michelin hommiin ja kuinka vakavasti monet huippukokit on sen ottaneet ja vetäneet itsensä ihan oikeissa elämässä kiikkuun saakka. Chefin vahvuus on juurikin tuo rento ote mihin liittyikin viittaus lähes kulttistatuksen omaavaan Sidewaysiin.

Ang Leen leffan näistä aiheista olinkin jo unohtanut, eli en ole nähnyt ja täytyy etsiä käsiin.

_

 

[godspeed]

Olen Rocky-elokuvien (joskin se vitososa on todella puuduttava elokuva) ystävä, mutta tämä Creed, joka siis on uusin ko. sarjan filkoista, on yhä katsomatta. Kysynkin siis, että kannattaako sitä katsoa? Onko kyseessä erinomaisen kutososan kaltainen kunnianosoitus Rockylle vaiko kenties pelkkä rahastus legendan kasvoilla, mikä on silkkaa ajanhukkaa?

Katsoin Creedin lähinnä Stallonen takia, jota ilman elokuvaa tuskin olisi kannattanut tehdäkään. Jos kiinnostaa syltyn tarinointi niin siitä vaan, sillä suoritushan on ihan mainio.

 

[Vintsukka]

Burntia en ole minäkään nähnyt, eikä jostain lukemani arvio "soulless movie about soulless people making soulless food" ei innostanut katsomaankaan.

Chef taas oli pirun toimiva hyvän mielen elokuva. Metapuoltahan tuossa leffassa on se, että Jon Favreau, jonka edelliset elokuvat olivat tarkoissa raameissa tehtyjä ison budjetin rymistelyjä, toteuttaa itseään tekemällä elokuvan kokista, joka kyllästyy huippuravintolan tiukkoihin raameihin ja haluaa toteuttaa itseään.

 

[MustatKortit]

13 hours - The secret soldiers of Benghazi on tositapahtumiin perustuva leffa Libyasta ja vuoden 2012 levottomuuksista.

Täytyy todeta, että olin positiivisesti yllättynyt, leffa oli ihan mukaansatempaavaa viihdettä ja vertautuu aika hyvin siihen Blackhawk down- leffaan vuosien takaa. Ihan virkistävä näkökulma tämä yksityisen turvallisuuspalvelun palkkasotilaiden kuvaaminen.

Kyllä mä tätä suosittelisin tämän tyypin toimintaleffoista kiinnostuineille. Myös budjetti tehosteisiin on ollut tarpeeksi iso, että näyttää hyvältä valkokankaalla.

 

[Klose16]

13 hours - The secret soldiers of Benghazi on tositapahtumiin perustuva leffa Libyasta ja vuoden 2012 levottomuuksista.

Onko tuossa leffassa käsitelty miten USA:n ulkopoliittisen hallinnon osuus tapahtumiin muuten kuin lähetystössä?
Vai onkohan ihan vaan toiminnallinen kuvaus.

 

[ms.qvist]

Jokunen leffa on tullut katsastettua - tahti ei kuitenkaan kovinkaan kummoinen nykyään ole, 1-2 leffaa viikossa.

Christopher Morrisin Four Lions on mustakomedia, jossa pistetään halvalla brittiläisiä jihadisteja - tai sellaiseksi aikovia. Katsoin leffan vasta nyt ensimmäistä kertaa vaikka se on jo puolen vuosikymmentä vanha (ja lojunut minullakin hyllyssä jo useamman vuoden).

Leffan jihadistigalleria on tietyllä tapaa perinteinen, yksi on muslimiksi kääntynyt ja taistelun nimeen vannova pottunenäbritti, hänen ohella joukkoon kuuluu enemmän tai vähemmän yksinkertaisia ulkomaaneläviä joita täydentää yksi jotakuinkin skarppi paki. Ydinryhmän ollessa tämän, on odotettavissa epämääräistä sekoilua ja kommelluksia - ja eriasteisia väärintulkintoja ja hämmentyneitä ihmismieliä. Vaikka ilmassa on kohtalaista parodiointia, tietyt teemat varmasti ovat sellaisia joita oikeassakin elämässä esiintyy ja kuinka näitä epävarmoja oikean ja väärän välillä kamppailevia yritetään sanojen voimalla kääntää sinne jihadismin ja tappamisen puolelle.

Elokuva on ihan katsottava kategoriassaan, siinä on sopivasti draaman aineksia matkassa - sen ohella, että huumorin keinoin lyödään jihadisteja, saa yhteiskunta kokonaisuudessaan ihmisten ohella iskuja vasten kasvoja. Oikeastaan kumpikin kulttuuri - jihadismin nimeen vannovat heistä leffassa muovatun kuvan muodossa kuin myös sitten länsimainen "mcdonalds-kulttuuri".

Mietin vaan, jos Suomessa moinen elokuva tehtäisi, kuinka sankoin joukoin löytyisikään mielensäpahoittajia loukkaantumaan jihadistien puolesta. Huumori on kuitenkin oivallinen ase kaikenmaailman despootteja, jihadisteja ja muita ääri-ilmiöitä vastaan. Ja siksi tavattoman usein nämä em. tahot suhtautuvat hyvin kriittisesti huumoriin, jossa ivataan heille tärkeitä arvoja - ja tämä erottaa meidät heistä. (Olemme parempia!)

*

David O. Russelin Joy on pienimuotoinen - paikoin herskyvä - draamakomedia, jonka keskiössä on Joy (Jennifer Lawrence) ja jota tukee että täydentää kohtalainen joukko näyttelijöitä, joista epäilemättä suurin tähti on Robert De Niro - jonka viimeaikojen leffat ovat olleet kokolailla epätasaisia, josta johtuen hänen tähtensä on ollut jonkinsortin laskussa. (No joidenkin mielestä lasku on ollut jyrkkä jos verrataan hänen parhaiden aikojen suorituksiin - ja allekirjoitan kyllä tämän arvion).

Itse asiassa tämä oli filmografian mukaan ensimmäinen Jennifer Lawrencen tähdittämä leffa jonka katson, olen onnistunut kiertämään aiemmin kaukaa niin Nälkäpelit kuin myös supersankarielokuvat ja kaiken muunkin tuotannon. Minulla ei sen kummempia odotuksia ollut hänen suhteen - mitään en odottanut, joten siihen verrattuna hänen roolisuorituksensa oli paikoin hyvä. Pirteä, kiehtova ja hetkittäin todella kyvykäs suoritus - tarinan alku, keskivaihe pitkälle loppuun oli kiehtovaa ja miellyttävällä tapaa odotuksia nostattavaa, vaikka sitä samalla kuitenkin ennakoi ja tiesi sen millainen loppu näissä elokuvissa - tavallisesti - on. Loppu oli odotettu ja tavanomainen, mutta muutamia hetkiä lukuunottamatta ne viimeiset minuutit eivät kerronnaltaan olleet erityinen huipennus elokuvalle. Dallasin tapahtumiin sitä sisältyi, mutta sen jälkeen "tulevaisuuteen kurkottava" kurkistus oli - hmmm - lattea.

Kokonaisuudessaan katsottava, paikoin pirteä ja raikas ja herskyvä draamakomedia - ei kuitenkaan millään muotoa erityislaatuinen tai sellainen, jonka ehdottomasti haluaisi katsoa uudelleen.

*

Lorraine ja Ed Warrenin tarinoihin perustuva the Conjuring - ohjaajanaan James Wan - oli tästä kolmikosta ehdottomasti paras. Se onnistui olemaan sitä vaikka siihen kohdistuivat ennakkoon kovimmat odotuksetkin, Wanin leffa onnistui täyttämään nämä odotukset - paikoin jopa ylittämään ne.

Conjuringin kohdalla oli olemassa oleva vaara, että leffa lankeaa lajityyppinsä kliseisiin ja sen myötä tiedossa on mahalasku - leffassa Wan kuitenkin onnistui käsitellä Warrenin tarinoihin pohjautuen tapahtumia siten, että lajityypin kliseet eivät nousseet hallitseviksi tai vieneet roolia itse leffalta. Tai näyttelijöiltä.

Olin hiukan tutustunut leffaan ennalta, tiedossa oli se, että moni piti siitä ja sitä oli kehuttukin - leffalle lastattiin odotuksia kohtuullisesti ja kuten alussa viittasin, nämä odotukset leffa täytti - paikoin se jopa ylitti ne. Kirkkaasti!

En nyt ryhdy ruotimaan tätäkään elokuvaan kovinkaan tarkasti. Leffan näyttelijätyöstä todettakoon sen verran, että etenkin Lili Taylor Carolyn Perronina ja Vera Farmiga Lorraine Warrenina tekivät mielestäni leffan ehdottomasti parhaimmat suoritukset. Toisaalta samanmoisen arvon voi antaa elokuvan miljöölle - talo ja pihapiiri, etenkin puu pinen järven rannalla. Nämä kaikki luovat kombinaation, joka antaa voimaa elokuvalle ja kiihdyttää sen paikoin voimakkaan-rytmikkääseen menoon. Tällaisia kauhuelementeillä varustettuja leffoja katsoo mielellään - niissä on syvyyttä ja kerronnan moninaisuutta kiitettävällä tapaa. Samalla henkilöhahmoissa on persoonallisuutta, ne eivät ole pelkkiä "kuvia" yksiulotteisine olemuksineen. Tavallaan onkin yllättävää, että Wan onnistuessaan tässä leffassa näinkin hyvin, mielestäni epäonnistui melkoisesti 2010 ohjaamassaan Riivatussa (Insidious), jossa ei ollut oikein mitään mikä olisi inspiroinut minua tai antanut minulle kauhukokemuksen - ihmettelen edelleen sitä, että mistä se K18-leima on tullut.

vlad

 

[godspeed]

Tavallaan onkin yllättävää, että Wan onnistuessaan tässä leffassa näinkin hyvin, mielestäni epäonnistui melkoisesti 2010 ohjaamassaan Riivatussa (Insidious), jossa ei ollut oikein mitään mikä olisi inspiroinut minua tai antanut minulle kauhukokemuksen - ihmettelen edelleen sitä, että mistä se K18-leima on tullut.

Conjuring on Manaajan henkinen jatko-osa, mutta tematiikaltaan toimiva, eikä vain mikään ryöstöviljely. K-18 riippuu ihan siitä onko leffa kulkenut tarkastamon kautta. Yleensä neliskanttinen K-18-lätkä kertoo siitä, ettei ole mennyt, sellainen tulee aina jos tarkastusmaksuja ei haluta maksaa.

 

[Everton]

Poliittinen satiiri on erittäin vaikea laji, mutta tämä saksalainen elokuva ansaitsee lähes täydet pisteet: Täällä taas (2015) - IMDb

Adolf Hitler herää yllättäen henkiin bunkkeristaan 70 vuotta kuolemansa jälkeen ja jalkautuu saksalaisten pariin sekä mediaan. Lopputulos on pirullisen ja jopa pelottavan osuvaa.

 

[PataJaska]

Jatkiksen kirjoittajat ovat monet juuri tätä 30+ ikäluokkaa, joten veikkaan että varmasti moni on kenties suunnitellut ihan nostalgiatrippinä menevänsä katsomaan uuden Independence Day -elokuvan, kun alkuperäinen oli silloin yläasteikäisenä kova juttu. Uhrasin kuitenkin vapaailtani teidän eteenne, kun kävin katsomassa sen puolestanne, ja kokonaistuomiona sanoisin että odottakaa DVD-julkaisua..

Ilmeisesti tuotannon suunnitelmissa oli alunperin tehdä jatko-osasta kaksiosainen, mutta nyt sitten kuitenkin käsis ympättiin yhdeksi kahden tunnin elokuvaksi. Todellakin leffa kestää "vain" kaksi tuntia (joka on tämän päivän suurelokuvaksi lyhyt kesto, ja olihan jo alkuperäinenkin puoli tuntia pidempi), ja kyllä leffassa jotenkin sellainen läpijuoksun maku olikin. Osa hahmoista, etenkin edellisestä leffasta kierrätetyistä vanhoista hahmoista, jäivät ehkä tämän takia aivan turhiksi koko elokuvan kannalta, ja myöskin uudet keskeiset hahmot jäivät aivan paperinohuiksi. Edellisen leffan lapset ovat kasvaneet noin 25-vuotiaiksi ja vanhempi väki saanut lisää harmaita hiuksia, mutta hahmoja ei ilmeisesti rajallisen ajan takia selitellä yhtään sen enempää, koska oletuksena on että ensimmäinen elokuva on katsottu. Kiireisen kerronnan lisäksi mukana oli vielä isompi ongelma, eli se että leffa meni aivan liiaksi tähtiensota meet aliens tyyppiseksi, jotenkin tämä vain poikkesi jo liikaa alkuperäisen tunnelmasta. Mutta sitä se on, kun alienteknologialla taistellaan vielä kovempaa alienteknologiaa vastaan, ja se vain jotenkin vaikuttaa leffan jännitteeseen..

Jos nyt jotain hyvääkin, niin miellyttävä Jeff Goldblum on aina mies paikallaan, johtuu ehkä siitä että häntä näkyy elokuvissa kuitenkin kohtuu harvoin. Ja toiseksi, onhan tämä näyttävä, eli täysin älyvapaata räimettä kaipaava ei pety. Ja kolmanneksi, ensimmäistä osaa leimannut oksettava jenkkipropaganda oli jätetty nyt lähes kokonaan pois.. vaikkakin epäsuorasti toki jälleen annettiin ymmärtää, että juuri ketkään muut kuin amerikkalaiset eivät korvaansa lotkauta nytkään kun alienit vyöryvät kotiovelle..

 

[-OO-]

Poliittinen satiiri on erittäin vaikea laji, mutta tämä saksalainen elokuva ansaitsee lähes täydet pisteet: Täällä taas (2015) - IMDb

Adolf Hitler herää yllättäen henkiin bunkkeristaan 70 vuotta kuolemansa jälkeen ja jalkautuu saksalaisten pariin sekä mediaan. Lopputulos on pirullisen ja jopa pelottavan osuvaa.

Minä taas luin tämän kirjana heti sen ilmestyttyä ja mietin lukiessani että "jumalauta miten loistavan elokuvan tästä saisi tehtyä", ja olin iloinen kun huomasin että elokuva oli jo suunnitteilla. Kirjaan verrattuna tämä elokuvaversio oli kuitenkin aika valtava pettymys. Oli elokuvassakin hetkensä mutta tuntui että aika monta ns. "herkkupalaa" oli hukattu ja muutamassa mutkassa oikaistiin aika reilusti. Kirjalle 4,5 tähteä, elokuvalle max 3.

 

[Everton]

Kirjaan verrattuna tämä elokuvaversio oli kuitenkin aika valtava pettymys.

Näinhän se yleensäkin on. Ihmisen mielikuvitus voittaa parhaimmatkin ohjaajat ja näyttelijäsuoritukset. Pitääpi joskus käväistä kirjastossa etsimässä alkuperäisteos. Silti suosittelen myös elokuvaa!

 

[Walrus21]

*

Lorraine ja Ed Warrenin tarinoihin perustuva the Conjuring - ohjaajanaan James Wan - oli tästä kolmikosta ehdottomasti paras. Se onnistui olemaan sitä vaikka siihen kohdistuivat ennakkoon kovimmat odotuksetkin, Wanin leffa onnistui täyttämään nämä odotukset - paikoin jopa ylittämään ne.

Kävin tämän aioinaan katsomassa teatterissa, ja ylitti kyllä omatkin odotukseni. Sinänsähän elokuva on täynnä kauhugenrestä tuttuja kliseistä, mutta se ei mielestäni haittaa, sillä kaikki osa-alueet elokuvassa on tehty laadukkaasti.

Sarjan jatko-osa on nyt ilmeisesti teattereissa. Jos joku on tuon käynyt katsomassa, voisi laittaa pientä arvostelua kehiin.

 

[-OO-]

Näinhän se yleensäkin on. Ihmisen mielikuvitus voittaa parhaimmatkin ohjaajat ja näyttelijäsuoritukset.

Totta! Harvoja on ne tapaukset joissa elokuva olisi kirjaa parempi. Mutta tuossa Look Who's Backissa riepoi oikein erityisesti se, että kirjaa lukiessa minulla tuli päähän lähes koko ajan todella selkeä visio miltä mikäkin kohtaus näyttäisi elokuvassa ja mietin juuri moneen kertaan miten loistavan elokuvan tuosta kirjasta saisi, ja noita kohtia ei sitten oltu hyödynnetty tuossa elokuvassa tai oli toteutettu ne todella typerällä tavalla, niin pisti vaan harmittamaan että oli otettu liikaa "taiteellisia vapauksia".

 

[JJT]

Angry Video Game Nerd Movie ehti ilmestyä jo muutama vuosi sitten, mutta tuli nähtyä vasta nyt. Jos vähänkin tykkää AVGN:n videoista, niin kannattaa ehdottomasti katsoa, joskin niitä videoita pitää sitten olla nähtynä aika lailla, että osa vitseistä aukeaa. Rolfe tuotantotiimeineen on varmasti suunnitteluvaiheessa pohtinut päänsä puhki, että tehdäkö leffasta kaikkia naurattava ns. yleismaailmallinen, vaiko tarjota sarjan faneille tavallista kovemmat naurut sisäpiiirivitsien muodossa. Vaikka pätkästä toki löytyy paljon myös perinteistä pöhköhuumoria, niin edellisistä vaihtoehdoista ollaan hyvinkin selvästi päädytty jälkimmäiseen, viittauksia peliarvosteluihin ja muihin Rolfen videoihin viljellään jatkuvasti. Itse nauroin silmät ja housut märkinä lähes koko leffan ajan, mutta väkisinkin mieleen hiipi ajatus, että kuinkahan moni leffan myötä kyseiseen hahmoon ensi kertaa tutustunut katsoja olisi pitänyt meikäläistä hulluna.

Itse odotin elokuvan olevan lähinnä pidennetty sarjan jakso, jossa Rolfen lisäksi lähinnä kaverukset Mike Matei ja Kyle Justin hörhöilevät jossain paikallisista Tokmanneista haetuissa naamiaisasuissa, mutta mitä vielä. Toki leffa on tarkoituksellisen tökeröiden "erikoistehoisteidensa" puolesta osittain kotikutoinen, mutta melkoisen kasan ulkopuolisia näyttelijöitä on Rolfe palkannut, em. Mike ja Kyle tekevät vain lopussa lyhyen cameon. Varsin positiivisesti yllätti, kun ruutuun lävähti säännöllisesti uusia naamoja, etenkin, kun tarkoituksellinen ylinäytteleminen kieli nielurisoja myöten poskessa sopivat AVGN:n maailmaan kuin pelikasetti konsoliin.

Myöskin yllätyksenä, joskin vähemmän positiivisena, tuli elokuvan lähes kaksituntinen kesto. Toki tämä tarkoittaa myös useampia tilaisuuksia irtovitseille, mutta varsinkin loppupuolella alkaa tapahtumia tulvia ruutuun sitä tahtia, ettei ensimmäisellä kerralla ainakaan itselläni ollut mitään toivoa pysyä kyydissä. Toki tämä ei ole komedialle niin vaarallista ja osan voinee antaa surutta anteeksi sillä, että kyseessä on Rolfen ensimmäinen pitkä elokuva. Toivottavasti kaverilla on kunnianhimoa jatkossakin, sillä viime aikoina uusia AVGN-jaksoja on ilmestynyt aivan liian harvakseltaan ja nykyinen tuotanto on lähinnä yhdentekeviä James & Mike Mondays tai vastaavia pätkiä, jossa vain istuskellaan jonkin pelin ääressä ja jutustellaan mitä nyt sylki sattuu suuhun tuomaan. Toista elokuvaa siis odottaessa.

 

[Klose16]

Katsoin Mudin. Sellanen ihan kiva teinipoikaseikkailu. Mutta miksi oli toteutettu niin pitkäveteisesti ja siis pitkästi?
Lopussa homma kyllä lopulta tiivistyi, mutta olihan tuo kässäri ja etenkin ohjaus kyllä todella puolivillaista touhua.
Näki ihan selvästi että leffaa oltiin tekemässä. 2,5/5.

P.S. 7.4 IMDB, slightly off. No hyvä puoli oli sekin ettei maksanut.

 

[Mikke73]

Katsoin Mudin. Sellanen ihan kiva teinipoikaseikkailu. Mutta miksi oli toteutettu niin pitkäveteisesti ja siis pitkästi?
Lopussa homma kyllä lopulta tiivistyi, mutta olihan tuo kässäri ja etenkin ohjaus kyllä todella puolivillaista touhua.
Näki ihan selvästi että leffaa oltiin tekemässä. 2,5/5.

P.S. 7.4 IMDB, slightly off. No hyvä puoli oli sekin ettei maksanut.

Makuasioista ei pitäisi kiistellä, mutta kun olen ko. leffan itsekin nähnyt on pakko sanoa että se sinun 2,5/5 on enemmän "slightly off" kuin IMDB:llä reilun 134000 käyttäjän arvosanojen keskiarvo 7,4.
Tosin sinä myös oman henkilökohtaisen mieltymyksesi perusteella julistit että Inarritu ei osaa ohjata elokuvia, joten ehkä näihin hassutteluihisi on vaan ihan turha tarttua...

"Ihan kiva teinipoikaseikkailu"? Slightly off. Kannattaako katsoa elokuvia joita ei ymmärrä?