Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 413 318
  • 12 330

axe

Jäsen
Hei suositelkaas jotain uusia komedialeffoja. Saa olla ihan kaiken tyylistä maan ja taivaan väliltä, ja minkä kielinen tahansa. Jotenkin on viime vuosina jäänyt komediat kokonaan, vaikka yleisesti niiden fani olen aina ollut.

Mutulla sanoisin, että joku Luokkakokous 3 saattaa olla ainoa 2020-luvulla katsottu komedia ja sitä en nyt uudestaan katso.
Hevi reissu.
 
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Komedia ei voi eikä elä hyvin. Parhaat ovat vähintään sen 15 vuoden takaa. Superbad mainitsematta. Harvoja 2000-luvun leffoja jotka naurattavat.

Superbad on kyllä erinomainen komedia. Juuri tuli vastaan kun selasin netflixiä ja meinasin alkaa katsomaan kun jo pelkkä preview nauratti.

Myös Knocked up on ihan onnistunut komedia.

Tägään vielä @Oskar kun hän näitä kyseli.
 

Lucius

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Komedia ei voi eikä elä hyvin. Parhaat ovat vähintään sen 15 vuoden takaa. Superbad mainitsematta. Harvoja 2000-luvun leffoja jotka naurattavat.
Samaa mieltä siitä, että Superbad on harvoja oikeasti hauskoja 2000-luvun komedioita. Ei kuitenkaan ihan ainoa.

Superbad sopii myös hyvin listaan elokuvista, joissa sivunosanesittäjä varastaa shown pääosanesittäjiltä.

Harva elokuvan joskus nähnyt muistaa Ceran ja Hillin roolihahmojen nimet. Sen sijaan lähes kaikki muistavat McLovinin.

Sitä toki auttoi, että Bill Hader ja Seth Rogen olivat loistavia rooleissaan.
 

axe

Jäsen

Siinä on yllä hyvin kärjistetty esimerkki nykykomediasta. Joo, se on luultavasti oikeasti draama, mutta jostain syystä tuo ja monet sen hengenheimolaiset pomppaa aina esiin, kun yrittää etsiä nimenomaan komediaelokuvia. En ole katsonut, en koskaan aio katsoa.

On niitä välillä ihan hyviäkin komedioita ollut, mutta kyllä viimeiset vuodet on hyväntuulisuuden, naurun ja kreisihupailun etsijälle olleet raskasta aikaa, kun hakusana comedy tuottaa pääasiassa leffoja, joissa hämmentynyt nuori tyttö tai nainen löytää vähemmistöseksuaalisuutensa, kasvaa sisäisesti ja yrittää etsiä paikkaansa muuttuvassa maailmassa. Hahahahhahahhahahha, kuinka hauskaa!
 

Buster

Jäsen
Hei suositelkaas jotain uusia komedialeffoja. Saa olla ihan kaiken tyylistä maan ja taivaan väliltä, ja minkä kielinen tahansa. Jotenkin on viime vuosina jäänyt komediat kokonaan, vaikka yleisesti niiden fani olen aina ollut.

Mutulla sanoisin, että joku Luokkakokous 3 saattaa olla ainoa 2020-luvulla katsottu komedia ja sitä en nyt uudestaan katso.
Nykyään on paljon draama ja komedia sekaisin ja puhdas komedia on työnnetty suoratoistoon marginaaliin. Mutta kerta jo romanttiset komediat ovat tehneet todella vahvaa paluuta teattereihin, niin toivottavasti aletaan taas nähdä elokuvateattereihin tuotettuja puhtaampia komedioitakin. Eiköhän se tasokin siitä nousisi.

