Jatkoajan leffakerho

[Tinke-80]

Viikonlopuksi olen varannut pari elokuvaa katsottavaksi.

The Road
Tie (2009) - IMDb
Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=hbLgszfXTAY

Varsin mielenkiintoiselta vaikuttava pätkä jossa perhe taistelee eloonjäännistä apokalyptisessä maailmassa.

Luolakarhun klaani
Luolakarhun klaani (1986) - IMDb

Kirja on tullut luettua ja pakkohan tämä on katsoa ja kertoa jälkikäteen kuinka kirja oli niiin paljon parempi.


Quantum of Solace
007 Quantum of Solace (2008) - IMDb

Tämä Bondi on jostain syystä jäänyt joskus pari vuotta sitten katsomatta. Mielenkiinnolla odotan onko tämä yhtä suuri pettymys mitä Casino Royale oli.


-Tinke-80

 

[Vemps]

nyt vähän jeesiä, mieleen tuli leffa, joka on saanut ensi-iltansa muutama vuosi sitten. Traileri siis nähtynä ja kertoo, kuinka henkilö, joka on jättänyt tulevaisuuden unelmansa taakseen saakin yhtäkkiä mahdollisuuden päästä unelmiensa joukkueeseen (baseball tai jenkkifutis).

Leffan nimestä tai näyttelijöistä ei mitään havaintoa, joten kertokaa ihmeessä jos suppea kuvaus sai leffan nimen mieleen!

 

[Isle of Man]

Eilen tuli tuo katseltua ja tämä oli jopa ihan katseltava suomalaiseksi elokuvaksi. Vähän kökkö käsikirjoitus ja Kai Lehtisen näyttely ontui paremman kerran, mutta
muuten oikein viihdyttävä pläjäys. Hahmoja olis voinut avata vähän enemmän ja vanhan tarun kertomisen olisi voinut jättää siihen elokuvan alkuun.

Joo, Syvälle salattu oli oikeasti kelpo kotimainen. Eipä tuohon genreen juuri kotimaisia ole tehty, mutta suurinpiirtein onnistunut pätkä oli kyseessä. Sopivasti jännitystä, tosiaan hieman liian aukiselitettyjä juttuja ja Lehtinen ei ollut kovinkaan hyvä. Onneksi roolikaan ei ollut liian iso. Äänimiksauksesta plussa paria outoa kohtaa lukuunottamatta.

 

[Seymon]

Kävin katsomassa viikonloppuna norjalaisen elokuvan Headhunters. Morten Tyldumin elokuva oli positiivinen yllätys. Erityisesti Aksel Hennie veti erinomaisen roolin hieman jopa koomisena hahmona. Suosittelen elokuvaa varauksetta kaikille.

 

[DaHolla]

Kävin katsomassa viikonloppuna norjalaisen elokuvan Headhunters. Morten Tyldumin elokuva oli positiivinen yllätys. Erityisesti Aksel Hennie veti erinomaisen roolin hieman jopa koomisena hahmona. Suosittelen elokuvaa varauksetta kaikille.

Kävin myös katsomassa tuon elokuvan sunnuntaina ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Pitkästä aikaa elokuva joka yllätti käänteillään ja sisälsi mustaa huumoria tietyissä kohtauksissa. Suosittelen lämpimästi.

 

[Vanha Len]

Eilen tuli pälyiltyä elokuva nimeltä The Road / Tie vuodelta 2009. Jos tunnet olevasi iloinen, mutta haluat ahdistua, tässä on yksi varteenotettava keino.

Book of Eli seuraa tämän jalanjälkillä ja onkin astetta enemmän "toimintapainoitteinen". Pidin aivan saatanan paljon Den tekee hyvä roolin karuna ja peräänantamattomana salaisuuden suojelijana.

 

[Eddie]

Kävin katsomassa viikonloppuna norjalaisen elokuvan Headhunters. Morten Tyldumin elokuva oli positiivinen yllätys. Erityisesti Aksel Hennie veti erinomaisen roolin hieman jopa koomisena hahmona. Suosittelen elokuvaa varauksetta kaikille.

Luin juuri Jo Nesbon kirjoittaman kirjan, mikä oli varsin loistava. Leffa olisi tarkoitus käydä viikonloppuna katsomassa. Kirja toi mieleen Larssonin trilogian, ollen kuitenkin jotenkin jopa parempi.

