Koko elokuvan lähtökohta on niin älytön, että tähän on vaikea päästä kiinni. Lisäksi elokuvassa oli erittäin paljon juustoista amerikanmeininkiä ja ennalta-arvattavaa soopaa, joten pakkoa yhtyä sinun negatiiviseen arvioon. Ilmeisesti porukalle kuitenkin toimii, kun on imdb:ssäkin 8.1 arvosanana.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 421 137
- 12 317
Monoliitti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
IL uutisoi, että Häjyt-elokuvan jatko-osan kuvaukset alkavat Pohjanmaalla kesällä. Elokuva sijoittuu nykyaikaan. Pääosassa nähdään myös Samuli Edelmann. Kävikö tässä nyt kuitenkin niin, kaikesta lällättelystä huolimatta, että Heikki antoikin ne avaimet.
Vai näytetäänkö Edelmannin roolihahmoa takaumina? Ja miksi tässä on toisessa pääosassa Karhu eikä Murikan poika? Toki pitää ne Karhutkin tähän saada, mutta kuitenkin.
Katoin elokuvan yhtenä kesälomana yläasteella valehtelematta joka päivä, niin aika tärkeä teos tuo ykkönen itelle.
Tanskalaiselokuva Luvattu maa oli kyllä loistava. Periaatteessa aika moneen kertaan elokuvaksi kuvattu tarina lonerista ja pahasta maanomistajasta, että ei tässä varsinaisesti mitään uutta ollut. Mutta oli vaan läpeensä upeasti näytelty ja myös taitavasti kuvattu elokuva, ja tuo sinällään kulunut tarina oli saatu tehtyä poikkeuksellisen tunteisiin vetoavalla tavalla.
Vahva katselusuositus.
Vahva katselusuositus.
Pamela Anderson Joins Liam Neeson In Paramount’s New ‘Naked Gun’ Movie
Pamela Anderson has been cast alongside Liam Neeson in Paramount Pictures' Naked Gun reboot movie.
deadline.com
Taas yksi näkemättä paskaa-leffa tulossa teattereihin. Alkuperäiset Leslie Nielsenin tähdittämät leffat olisivat riittäneet minulle täydellisesti, koska se huumori toimi täydellisesti. Tämä uusi viritys puolestaan ei vakuuta millään tavalla. Liam Neeson oli ja on parempi vakavammissa rooleissa, kun taas Pamelan juna meni jo.
Ei kyllä pysty tajuu miten joku viitsii edes lähtee yrittää. Leslie Nielsen on Frank Drebin. Mutta ihan samat fiilikset on Peter Sellersin suorituksesta Jacques Clouseauna tai David Suchetin suorituksesta Hercule Poirotina. Silti noistakin on pitänyt tehdä uusia leffoja. Vähän sama jos Suomessa päätettäisiin tehdä uusia Uuno Turhapuro leffoja ilman Loiria, mutta kai sekin päivä tekee tuloaan.
Turhapuro ilman Turhapuroa (Loiria) on jo tehty: Uuno Turhapuron veli 1994, pääosassa Esko Salminen Tarmo Turhapurona.
Kaikki varmaan haluaisivat unohtaa tekeleen, jopa Spede joka oli ollut mukana käsikirjoittajana jätti nimensä pois tekijäjoukosta. Joten ei ihme että kukaan ei muista eikä haluakaan muistaa kyseistä läjää.
Imbd:sta katsottuna mukana olivat Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg
Kaikki varmaan haluaisivat unohtaa tekeleen, jopa Spede joka oli ollut mukana käsikirjoittajana jätti nimensä pois tekijäjoukosta. Joten ei ihme että kukaan ei muista eikä haluakaan muistaa kyseistä läjää.
Imbd:sta katsottuna mukana olivat Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg
Mun mielestä Poirot ei kyllä kuulu joukkoon. Nuo muut mainitut ovat syntyneet leffa-/tv-hahmoina ja henkilöityvät alkuperäiseen näyttelijään. Poirot perustuu romaaneihin ja hahmoa on näytellyt useampi näyttelijä ennen Suchet'n versiota.
Ihan ylipäänsä ärsyttää tämä, että niin iso osa uusista Hollywood-tuotannoista on jotain vanhojen uudelleenlämmittelyä. Aika vähän enää näkee ihan uusia tarinoita, uusia hahmoja ja uusia ideoita. Tuntuu, että tuottajat haluavat nykyisin vaan mennä aidan yli siitä matalimmalta kohdalta, mitä käsikirjoitukseen ja tarinan kehittelyyn tulee.
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Leffoja tehdään katsojien kiinnostuksen mukaan. Tähän ei oikein voi muuta kommenttia sanoa.
Tekoäly taitaa tehdä sen, että saanemme tulevaisuudessa Turhapuro elokuvan Loirin kanssa. Pelottavaa tosin sekin. Jonkinlainen tällainen tekele jo pyöri jossain somessa, ja oli jopa yllättävän vakuuttava - vaikka pelottava olikin.
Mitä tuohon saman materiaalin kierrätykseen tulee.
Kaikki lähtee huipulta studiopomoista ja studioiden omistajista. He eivät ole enää nykyään elokuvaa rakastavia moguleita, vaan he ovat jotain jättimäisten multimediakonglomeraattien tuottoviivaa tuijottavia loputtoman kasvun ylipappeja. Eli he ovat liikemiehiä yritysmaailmasta, joiden prioriteetti on tuottojen maksimointi osakkeenomistajille ja riskien minimointi.
Kun blockbuster-elokuva maksaa väkisin nykyaikana helposti heittämällä yli 100 miljoonaa, sekä valtavat mainoskulut päälle, niin jo olemassa oleva brändi/elokuva/kirja (puhutaan IP:stä) nähdään turvallisempana vaihtoehtona. Koska sillä IP:llä on jo näyttöä menestyksestä ja olemassa oleva fanipohja. Se on helpompaa markkinoida. Mikä on ikuisuusongelma, että markkinointiosasto saa painavan sanansijan siitä, mitä projekteja laitetaan käyntiin. Luen Bob Evansin, ex-Paramount studiopään elämänkertaa, joka vuodatti ja taisteli sitä valtaa vastaan jo 60-luvun lopussa. Sivunoottina sitten noilla megakalliilla tekeleillä on usein se vika, että ne on komitean läpi suodatettuja särmättömiä ja melko personaalittomia tekeleitä, joissa asiat on tehty viimeisen päälle laskelmoiden yleisön ja myös tulevien tuottojen maksimoimiseksi.
Mutta kyllähän tässä on myös internetin myötä kasvaneella fanikulttuurilla oma peiliin katsomisen paikka. Ei niitä jatko-osia ja spinoffeja tyhjiöön luoda, vaan niillä vastataan fanien nälkään uuden sisällön suhteen. Luodaan sitä täytettä, jossa vähän pullistellaan ja vähän poseerataan samalla kun joka kymmenes minuutti on joku viittaus johonkin siihen maailmaan, edellisiin elokuviin tai alkuperäiseen materiaaliin. Fanit hykertelevät tyytyväisenä ja peruskävijä toteaa, että kyllähän se ihan katsottava oli. Ja se fanius tuntuu vielä olevan sellaista, että parasta siinä on odottaa sitä tulevaa elokuvaa ja spekuloida sekä fantasioida sillä. Trailerit kammataan suurennuslasilla ja pienimmästäkin tiedonjyväsestä syntyy valtava määrä sisältöä sekä keskustelua.
Eikä asiaa välttämättä auta elokuvankävijän laiskuuskaan, koska ihmiset navigoivat jollain tapaa tuttujen elokuvien luokse. Oli se sitten jonkun Aamu-TV:n isomman haastattelun henkilöittämä uusi kotimainen elokuva, tai joku ennestään tuttu Napapiirin sankarit 8. Ihmiset eivät jaksa tai osaa itse ottaa selvää ja paljon hyvää hukkuu kun elokuvia tehdään niin paljon. Ja samalla paradoksaalisesti tuntuu, että ihmiset katsovat entistä kapeammin elokuvia, koska sitä mukavuusalueella olevaa haluttua sisältöä on enemmän kuin aiemmin tarjolla.
Ei tässä auta muu kuin toivoa, että nuo studiot tajuavat sen minkä kaikki muut jo tietävät. Että kyllä myös ne alkuperäisetkin tarinat myyvät, kun ne vain yhdistetään laadun ohella kekseliääseen markkinointiin. Mikä ei helppoa, mutta siitä niille markkinointitiimeille maksetaan holtittomia summia. "Figure it out". Ei niitä alkuperäistarinoihin perustuvia elokuvia varmaan sillä 100 miljoonalla enää tehdä, ellei siinä ole nimiohjaajaa ja tähtiä takana, ja silloinkin se tuntuu aika epätodennäköiseltä. Mutta otetaan vastaan noita 30-40 miljoonan originaali-elokuvia sitten. Vaikka ennen niihinkin olisi sijoitettu se 60 miljoonaa. Ehkä nekin mid budget -elokuvat saadaan vielä takaisin jossain vaiheessa.
Tässä nyt vaan on studiojen taholta taas tätä, että kun joku trendi ja "varma" keino taata elokuville todennäköisempi menestys löytyy, niin siihen sitten rynnätään sijoittamaan valtaosa resursseista ja kulutetaan se trendi riekaleiksi. Annetaan ihmisille mitä he haluavat. Vaikka palkitsevampaa saattaisi olla antaa jotain, mitä ihmiset eivät tienneet haluavansa. Tai ainakin näiden kahden ajattelun pitäminen balanssissa.
Kaikki lähtee huipulta studiopomoista ja studioiden omistajista. He eivät ole enää nykyään elokuvaa rakastavia moguleita, vaan he ovat jotain jättimäisten multimediakonglomeraattien tuottoviivaa tuijottavia loputtoman kasvun ylipappeja. Eli he ovat liikemiehiä yritysmaailmasta, joiden prioriteetti on tuottojen maksimointi osakkeenomistajille ja riskien minimointi.
Kun blockbuster-elokuva maksaa väkisin nykyaikana helposti heittämällä yli 100 miljoonaa, sekä valtavat mainoskulut päälle, niin jo olemassa oleva brändi/elokuva/kirja (puhutaan IP:stä) nähdään turvallisempana vaihtoehtona. Koska sillä IP:llä on jo näyttöä menestyksestä ja olemassa oleva fanipohja. Se on helpompaa markkinoida. Mikä on ikuisuusongelma, että markkinointiosasto saa painavan sanansijan siitä, mitä projekteja laitetaan käyntiin. Luen Bob Evansin, ex-Paramount studiopään elämänkertaa, joka vuodatti ja taisteli sitä valtaa vastaan jo 60-luvun lopussa. Sivunoottina sitten noilla megakalliilla tekeleillä on usein se vika, että ne on komitean läpi suodatettuja särmättömiä ja melko personaalittomia tekeleitä, joissa asiat on tehty viimeisen päälle laskelmoiden yleisön ja myös tulevien tuottojen maksimoimiseksi.
Mutta kyllähän tässä on myös internetin myötä kasvaneella fanikulttuurilla oma peiliin katsomisen paikka. Ei niitä jatko-osia ja spinoffeja tyhjiöön luoda, vaan niillä vastataan fanien nälkään uuden sisällön suhteen. Luodaan sitä täytettä, jossa vähän pullistellaan ja vähän poseerataan samalla kun joka kymmenes minuutti on joku viittaus johonkin siihen maailmaan, edellisiin elokuviin tai alkuperäiseen materiaaliin. Fanit hykertelevät tyytyväisenä ja peruskävijä toteaa, että kyllähän se ihan katsottava oli. Ja se fanius tuntuu vielä olevan sellaista, että parasta siinä on odottaa sitä tulevaa elokuvaa ja spekuloida sekä fantasioida sillä. Trailerit kammataan suurennuslasilla ja pienimmästäkin tiedonjyväsestä syntyy valtava määrä sisältöä sekä keskustelua.
Eikä asiaa välttämättä auta elokuvankävijän laiskuuskaan, koska ihmiset navigoivat jollain tapaa tuttujen elokuvien luokse. Oli se sitten jonkun Aamu-TV:n isomman haastattelun henkilöittämä uusi kotimainen elokuva, tai joku ennestään tuttu Napapiirin sankarit 8. Ihmiset eivät jaksa tai osaa itse ottaa selvää ja paljon hyvää hukkuu kun elokuvia tehdään niin paljon. Ja samalla paradoksaalisesti tuntuu, että ihmiset katsovat entistä kapeammin elokuvia, koska sitä mukavuusalueella olevaa haluttua sisältöä on enemmän kuin aiemmin tarjolla.
Ei tässä auta muu kuin toivoa, että nuo studiot tajuavat sen minkä kaikki muut jo tietävät. Että kyllä myös ne alkuperäisetkin tarinat myyvät, kun ne vain yhdistetään laadun ohella kekseliääseen markkinointiin. Mikä ei helppoa, mutta siitä niille markkinointitiimeille maksetaan holtittomia summia. "Figure it out". Ei niitä alkuperäistarinoihin perustuvia elokuvia varmaan sillä 100 miljoonalla enää tehdä, ellei siinä ole nimiohjaajaa ja tähtiä takana, ja silloinkin se tuntuu aika epätodennäköiseltä. Mutta otetaan vastaan noita 30-40 miljoonan originaali-elokuvia sitten. Vaikka ennen niihinkin olisi sijoitettu se 60 miljoonaa. Ehkä nekin mid budget -elokuvat saadaan vielä takaisin jossain vaiheessa.
Tässä nyt vaan on studiojen taholta taas tätä, että kun joku trendi ja "varma" keino taata elokuville todennäköisempi menestys löytyy, niin siihen sitten rynnätään sijoittamaan valtaosa resursseista ja kulutetaan se trendi riekaleiksi. Annetaan ihmisille mitä he haluavat. Vaikka palkitsevampaa saattaisi olla antaa jotain, mitä ihmiset eivät tienneet haluavansa. Tai ainakin näiden kahden ajattelun pitäminen balanssissa.
Itse olen saanut sellaisen käsityksen, että Liam Neesonin rooli on Frank Drebinin ja Jane Spencerin (Priscilla Presley) poika, Frank Drebin Jr.
Onko 70-luvun leffojen asiantuntijoita paikalla? Hemmetti, että on timanttinen vuosikymmen.
Sopivan verkkaisia ja omaperäisiä leffoja löytynyt jo useampi, ja jos teillä on suositella 70-luvun helmiä niin olen kiitollinen.
Joku retrous näissä viehättää. Koomista jopa, että on tehty ”nykyaikainen” leffa ja sitten autot on kantikkaita ja väriltään sinapin/kauhean värisiä ja hahmot on puettu ihan tosissaan vuosikymmenen mukaisesti moppitukkaan ja trumpettihousuihin. Ehkä pornoviikset jopa. Ei juma tää on retroa ja kurkistus ihan uudelle vuosikymmenelle.
Nämä ainakin silkkaa timanttia:
Apocalypse Now
Deer Hunter
Taxi Driver
Mean Streets
Kummisetiä 1&2 unohtamatta.
Nyt työn alla Areenasta löytyvä Shakaali, joka jäi kesken kun nukahdin, mutta vaikuttaa aivan hyvältä tämäkin.
Oliko muita suositella?
Sopivan verkkaisia ja omaperäisiä leffoja löytynyt jo useampi, ja jos teillä on suositella 70-luvun helmiä niin olen kiitollinen.
Joku retrous näissä viehättää. Koomista jopa, että on tehty ”nykyaikainen” leffa ja sitten autot on kantikkaita ja väriltään sinapin/kauhean värisiä ja hahmot on puettu ihan tosissaan vuosikymmenen mukaisesti moppitukkaan ja trumpettihousuihin. Ehkä pornoviikset jopa. Ei juma tää on retroa ja kurkistus ihan uudelle vuosikymmenelle.
Nämä ainakin silkkaa timanttia:
Apocalypse Now
Deer Hunter
Taxi Driver
Mean Streets
Kummisetiä 1&2 unohtamatta.
Nyt työn alla Areenasta löytyvä Shakaali, joka jäi kesken kun nukahdin, mutta vaikuttaa aivan hyvältä tämäkin.
Oliko muita suositella?
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Jos näin on niin vuodet eivät ole kyllä olleet armollisia tälle 90-luvulla syntyneelle pojalle.
Olen hyvin kaukana asiantuntijasta, mutta listaamiesi perusteella uskoisin, että ainakin nämä klassikot iskisivät:
Chinatown
The French Connection
The Taking of Pelham One Two Three
The Conversation
The Long Goodbye
Assault on Precinct 13
Rolling Thunder
Viimeksi muokattu:
Huikeeta, kiitos! Pitääpä ottaa työn alle.
Lord Byron
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, LauTP, Byron Dafoe & Jon Casey
The Driver (1978) on oma suosikkini 70-luvulta.
On kanssa itselle se vuosikymmen josta diggaan ehkä eniten. Pistetään omat suosikit:
Little Big Man (1970) - Dustin Hoffmanin länkkäri. On sikäli virstanpylväs leffoja että siinä villiä länttä kuvataan inkkarien näkökulmasta ja legendaarista kenraali Custeri totuudenmukaisemmin.
Richard Lesterin ohjaamat Kolme muskettisoturia leffat 1973 ja 1974. Parhaat leffat jotka on kirjasta tehty. Pahikset varastaa shown eli Christopher Lee, Faye Dunaway ja Charlton Heston. On varmaan ainoat hyvät leffat jotka aikansa seksisymbooli Raquel Welch on tehnyt. Mutta nää voi olla leffoja jotka ei ihan niin kovaa iske niihin jotka ei ole kirjoja lukenut.
Seikkailujen sankarit (1975) - seikkailu/komedia jossa on pääosassa Sean Connery ja Michael Caine.
Puhallus (1973) on kyllä sellainen leffa jonka melkeen jokaisen pitäisi kattoa. Se oli ainakin jossain vaiheessa YLE areenassa ja kahdelle sitä suosittelin ja molemmat kiitteli jälkeenpäin. Leffan 8,3 Imdb keskiarvo ei tule tyhjästä.
Papillon (1973) on kyllä ikuisuus kun olen kattonut, mutta on klassikko.
Mutta voiko tällä palstalla edes olla jos ei ole nähnyt tätä kaikkien aikojen parasta urheilu leffaa?
70-luku oli amerikanitalialaisten tykitystä. Coppola tunki ulos Kummisedät, keskustelun ja Ilmestyskirjan, Scorsese Sudenpesän ja Taksikuskin ja Syltty starttasi Rocky-sarjan.
Täällä olikin jo hyviä. Laitan pari lisää.
Marathon Man
Dirty Harryt on hyvää ajankuvan viihdettä.
Saturday Night Feaver
Dawn of the Dead
Enter the Dragon
Close Encounters of the Third Kind
Alien
...jatketaan vielä listaa. Nää nyt on mielestäni klassikoita, ja jotenkin tuntuu hoopolta suositella näitä kun eiks kaikki ole jo nää nähnyt?
Yksi lensi yli käenpesän
Syvä joki
American Graffiti
Mutta tää Sleuth taas oli itselle aikoinaan sellainen aika tuntematon leffa, ja en usko että on kovin tunettu nykyään. Muistaakseni katsoin sen sattumalta kun ei ollu parempaakaan tekemistä. On alunperin näytelmä joka näkyy siinä että leffassa on tasan kaksi henkilöä ja on pelkkää jutustelua.
Yksi lensi yli käenpesän
Syvä joki
American Graffiti
Mutta tää Sleuth taas oli itselle aikoinaan sellainen aika tuntematon leffa, ja en usko että on kovin tunettu nykyään. Muistaakseni katsoin sen sattumalta kun ei ollu parempaakaan tekemistä. On alunperin näytelmä joka näkyy siinä että leffassa on tasan kaksi henkilöä ja on pelkkää jutustelua.
Tuli vähän aikaa sitten uudelleen katsottua ja menee tuohon 1970-luvun kategoriaan.
Michael Caine oli mukana 35 vuotta myöhemmin tekemässä uudelleenfilmatisointia samaisesta elokuvasta näyttelemällä Laurence Olivierin roolin, Jude Law:n näytellessä puolestaan hänen aiemman hahmonsa.Mutta tää Sleuth taas oli itselle aikoinaan sellainen aika tuntematon leffa, ja en usko että on kovin tunettu nykyään. Muistaakseni katsoin sen sattumalta kun ei ollu parempaakaan tekemistä. On alunperin näytelmä joka näkyy siinä että leffassa on tasan kaksi henkilöä ja on pelkkää jutustelua.
Pirullista Peliä (Sleuth)
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy