Jatkoajan leffakerho

[puna-hundi]

Dune 2 oli pieni pettymys siinä mielessä, ettei iskenyt yhtä kovaa kuin ykkönen. Toki ykkösessä oli enemmän juonenkäänteitä ja kakkoseen jäi aika suoraviivainen kehityskertomus. Toteutus jäi kuitenkin uupumaan, vaikka tosiaan yksittäiset kohtaukset olivat komeita. Ehkä rytmityksessä oli jotain vialla, kun toisaalta leffa tuntui turhan pitkältä ja toisaalta tuli tunne, että juonta juostiin läpi kovaa kyytiä. Toki Paulin näyille pitää jättää tilaa, mutta ehkä nyt tuli liikaa kaikkine hidastuksineen.

Eniten jäi harmittamaan, kun kirjan loppupuolelta jätettiin pois todella mielenkiintoista materiaalia. Mietin jo etukäteen, että miten meinaavat tuoda valkokankaalle sen ja jos onnistuvat hyvin, niin tekijöille lähtee isot rispektit. No, jättivät odottamani sitten pois, eli ilmeisesti oli liian vaikea rasti. Spoilereihin se mitä tarkoitan:

Oli siellä kohtausia jotka vaan edelleen ovat liian mahdottomia kuvattavaksi audiovisuaalisin keinoin, mutta se ei minua haitannut. Haittasi enemmän tuo mainitsemasi rytmitys, etenkin loppuosa vaikutti liian hätäiseltä alkuun verrattuna. Yksitysikohtia tarkastelemalla löytää Dyyni2:sta vaikka kuinka paljon ongelmia, mutta kokonaisuus oli sen verran mykistävä, että vaikka olen itse urautunut elokuva-alalle enkä yleensä siksi osaa päästää irti teknisiin ja tarinankerrontaan liittyvien juttujen jatkuvasta analysoinnista, niin tähän pääsi uppoutumaan vaivattoman helposti. Mulla meni kummatkin Dyynit tän vuosituhannen sci-fi leffojen kärkeen melko reippaalla marginaalilla. Jotain noissa on toisaalta sellaista samaistuttavaa ja turvallista ja inhimillistä ja toisaalta elämää suurempaa eeppistä touhua joka haltioitti aikoinaan ekoissa tähtien sodissa.

 

[HalfMoonRider#0]

Tämä tekele on varmaan niin hieno IMAX-teatterissa, että pitänee mennä katsomaan uudestaan Itiksessä.

Et varmasti pety!

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Rocky II elokuvassa Rocky kosii eläintarhassa Adriania. Saatuaan myönteisen vastauksen tyytyväinen Rocky kutsuu tiikerin häihin, sanoo "Fantastista, vai mitä?", ulvoo onnesta ja lyö ilmaa ja juuri samalla hetkellä tulee audio-spillover seuraavaan kohtaukseen, jossa kirkonkello soi häitä. Syntyy vaikutus, että Rocky kumauttaa kellon äänen ilmasta.

Onkohan kyseeessä vain hauskaa sattumaa vai onko tuossa jopa aivan harkittua moniulotteista symboliikkaa.

 

[JZZ]

Minulle tämä Dyynin kakkososa oli jopa selvästi parempi kuin ensimmäinen. Ensimmäinen ei kovin hyvin toiminut omana osanaan vaan oli vain pohjustusta. Tämä oli kokonaisvaltaisempi kokemus. Esimerkiksi vallan teema kehittyy hienosti koko elokuvan ajan ja lopussa tarjoaa sykähdyttäviä hetkiä. Kävin katsomassa leffan ihan perussalissa, kun en ollut tietoinen, että tämäkin on kuvattu IMAX-teatteriin. Tämä tekele on varmaan niin hieno IMAX-teatterissa, että pitänee mennä katsomaan uudestaan Itiksessä.

Samaa mieltä alkuosasta (ja osin koko viestistä), eli rytmitykseltään tämä alkoi olla jo ihan oikea elokuva, siinä missä ykkönen oli taustatarinan ja asetelmien pikakelausta jotta päästiin sitten tähän pisteeseen. Mutta mulle kyllä jäi tuo valtateema kovinkin vajaaksi, kokonaisuudessaan Paulin hahmon kehityskaari tuntui aikamoiselta läpijuoksulta, ja lopussa sitten taas homma paketoitiin aivan liian kiireellä kohti seuraavaa osaa.

Tuntuu, että tästä olisi pitänyt tehdä vähintään viiden elokuvan mittainen, jotta saataisiin nuo kaikki juonen kannalta oleelliset hahmokehitykset mukaan, koska nyt motiivit ja ne syyt muutoksille jää todella vähälle huomiolle, ja toisaalta niitä joudutaan sitten minkään loogisuuden mukaansaamiseksi väkisin alleviivaamaan dialogissa, ilman mitään sen suurempia perusteita.

Ymmärtääkseni tästä oli alunperin tulossa vain kaksiosainen, ja kolmeen osaan jakaminen varmistui vasta ykkösosan huikean menestyksen myötä. Hyvä että nyt edes kolmeen osaan saatiin, koska kun näin paljon keskitytään visuaalisuuteen, rymistelyyn ja juonta kuljetetaan sitten siinä sivussa aikahypyillä ja kertojatyyppisellä dialogilla, niin tuntuu että itselle draamaelokuvien ystävänä leffan rytmitys on pielessä.

Ja kun itse Paulin kehityskaareen ei jää aikaa, niin sitä vähemmän sitä jää vastavoimien taustoitukselle. Todella etäiseksi jää pahikset tässä, ihan vastaava ongelma kuin esim Star Warsin jatko-osien Snoke, joka jostain ilmestyi, oli pahis koska sellainen tarvittiin, mutta mitään oikeaa olemassaolon merkitystä hahmolle ei sinänsä ollut ja sitten se olikin kuollut, ja kuolemakaan ei muuttanut oikeastaan yhtään mitään koska seuraava geneerinen pahis ilmestyy heti nurkan takaa.

Tämä harmittaa siinäkin mielessä, että Villeneuve on loistava hahmojen motivaatioiden esilletuoja, joka yleensä sortuu nimenomaan pitkittämään ja hidastamaan elokuviaan jopa tuskalliselle tasolle (esim Blade Runner 2049), koska motiivien nyanssit täytyy saada hienovaraisesti selville. Tässä tuntuu, että studio on lyönyt speksin käteen: 3h elokuva, josta 2h pitää olla visuaalisesti mieletöntä action-tykitystä ja lopun ajan saat käyttää sitten juoneen.

 

[Infamous]

Ymmärtääkseni tästä oli alunperin tulossa vain kaksiosainen, ja kolmeen osaan jakaminen varmistui vasta ykkösosan huikean menestyksen myötä. Hyvä että nyt edes kolmeen osaan saatiin, koska kun näin paljon keskitytään visuaalisuuteen, rymistelyyn ja juonta kuljetetaan sitten siinä sivussa aikahypyillä ja kertojatyyppisellä dialogilla, niin tuntuu että itselle draamaelokuvien ystävänä leffan rytmitys on pielessä.

Ei ihan näin. Kyllä tämä oli Villeneuven alkuperäinen visio, että ensimmäinen Dyyni-kirja filmatisoidaan nimenomaan kahdessa osassa, kuten nyt on tehty. Toiselle osalle ei tosiaan annettu studion puolesta vihreää valoa ennenkuin nähtiin kuinka hyvin ensimmäinen osa pärjäsi.

Kolmas elokuva koskee sitten toista kirjaa "Messiah". Sille odotellaan vielä lopullista vihreää valoa, joka kyllä näillä tuloksilla saataneen pikapuoliin. Toivottavasti saadaan, koska se on nähdäkseni oikea kohta lopettaa Paulin ja kumppaneiden tarina.

 

[vitozzius]

Jonnet ei muista 50v sitten.

Linkki: https://twitter.com/ATRightMovies/status/1643871164463194112

 

[J.C.S.]

"Kuvaus alkaa, nostakaa Paul McCartney ja Elton John lavalle."
This Is Spinal Tap 2 on sittenkin tulossa, jos papat jaksaa, mukana edelleen Christpher Guest, Michael McKean ja Harry Shearer (rumpali räjähti).
Linkki vie uutiseen:

‘This Is Spinal Tap 2’ Starts Filming, Confirms Cameos: Questlove, Trisha Yearwood Joining Paul McCartney and Elton John in Sequel - IMDb

IMDb, the world's most popular and authoritative source for movie, TV and celebrity content.

www.imdb.com

Rob Reiner ohjaa ja esittää Marty Dibegia, fiktionaalista dokumentti ohjaajaa.

 

[Huopis]

Tuli katsottua Areenasta vanhan liiton Puhallus (The Sting). Olin nähnyt joskus varmaan 25 vuotta sitten viimeksi. Hyvin on stoori kestänyt aikaa, näyttelijät tietty aivan viimeisen päälle ja homma piti otteessaan ihan loppuun asti. Harvinainen parhaan elokuvan Oscarin voittaja myös siinä mielessä, että kevyet hyvän mielen filmit harvemmin siinä kategoriassa edes kilpailee.

Pitääpä metskata DVD omaan hyllyyn jossain välissä.

 

[Buster]

Rocky II elokuvassa Rocky kosii eläintarhassa Adriania. Saatuaan myönteisen vastauksen tyytyväinen Rocky kutsuu tiikerin häihin, sanoo "Fantastista, vai mitä?", ulvoo onnesta ja lyö ilmaa ja juuri samalla hetkellä tulee audio-spillover seuraavaan kohtaukseen, jossa kirkonkello soi häitä. Syntyy vaikutus, että Rocky kumauttaa kellon äänen ilmasta.

Onkohan kyseeessä vain hauskaa sattumaa vai onko tuossa jopa aivan harkittua moniulotteista symboliikkaa.

Varmasti harkittua. Kun kuitenkin nyrkkeilyssä ja nyrkkeilyelokuvissa kello/gongi on merkittävässä osassa, niin kirkonkellojen mukaan vetäminen ei ole kovin kaukaa haettu. Kuitenkin aina varmasti mietitään, että miten ja missä kohtaa minkäkin kohtauksen voisi lopettaa luontevasti ja jokaisen hyvän kohtauksen olisi kiva olla oma pieni tarinansa alulla, keskikohdalla ja lopulla. Joten tuossa on saatu hieno huipennus ja huutomerkki tuolle kosintakohtaukselle. Samalla on alustettu osuva sekä saumaton siirtymä seuraavaan kohtaukseen. Kaiken aikaa katsojan tunnetila säilyy ja jopa vain kasvaa.

Sen verran vilkaisin, että viimeisessä käsikirjoitusvedoksessa ei ollut koko kosintakohtausta. Vaan siinä siirryttiin sieltä mainossopimuksen / agentin luota suoraan vihkitilaisuuteen aika vaisusti vailla mitään rakentamista. Joten oletettavasti joku on jossain kohtaa herännyt, että Rockyn ja Adrianin kosinnan näkeminen olisi aika oleellista heidän tarinansa kannalta ja se kohtaus olisi tunteellinen katsojan kannalta.

Sitä en tiedä, että muistiko kukaan miten ykkösosassa se taksikuski sanoi Rockylle jotain tyyliin, että "vie se nainen/tyttö eläintarhaan. Jälkeenjääneet pitävät sellaisesta." Varmasti joku muisti ja onhan se nyt luontevaa, sekä söpöä ottaen Adrienin työn lemmikkikaupassa, sekä ettei ympärillä ole muita ihmisiä kuten ei usein ollut heidän deiteillään muutenkaan.

Sivuraiteille hypätäkseni, tai Stalloneen kyllä sivumennen liittyen... Jason Stathamkin on jo 56-vuotias. Jet Li on 60 ja kärsii suurentuneesta kilpirauhasesta. Donnie Yen 60, Keanu Reeves 59, Tom Cruise 61, Vin Diesel 56. Vanhempia herrasmiehiä tai leidejä tuskin tarvitsee edes mainita. Uusimmat tulokkaat Dwayne Johnson 51 (näyttelee The Rockia) ja Batista 55. John Cena toki olisi vielä alle 50, mutta profiloitunut enemmän komedian puolelle (jonne on lahjoja) kuin oikeasti kovaksi keitettyyn toimintaan.

Missä ovat uudet toimintatähdet, eli kuka päästäisi Liam Neesonin eläkkeelle... Kaikki nykyiset toimintatähdet ovat aikalailla samoja nimiä, jotka operoivat jo 80-, tai viimeistään 90-luvulla.

Uusista nimistä Chris Pratt (44) ja Ryan Reynolds (47) tähdittävät vuorotellen jotain uutta 100 miljoonan dollarin cgi-fantasiatoimintakomediapökälettä, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole. Eivätkä hekään tunnu samanlaisilta tähtiltä kuin Schwarzeneggerit ja Stallonet, koska noista cgi-hötöistä usein puuttuu tietty fyysisyyden tunne. Ja toisekseen hahmot ovat heikkoja, koska he vain näyttelevät itseään, tai samaa hahmoa, uudestaan ja uudestaan. Ramboa ja Rockya ei pysty sekoittamaan toisiinsa. Conan Barbaari ja Terminaattori eivät ole samanlaisia. Jason Statham kyllä näyttelee Jason Stathamia, mutta hän on Jason Statham. En haluaisi törmätä häneen pimeällä kujalla.

Isoin toivoni olisi Ryan Goslingissa, mutta mies on niin lahjakas kaikissa genreissä. Chris Hemsworthille en ole oikein toistaiseksi lämmennyt ilman vasaraa kädessä tai pilkettä silmäkulmassa. Michael B. Jordan omaisi potentiaalia, John David Washington... kai. Charlize Theron on ok. Mutta surulliselta tulevaisuus näyttää kaikkinensa. Ellei joku suostuttele Kristen Stewartia genren pariin. Isoin syy on tietysti studioissa, jotka ovat epäonnistuneet myymään meille uusia sankareita. Lohdutuksena toki voi sanoa, että se vaatii vain yhden hitin että joku nimi nousee esiin. Yhden john wickin.

Rachel Zegler muuten voitti Peoples Choice -palkintogaalassa vuoden parhaan toimintatähden pystin uudesta Nälkäpeli-elokuvasta. Enkä pelleile.

 

[J.C.S.]

Tuohon Busterin toimintatähti pohdintaan ajattelin lisätä muutaman mieleen tulleen naisnäyttelijän nimen. Nämä kaikki ovat tehneet paljon muutakin, mutta ovat jääneet mieleen myös toimintarooleistaan.
Ana DeArmas, Karen Gillan, Jodie Comer, Olivia Trilby, Anya Taylor-Joy, Mary Elizabeth Winstad ja korealaiset Han So-hee sekä Jeon Jong-seo.
Miehistä lisäisin listaan Aaron Taylor-Johnsonin.
Toivottavasti edes joku tai jotkin mainitsemistani tekisi ainakin välillä toimintaakin, hyvät B-elokuvatkin käy.

 

[Tarinankertoja]

ajattelin lisätä muutaman mieleen tulleen naisnäyttelijän nimen.

vanhat "toimintatähdet", Sigourney Weaver (Alien, Aliens, Alien3), Linda Hamilton (Terminattorit), Carrie-Anne Moss (Matrixit), Angelina Jolie (Lara Croft , Salt, Mr and Mrs Smith), Milla Jovovich (Fifth Element, Resident Evil saaga), Jennifer Lawrence (The Hunger Games, X-Men), Michelle Yeoh (Crouching Tiger, Hidden Dragon), ...

..niin ja tietty Natalie Portman (Leon, Star Wars, Annihilation)

Uusista nimistä Rosa Salazar (Alita in Alita: Battle Angel), Rina Sawayama (Akira), Gal Gadot (as Wonder Woman)

 

[Jupe]

Missä ovat uudet toimintatähdet, eli kuka päästäisi Liam Neesonin eläkkeelle... Kaikki nykyiset toimintatähdet ovat aikalailla samoja nimiä, jotka operoivat jo 80-, tai viimeistään 90-luvulla.

Itse näen että aika on muuttunut, enää suuret massat eivät kaipaa Syltyn ja Arskan kaltaisia pumpattuja action-tähtiä ja siten heitä ei ole isoissa rooleissa. Myös taistelulajien taitajat eivät enää saa nostetta kuin tv-sarjoissa jotka ovat vahvasti tehty vain genre-uskollisille. Kun miettii sitä 80/90-luvun wow-efektiä Chuck Norrisista, Bruce Leestä, Van Dammesta, ei voitaisi kauempana nykyään siitä olla. Ketään ei kiinnosta. Fortnite pelaajat saa kiksejä korkeintaan Marvel-toiminnasta. Mun kundikikin halusi nähdä Five Night at Freddys elokuvan, koska siitä on peli.

Liam Neeson on hyvä pointti, toimintaa karismalla ilman lihaksia. Mielestäni näitä näyttelijöitä vielä on, yksi suosikeistani on Idris Elba, Luther oli todella hyvin tehty karismaattinen toimintarooli. Ryan Gosling on taitava joka osa-alueella, toimintasuuntaan menisin Tom Hardylla, todella kovia roolisuorituksia. Pystyisi 10 luettelemaan. Juuri sain katsottua erinomaisen Bronsonin, täyttä timanttia, voiko fyyisempää toimintaroolia edes olla. Ei toki mikään hyvän mielen popcornit suuhun Stallone-pätkä. Tom Hardy on esimerkki myös laadukkaasta toimintatähdestä jonka roolit menee viime vuosituhannen kehonrakennus ja nyrkkeilyhahmoista enemmän MMA-suuntaan. Sama on nähtävissä lajien suosiossa.

Toimintaelokuva sellaisena kun itse opin sen tuntemaan viime vuosituhannella on valittavasti mennyttä, ei ole Harry Callahanin tyylisiä machoja kuin indie-elokuvissa enään. Nykyään kuvataan hyviä realistisempia toimintaelokuvia. Mennään esimerkeissä henkilö edellä, Robert Pattison, en ollut kiinnittänyt häneen huomiota yhtään, Twilight ei mun makuun, liian fantasiaa, en jaksanut innostua Batman kiinnityksestä. Batmanista tykkäsin viime vuosituhannella teininä. Sitten katsoin Safdien veljesten Good Timen, ei kympin elokuva, mutta loistava adhd-katukuvaus huumeita, viinaa, asiat menee vituiksi elokuva ja Pattison tekee erinomaista työtä, tämän voi laskea action-rooliksi vaikka hahmo onkin kovin antisankarillinen.
Benny Safdie ja Safdiet kannattaa laittaa kaikkien mieleen jos ei vielä ole. Hiomattomat Timantit jatkoivat siitä mihin tämä jäi, Good Time oli 8½ elokuva ja Hiomattomat timantit 9½.
Nyannsi näiden elokuvista, on myös taito tehdä kaoottisia kohtauksia missä voidaan puhua luontevasti toistensa päälle, se luo ihan eri realismin tunteen kuin selvästi erotellut vuorosanat.

Voisi enemmänkin kirjoitella elokuvista. Sanotaan lyhyesti että katsoin Jordan Peelen ja Ari Asterin tuotannon, kyllä nykyään tehdään erinomaisia elokuvia. Edellä mainittujen esikoisohjaukset täyden 10 elokuvia.

 

[Tarinankertoja]

Tämän vuosikymmenen paras actionleffa on imo Extraction, ja Chris Hemsworth on vähän sellanen klassinen actionhero ilman toki kevyitä sly ja arska -tyyppisiä onelinereita. Pyrkimys mainittuun realismiin. Mutta leffana hyvin suorasukainen action runsaalla rynkkyhylsymäärällä. Itsehän en genren isoihin faneihin kuulu, mutta toimiva toimintaleffa on aina toki katsottava. Suurin osa tuppaa vaan oleen ö luokan kamaa...

Extraction (2020) ⭐ 6.8 | Action, Crime, Thriller

1h 56m | R

www.imdb.com

 

[Wizzö]

Koitin katsoa tämän Poor thingsin. Ei vaan pysty, karmeeta kakkaa.

 

[Fat Cat]

Dyyni jätti itselle aika keskinkertaisen fiiliksen. Periaatteessa ihan ok leffa, mutta jotenkin todella laskelmoitu ja varman päälle pelattu ison budjetin projekti, josta väkisin väännetään isot lipputulot. Joka ikiseen rooliin oltiin otettu aivan megaluokan näyttelijä. Tuntui myös siltä, että leffa olisi alun perin 5-6 tunnin tekele, jota jouduttiin supistamaan.

Odotin aika paljon, kun yleensä todella niheä Hesari oli antanut viisi tähteä. Vaikea avata noita omia tuntemuksia kunnolla sanoiksi, mutta vähän harmaa Hollywood-koneiston tuottama tasapaksu tekele se oli.

 

[Jakedeus]

Joka ikiseen rooliin oltiin otettu aivan megaluokan näyttelijä.

Tämä kyllä häiritsi, ja tarve castata rooleihin mahdollisimman isoja nimiä lienee johtanut myös siihen, että keisarin ja prinsessa Irulanin roolitukset, ainakin tässä osassa, menivät mielestäni pieleen.

Muutoin en kuitenkaan taida olla samaa mieltä. Itse voisin veikata, että studiolta on nimenomaan tullut vaatimus, että näyttelijöiden tulee tuoda ''tuttuutta'' peruskatselijalle, koska muutoin kumpikin Dyyneistä on nähdäkseni kaukana Hollywood-blockbustereista.

 

[Bauer]

Koitin katsoa tämän Poor thingsin. Ei vaan pysty, karmeeta kakkaa.

Kerro nyt vähän laajemmin, kun ei tässä sentään Twitterissä olla. Mistä et Poor Thingsissa pitänyt? Minusta on aina hyvä, jos joku antaa kiitetyistä ja kehutuista elokuvista erilaisia näkemyksiä, mutta ”karmeeta kakkaa” ei oikein kerro paljoa.

 

[Stolk-2]

Katsoin pari viikkoa sitten Operation Mincemeatin. Mielestäni hyvin kirjoitettu ja kertoi Sisilian valloituksen harhautusoperaatiosta. Tietenkin elokuvaa oli dramatisoitu, mutta kertoo kuinka täpärästi tämä harhautus saatiin aikaan. Mielestäni oiva sotaelokuva missä ei räiskitty, mutta ratkaiseva operaatio oli ja aloitti länsiliittoutuneiden Euroopan vapautuksen. Pienenä häiritsevänä tekijänä oli mielestäni se rakkaustarina. Ei kovin kummoinen ja mietin olisiko sen voinut jättää pois.

 

[godspeed]

Ostin juuri netistä blu-ray -levyjä teemalla 90-lukulainen psykologia eli kolmikko on: Krzysztof Kieślowskin Dekalog (1990), Mike Leighin Naked (1993) ja James Mangoldin Cop Land (1997). Vähän eri maistakin nämä on, kun Dekalog on puolalainen, Naked brittitekoa ja Cop Land sitä aitoa amerikkalaista.

Cop Landissa on toimintaa, mutta enempi vähempi draamastahan näissä on pääasiassa kyse. Järkälemäistä Dekalogia en ole entuudestaan nähnyt, mutta Kieslowski on loisto-ohjaaja, joten odotan innolla uutta tuttavuutta. Sen verran näitä pohdin myös, että minua hyvin paljon kriittisempi puolisokin voi katsella, kun ei yleensä näistä minun ostoksistani välitä :)

 

[vastaantulija]

Tuli bongattua CDON:n importeista Link (1986), jonka tilasin ja tänään se oli saapunut postissa perille. Äsken sen tuossa sitten katselin.

Tässä on varmaan sentimentaalista nostalgia-arvoa mukana enemmän kuin laki sallii, mutta vitsit, että tykkään tuosta leffasta. Olin tän leffan ihan unohtanut, vaikka nuorempana tää on kyllä monet kerrat katsottu.

Oikein toimiva kauhuleffa, korvamadoksi jäävä musiikki, sopivasti huumoria, nimihahmoa esittävä oranki on tässä huikea, ja Elisabeth Shue sopii tähän leffaan kuin nenä päähän.

 

[Tarinankertoja]

Poor Things

Olipa pitkäastä aikaa elokuva, joka oli monikerroksinen ja vähemmän valmiiksi pureskeltu kuin esim Barbie (tai vaikka Oppenhaimer).

Leffa ammentaa alkuasetelmansa Mary Shelleyn Frankensteinista ja H. G. Wellsin Tohtori Moreaun saaresta (näissä siis rakennellaan uusia olentoja ja ihmisiä niitä leikkelemällä), ja lisää siihen vähän otteita steampunkmaisesta maailmasta ja meillä on peruspremissi, joka antaa mielenkiintoisen asetelman kysellä yhteiskunnan ja patriarkaatin olemassaoloa.

Leffassahan miehet pyrkivät hallitsemaan Bellan seksuaalisuutta omistamalla, säännöillä ja kaikella sillä, millä naisten seksuaalisuutta on länsimaissa muottiin puristettu. Samalla se on hieman ikävänoloinen kuvaus myös miesten pedofilimaisesta kiinnostuksesta lapsiin, sillä päähenkilöähän on alussa lapsi avioltaan vaikka aikuisen naisen kropassa onkin.. Jopa ”isä” God (win) olisi ollut halukas tätä panemaan, jos ei olisi impotentti… siinä pureskeltavaa jenkkiyleisöille.. (jos nyt edes tajusivat, jota epäilen). Lolitan ja Pretty Baben viitottamalla tiellä tämä lapsi kuvaillaan halukkaaksi seksin harrastamiseen.. ja tässä Bella todella sitä toteuttaa. Vaivaannuttava mielleyhtymä kun samalla mieskatsojaa ”palvellaan” näyttämällä Emma Stonena panemassa tissit pomppien… Vähän sama fiilis lievempänä oli aikoinaan Nell -leffassa, jossa maailmaa ja ihmisiä tuntematonta Nell:ia hyväksikäytetään ja Jodie Foster esittelee tissejään (no ite tuottajana, eip ole ollu pakkko, perusteltu kohtaus).

Valta kahlita ja vapaus päättää itsestään teemat sitten nivotaan hieman absurdiin ja simppleiin tarinaan, jonka kuvaus on huikaisevan hienoa. Linssinvaihdot toimivat huikeasti ja tekevät kohtauksista intensiivisiä.. ja musiikki.. eipä ole pitkään aikaan näin erilaista ja osuvaa musiikkia leffoissa.. varsinkin se kun Bella ryntää toteuttamaan kehollisuuttaan tanssimalla.. nerokasta metamusiikkia.


Joo, olihan tässä huonotkin hetkensä, eli leffan pituus mm Pariisin bordellista olis voinut hyvinkin leikata pois ja esim lesponainti oli käytännössä aivan turha, vaan saatiinpahan Emma Stone taas voihkimaan…


…josta päästään Emma Stonen Oskariin… Ei sillä, etteikö tehnyt tässä hyvää jälkeä näyttelijänä, mutta pakosti tuli mieleen, että taasko Oskarin sai nainen näyttelemällä uskottavasti orgasmia (kuten Halle Berry Monster’s Ball:sta aikanaan). Samoin tämä kasvonäyttely robottimaisine hätkähdyseleineen ja tylyttävine kommenteineen on nähty ennekin, nyt tässä äkkiä pystymättä pinpointata leffoja/sarjoja, ainakin Star Trek:n Datan kasvonykäyksiä (accessin) tuli useita.

..mutta oishan tää nyt Oskarinsa ansainnut erityisesti kuvauksesta ja musiikista imo ennen kuin Oppenhaimer

 

[Tarinankertoja]

Damsel

Moni voi kysyä, että miksi?

No koska Millie Bobby Brown ja se, että tämä on lytätty kriitikoiden toimesta ja saavan kuitenkin faneja puolustamaan.

No kyseessähän on simppeli satu, joka on kuvitettu kalliisti.. noin ulkosilta puitteiltaan. Sadussa on paha kuningatar, lohikäärme ja viattomat prinsessat sekä katuva vanhempi …äitipuoli nyt osoittautuukin hyväksi, joten ei ihan H.C Andersenia kuitenkaan.

Mutta sii s hölmöä ja yksinkertainen satu. Olisipa visuaalisesta budjetista annettu vähän esimerkiksi ohjaajalle, sillä jopa Millie on välillä kiusaannuttavan huono. Kuka ohjaaja päästää läpi tollasta näyttelemistä, mitä tässä on kautta linjan.

Ja tahtonta komiikkaahan tässä on, leffa on huonoudessaan jo hyvä, koska se on niin typerän simppeli, iltasatu alle kymmenvuotiaalle, mutta kovalla budjetilla tehtynä.

Millie Bobby Brownin tavoittelema tähtinäyttelijän statukseen tämä ei kyllä tuo nostetta. Enola Homesit sentään on keveydessään harkittuja ja näyttelijälle omiaan, mutta tässä nainen on välillä.. niin nolo.


Tätä siis mainostetaan DarkFantacynä.. no kuoleehan siinä ihmisiä, mutta ei nyt sen kummemmin kuin klassisissa saduissa ja ohan se satu, eli fantasiaa, mutta… kerralla tätä ei pystynyt, vaan kahessa osassa tuli katsottua.

 

[Tarinankertoja]

Luvattu maa (Bastarden)

Viikonlopun kolmas leffa ennakkoon nähtynä. Kun ennakkoon ajateltuna viikonlopun kaks muuta, Poor Things ja Damsel, olisivat jenkkihöttöä.. (tosin Poor Things osottautu hienoksi leffaelämyksesksi), olin etukäteen säästänyt tän sunnuntaille, etukäteen ajateltuna sen laadukkaimman…

Luvattu maa on siis tanskalaine historiallinen elokuva miehestä, joka aikoi saada Jyllannin nummimaat viljelyyn kuninkaan pitkäaikaisen toiveen mukaisesti 1700 luvun puolessavälisssä. Yritetty oli monta kerta, mutta siinä maassa ei mikään kasva. Mads Mikkelsenin esittämä köyhä sotilas Ludvig Kahlen menee ja alkaa rakentaa tilaa ja taloo ja joutuu napit vastakkain paikallisen paronin kanssa, jonka mielestä nummi kuuluu hänelle eikä kuninkaalle. Tarinaan kuuluu tilanherran kosiskelema norjalainen aatelinen, palveluspariskunta, joka karkaa Kahleenin tialle jne. konfliktia ja kiista yltyy välivaltaseksi.
Ei isoja yllättäviä käänteitä, mutta laadukasta tarinankerrontaa ja hyviä näyttelijäsuorituksia.

menkää leffaan ku tulee Finnkinolle enskuussa

 

[godspeed]

Kateltiin Michael Cainen tähdittämä brittijännäri Get Carter (1971). Ihan saatanan tyly ja lohduton pätkä, jopa siinä määrin, että toisinaan oli vaikea varsinaisesti nauttia. Hyvät tutkielmat väkivallasta yleensä saavatkin vähän epämukaviakin tunteita aikaan.

Kokonaisuutena tämä oli synkkä ja nihilistinen gangsteritarina, jossa kaikki ovat vapaata riistaa. Kellään ei ole asiat hyvin ja kaikki vaan suunnilleen odottavat kuolemaansa juonen edetessä. Carter on siis tämä päähenkilön nimi ja hän palaa kotiseudulleen selvittämään veljensä murhaa. Aika yksinkertainen kuvio tämä toisaalta on, mutta joskus sellainen tietty rosoinen minimalismi on tehokasta. Ei turhia krumeluureja ja kikkailua, vaan kylmäkiskoisen suoraviivainen tarina on kaikki mitä tarvitaan. Caine on lisäksi roolissa vielä todella hyvä ja karismaattinen, eikä lainkaan vielä niin laiska kuin jo 80-luvulla, kun osassa elokuvia riitti se, että tuli kuvauspaikalle.

Yksi mielenkiintoinen homma tässä oli poikkeuksellisempi kuvakerronta, joka perustui paljon etu- ja taka-alan käyttöön, lähikuviin ja maltilliseen leikkaukseen. Silmät olivat pääosassa melkoisen monessa kuvassa hahmosta riippumatta. Rauhallista, mutta jännittävää kuvaa, jossa kaiken aikaa tuntui tapahtuvan paljon silloinkin kun ei tapahtunut juuri mitään. Jos katsojana silmääkin räpäytit, niin missasit jotain olennaista :)

Tästähän on myös Sylvester Stallonen versio 2000-luvun alusta. Pidän siitäkin, mutta onhan se ihan eri elokuva. Se sijoittuu Seattleen ja leffassa sataa kokoajan. Ihan hyvä näkemys asiasta, vaikka en tunne ketään muuta, joka leffaa olisi kehunut.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/eSqhV8pT9Pg?si=tda4wOvKOkgKypRc

Netflixin Rebel Moonin toisen osan traileri. Tämä näyttää enemmän siltä mitä odotin ykkösosalta.