Voisi jopa harkita kahdesti leffassa käymistä driven takia.

 

[Rocco]

Drive. Aivan järkyttävän hyvä leffa! Klassista toimintaa, missä tapahtuu vain kun on pakko, ei niinkuin nykytoimintaleffat, missä katsojia pitää hemmotella jatkuvilla tapahtumilla. Väkivalta on raakaa, mutta realistista. Juoni, kuvaus, kerronta, roolihahmot... Damn. Menee mun top-10 kastiin.

Ainut miinus on se, että mulle tuli mieleen jatkuvasti Grand Theft Auton tarinat...

 

[Seesam]

Olenko minä ainoa täällä, joka ei pitänyt Drivea mitenkään erikoisena elokuvana? Minusta tuo pätkä oli suurimmalta osin tylsä ja, jotenkin puutteellinen sekä liian ''taidemainen'' omaan makuuni. Dialogeja elokuvassa oli liian niukasti ja juonikin oli tuommoinen perushuttu. Kyllähän tuon katsoi, mutta en minä nyt hirveästi lähtisi sitä silti hehkuttamaan.
**/*****


Katsoin myös Brad Pittin ja Sean Pennin uutukaisen The Tree of Life ja siinäkin sai pettyä melkoisesti. Minä en luokittelisi tuota teosta elokuvaksi vaan ehkäpä ennemminkin visuaaliseksi runoksi, sillä tuo elokuva koostui lähinnä maisemakatselmuksista ja melankolisesta musiikista. Juoni oli taka-alalla.
*/*****(tekisi mieli jättää kokonaan pisteet antamatta...)

 

[Sundance]

nyt vähän jeesiä, mieleen tuli leffa, joka on saanut ensi-iltansa muutama vuosi sitten. Traileri siis nähtynä ja kertoo, kuinka henkilö, joka on jättänyt tulevaisuuden unelmansa taakseen saakin yhtäkkiä mahdollisuuden päästä unelmiensa joukkueeseen (baseball tai jenkkifutis).

Ihan muutaman vuoden ajalta ei kyllä tule mitään mieleen, mutta mainitaan nyt kuitenkin Rookie (2002) (linkki vie IMDBhen), joka on aika lailla kuvauksen kaltainen leffa. Perustuu tositapahtumiin.

 

[Vanha Len]

Drive. Aivan järkyttävän hyvä leffa! Klassista toimintaa, missä tapahtuu vain kun on pakko, ei niinkuin nykytoimintaleffat, missä katsojia pitää hemmotella jatkuvilla tapahtumilla. Väkivalta on raakaa, mutta realistista. Juoni, kuvaus, kerronta, roolihahmot... Damn. Menee mun top-10 kastiin.

Juuri näin. Tuon leffan parhautta ovat viipyvät kohtaukset ja ennenkaikkea se, että pääosan esittäjä puhkeaa siihen väkivaltaisuuden kukkaan erittäin hitaasti tyyliin "mitä vittua, tuo jätkä tappaakin kaikki". Aivan loistava murhaooppera näin keski-ikäiselle miehelle ainakin.

Tuli mieleen rauhallisuudellaan Coenin veljesten Menetetty maa.

 

[Tadu]

Juuri näin. Tuon leffan parhautta ovat viipyvät kohtaukset ja ennenkaikkea se, että pääosan esittäjä puhkeaa siihen väkivaltaisuuden kukkaan erittäin hitaasti tyyliin "mitä vittua, tuo jätkä tappaakin kaikki". Aivan loistava murhaooppera näin keski-ikäiselle miehelle ainakin.

Tuli mieleen rauhallisuudellaan Coenin veljesten Menetetty maa.

En itse kyllä digannut erityisemmin. Ensimmäinen puolikas oli loisteliasta. Toisella puolikkaalla väkivaltaiset kohtaukset ensin säväyttivät ja yllättivät kunnes lopulta kävivät ennalta-arvattavan puuduttaviksi ja vastenmielisiksi.

 

[Silkkeri]

Book of Eli seuraa tämän jalanjälkillä ja onkin astetta enemmän "toimintapainoitteinen". Pidin aivan saatanan paljon Den tekee hyvä roolin karuna ja peräänantamattomana salaisuuden suojelijana.

Diggaan kyllä todella paljon näistä post-apokalyptisistä leffoista, ja tuo The Road oli ehkä nähdyistä se oma suosikki hitaan temponsa ja tunnelmallisuutensa ansiosta. Book of Eli oli myöskin erinomainen, varsinkin kun itse katselin tätä niin aivot narikassa etten osannut mitenkään ennakoida lopun käännettä. Tuo raamatullinen sanoma tosin tökki ja pahasti, mutta toisethan tykkää äidistä ja toiset tyttärestä. Vähän isomman profiilin elokuva, I Am Legend oli myös mielestäni ihan lajityypin kirkkainta kärkeä. Quiet Earth oli muistaakseni vanhempi elokuva samantyylisestä aiheesta (viimeinen ihminen maan päällä) ja ihan katsottava sekin.

Toki näitäkin leffoja on niin eri tyylisiä, ettei oikein voi samaan genreen laittaakaan. Esimerkiksi The Roadilla ja vaikka Resident Evileillä (Extinctionista eteenpäin) ei ole juuri mitään yhteistä, vaikka maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ollaankin. Itseäni säväyttää paljon enemmän tällainen Fallout-pelien tyylinen harmaa ja ankea selviytymiskamppailun ilmapiiri (kuten The Roadissa) näistä vaihtoehdoista. Jos kellään on vinkata mitään jo mainittujen tyylisiä elokuvia niin olen yhtenä korvana!

 

[Hejony]

En itse kyllä digannut erityisemmin. Ensimmäinen puolikas oli loisteliasta. Toisella puolikkaalla väkivaltaiset kohtaukset ensin säväyttivät ja yllättivät kunnes lopulta kävivät ennalta-arvattavan puuduttaviksi ja vastenmielisiksi.

SPOILER!


Kävin juuri katsomassa, ja menee ehdottomasti tämän vuoden kärkipäähän, mutta ylläolevassa on kyllä totuudensiementäkin. En vilkuillut kelloa joten en osaa minuuteista sanoa, mutta jotakuinkin siihen hissikohtaukseen asti ajattelin, että jumalauta, tämähän on matkalla all time TOP10 -listalle. Sen jälkeenkin leffassa oli vielä kosolti hyviä hetkiä, mutta meininki meni kyllä valitettavasti vähän liian kickassmaiseksi loppua kohti. Alkupuolella väkivalta säpsäytteli todella karusti irti filmin rauhallisesta perustemmosta, mutta lopussa innostuttiin sitten liikaa ja teho kärsi turhan paljon.

Todella positiivinen yllätys kuitenkin, jo tyyliltään piristävä poikkeus HW:n nykykaavaan. Ryan Gosling nousi samantien meikäläisen huomioon, varmasti tulee jatkossa vilkuiltua taajaan IMDB:stä mitä mies puuhailee. Mielestäni toistaiseksi vuoden potentiaalisin Oscar-pääosa, lopun hyytyminenkin kun menee ennemmin ohjaajan kuin Goslingin piikkiin. Myös muut roolit hyviä, naispääosassakin mukavan tavallisen näköinen tytsy.

Omassa IMDB-arvostelussani olin käytännössä jo lukinnut ysin, joka on minulta varsin tiukassa, mutta tuo loppu jäi kaivelemaan sen verran, että pitää funtsia vielä. Vahva esitys kuitenkin!

 

[Buddha]

Lähinnä kysymyksiä tänään, eli mielipidettä uusimmasta Almadovarista ja sitten Tarantinosta; onko pätkiä / tietoa tihkunut ensivuoden puolella ilmestyvästä uutukaisesta?

 

[Isle of Man]

Todella positiivinen yllätys kuitenkin, jo tyyliltään piristävä poikkeus HW:n nykykaavaan. Ryan Gosling nousi samantien meikäläisen huomioon, varmasti tulee jatkossa vilkuiltua taajaan IMDB:stä mitä mies puuhailee. Mielestäni toistaiseksi vuoden potentiaalisin Oscar-pääosa, lopun hyytyminenkin kun menee ennemmin ohjaajan kuin Goslingin piikkiin. Myös muut roolit hyviä, naispääosassakin mukavan tavallisen näköinen tytsy.

Vaikka Gosling oli esim. Stay -leffassa hyvä ja Drivessä myös, niin kyllä mua vaan sen naama jotenkin ärsyttää. Ei voi mitään.

Mutta Drivessä on Oscar-potentiaalia kyllä ja se on ohjauksen puolella. Hemmetin hyvä, minimalistinen ote. Viipyvää lähikuvatyöskentelyä ja rytmitys koko elokuvan sama vaikka kässäri kiihtyykin. Leffasta muuten voisi sanoa että vaikka väkivaltaosasto meni vähän yli, niin ei se sentään liian mässäileväksi ja päälleliimatuksi mennyt. Hyvä leffa oli siis Drive. Ai niin, huikea soundtrack.

 

[Tadu]

Ai niin, huikea soundtrack.

Kyllä. Audiovisuaalisesti Drive oli parhautta.

 

[Crazy Diamond]

The Tree of Life (2011)

The Tree of Life kertoo tarinan amerikkalaisesta, kristillisestä perheestä ja tragediasta joka selviää katsojalle jo heti alkumetreillä. Kolmen pojan kasvukertomus tyranni isän alaisuudessa ja rakastavan ja hellän äidin hoivaamana. Visuaalinen ja runonomainen kerronta tuo elokuvalle sen ansaitseman ainutlaatuisuuden leiman.

Suosittelen haastavamman elokuvan ystävälle!

 

[Paitselo]

On ollut aukko sivistyksessä, kun tähän päivään asti on ollut näkemättä leffa nimeltä Mulholland Drive (2001). Noh, nyt se on nähty - ja harvoinpa olen ollut leffan jälkeen näin pahasti "pihalla".
Tämä David Lynchin ohjaama raina on todella omituinen sekametelisoppa - itse en elokuvan loppuratkaisua ymmärtänyt ollenkaan. Tuli sellainen tunne, että tässä taiteellisuus on "taiteellisuutta" ja hakemalla haettua mystisyyttä - joka lopulta vie katsojan täysin ulalle. Tässä on ikäänkuin elokuvan sisällä jokin toinenkin elokuva - sellainen, joka jostakin syystä on jäänyt puolitiehen.
Kaunista katsottavaahan tämä toki oli - varsinkin pääosissa olleiden upeiden naisten - Naomi Wattsin ja Laura Harringin takia. Enpä ole vuosikymmeniin nähnyt valkokankaalla yhtä seksikästä ilmestystä kuin tämä ihanainen Harring.

Tämä elokuva on jonkinlainen käsittämätön rakkaustarina - joku/jotkut ovat pulassa/jonkinlainen rikoskin on "ilmassa" - kukaan vaan ei tunnu tietävän, että miksi - ja missä pulassa - ja mikä ihmeen rikos?

Angelo Badalamentin säveltämä musiikki tuo tähän outoa, omituista "taustauhkaa" - vaikka en ymmärtänyt mistä tässä elokuvassa pohjimmiltaan oli kyse, niin tuo musiikki aiheutti katsojalle jotakin selittämätöntä nihkeätä pelkoa - tuttu fiilis David Lynchin Twin Peaks tv-sarjasta. Lynchin ohjaus & Badalamentin musiikki saavat normikatsojalle jännäkakan punttiin pelkästään siitä ilosta, että valkokankaalla näkyy tuulessa huojuvia kuusia.

Täytynee katsella useampaan kertaan - jospa homman idea sitten alkaisi selviytyä ...

 

[ms.qvist]

Täytynee katsella useampaan kertaan - jospa homman idea sitten alkaisi selviytyä ...

Monet ovat sanoneet, että toinen tai kolmas katselukerta avaa elokuvaa (Lynchin Mulholland Drive kyseessä) huomattavasti enemmän ja sen epätodelliseen maailmaan pääsee paremmin sisään. Olen katsonut sen vain kerran ja jotain siitä (muistaakseni) tähänkin ketjuun kirjoittanut ja kyllä hiukan mietteliääksi leffa pisti, kiehtova, mystinen ja mietteitä herättävä elokuva, jossa ei aina tiennyt sitä missä tosi ja kuvitelma eroavat toisistaan. Hiukan samanlainen on Lynchin Inland Empire. Sekin liikkuu useammassa tasossa ja pitää sisällään pari kolme (?) tarinatasoa. Ei siis mikään helppo elokuva sekään mutta minulle tuntui kuitenkin aukeavan hiukan paremmin kuin Mulholland Drive.

vlad.

 

[psychodad]

Monet ovat sanoneet, että toinen tai kolmas katselukerta avaa elokuvaa (Lynchin Mulholland Drive kyseessä) huomattavasti enemmän ja sen epätodelliseen maailmaan pääsee paremmin sisään. Olen katsonut sen vain kerran ja jotain siitä (muistaakseni) tähänkin ketjuun kirjoittanut ja kyllä hiukan mietteliääksi leffa pisti, kiehtova, mystinen ja mietteitä herättävä elokuva, jossa ei aina tiennyt sitä missä tosi ja kuvitelma eroavat toisistaan. Hiukan samanlainen on Lynchin Inland Empire. Sekin liikkuu useammassa tasossa ja pitää sisällään pari kolme (?) tarinatasoa. Ei siis mikään helppo elokuva sekään mutta minulle tuntui kuitenkin aukeavan hiukan paremmin kuin Mulholland Drive.

vlad.

Jep, Inland Empire on hyvin pitkalle samaa kamaa mutta ehka hivenen helpompi. Tosin molemmissa on aivan jaatava tunnelma koko ajan ja ovat mielestani toimivia kauhuelokuvia vaikka mitaan suoranaisesti siihen viittaavaa ei kummassakaan ole. Silti, ne on hemmetin kauheita. Ja loistavia.

Badalamentin musiikki tekee Drivestakin sen mika se on, ilman sita leffa olisi huomattavasti koyhempi. Nyt siina on Lynchmaista meininkia, jonkinlaista uhkaa ilmassa. Painostavuutta.


mahdollinen SPOILERI:







Itselleni tuo Mulholland Drive on edustanut lahinna alitajuista tai unenomaista syyllisyytta rakastajan murhasta joka jaytaa paahenkiloa.

 

[mice]

Tuli katsottua Nick Caven käsikirjoittama leffa The Proposition. Kyse siis Australian takamaille sijoittuvasta karusta ja realistisesta 1800-luvun lopulle? sijoittuvasta länkkäristä. Odotuksia ei etukäteen juurikaan ollut, mutta olipahan hyvä pätkä. Täytyy melkein sanoa, että parhaita katsomiani leffoja vähään aikaan. Suosittelen.

 

[Pekkis]

"Drive" tuli katsottua ja olihan se ihan ok. Muijakin tykkäs vaikka K18 leffoja vähän vieroksuukin.

"Lucky Number Slevin" (2006) on toistaiseksi ehkä paras leffa mikä on tullut katsottua. Kärryillä pysyäkseen piti oikein keskittyä, eikä se ekalla kerralla oikein onnistunutkaan vaan uusiks meni. Vitun hyvä pätkä!

 

[Isle of Man]

"Lucky Number Slevin" (2006) on toistaiseksi ehkä paras leffa mikä on tullut katsottua. Kärryillä pysyäkseen piti oikein keskittyä, eikä se ekalla kerralla oikein onnistunutkaan vaan uusiks meni. Vitun hyvä pätkä!

Tähän sopii hyvin sanonta: reenii reenii. Ei sillä etteikö ko. pätkä ollut ihan ok mutta all time parhaaksi siitä ei suurin surminkaan ole. Tai sitten kyseessä on jonkin sortin sukupolvikuilu. Laita vaikka Memento seuraavaksi tiskiin, niin voisi osua.

 

[Lexaa]

Kolme Muskettisoturia oli muuten yllättävän hyvä leffa, ajattelin että tää ois ollu pelkkää ajanhukkaa, mutta kelloa ei tarvinnut vilkuilla kertaakaan ja yksi harvoista kerroista kun sai poistua hyvillä mielin teatterista. Leffaan oli löydetty myös sopivasti naiskauneutta Milla Jovovichin ja Gabriella Wilden muodossa.

Driven kävin eilen katsomassa ja ei ihan kaikkien hehkutuksien arvoinen, mutta katsottava leffa todellakin, yksi parhaista k18 elokuvista kuitenkin mitä tullut nähtyä. Ainut mikä häiritsi oli päähenkilön ja naisosaa näytelleen hiljaiset hetket, joita oli ihan liikaa.Se toisaalta oli ihan pieni sivuhuomautus vain. Mutta silti yksi parhaista näyttelijäsuorituksista tänä vuonna nähtiin tässä elokuvassa.