Ja se, miksi tähtiä ei jonkun mielestä synny on 100% varmasti sukupolvi- & ikäkysymys ja aikamme kuva on erilainen kuin joskus 20 vuotta sitten.
Juu, ei ole Charlton Hestonia eikä John Waynea, mutta kun kysäsee joltain parikymppiseltä elokuvien ystävältä action-tähdistä niin kyllä sieltä ne Stathamit, Hemsworthit ja Dwayne Johnsonit tulee - ihan samalla tavalla kuin meillä vanhoilla kasari-parruilla se oli ja on ikuisesti Arska, Syltty ja ehkä nuorimmaisena Liam Neeson.
Muistaakseni taisin sanoa tiivistäen - kun jouduin tähän mukaan - että elokuvatähdet olivat ammoin syy, miksi ihmiset menivät katsomaan jotain elokuvaa. Se uusi Bruce Willis/Will Smith/Schwarzenegger -elokuva. Nykyään itse elokuvat, eli tarkemmin IP:t/franchiset, ovat se vetonaula, mikä vetää ihmisiä teattereihin. Ja kun bisneksen paino on vähemmän alkuperäistarinoissa, ja keskibudjetin elokuvat ovat kadonneet, niin samalla uusien tähtien on vaikeampi syttyä. On vähemmän mahdollisuuksia jättää vaikutelma, kun studiot ovat luovassa mielessä pelkureita. Joten studiot ja ala saa syyttää itseäänkin, eikä vain nykyaikaa someineen ja pirstaloituine mediakenttineen.
Alkuperäiselokuvien rooli oli/on merkittävä lupaavien näyttelijöiden nostamisessa tähtitasolle. Mutta nyt nuoret tähdet kuten Michael B. Jordan, Chris Hemsworth, Elizabeth Olsen jne. kiinnitetään pitkillä ja rajoittavilla sopimuksilla koneistoon, jonka isoin tähti on itse IP. Sen sopparin aikana, ja sen jälkeenkin, heidän voi olla hankala rakentaa omaa erillistä uraa. Kristen Stewart, Robert Pattinson, Daniel Radcliffe, käyttivät vuosia rakentaakseen uransa uudelleen IP-rooliensa jälkeen, jotka singauttivat heidät tähteyteen... Mutta käytännössä vain siinä yhdessä IP-roolihahmossa, jota ilman he olivat vähemmän. Erityisesti Harry Potterin näyttelijöistä tuli tähtiä tasan sillä hetkellä, kun heidät castattiin niihin monivuotisiin usean elokuvan sopimuksiinsa. Se on villiä.
Siinä jäin vähän alkuperäisessä laveaksi, että maalasin elokuvatähtien puutteen pelkästään toimintaelokuvien ongelmaksi, mutta se oli silloin puheena. Kyseessä kuitenkin on ongelma yli genrerajojen, joka eniten kuitenkin näkyy toimintagenressä, jossa samat nimet ysäriltä ja vuosituhannen taitteesta heiluvat siellä paljolti edelleen luotettavimpina tähtinä. Yllä mainituista Dwayne Johnson (52), Jason Statham (57), molemmat aloittivat jo vuosituhannen taitteessa.
Lienee kuitenkin syytä vielä loppuun määritellä, mitä tarkoitan elokuvatähdellä. Itse ajattelen tässä yhteydessä studioiden silmin sitä, että jo tietyn näyttelijän nimi yksin takaa yleisön ja dollareita lippuluukuilta. Että joku on todistettu ja jo vähän aikaakin kestänyt vetonaula. Ne ovat ne, jotka ovat markkinointiväen sanojen mukaan kuolemassa sukupuuttoon. Toinen, yleisön, määritelmä elokuvatähdelle on, että varastaako hän huomiosi jokaisessa kohtauksessa.
Edit: Trimmasin vielä puolet pois turhan polveilevana. Siellä vanhassa oli vielä hatarampaa spekulointia toimintaelokuvien eroista silloin ja nyt.