Erittäin hyviä tämän vuosikymmenen (aika puhtaita) komedioita:

- Violent Night. Paha pukki tapaa Die Hardin. Mustaa huumoria ja väkivaltaa.
- Shortcomings, erinomainen romanttinen komedia päämäärättömästä miehestä, jonka tyttöystävä laittaa parisuhteen tauolle.
- Dream Scenario, Nicolas Cagen tähdittämä elokuva, joka edellisen tavoin ylipäänsä viime vuoden parhaita leffoja. En spoilaa juonta.
- No Hard Feelings, helikopterivanhemmuutta ja Apatow-henkistä roisia komediaa ja kolmekymppisen "ikuisen teinin" aikuiseksi kasvamisen kipuja.
- You Hurt My Feelings. Pitkä avioliitto joutuu testiin, kun kirjailijanainen sattumalta kuulee miehensä rehellisen reaktion naisen uuteen kirjaan. Hauska ja älykäs.
- Barbie. Duh.
- Are You There God, It's Me Margaret. 11-vuotiaan tytön kasvukipuja. Erinomainen, kuten Fremon Craigilta voi odottaa.
- Red Rocket. Aika vahvasti draaman puolella, mutta ansaitsee maininnan. Päähenkilö on todellinen sarjadoer, jolla on koko ajan joku kusetus päällä. Mielestäni ilmestymisvuotensa paras elokuva ylipäänsä. Kaoottista energiaa ja tekemisen meininkiä. Pääosassa entinen pornotähti. Ympärillä amatöörinäyttelijöitä, kuten Sean Bakerin tyyliin tuppaa usein kuulua.
- 8-Bit Christmas. 80 ja 90-lukujen taitteen ihanaa nostalgiaa, ja hauskaa modernin lapsuuden sekä kaverisuhteiden kuvausta.
- Honor Society. High School ja Heist-elokuva yhdistyy tyylitellyksi komediaksi loistavalla Angourie Ricen pääosalla.
- Ohjus. Miia Tervo jatkaa kovalla tasolla kotimaisessa elokuvassa Auroran jälkeen. Inarinjärven ohjuksen ympärillä pyörii.
- Leo. Robert Smigelin animaatio eskarissa asustelevasta vanhasta ja kyynisestä liskosta, joka on seurannut akvaariosta käsin lasten touhuja jo vuosikymmeniä.
- If You Were The Last. Kaksi astronauttia jumiutuu avaruuteen kaksistaan pidemmäksi aikaa. Paras puhdas romanttinen komedia pitkään aikaan. Peacockin yksinoikeuselokuva hautautuneena sinne, mutta löytyy Dailymotionista kaikkien katseltavana.
- Aina kuolemaan asti (The Trip). Listan ekan elokuvan ohjanneen Tommy Wirkolan toinen tumma komedia. Tulehtuneessa avioliitossa elävä pariskunta on vuokrannut syrjäisen mökin ja se alkaa käydä ahtaaksi.
- The King of Staten Island. Pete Davidsonin omaelämäkerrallinen draamakomedia Judd Apatow'n ohjaamana.
- Palm Springs. Romanttinen ja ronski komedia aikasilmukkaan jumiutumisesta.
- I'm Your Man. Nainen osallistuu tutkimukseen, jossa hän sitoutuu elämään kolmen viikon ajan mieshumanoidirobotin kanssa, joka on ohjelmoitu tekemään naisesta onnellinen.
- Joy Ride (2023). Neljä aasialaisamerikkalaista nuorta naista lähtevät Kiinaan etsimään yhden naisen biologista äitiä. Melko roisi komedia.
- Plan B. Teini kokee ekan seksuaalisen kanssakäymisen, tulee raskaaksi, mutta osavaltiossa ei sallita aborttia. Joten hänellä ja bestiksellään on 24 tuntia aikaa ylittää osavaltion raja ja hankkia "morning after" -pilleri. Eli ei muuta kuin kuumeisesti ja vanhemmilta salaa tien päälle.
- Bad Education. Hugh Jackman näyttelee supersuosittua koulualueen narsistista johtajaa, joka kavaltaa rahaa omiin taskuihinsa. Perustuu tositarinaan.
- The Instigators. Tuore Apple-elokuva. Ei keksi pyörää uudestaan, mutta Matt Damon & Casey Affleck tarjoavat hyvää kemiaa buddy-henkisessä vanhan ajan toimintakuvassa, joka on täynnä tunnistettavia nimiä.
- The Idea of You. Anne Hathawayn tähdittämä romanttinen komedia, jossa äiti päätyy tyttärensä lempibändin laulajan tyttöystäväksi. Erittäin hyvä käsikirjoitus, hyvä kemia.
- Bad Trip. Piilokameratyyliin kuvattu kuvattu elokuva Jackassin Bad Grandpan hengessä.
- Bloody Oranges. Useasta eri tarinasta muodostuva ranskalaiselokuva Wild Talesin hengessä. Eli hyvin tummaa komediaa.
- Totally Killer. Halloween kohtaa Paluu tulevaisuuteen. Kaksi kulunutta aligenreä fuusioituu yhdeksi överiksi elokuvaksi.
- Yes, God, Yes. Teinityttö löytää uskovaisten leirillä seksuaalisuutensa ja pelkää joutuvansa ikuiseen kadotukseen, kun hän ei kykene supistamaan halujaan.
- Old Dads. Puhdas vanhan ajan komedia, jossa Bill Burr näyttelee standupeistaan tuttua nykymaailman ylisensitiiviseen menoon kyllästynyttä lyhytpinnaista perheenisää.
- The Unbearable Weight of Massive Talent. Nicolas Cage näyttelee itseään, hän hyväksyy miljoonatarjouksen osallistua rikkaan superfaninsa syntymäpäiväjuhliin. Mutta raha ei olekaan niin helppoa ja vaivatonta kuin voisi olettaa.

Tuossa nyt alkuun jotain. Yhden elokuvan pidän itselläni, kun sen saisi niin helposti kirjoitettua kotimaiseksi komediaksi.
 
Viimeksi muokattu:

Spire

Jäsen
Unhinged (2020)

Puolitoistatuntinen jonka aikana seurataan Russell Crowen killing spreetä. Putki saa alkunsa vaimonsa ja hänen uuden miehensä murhasta ja laajenee rattiraivon seurauksena kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Melkoista tuubaahan tämä oli, mutta menettelee jos ei odota mitään viiden tähden klassikkoa. Katsojia yritetään pitää otteessa voimakasta väkivaltaa sisältävillä kohtauksilla, juonen ja henkilöhahmojen jäädessä muuten melko ontoksi ja aukkoja sisältäväksi.
 

godspeed

Jäsen
Jason Stathamin Beekeeper oli hyvä toimintaleffa. Kyllä tämä sinne hänen pätkiensä kärkipäähän kiilaa. Sinälläänhän kyseessä on se monta kertaa nähty mystinen erikoismiesten erikoismies -kuvio, jossa jotain menee pieleen ja sitten hommat pitää kostaa ja kuitata kovalla ammattitaidolla. Se kaikki tehdään hyvin ja varsinkin lähitaistelutoiminta on paikoin hyvin kivuliasta ja kekseliästä. Toimintaa myöskin on aika paljon, ettei katsojakaan juuri ehdi lepäämään, mutta niinhän sen pitää mennäkin.

Tässähän otetaan kantaa mahdollisimman suorasanaisesti kaikkiin niihin puhelin- ja nettihuijauksiin, joiden kohde on hyvin perinteisesti huonommassa asemassa oleva ihminen, kuten iäkkäämpi henkilö, joka puhelimessa neuvotaan antamaan huijareille tiedot, joilla he tyhjentävät hetkessä kaikki tilit. Statham rientää sitten oikeamielisenä sankarina apuun, joten jos sinua vituttaa lukea tällaisista huijauksista, niin tämä elokuva on suunnattu juuri sinulle. Itse henkilökohtaisesti nuorempanakin ihmisenä hieman pelkään aivan kaikenlaisia huijauksia, koska aina ei ole tuo pääkoppa kunnossa erinäisten vaivojen takia. Tulee helposti epäluuloiseksi ihmisten tarkoitusperistä.

On tässä toki myös sellainen vähän keinotekoisen tuntuinen, mutta tavallaan ihan menettelevä taustatarinakin kehitelty Stathamin päähahmolle, joka selittää miksi myös elokuvan nimi on Beekeeper. Hahmoon tulee tätä kautta jonkinlaista uutta potkua, kun miestä ei laiteta heittämään vaan läppää puolia ajasta.
 

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Osaako joku sanoa miksi Pohjan tähteet on vedetty värifilmille vuonna 1969 kun ton jälkeen Spede käytti mustavalkofilmiä vielä 10 vuotta?
 

Paloposti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Osaako joku sanoa miksi Pohjan tähteet on vedetty värifilmille vuonna 1969 kun ton jälkeen Spede käytti mustavalkofilmiä vielä 10 vuotta?
Valistunut arvaus, mustavalkofilmille kuvaaminen ja mustavalkofilmin kehitys oli huomattavasti halvempaa. Spede ei varsinaisesti törsännyt massia.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Waqu

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Valistunut arvaus, mustavalkofilmille kuvaaminen ja mustavalkofilmin kehitys oli huomattavasti halvempaa. Spede ei varsinaisesti törsännyt massia.
Juuri näin. Taisi vielä todeta noihin aikoihin että eipä se näytä katsojia juuri haittaavaan vaikka pistäisi elokuvia ulos vielä mustavalkoisenakin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Waqu

Buster

Jäsen
Osaako joku sanoa miksi Pohjan tähteet on vedetty värifilmille vuonna 1969 kun ton jälkeen Spede käytti mustavalkofilmiä vielä 10 vuotta?
Ei nyt ole mitään kirjoja joista tarkistaa asia, kun ne on kirjastossa.... Muistaakseni Ere Kokkosen tai/ja Speden (Marjamäki) elämäkertakirjoissa tämän ympäriltä asiaa oli enemmänkin.

Mutta eikös Pohjan tähteet ollut vähän niin kuin Ere Kokkosen ja Vesku Loirin oma projekti tehdä sellainen "oikea elokuva", vähän taiteellisempi. Spede oli ollut mukana ideoimassa käsikirjoitusta, mutta sen jälkeen hän osallistui projektiin hyvin minimaalisesti ja lähinnä maksoi viulut. Muistaakseni nimenomaan Kokkonen halusi kuvata sen kerrankin värillisenä ja sai kuin saikin tahtonsa läpi. Varmaan uhkasi lähteä kävelemään muuten. Ei varmaan ekaa, eikä ainakaan viimeistä kertaa.

Seuraavaan elokuvaan, eli Jussi Pussiin, Spede osallistui vieläkin vähemmän ja tuotti sen hyvin vastahakoisesti, koska hän ei olisi halunnut elokuvissaan käsitellä seksiä ja politiikkaa. Hän halusi olla Suomen Walt Disney, eli tuottaa koko perheen elokuvia - ja samasta syystä Pohjan tähteet ja Jussi Pussikin jäivät historiaan "Spede-elokuvina", vaikka hän ei juurikaan osallistunut niihin muuten kuin maksumiehenä. Jussi Pussinkin flopatessa taloudellisesti Spede aikalailla luopui näistä "toisenlaisista" elokuvista ja palasi vanhaan hyväksi havaittuun.

Pohjan tähteethän jäi tappiolliseksi 80 000 markan verran tuotantokustannuksiin nähden, joten siitä löytyy perimmäinen syy, miksi mustavalkoiseen. Kuten täällä on jo mainittu, värifilmi oli kallista, sen kehitys oli kallista ja värillä kuvaaminen oli kalliimpaa sekä keskimäärin hitaampaa - ainakaan jos ei mitään kunnianhimoista mustavalkokuvausta aikonut harrastaa. Spede halusi elokuvilleen parhaan mahdollisen katteen, joten hänen elokuvansa kuvattiin vauhdilla ja kustannukset pidettiin mahdollisimman alhaisina. Miksi ne usein sitten olivatkin tekniseltä laadultaan vähän kehnoja. Toki ihmisille hän tiettävästi maksoi palkkaa hyvinkin reilusti.

Leikkikalugangsterissahan - ennen Pohjan tähteitä - oli myös osa elokuvaa värillisenä kuvana, kun Risto Aaltosen juoppo lurjus heräsi kerrankin selvänä. Elokuva jatkui värillisenä kunnes hänelle tarjottiin sampanjaa, roisto tuumasi paskat väreistä, ja leffa muuttui jälleen mustavalkoiseksi.
 
Viimeksi muokattu:

UpperDeck81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Komedioita kun on mainittu niin olin jo unohtanut kuinka hauska mielestäni on Jim Carreyn Yes Man (2008). Veisaa muuten Carrey pienen pätkän Beatlesia aika nätisti tuossa.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Viikonloppuna tulee Suomen ensi-iltaan vihdoinkin kauan odotettu Coppolan Megalopolis.

Tässä täytyy tehdä oikein töitä että pääsee lähtemään ilman ennakkoluuloja/odotuksia leffaa kohtaan. Entä jos en pidäkkään siitä niin onko minun pakotettava itseni pitämään siitä koska "en ymmärrä neroa yhden katselun perusteella" :D
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Silent Night ehkä paskin elokuva minkä on tänä vuonna nähnyt, vaikka iso kasa paskaa tullut nähtyä. Kinnamanilla kuitenkin ollut ihan hyviäkin elokuvia/sarjoja, joten odotti vähän enemmän. Noh, ehkä John Woo on tässä se paskuuden lähde…
 

Derrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa

LGD

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Raju ja ääripäitä tarjoileva leffa oli tänään ensi-iltaan tullut The Substance. Harvoin, jos koskaan muistan nähneeni näin radikaaleja tyylivaihdoksia leffan sisällä ja harvassa ovat myös samalla seksikkäitä ja ällöttäviä elementtejä tarjoavat elokuvat. En tiedä mistä hakisin esimerkkejä, niitä tuskin on paljoa, mutta joku Eric Prydzin "Call on me" kohtasi The Thingin tuntuu hyvälle vertauskuvalle. Pehmopornosta verellä mässäilevään goreen, sillä mentiin.

Demi Moore ei taida Hollywoodin nykymittareilla olla enää "primessa", ja tässä elokuvan juju onkin, mutta on kyllä vahvassa vedossa ja pistää kroppaa likoon roolissaan, kirjaimellisesti. Hyvin isketään Hollywoodin karikatyyrejä ja harveyweinsteineja vastaan.

Ei nyt mikään viiden tähden leffa omilla mittareilla, mutta vaikuttava ja mieleenpainuva pätkä. Jos etsii muuta kuin toisesta korvasta sisään menevää ja toisesta ulos tarjoilevaa kertakäyttöviihdettä, The Substance voi olla juuri sinulle.
 

-pasi-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Heh heh, jos omalla varallisuudella rahoittaisi elokuvaa niin siitä tulisi todellinen lyhytelokuva toisin kuin Francis Ford Coppolalla


Onhan tuo hienoa että joku uskaltaa tehdä elokuvan itselleen ja omalla rahalla. Toki jos samalla periaatteella itse tekisi olisi se varmaan pornoelokuva jossa joutuu itse yksin näyttelemään :) Eipä niitä rahoja hautaansa saa ja nyt ainakin saanut varmaan ohjata ne elokuvat joita haluaa. Toki tuo raha varmaan vastaa tuolla henkilöllä samaa kun itse myisi jonkun 20e tv-tason torissa.
 

Takavasara

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS | Manchester United
Olisiko kenelläkään suositella uudempia hyviä toimintaleffoja? Sanotaan nyt esimerkiksi 2000-luvun ja 2010-luvun ja siitä eteenpäin.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Olisiko kenelläkään suositella uudempia hyviä toimintaleffoja? Sanotaan nyt esimerkiksi 2000-luvun ja 2010-luvun ja siitä eteenpäin.
Olettaisin että The Raid: Redemption jatko-osineen on nähty, joten suosittelen saman porukan uudempaa teosta joka on ehkä räväkin ja väkivaltaisin toimintapätkä mitä on tullut nähty useaan vuoteen. Tämä tykitys löytyy mm. Netflixin tarjonnasta:

 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kävin eilen katsomassa Coppolan Megalopolista. En edes tiennut, että oli sen ensi-ilta. Se oli niin paska, että hieman yli puoliväliin asti sinnillä jaksoin ja sitten lähdin menemään. Hesarin antama yksi tähti on ihan sopiva määrä.

Lisäksi häiritsi koko ajan se, että pääosan esittäjä Adam Driver on ulkoisesti kuin Aku Hirviniemen kaksoisveli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös