Ihan muutaman vuoden ajalta ei kyllä tule mitään mieleen, mutta mainitaan nyt kuitenkin Rookie (2002) (linkki vie IMDBhen), joka on aika lailla kuvauksen kaltainen leffa. Perustuu tositapahtumiin.
nyt vähän jeesiä, mieleen tuli leffa, joka on saanut ensi-iltansa muutama vuosi sitten. Traileri siis nähtynä ja kertoo, kuinka henkilö, joka on jättänyt tulevaisuuden unelmansa taakseen saakin yhtäkkiä mahdollisuuden päästä unelmiensa joukkueeseen (baseball tai jenkkifutis).
Drive. Aivan järkyttävän hyvä leffa! Klassista toimintaa, missä tapahtuu vain kun on pakko, ei niinkuin nykytoimintaleffat, missä katsojia pitää hemmotella jatkuvilla tapahtumilla. Väkivalta on raakaa, mutta realistista. Juoni, kuvaus, kerronta, roolihahmot... Damn. Menee mun top-10 kastiin.
En itse kyllä digannut erityisemmin. Ensimmäinen puolikas oli loisteliasta. Toisella puolikkaalla väkivaltaiset kohtaukset ensin säväyttivät ja yllättivät kunnes lopulta kävivät ennalta-arvattavan puuduttaviksi ja vastenmielisiksi.Juuri näin. Tuon leffan parhautta ovat viipyvät kohtaukset ja ennenkaikkea se, että pääosan esittäjä puhkeaa siihen väkivaltaisuuden kukkaan erittäin hitaasti tyyliin "mitä vittua, tuo jätkä tappaakin kaikki". Aivan loistava murhaooppera näin keski-ikäiselle miehelle ainakin.
Tuli mieleen rauhallisuudellaan Coenin veljesten Menetetty maa.
Diggaan kyllä todella paljon näistä post-apokalyptisistä leffoista, ja tuo The Road oli ehkä nähdyistä se oma suosikki hitaan temponsa ja tunnelmallisuutensa ansiosta. Book of Eli oli myöskin erinomainen, varsinkin kun itse katselin tätä niin aivot narikassa etten osannut mitenkään ennakoida lopun käännettä. Tuo raamatullinen sanoma tosin tökki ja pahasti, mutta toisethan tykkää äidistä ja toiset tyttärestä. Vähän isomman profiilin elokuva, I Am Legend oli myös mielestäni ihan lajityypin kirkkainta kärkeä. Quiet Earth oli muistaakseni vanhempi elokuva samantyylisestä aiheesta (viimeinen ihminen maan päällä) ja ihan katsottava sekin.Book of Eli seuraa tämän jalanjälkillä ja onkin astetta enemmän "toimintapainoitteinen". Pidin aivan saatanan paljon Den tekee hyvä roolin karuna ja peräänantamattomana salaisuuden suojelijana.
SPOILER!En itse kyllä digannut erityisemmin. Ensimmäinen puolikas oli loisteliasta. Toisella puolikkaalla väkivaltaiset kohtaukset ensin säväyttivät ja yllättivät kunnes lopulta kävivät ennalta-arvattavan puuduttaviksi ja vastenmielisiksi.
Vaikka Gosling oli esim. Stay -leffassa hyvä ja Drivessä myös, niin kyllä mua vaan sen naama jotenkin ärsyttää. Ei voi mitään.Todella positiivinen yllätys kuitenkin, jo tyyliltään piristävä poikkeus HW:n nykykaavaan. Ryan Gosling nousi samantien meikäläisen huomioon, varmasti tulee jatkossa vilkuiltua taajaan IMDB:stä mitä mies puuhailee. Mielestäni toistaiseksi vuoden potentiaalisin Oscar-pääosa, lopun hyytyminenkin kun menee ennemmin ohjaajan kuin Goslingin piikkiin. Myös muut roolit hyviä, naispääosassakin mukavan tavallisen näköinen tytsy.
Kyllä. Audiovisuaalisesti Drive oli parhautta.Ai niin, huikea soundtrack.
Täytynee katsella useampaan kertaan - jospa homman idea sitten alkaisi selviytyä ...
Monet ovat sanoneet, että toinen tai kolmas katselukerta avaa elokuvaa (Lynchin Mulholland Drive kyseessä) huomattavasti enemmän ja sen epätodelliseen maailmaan pääsee paremmin sisään. Olen katsonut sen vain kerran ja jotain siitä (muistaakseni) tähänkin ketjuun kirjoittanut ja kyllä hiukan mietteliääksi leffa pisti, kiehtova, mystinen ja mietteitä herättävä elokuva, jossa ei aina tiennyt sitä missä tosi ja kuvitelma eroavat toisistaan. Hiukan samanlainen on Lynchin Inland Empire. Sekin liikkuu useammassa tasossa ja pitää sisällään pari kolme (?) tarinatasoa. Ei siis mikään helppo elokuva sekään mutta minulle tuntui kuitenkin aukeavan hiukan paremmin kuin Mulholland Drive.
vlad.
Tähän sopii hyvin sanonta: reenii reenii. Ei sillä etteikö ko. pätkä ollut ihan ok mutta all time parhaaksi siitä ei suurin surminkaan ole. Tai sitten kyseessä on jonkin sortin sukupolvikuilu. Laita vaikka Memento seuraavaksi tiskiin, niin voisi osua."Lucky Number Slevin" (2006) on toistaiseksi ehkä paras leffa mikä on tullut katsottua. Kärryillä pysyäkseen piti oikein keskittyä, eikä se ekalla kerralla oikein onnistunutkaan vaan uusiks meni. Vitun hyvä pätkä!
Ainut mikä häiritsi oli päähenkilön ja naisosaa näytelleen hiljaiset hetket, joita oli ihan liikaa.
Hieno elokuva tuo Teemalta nyt tuleva Elefanttimies. Näin sen joskus toistakymmentä vuotta sitten ja muistan sen aika hyvin, mutta en oikeastaan muistanut miten painostavakin ilmapiiri siinä on.
Tuli katseltua taannoin tuo elokuva uusiksi ja se kolahti oikeastaan paremmin kuin ensimmäisellä katselukerralla. Silloin siinä jotenkin keskittyi vaan siihen väkivallalla ja seksillä mässäilyyn ja jäi se psykologisempi taso huomioimatta. Nyt toisella kertaa taas siihen kiinnitti enemmän huomiota ja elokuvan kiistatta huomiota herättävä retostelu jäi oikeastaan sivuun. Ei se nyt niin ihmeellistä ole, mutta henkilöhahmon psyyke taas kyllä.Ensi viikolla lähetetään myös mm. Christian Balen loistava roolisuoritus vuosituhannen vaihteen Amerikan Psykossa (TV5 ma 31.10.)
Kiitos listasta. Korjataan nyt sen verran, että kyseessä on Kaupungin valot eli Charlie Chaplinin uunituore mykkäelokuva vuodelta 1931. Laitakaupungin valot sitä vastoin on Kaurismäen oma elokuva, ja olisi täten valinnaksi melko erikoinen.30.10. Laitakaupungin valot (valitsijana Aki Kaurismäki)
taisi olla Balen lähtölaukaus menestykseen
No, voi olla. Mielestäni Bale on ollut aika pimennossa tuossa välissä, ennen kuin American Psychon ja muutaman muun leffan kanssa aikuisiällä breikkasi. En nyt tietysti ole miehen uraa niin tarkasti seuraillut.Rohkenen olla täysin eri mieltä. Nimittäin mielestäni Christian Balen lähtölaukaus menestykseen tapahtui vuonna 1987 Steven Spielbergin ohjaamassa hienossa elokuvassa Empire of the Sun.
Nimittäin mielestäni Christian Balen lähtölaukaus menestykseen tapahtui vuonna 1987 Steven Spielbergin ohjaamassa hienossa elokuvassa Empire of the Sun.