Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 413 680
  • 12 327

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Gaala oli kyllä sellaista valkoisen miehen päähän paukuttamista rasismisyytösvasaralla, että se vei gaalasta makua. Rasismi sitä, mustat tätä, syrjintä tätä. Kuitenkin palkintoja annettiin meksikolaisille, ranskalaisille, homoille ja transseksuaalin vaimoa esittäneille jne jne.

Miksi sitten linja on muka niin ahdasmielistä ja syrjivää, jos tällä kertaa ei vain ollut tarpeeksi hyviä mustien roolisuorituksia joita ottaa ehdolle? Ei Chris Rockilla ainakaan olisi näyttelijätaitojensa perusteella koskaan mitään asiaa ehdokkaaksi, eikä kyllä komediapuolikaan kaksista ole. Eikä mustiakaan tunnu se kiinnostavan, että esimerkiksi aasialaisnäyttelijät ovat olleet ja ovat edelleen heitä paljon suuremmassa paitsiossa, vaikka monia aasialaisnäyttelijöitäkin maailmassa on.

Ehkä sitten pitää ensi vuonna perustaa joku oma erillinen "black actor"-kategoria, niin saadaan tämäkin asia alta pois. Tai sitten väkisin 40% värikiintiöt ehdokkuuksiin kuten halutaan Suomessa yritysten hallituksiinkin naiskiintiöitä. Tai kenties vähintään yksi musta ehdokkuus per kategoria ja sitten yksi jaettu kategoria, jossa olisi joka toinen kerta latino ja joka toinen kerta eskimo.

Palkintojen jakautuminen oli varsin kiintoisaa ja hajautunutta. Mad Max sai paljon teknisiä palkintoja, kenties ne osuivatkin kohdalleen, mutta yhtään isompaa palkintoa se nyt ei olisi ansainnutkaan. Tylsä kahden tunnin takaa-ajokohtaus, joka tehtiin Mad Max kakkosessa paremmin ja iskevämmin noin 12 minuutin mittaisessa rekkatakaa-ajokohtauksessa.

Spotlightin valinta parhaaksi oli hieman yllätys, mutta toivottavasti se lisää painetta Vatikaanissa tuomita tekopyhä, vastenmielinen katolinen traditio pikkupoikain nussimisesta Herran nimessä.

Paras miessivuosapalkinto olisi kuitenkin pitänyt jakaa Stallonelle, mitenkään Mark Rylancea vähättelemättä.

Bond-tunnarin voitto oli melkoinen vääryys. Eivät muutkaan ehdolla olleet mitään kaksisia lurituksia olleet, mutta Sam Smithin biisi on pliisuimpia Bond-tunnareita koskaan. Tosin Bond-tunnarit ovat 2000-luvulla olleetkin melko heikkoja Skyfallia lukuun ottamatta.
 

sinikettu

Jäsen
Gaala oli kyllä sellaista valkoisen miehen päähän paukuttamista rasismisyytösvasaralla, että se vei gaalasta makua. Rasismi sitä, mustat tätä, syrjintä...
En tiedä mitä siellä Oscar-gaalassa hommailtiin, mutta elokuvabisneksessä on aivan selkeästi nähtävissä rotuennakkoluuloja vielä nykypäivänäkin, esimerkiksi elokuvien arvostelumenestyksissä ja katsojaluvuissa. Siinä on jotain juttua aiheesta englanniksi.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Olen täysin eri mieltä.
Hyvä! Niin oli varmaan aika moni muukin, tuskin pelkällä ElmerMoodyn äänellä voitettiin Oscaria. En vaan tykännyt. Joku tykkää tyttärestä, joku pikkupojista jne. Kyllä maailmaan makuja mahtuu!

Creed ja Room taitaa olla enää näkemättä noista merkittävimmistä Oscar-ehdokkaista, ihan hyvä elokuvavuosi tämä lopulta oli vaikka alkuun vaikutti vähän kuppaiselta.

Spotlight oli kyllä aivan helvetillisen hyvä elokuva, eikä nuo muut ehdokkaat kauas jääneet pl. Brooklyn, jonka erinomaisuutta ei vielä täälläkään kukaan ole kehdannut puolustaa?
 

Histo

Jäsen
Olikos se nyt niin, että eniten pystejä voittanut elokuva, paras elokuva, ja paras ohjaus olivat kaikki eri leffoja? Koska viimeksi?
Vuoden 1953 gaalassa (vuoden 1952 elokuville) eniten pystejä (5; naissivuosa, paras alkuperäinen käsikirjoitus, lavastus, mv-kuvaus ja mv-puvustus) voitti Vincente Minnellin ohjaama melodraama Särkyneiden haaveiden kaupunki (The Bad and the Beautiful). Se ei ollut edes ehdolla parhaaksi elokuvaksi eikä Minnelli parhaaksi ohjaajaksi. Parhaan elokuvan voitti Cecil B. DeMillen Suuri maailmansirkus (The Greatest Show on Earth), joku juuri Spotlightin tapaan ei voittanut tuon palkinnon lisäksi muuta kuin sittemmin lakkautetun parhaan tarinan Oscarin. Ohjaus-Oscarin voitti neljännen kerran urallaan John Ford elokuvalla Vaitelias mies (The Quiet Man).

Tuon jälkeen paras elokuva ja ohjaus olivat menneet eri elokuville 11 kertaa (joista viisi 2000-luvulla), mutta aina jompikumpi oli kerännyt eniten Oscareita. Ennen sunnuntaita siis.

Sillä perusteella, että nämä harvat ihmiset ovat elokuva-alan ammattilaisia ja erityisesti palkittujen erikoisalojen ammattilaisia, jotka äänestävät vertaistensa joukosta vuoden parhaat suoritukset. Arvostus perustuu siihen, ettei "Osareita" jaeta millään huutoäänestyksellä torilla, lipputulodollarien perusteella tai elokuva-alasta juuri mitään tietämättömien nettivänkääjien perusteella.
Alkuosa pitää paikkansa, mutta loppuosasta on huomautettava lipputulodollarien vaikuttavan suuresti elokuvan mahdollisuuksiin edes ehdollepääsemiseen. Oscarien jako on politiikkaa, markkinointia ja myös vahvasti aikaansa sidonnaista. Tämän vuoksi monien myöhemmin jalustalle nostettavien hienojen elokuvien (kun vettä on virrannut tarpeeksi Los Angeles-joessa) silloista menestymättömyyttä voi ihmetellä. Voin heittää esimerkin: miten on mahdollista, että 2001: avaruusseikkailu ei päässyt edes ehdolle parhaaksi elokuvaksi vuoden 1969 gaalaan? Se oli kuitenkin vuoden katsotuin filmi ja kriitikoiden ylistämä. Vastaus: silloin ei sci/fi-kuvaa voitu mieltää parhaan elokuvan kategoriaan kuuluvaksi. Listalle pääsi kaksi musikaalia, historiallinen draama, Shakespeare-filmatisointi sekä Paul Newmanin esikoisohjaus Rachel Rachel - haluan rakastaa. Kubrick sai ohjausehdokkuuden, mutta Carol Reed vei pokaalin Oliver!-musikaalillaan, joka voitti myös parhaan elokuvan. Onko kukaan katsonut sitä? DVD on muoveissa hyllyssä, eikä lähelläkään katsomislistan kärkipäätä.

Tämän sanottuani voin myöntää, että katson mieluusti shown, joka huipentaa koko alkuvuoden kestävän elokuvien markkinointitempauksen. Loistavan Spotlightin voitto oli iloinen yllätys. Leffa tosin oli ennakkosuosikki loppusyksystä tammikuun alkupuolelle ennen kuin The Revenant alkoi jylläämään.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
En tiedä mitä siellä Oscar-gaalassa hommailtiin, mutta elokuvabisneksessä on aivan selkeästi nähtävissä rotuennakkoluuloja vielä nykypäivänäkin, esimerkiksi elokuvien arvostelumenestyksissä ja katsojaluvuissa. Siinä on jotain juttua aiheesta englanniksi.

Onko se sitten gaalan vika, jos esimerkiksi valkoiset elokuvakatsojat menevät ennemmin katsomaan elokuvaa, jossa on valkoinen pääosassa? Ovatko gaalan valinnat syy vai seuraus siitä, että valkoisilla on pidemmät ja laadullisesti vankemmat perinteet länsimaisesta teatterikulttuurista ja näyttelemisestä kuin mustilla? Pidemmät perinteet ja laajempi pohja josta huippusuorituksia nousee ei ole valkoisten vika.

Mustilla on ns. takamatkaa, ja sen he aikanaan kirivät, mutta niin kauan kuin valkoisia länsimaisia näyttelijöitä ja elokuva-alan toimijoita on selvästi enemmän alalla ja niin kauan kuin heidän suorituksensa vetoavat universaalimmin yleisöön, niin niin kauan heitä myös enemmän palkitaan. En minä ainakaan kannata mitään "mustan näyttelijän" kiintiökategoriaa Oscareihin tai päätöstä, että nyt on pakko palkita musta lesbonainen vaikka tämä olisi esittänyt aidan tolppaa, kunhan ei vain Will Smith enää boikotoi gaalaa.

Mustilla näyttelijöilläkin on ollut riittävän laadukkailla suorituksilla mahdollisuutensa vakuuttaa kollegat ja katsojat - myös ne valkoiset - ja näinhän on takavuosina käynytkin, kun esim. Whoopi Goldberg, Morgan Freeman ynnä muut ovat olleet voittajia tai esillä. Kyllä hyvä roolisuoritus on yleensä palkittu, ja pyttyä on kannettu niin Halle Berrylle, Forest Whitakerille kuin Denzel Washingtonillekin (kahdestikin). Jos ei joku Will Smith pääse ehdolle ja vetää siitä herneen nenäänsä, niin tekisi sitten tasokkaampia rooleja.

Sitä paitsi jos Oscar-gaalassa olisi oikeasti rotuennakkoluuloja ja se olisi täynnä ahdasmielisiä ajastaan jäljessä olevia rotusortajia, niin siellä ei palkittaisi niin paljon juutalaisia. Juutalaisten kulttuuriin kuitenkin kuuluu laaja panostus kulttuuriin ja viihteeseen, ja se on nähtävissä myös Hollywoodissa, jossa näyttelijöiden, tuottajien ja ohjaajienkin parhaimmisto on hyvin juutalaispainotteinen. Kenelle tulisi mieleen esim. elokuva-ala ilman Spielbergin hienoja elokuvia? Juutalaisten panos Hollywoodille on moninkertaisesti arvokkaampi ja tärkeämpi kuin mustien panos, ja siksi heitä palkitaan jatkossakin moninkertaisesti enemmän Oscareilla.

Jos jollain kansanryhmällä olisi oikeasti aihetta ihmetellä, että missä heidän palkintonsa ja ehdokkuutensa on, niin aasialaisilla olisi tähän myöskin painava näkemys sanottavana. Moniko muistaa yhtään aasialaista Oscar-voittajaa? Ja antaisivatko ehdokkuuksista kitisevät mustat aasialaisille ehdokkuuksia laadullisista syistä vai vaatisivatko sittenkin omalle viiteryhmälleen ehdokkuuksia rotupoliittisista syistä, välittämättä näyttelijäsuorituksen tasosta? Veikkaan jälkimmäistä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Alkuosa pitää paikkansa, mutta loppuosasta on huomautettava lipputulodollarien vaikuttavan suuresti elokuvan mahdollisuuksiin edes ehdollepääsemiseen. Oscarien jako on politiikkaa, markkinointia ja myös vahvasti aikaansa sidonnaista. Tämän vuoksi monien myöhemmin jalustalle nostettavien hienojen elokuvien (kun vettä on virrannut tarpeeksi Los Angeles-joessa) silloista menestymättömyyttä voi ihmetellä. Voin heittää esimerkin: miten on mahdollista, että 2001: avaruusseikkailu ei päässyt edes ehdolle parhaaksi elokuvaksi vuoden 1969 gaalaan? Se oli kuitenkin vuoden katsotuin filmi ja kriitikoiden ylistämä. Vastaus: silloin ei sci/fi-kuvaa voitu mieltää parhaan elokuvan kategoriaan kuuluvaksi. Listalle pääsi kaksi musikaalia, historiallinen draama, Shakespeare-filmatisointi sekä Paul Newmanin esikoisohjaus Rachel Rachel - haluan rakastaa. Kubrick sai ohjausehdokkuuden, mutta Carol Reed vei pokaalin Oliver!-musikaalillaan, joka voitti myös parhaan elokuvan. Onko kukaan katsonut sitä? DVD on muoveissa hyllyssä, eikä lähelläkään katsomislistan kärkipäätä.

Tämän sanottuani voin myöntää, että katson mieluusti shown, joka huipentaa koko alkuvuoden kestävän elokuvien markkinointitempauksen. Loistavan Spotlightin voitto oli iloinen yllätys. Leffa tosin oli ennakkosuosikki loppusyksystä tammikuun alkupuolelle ennen kuin The Revenant alkoi jylläämään.

Se on toki totta, että vasta aika kertoo mitkä elokuvat jäävät historiaan ja mitkä eivät, palkinnoista riippumatta. Ja toki myös asenteet vaativat pehmitystä esimerkiksi vaikkapa parhaan elokuvan kategorian käsitteen laajentamisessa. Aina jonkun täytyy ns. murtaa portti ja niin käykin, kun asenteet muuttuvat vuosien myötä.

Mutta mustien kohdalla se portti on jo ajat sitten murrettu, vuosikymmeniä sitten. Nytkin gaala oli niin monimuotoinen ja -kulttuurinen, että on aivan turha perustella rasismilla sitä, ettei mustia huomioida. Ei se ole muiden elokuvantekijöiden ja -ammattilaisten vika, jos mustien omista ryhmistä ei ole noussut yhtä suurta kiinnostusta elokuvataiteeseen eivätkä rikkaat mustat ole panostaneet elokuvabisnekseen ja tuotantofirmoihin siinä missä muut porukat. Eikä voi perustella rasismilla enää lippuluukuillakaan, kun esim. Will Smith on A-kategorian tähti jolla on parinkymmenen miljoonan taksa leffoissaan ja vaikkapa Samuel L. Jackson on kulttihahmo ja ikoni myös monelle valkoiselle.

Uskoisin rasismikortin takana olevan ennemminkin tiettyjen mustien toimijaryhmien tunteman kateuden ja pelon siitä, että viime vuosina Oscar-gaalassa ovat juhlineet erityisesti latinot, joille on palkintoja herunut roppakaupalla. Parhaan ohjaajan pyttyäkin on annettu kolme kertaa putkeen latinolle ja sitä ennen Ang Leelle, ja viimeinen ns. periamerikkalainen parhaan ohjaajan palkinnon voittaja on vuodelta 2007 (Coenin veljekset), sen jälkeen tätäkin pyttyä on jaettu varsin monipuolisesti naiselle, ranskalaiselle, briteille sekä edellämainituille tuoreemmille voittajille. Varsin laaja skaala tässäkin kategoriassa, joka on yksi arvostetuimmista. Ja minkäs sille voi, että latino-ohjaajat ovat viime vuosina ohjanneet kiinnostavampia elokuvia kuin mustat?

Mutta kaiketi tässä päädytään siihen, että annetaan ensi vuonna väen väkisin mustille ehdokkuuksia vähän joka kategoriaan kun kiristys, uhkailu ja someraivo tekevät tehtävänsä. Sitten voi Spike Lee vaikka kuvata kännykkävideon paskalla käymisestään ja päätyä ehdokaslistalle.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Muistaako joku sellaisen vakooja elokuvan nimeä missä teini-ikäiset lapset myivät Neuvostoliitolle "sotasalaisuuksia" eli koottavien kokoamisohjeitten perusteella tehtyjä sotavehkeitten räjäytyskuvia?

-Tinke
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Onko se sitten gaalan vika, jos esimerkiksi valkoiset elokuvakatsojat menevät ennemmin katsomaan elokuvaa, jossa on valkoinen pääosassa?
Itsekkin mietin että montakohan sellaista leffaa on tullut katsottua jossa kaikki pääosassa olevat henkilöt ovat mustia. Tuli mieleen vain noita Eddie Murphyn ja Martin Lawrencen pieruhuumori leffoja joita tv:stä on katsonut sen 15 sekunttia ennenkuin on vaihtanut kanavaa. Toki joitain leffoja orjuudesta ja vapaustaistelijoista on tullu nähtyä.

Oman mausteensa tähän keskusteluun on tuolla rapakon takan tuonut se että yhdeksi syyksi miksi uusin Ihmeneloste leffat floppasi oli se että yksi hahmoista muutettiin valkoisesta mustaksi. Se sitten nosti tapetille tän aiheen että onko se sitten rasismia että valkoisille kirjoitettuja rooleja muutetaan mustien esitettäväksi ihan vaan kaupallisista syistä.

Mutta afro-amerikkalaisihan on jenkkien väestöstä 12,6 %. Ainakin itseä toi luku aikoinaan yllätti kun katselee leffoja, tv-sarjoja ja urheilua niin luulisi että se luku olisi jossain 25-30 % paikkeilla. Tosin latinoja on jenkkien väestöstä jo 17,3% ja enkä huomannut että hirveesti heidän syrjimisestä ois näissä oscarkemuissa puhuttu. Mutta jos näyttelijöiden ehdokuudet heijastais jenkkien väestöpohjaa niin noista 20 näyttelijä oscar-ehdokaasta niin kahden olisi pitänyt olla afro-amerikkailaisia ja kahden laitinoja.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Hei ei huolta, Dark Tower -leffa juuri ilmoitettiin ja toisessa pääosassa on musta mies. Niinku Man In Black, kirjaimellisesti. Vai oliko se nyt se gunslinger. WTH.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Oman mausteensa tähän keskusteluun on tuolla rapakon takan tuonut se että yhdeksi syyksi miksi uusin Ihmeneloste leffat floppasi oli se että yksi hahmoista muutettiin valkoisesta mustaksi. Se sitten nosti tapetille tän aiheen että onko se sitten rasismia että valkoisille kirjoitettuja rooleja muutetaan mustien esitettäväksi ihan vaan kaupallisista syistä.

Tämä on rasismikortin nostamista tyypillisimmillään, jossa mustien näennäisellä syrjinnällä selitetään ihan mitä vain. Oikeastihan Ihmeneloset floppasi, koska se oli elokuvana täysin paska: täysin kaoottisista tuotanto- ja ohjausongelmista kärsinyt tekele, jossa oli kuin kaksi keskeneräistä täysin erilaista elokuvaa hakattuna kiinni nauloilla toisiinsa. Kaikki alkuperäisen sarjakuvan lumovoima, huumori ja perheyhteys oli tiessään, tilalla hymyttömiä teinimannekiinejä ja kehnoa CGI-grafiikkaa. Elokuvan alun idea vähän "tieteellisemmästä" näkökulmasta oli ihan kiinnostava, se kuitenkin korvattiin kesken kaiken ja loppuun väännettiin väkisin efektitaistelu Dr. Doomin kanssa, joka oli kokenut muodonmuutoksen traagisesta pahasta aristokraatista kiukuttelevaksi nettihakkeriksi, joka poksautteli ihmisiä vihreällä valolla.

En minäkään pitänyt siitä ideasta, että läpeensä valkoinen hahmo Johnny Storm korvattiin mustalla näyttelijällä, koska siinä olivat taustalla niin puhtaat kaupalliset syyt saada mustia katsojia. Mitään perustetta hahmon "mustaamiselle" ei ollut. Kuitenkin näyttelijä Michael B. Jordan oli elokuvan parasta antia ja teki parhaansa, joten näyttelijäsuorituksen osalta elokuva ei kaatunut tai kärsinyt.

Mustat supersankarit valkokankaalla ovat ihan ok, kunhan he perustuvat oikeisiin lähteisiin eli mustiin supersankareihin sarjakuvalehdissä. Heitähän on nähtykin ihan toimivasti Kostajat-elokuvissa ja nyt on Musta Pantteri saamassa omaa elokuvaa jne. Sen sijaan jo vakiintuneen hahmon eriväriseksi värjääminen (pätee myös ajatuksiin tehdä esim. Bondista musta) ovat paitsi omanlaistaan syrjintää (miksei valkoinen kelpaa, jos hahmo valkoinen alun perin on) myös surkean läpinäkyviä kaupallisia yrityksiä kosiskella mustaa yleisöä.

Poikkeukset vahvistavat tämänkin säännön: täytyy myöntää, että Samuel L. Jacksonin esittämä Nick Fury on monta kertaluokkaa kovempi kuin David Hasselhoffin esittämä. Tosin mustalla Furylla on pohjansa Kostajien ns. Ultimates-sarjakuvatulkinnassa (jossa tämä alun perinkin muotoiltiin Jacksonin näköiseksi, eli ympyrä sitten sulkeutui valkokankaalla), eli ei sitäkään ihan tyhjästä revitty.

Mutta kuten löytämäsi väestönpohjaprosentti (mustilla 12,6%) osoittaa, niin ei sitä mustia tosiaan pitäisi prosentuaalisestikaan niin valtavasti olla elokuvissa, varsinkin kun vielä huomioidaan, että elokuvat tehdään kansainvälisesti ja esim. Euroopassa mustia on selvästi vähemmän kuin Yhdysvalloissa, sekä näyttelijöitä että yleisöpohjaa. Ja prosentitkaan eivät aina kerro mitään kyseisen populaation suuntautumisesta tietyille aloille: ei sitä Suomessakaan ole esimerkiksi mustalaisten parista noussut huippujohtajia, kirurgeja tai edes kansanedustajia samassa suhteessa kuin mitä heitä on. Rikoksiin syyllistyneitä toki sitäkin enemmän, Harri Nykäsen elämäkerran tietojen mukaan yli 20-kertaisesti väestöpohjaosuuteensa nähden.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Toivottavasti tekevät vielä women in black-elokuvan samoilla näyttelijöillä. Turhauttavinta tässä on se, että tuohon paskaan on syydetty 154 milliä + mainoskulut ja veikkaan, että leffalla tienataan sellainen 200-300 milliä eli varmaan tekevät vielä paskemman kakkososan.

Mielestäni jopa hieman taloudellisesti arveluttava päätös ottaa naisnäyttelijät. Nykypäivänä toki naisnäkökulma on muodissa, mutta miettii Haamujengin kohdeyleisöä, niin melkeinpä väittäisin, että enemmän katsojia olisi tullut miesköörillä, oli juoni sitten mitä tahansa.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nykypäivänä toki naisnäkökulma on muodissa, mutta miettii Haamujengin kohdeyleisöä, niin melkeinpä väittäisin, että enemmän katsojia olisi tullut miesköörillä, oli juoni sitten mitä tahansa.
Kaipa tossa on kohderyhmänä ne ihmiset jotka muutenkin käy katsomassa Melissa McCarthy leffoja. Ylätti kun katsoin että McCarthyn Spy (jossa on sama ohjaaja kuin tossa tulevssa Ghostbusters leffassa) toi hyvin rahansa takaisin. Ja kun noita pääosan esittäjiä katsoo niin eipä noista naisista yksikään ole sellainen jossa meikäläisellä silmä lepäis kun sen sijaan "eye candy" rooliin on palkattu Chris Hemsworth, eli aika eukoille suunattu leffahan toi on. Joten kaipa tuolla jenkeissä on sitten tämmöselle genrelle kysyntää tarpeeksi. Kai siinä sitten tuottajat uskoo että myös ainakin osa sen alkuperäisen Ghostbuster leffan faneista eksyy katsomaan tota leffaa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Oli kyllä hirveä traileri, ja koko konsepti on lähinnä sairas. Rahastetaan vanhalla brändillä vaihtamalla neljä öykkäävää ja toisiaan läpsivää eukkoa neljän alkuperäishahmon tilalle. Kas kun eivät ole vaihtaneet vanhaa pokerinaamaista komiikkaa suoraan pissa- ja pieruhuumoriin.

Jostain syystä nykyisin myös lihavat huutavat naiset ovat muka "hauskoja". Melissa McCarthy, Rebel Wilson... mistä tämäkin kumpuaa? Ei näistä naisista kukaan ole erityisen hauska ehkä Kristen Wiigiä lukuun ottamatta, ja se nyt ei riitä, että vaihdetaan sukupuolta jos vain häpeämättömästi raiskataan vanhaa elokuvaa.

Sitä paitsi virhe tuli heti alkumetreillä. "Neljä tiedemiestä pelasti maailman 30 vuotta sitten." Mikä tiedemies se Winston Zeddemore muka oli? Musta palkollinen.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
Juu ei ollut Winston tiedemies. Ihan tavallinen yanari. Olihan tuo kieltämättä ihan hienon näköinen erikoistehosteiden puolesta, mutta aivan AIVAN kaikki muu on pilalla ainakin tuon trailerin perusteella. Scary Movie meets Ghostbusters.

Ei jatkoon.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Oli kyllä hirveä traileri, ja koko konsepti on lähinnä sairas. Rahastetaan vanhalla brändillä vaihtamalla neljä öykkäävää ja toisiaan läpsivää eukkoa neljän alkuperäishahmon tilalle. Kas kun eivät ole vaihtaneet vanhaa pokerinaamaista komiikkaa suoraan pissa- ja pieruhuumoriin...

Itse asiassa trailerin perusteella sanoisin, että huumorin suuntaa on muutettu. Ei toki välttämättä kakkahuumoriin (tai mistä sitä tietää..), mutta tuollaiseen saippuaoopperamaiseen suuntaan kuitenkin.

Alkuperäisten leffojen huumorihan oli täynnä kuivakkaa sarkasmia, ei sinällään ihme, kun Murray oli mukana.
 

muaddib

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mimosanherkät Itkupillit ja Setämiehet
Ghostbusters-jatkumossa Winston hankkii P.hD:n egyptologiasta, ilmeisesti ekan leffan jälkeen. Mainitaan muistaakseni joko pelissä tai sarjakuvissa.

Kohtuu dumausta muutaman minuutin trailerin perusteella, taisi tyttöbasillit tarttua.

muaddib
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
TV:stä tuli vähän aikaa sitten muutama Renny Harlinin elokuva, ja onhan mies kerennyt esiintyä myös Suomen SNL:ssä. Minun täytyy ihan suoraan sanottuna ihmetellä, miksi Harliniin suhtaudutaan niin perhanan negatiivisesti ja vähättelevästi. Rennylta kuitenkin löytyy omat osumansa:

Die Hard 2 on toimintaelokuvien klassikko, joka peittoaa kaikki muut Die Hardit lukuunottamatta avausosaa. Cliffhanger taas pelasti Stallonen uran Hollywoodissa, ja on elokuvanakin luokkaa "ihan katsottava". Jopa paljon haukutussa Drivenissä on omat puolensa, sillä kaltaiselleni kilpa-autoilun ystävälle ko. produktio on camp-huumoria parhaimmillaan.

Long Kiss Goodnight on ikisuosikkini. Kaksikko Davis-Jackson pelaa komeasti yhteen, ja tarinankerronta on nousujohteista eli elokuva paranee minuutti minuutilta.

Toki Rennyn nykyelokuvat ovat heikkoja, muttei kaikesta ohjaajaa voi syyttää vaan myös rahoituksessa, käsikirjoituksissa ja näyttelijöissä on omat tekijänsä.
 

nikozwan

Jäsen
Itseäni ei nuo naiset tuossa Ghostbusterissa häirinny, varsinkin Wiigistä pidän paljonkin, mutta pakko myöntää, että into lopahti tuon trailerin jälkeen. Ekat 20 sekkaa näyttii lupaavalta, sitten alko tulla ihan hirveetä tuubaa ulos tuubista. Ehkä Netflixistä sitten joskus.
 

gasp

Jäsen
The Revenant - arvosana 8½

Yllätyin positiivisesti. Inarritun leffoja ei ole tullut katseltua, mutta näköjään mies osaa hommansa. Tunnelma oli realistinen. Jotkut kohtaukset olivat hieman tarantinomaisesti pitkiä, ilman leikkauksia, joka toimi hyvin ja korosti realistisuutta. Maisemat olivat sellaisia, että välillä tuntui kuin olisi katsellut Planet Earth -dokumenttisarjaa. DiCapriolta erinomainen suoritus jälleen kerran, kuten myös Tom Hardy oli ihan hyvä. Negatiivinen puoli oli ehkä hieman kliseinen loppukohtaus ja tarina. Elokuva oli myöskin ehkä hieman pitkä ja välillä vähän pitkästyttävä, mutta kokonaisuus näyttelijäsuorituksineen, maisemineen ja tunnelmaltaan oli erittäin hyvä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
TV:stä tuli vähän aikaa sitten muutama Renny Harlinin elokuva, ja onhan mies kerennyt esiintyä myös Suomen SNL:ssä. Minun täytyy ihan suoraan sanottuna ihmetellä, miksi Harliniin suhtaudutaan niin perhanan negatiivisesti ja vähättelevästi. Rennylta kuitenkin löytyy omat osumansa:

Die Hard 2 on toimintaelokuvien klassikko, joka peittoaa kaikki muut Die Hardit lukuunottamatta avausosaa. Cliffhanger taas pelasti Stallonen uran Hollywoodissa, ja on elokuvanakin luokkaa "ihan katsottava". Jopa paljon haukutussa Drivenissä on omat puolensa, sillä kaltaiselleni kilpa-autoilun ystävälle ko. produktio on camp-huumoria parhaimmillaan.

Long Kiss Goodnight on ikisuosikkini. Kaksikko Davis-Jackson pelaa komeasti yhteen, ja tarinankerronta on nousujohteista eli elokuva paranee minuutti minuutilta.

Toki Rennyn nykyelokuvat ovat heikkoja, muttei kaikesta ohjaajaa voi syyttää vaan myös rahoituksessa, käsikirjoituksissa ja näyttelijöissä on omat tekijänsä.

Lisäisin myös, että Renny oli oikeilla jäljillä piraattiteeman kanssa. Oli vaan liian ajoissa liikkeellä ja okei, olihan se leffana aika paska. Väärät näyttelijävalinnat jne.

Itse suhtaudun Rennyyn ristiriitaisesti, yhdyn sinun näkemyksiisi suurelta osin, mutta samalla tulee myös mieleen, että hän on välillä saanut aika hyviäkin budjetteja käytettäväkseen ja noh...
 

Raid76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jouka Juhola, Lipiäinen ja Ässien sylkykupit.
Mielestäni jopa hieman taloudellisesti arveluttava päätös ottaa naisnäyttelijät. Nykypäivänä toki naisnäkökulma on muodissa, mutta miettii Haamujengin kohdeyleisöä, niin melkeinpä väittäisin, että enemmän katsojia olisi tullut miesköörillä, oli juoni sitten mitä tahansa.

Jatko-osaa kyseiseen eeppiseen sagaan on hierottu kuin pyhää lehmää (ihan aiheesta) jo periaatteessa 90-luvulta asti. 2010-luvulle tullessa projekti oli nytkähtänyt kunnolla eteenpäin ja Ivan Reitman oli messissä. Bill Murrayn lausunnoista paistoi epävarmuus ja haluttiin olla 100% varmoja että käsis on todella hyvä. Kaikki muuttui kun Harold Ramis nukkui pois. Reitman vetäytyi ja lupasi etsiä projektille jatkajan.

Jatkaja löytyi ja kaiketi on ollut jo pitkään selvää että Haamujengi tehdään naisvoimin. Annetaan uudelle elokuvalle mahdollisuus itsenäisenä sellaisena, minään jatko-osana alkuperäisille sitä ei tietenkään enää voi pitää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös