En yleensä katso pissa- ja kakkahuumorin sävyttämiä elokuvia, mutta koskapa Peter Farrellyn (ja uncredited Bobby Farrelly)
Dumb and Dumber (Nuija ja tosinuija) on noussut jonkin sortin kulttimaineeseen ja hiljalleen saanut laajemmallakin saralla arvostusta, päätin viimein katsoa sen. No tunnustan, asennoitumiseni oli hiukan skeptinen ja epäilin, että kaikki ansio ja maineen nousu ovat ansaitsemattomia, mutta piruvie, tietyllä tapaa leffa kaikessa päättömyydessään onnistui yllättämään minut positiivisesti.
En ole oikeastaan koskaan pitänyt Jim Carreyn kohelluskomedioista - poikkeuksena
Ace Ventura - luontokutsuu - se oli jollain tapaa raikas tuulahdus ja "anarkistinen" isku vasten kasvoja. Mutta muuten nämä "kökkö-komediat" ovat jääneet joko katsomatta tai sitten olen katsonut ne ja todennut tusinatuotteiksi ja tällaisena pidin
Dumb and dumber'iakin. Sen sijaan aiemmin olen suuresti viehättynyt Carreyn vakavammista rooleista - osa toki oli komedian sävyttämiä, toisinaan sarkastisen ironiasikin - mutta ehdottoman katsottavia. Tällaisia leffoja ovat esim. Truman Show, Man on the Moon (erinomaisen loistava kuvaus loistavan koomikon Andy Kaufmanin elämästä) ja Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind). Näissä Carrey on ollut ehdottomasti parhaimmillaan - loistavia elokuvia!
Dumb and dumberissa Carreyn aisaparina oli Jeff Daniels - hän on tuttu minulle muutamista elokuvista mutta pääsääntöisesti olen onnistunut ohittamaan hänet panematta sen kummemmin mieleen. No
Yksin Marssissa (
the Martian) hän jäi mieleeni mutta harvassa ovat ne leffat joissa hän on tähtenä ollut ja jotka olen nähnyt. Katsoin hänen filmografian ja onhan siellä jokunen katsomisen arvoinen leffa, jonkun olen nähnytkin -
Speed - kuoleman kyydissä.
Steve Jobsin aion katsoa tässä jokupäivä.
Dumb and dumber'ia ei nyt kannata sen syvällisemmin ryhtyä arvioimaan. Se oli omalla tapaa oivaltava, siinä oli hyödynnetty perinteisiä keinoja (joo kyllähän klassinen kusen juonti kohtaus oli huvittava kokonaisuutena). Siinä idiootit olivat rehellisesti idiootteja - nuija ja tosinuija. Repesin kieltämättä komeasti vuoristokohtauksessa Harry Dunen (Daniel) heittäessä lumipallon täysillä Mary Swansonin (Lauren Holly) päähän - tavallaan jotain sellaista päätöntä oli odotettavissa mutta silti se tuli, jotenkin, puuntakaa!
Kaikkiaan katsottava leffa - kiva kokonaisuus!
* * *
Toinen viimepäivinä katsomani leffa on John Carpenterin 80-luvun
Prince of Darkness (
Pimeyden valtias) - niin yllättävää kuin se onkin, niin tulin katsoneeksi leffan vasta nyt ensimmäisen kerran. Tavallaan hiukan outoa, että kesti liki 30 vuotta kunnes sain katsottua tämän, ainakin jonkin sortin, kulttimaineeseen nousseen kauhuelokuvan.
Prince of Darkness on kyllä katsottava leffa, mutta minusta se ei ollut niin hyvä kuin odotin - se ei vetänyt vertoja
Halloweenille,
Pako New Yorkista (tai sitten aikuisuuden kynnyksellä ollut vlad pitää leffaa parempana mitä se onkaan),
The thing - "Se" jostakin &
Christine - jotka ovat niitä mielestäni parhaimpia Carpenterin leffoja.
Tämän päivän kauhuleffojen väliin on mukava katsella vanhempaakin tuotantoa, onhan niissä jotain erilaista ja hetkittäin jotain raikkaampaakin, toisaalta monet tämän päivän teemat ottivat tuolloin ensimmäisiä askeleitaan ja tältä näkökantiltakin leffoja on kiintoisaa katsella. On kuitenkin huomioitava, että tuolloin - joitain poikkeuksia lukuunottamatta - kauhuleffat genrenä laskettiin surutta b-kategoriaan. Tänä päivänä asetelma on jo toinen ja entistä useampi kauhuleffa (kauhuleffojen laajassa genressä) nauttii ansaittuakin arvostusta eikä niitä enää pidetä minään b-luokan tuotantona. Toki niitä b- ja ö-luokan leffojakin mahtuu joukkoon mutta vastapainona on sitten laadukkaita ja arvostusta ansaitsevia leffoja. Toisaalta rajojakin revitään rikki ja se mikä 80-luvulla oli "
uskalluksen huippua" on normia tänäpäivänä, tässä suhteessa 80-luvun tai sitä vanhemmat kauhuleffat - poikkeuksiakin toki on - harvoin kykenevät tarjoamaan sellaista mikä nyt ei olisi normi. Mutta silti - onhan näissä vanhemmissa kauhuleffoissa jokin mikä viehättää ja ehkäpä hiukan kauhistuttaakin...
vlad