Jatkoajan leffakerho

[Creed Bratton]

Yksi ei niinkään täysi komedia, mutta loistava feelgood-leffa on "Office Space", eli suomeksi Konttorirotat. Jokainen IT-alalla työskennellyt konttorirotta osaa varmasti samaistua leffaan todella hyvin.

Linkki vie YouTuben traileriin.

Joo loistava leffa. "He took my stapler".

 

[Vanha Len]

No niin...nyt on katsottu tuo leikkaamaton A Serbian Film ja täytyy tunnustaa, että ennakkopuheet huomioiden ei tuo nyt mitenkään raju pätkä ollut. Pari lapseen kohdistuvaa pientä kohtausta lukuunottamatta melko tavanomaista gorea.

En tiedä sitten pahentaako se katsomiskokemusta, että äijät tekevät näitä koiruuksia tytöille munat paljaina. Ehkäpä.

Mielestäni jopa ihan kohtuu hyvä pätkä, jonka kruunasi lopun "perhe ja pistooli sängyssä"- kohtaus. Noin tuon pitikin mennä. Pitää katsastaa vielä toiseen kertaan kun se kerran omana julkaisuna on.

Ei tuo mitään sunnuntaikamaa kuitenkaan ole mutta pitää muistaa, että olen näitä pahimpia tekeleitä katsonut jo hyvin pitkään. Enemmän jopa sairaampia ja tunnelmaltaan luotaantyöntävämpiä ovat Jörg Buttgereitin Nekromantikit.

 

[Pietilä]

Trillerikauhu

Nyt on tiukka paikka. Hiipivän jännittävää, hitaasti rakentuvaa kauhua syömmein halajaa. Mutta mistä? Vanhat klassikot on tullut jo läpi katsottua. Suositteluja otetaan vastaan. Ja mistä lienee johtuu se, että nykyään ei enää osata tehdä kunnon jännäkakkaa? Tiukka aikataulu=less kustannukset=more profit? No, Stephen Kingin Hohdon jatko-osaa odotellessa..

 

[Eddie]

Komedioista, jos puhutaan niin 2000-luvulla ehkä yllättävin ja toimivin on minulle ollut rakkautta vain (love actually). Ei ole ihan sitä perussoopaa, jota tulee ovista ja ikkunoista. Briteillä tietty sormet tässä pelissä.

Katsoin tuossa juuri "just go with it" komedian ja noh.. Ihan hyvä yritys, mutta menee kyllä niin tuohon hollywoodin liukuhihnatuotantoon kuin olla ja voi. "No string attached" oli myös kohtuullinen yritys, mutta liukuhihnaa se oli sekin. Kutcher oli taas Kutcher. Natalie Portman toi siihen ehkä vähän jännempää maustetta.

Ilmeisesti näillä komedioilla tehdään hyvää tiliä kuitenkin, koska ne ovat käytännössä jokainen kopioita toisistaan. Toimintaympäristö on niissä vain eri, kuten hahmojen taustatkin. Juoni, jos voidaan juonesta puhua, menee aina niin samalla kaavalla.

Pietilälle voisi maistua Suljettu Saari(Shutter Island), jos ei ole jo katsonut. Ei se kyllä varsinaisesti kauhua ole. Itse en ole juuri kauhun ystävä ja tuntuu, että tuota kauhuakin tulee koko ajan tuutin täydeltä. Trillereiden ja tositapahtumiin perustuvien ystävä olen eniten.

 

[Paitselo]

Nyt on tiukka paikka. Hiipivän jännittävää, hitaasti rakentuvaa kauhua syömmein halajaa. Mutta mistä? Vanhat klassikot on tullut jo läpi katsottua. Suositteluja otetaan vastaan.

Oletko katsonut ihan kaikki vanhat hiipivän jännittävät klassikot?
Yksi hiipivän jännä on ainakin vuonna 1973 valmistunut Dont´t Look Now, joka aikoinaan oli Suomessa leffateattereissa nimellä Kauhun kierre.
Pääosissa Julie Christie ja Donald Sutherland.

Suosittelen.

 

[-Kantor-]

Nyt on tiukka paikka. Hiipivän jännittävää, hitaasti rakentuvaa kauhua syömmein halajaa. Mutta mistä?

Onko Polanskin "kerrostalotrilogia" tuttu? Eli tarkemmin sanoen elokuvat Repulsion - Tenant - Rosemary's baby. Nämä voisivat sopia kuvaukseesi.

 

[Paitselo]

Hiipivän jännittävää, hitaasti rakentuvaa kauhua syömmein halajaa. Mutta mistä?

Oletkohan nähnyt leffan nimeltä I Am Legend?
Tässä on leffa, joka jostakin ihmeen syystä on ainakin minun mieleeni onnistunut kehittämään oudon piinaavan tunnelman.

 

[vilpertti]

Nyt on tiukka paikka. Hiipivän jännittävää, hitaasti rakentuvaa kauhua syömmein halajaa.

Kauhumpia:
28 päivää myöhemmin
Cube
The Mist

Jännäreitä:
The Machinist
L.A. Confidential
Oldboy

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

No niin...nyt on katsottu tuo leikkaamaton A Serbian Film ja täytyy tunnustaa, että ennakkopuheet huomioiden ei tuo nyt mitenkään raju pätkä ollut. Pari lapseen kohdistuvaa pientä kohtausta lukuunottamatta melko tavanomaista gorea.

Aika samanlaiset fiilikset jäi itsellekkin. Ehkä ei olisi pitänyt lukea etukäteen Wikipediasta tuosta elokuvasta. Olisi varmasti ollut shokeeraavampaa, kun ei olisi tiennyt mitä kaikkea tuo teos pitää sisällään. Mutta ei siinä, kokonaisuutena jopa ihan hyvä pätkä ja elokuvan taso kyllä yllätti, sillä oletin tämän olevan pelkkää tabuilla mässäilyä. Ja kyllä tuo silti menee omalla listallani yhdeksi sairaimmista pätkistä, ja väitän nähneeni näitä tämän lajityypin teoksia melko paljon.

 

[Johannes]

Käytiin viikolla katsomassa Kaurismäen Le Havre. Se on jatkumo Kaurismäki-maailman kuvaamisessa. Arvosteleminen on mahdotona, pidät elokuvasta tai et pidä. Mitä läksit, jos et pidä, kertoo ohjaaja katsojalle omalla tavallaan 1,5 tunnin ajan.

 

[Girardi #5]

Tänään olisi krapulapäivän ohjelmassa kattoo uutukaiset: Friends with Benefits ja Source Code, pitäisi olla ihan kelvolliset tuotokset.

 

[psychodad]

Tänään olisi krapulapäivän ohjelmassa kattoo uutukaiset: Friends with Benefits ja Source Code, pitäisi olla ihan kelvolliset tuotokset.

Source code oli ihan jees, tuota toista en ole nahnyt.

Olen itse koittanut muutaman paivan katsoa tuota uusinta transformersia loppuun. Leffassa on noin tunti liikaa tavaraa, lahinna sita etta Shia Lebouf aukoo suutaan ja huutaa jotain. Helvetin puuduttavaa hottoa.

Bridesmaids tuli myos katsottua, ihan kohtuullinen komedia etenkin Melissa McRaen vuoksi joka oli roolissaan hauska.

 

[psychodad]

Jees, itse katsoin tämän nyt vasta ensimmäistä kertaa, ja olipahan koskettava elokuva. Toki nuo tarinat olivat omiaan luomaan herkän ja kauniin tunnelman, mutta myös suomalaiset maisemat virittivät atmosfäärin aika upeaksi. Erilaisia tarinoita, erilaisia kohtaloita, mutta lopulta kaikkia yhdisti jokin suurempi asia.

Harvoin on tullut tuijotettua lopputekstejä hiljaa aina loppuun saakka. Suosittelen tätä elokuvaa kyllä ihan kenelle vaan.

Ja Juuso-karhulle propsit.

Nakojaan ovat taalla P-Amerikassakin kiinnostuneet tasta, PBS nayttaa dokkaria nimella Steam of life. Taytyy katsoa. Kanadalainen kaverini kyseli etta oletko nahnyt, hyva etta huomautti.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Nyt on tiukka paikka. Hiipivän jännittävää, hitaasti rakentuvaa kauhua syömmein halajaa. Mutta mistä? Vanhat klassikot on tullut jo läpi katsottua.

Tämä ei liian uusi ole, mutta ei taida osua noihin klassikoihinkaan..

The Skeleton Key (2005) - IMDb

Ei hirveästi ole leffa saanut huomiota, mutta se on tyyliltään ja tunnelmaltaan semmoinen vanhan liiton hiipivää jännitystä ja ehkäpä kauhua. Olikohan reseptorit kohillaan, koska itse pääsin varsin vaivattomasti tunnelmaan? Noh, jos ei ole katsonut, niin kokeilla kannattaa. Mistä sen tietää vaikka kutkuttaisi makuhermoja.

 

[vilpertti]

Nyt tuli yllätys. Piti tuossa käydä katsomassa Drive perjantai-illan ratoksi ja trailerin perusteella odotin jotain lähemmäs Fast and the Furiousia. Elokuva olikin varsin hidas ja erityisesti hiljainen toimintajännäri muutamalla erittäin verisellä kohtauksella. Melkeinpä asettaisin vuoden parhaaksi elokuvaksi tässä vaiheessa, tämä piti otteessaan ensimmäisestä minuutista lähtien. Aloituskohtaus on omaa luokkaansa. Harvoin noiden aikana ei kehtaa syödä naposteltavia mutta tässä oltiin välittömästi tuolin reunalla.

Ja onhan tuossa televisiosarjojen ystäville sivuosissa tuttuja: Christina Hendricks Mad Menistä, Bryan Cranston Breaking Badista sekä Ron Perlman Sons of Anarchystä.

 

[Hejony]

Jopas, mennyt tyystin ohi tuollainen proggis, tekijöissä kun ei ole oikein mitään mikä leffan meikäläisen tietouteen siivilöisi. Ylläoleva kuvaus ja IMDB:n huikea arvosana nostivat tämän ehdottomasti nähtävien listalle. Hieno yllätys!

Mites Gosling, onko tästä pretty boysta mihinkään? Tsekkasin IMDB:stä, enkä ole häneltä vielä mitään nähnytkään.

 

[psychodad]

Mites Gosling, onko tästä pretty boysta mihinkään? Tsekkasin IMDB:stä, enkä ole häneltä vielä mitään nähnytkään.

Mun mielesta ei ole mikaan pretty boy vaan hyva nayttelija. Olen muutaman leffan nahnyt ja hyvaa tyota se on tehnyt kaikissa. Lars and the real girl oli hyva, Fracture oli ihan jees, murder by numbersissa oli aika nuori mutta siinakin hyva. En ollut koskaan ajatellutkaan hanta mihinkaan pretty boy kategoriaan, enemmankin "erittain lahjakkaat nuoret nayttelijat" kategoriaan. Kai tuota pitaisi kysella pikkutytoilta, ne tietaa nama jutut paremmin.

 

[leivoja]

Nicolas Winding Refn, mies Pusherin takaa, on tehnyt todellakin yhden vuoden kovimmista rainoista. Ellei peräti sen kovimman.

Hienoa kuvausta ja todella tunnelmallista näyttelemistä kaikilta mukana olevilta. Leffassa vallitseva tunnelma on oikeastaan koko leffan ajan ikään kuin kahden sentin päässä katsojan naamasta. Välillä jopa niin lähellä, että happiputkia kuristaa.

Vaikka kyseessä on Hollywood-elokuva, niin se on niin vähän Hollywood kuin sen on mahdollista olla. Oikeastaan kokonaisuus on samassa kastissa kuin Goslingin Blue Valentine. Hieno elokuva sekin. Ja vaikka kaverin on helposti laskettavissa kauniin pojan kategoriaan, niin helvetin pätevä näyttelijä mies on, ulkonäöstään huolimatta.

Kriitikot ovat itkeneet elokuvan raa'an väkivallan kanssa rivissä. No, mielestäni se näytetään tuossa elokuvassa niin realistisesti kuin se on mahdollista näyttää. Väkivalta on rumaa, ja sitä se on myös tässä elokuvassa. jos tämä elokuva olisi Tarantinon ohjaus, niin kaikki olisivat haltioissaan. Minä olen siitäkin huolimatta, tai mahdollisesti juuri siksi.

*****

 

[Infamous]

Nicolas Winding Refn, mies Pusherin takaa, on tehnyt todellakin yhden vuoden kovimmista rainoista. Ellei peräti sen kovimman.

Eikä pidä unohtaa Bronsonia, jota minä pidän yhtenä viime vuosien hienoimmista leffoista omaperäisyytensä vuoksi. Toki myös Tom Bradyn roolisuoritus tekee leffasta mahtavan. Drive on ilman muuta seuraavana meikäläisen katsontalistalla, ensi viikolla pitää löytää aikaa päästä piipahtamaan leffateatterissa.

 

[Ukkomauseri]

Drive on ilman muuta seuraavana meikäläisen katsontalistalla, ensi viikolla pitää löytää aikaa päästä piipahtamaan leffateatterissa.

Eilen kävin itsekin tuon tsekkaamassa ja vastasi kyllä odotuksia. Nuo räväkämmät kohtaukset pääsivät hienosti tulemaan vähän puskista! Suosittelen lämpimästi.

 

[mendieta]

Minäkin kävin tsekkaamassa Driven eilen ja leffa oli väkevä. Luin ja kuulin niin monta ylistystä ennen leffaa, että omat odotukseni olivat aivan pilvissä. Ne eivät täysin täyttyneet, mutta siitä huolimatta sanoisin, että kyseessä on yksi vuoden parhaista elokuvista.

Kerronta on mielestäni aika ei-amerikkalaista ja leffa on yhtä aikaa jännäri, action, draama ja siinä on romantiikkaa. Toimii.

Ryan Gosling oli niin viileä, että oma elämänkumppanin mielenkiinto itseäni kohtaan on hetkellisesti alentunut. Ottakaa tämä (te huonon itsetunnon omaavat) miehet huomioon.

 

[psychodad]

Katsoin myos tuon paljon hehkutetun Driven. Olihan se varsin hyva, varsinkin Angelo Badalamentin musiikki toi siihen sellaista Lynchmaisyytta mita harvemmin muiden kuin Lynchin leffoissa nakee. Tunnelma oli suhteellisen painostava, se oli hienoa. Juoni nyt ei ollut mikaan maailman ihmeellisin, perustarina mutta toimi mainiosti hyvan ohjauksen, musiikin ja paanayttelijan vuoksi.

Tuli mieleen kaksi elokuvaa....taksikuski ja Ghost dog. Ei tietenkaan ylla kummankaan tasolle millaan, mutta samoja latuja haisteltiin. Vahapuheinen Gosling muistutti hivenen ghost dogia, hanella oli pimeampi puoli kuten taksikuskilla, ja mafiosot taas olisivat voineet olla ghost dogista. Musiikkikin olisi voinut olla ghost dogista. Ajoittainen raakuus muistutti myos molemmista elokuvista.

Ja siita paastaankin sitten suositukseen. Jos joku ei tassa ketjussa ole koskaan ghost dogia katsonut niin siina on yksi hienoimpia leffoja mita voi loytaa.

 

[Jack's wasted life]

Eilen tuli pälyiltyä elokuva nimeltä The Road / Tie vuodelta 2009. Jos tunnet olevasi iloinen, mutta haluat ahdistua, tässä on yksi varteenotettava keino. Mikään mestariteos ei ole kyseessä, mutta elokuvan (painostava)tunnelma, kuvamaailma ja näyttelijäsuoritukset ovat ensiluokkaisia.

Elokuva kertoo isän (Viggo Mortensen) ja pojan matkasta tuhotuneessa maailmassa, jossa ei juuri elämää ole. Ruuan olemattomuuden vuoksi, kannibalismikaan ei ole vieras käsite. Revolveriin on varattu luoti molempia varten.

 

[Sennin Wakizashi]

Eilen tuli pälyiltyä elokuva nimeltä The Road / Tie vuodelta 2009. Jos tunnet olevasi iloinen, mutta haluat ahdistua, tässä on yksi varteenotettava keino. Mikään mestariteos ei ole kyseessä, mutta elokuvan (painostava)tunnelma, kuvamaailma ja näyttelijäsuoritukset ovat ensiluokkaisia.

Siinä on todella leffa, jonka avulla saa halutessaan itselleen hyvinkin ahdistuneen ja apaattisen mielialan; ei siis todellakaan mikään klassinen Hollywood-raina eikä missään nimessä kliseinenkään. Brilliantin kuvallisen kerronnan kautta välittyvä post-apokalyptinen maisema ei kysele eikä vastaa mihinkään - se ainoastaan on. Hyvinkin ahdistavalla tavalla.

 

[Ramchester]

Syvälle salatusta on tullut kuultua pelkkää hyvää. Psykologinen trilleri kyseessä ja todella traaginen pätkä.

Eilen tuli tuo katseltua ja tämä oli jopa ihan katseltava suomalaiseksi elokuvaksi. Vähän kökkö käsikirjoitus ja Kai Lehtisen näyttely ontui paremman kerran, mutta
muuten oikein viihdyttävä pläjäys. Hahmoja olis voinut avata vähän enemmän ja vanhan tarun kertomisen olisi voinut jättää siihen elokuvan alkuun.