Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 413 517
  • 12 327

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Vielä on maaliskuuta jäljellä, mutta koska haluan keskittyä kokeiden lukemiseen ja vielä keskeneräisiin koulutehtäviin, päätin julkistaa tässä kuussa näkemäni leffat jo näin varhaisessa vaiheessa. Tällä kertaa mukaan mahtui elokuvia 2010-, 2000-, 1920-, 1970-, 1990- ja 1940-luvulta, joista jokaisesta tuli nähtyä viisi leffaa. Kansainvälinen teema jatkui edelleen, sillä 30:stä leffasta reilusti yli kymmenen oli ei-amerikkalaisia. Lisäksi jostain kumman syystä mielenterveyteen liittyviä leffoja oli yllättävän paljon.

The Snake Pit (1948) - ****
Sahara (1943) - ****
Vredens Dag (1943) - ****
The Palm Beach Story (1942) - **
The Shop Around the Corner (1940) - ***
Chaplin (1992) - ***
Raise the Red Lantern (1991) - ****
All About My Mother (1999) - ****
Breaking the Waves (1996) - ****
Friday (1995) - ****
Death Race 2000 (1975) - **
Murder on the Orient Express (1974) - ***
Jeremiah Johnson (1972) - ****
A Woman Under the Influence (1974) - *****
Manhattan (1979) - ****
Lonesome (1928) - ***
Das Wachsfigurenkabinett (1924) - ***
Körkarlen (1921) - ****
The Crowd (1928) - ***
The Man Who Laughs (1928) - *****
Departures (2008) - *****
Motorcycle Diaries (2004) - *****
Good Bye Lenin! (2003) - ****
Ne le dis à personne (2006) - ****
Secret Sunshine (2007) - ****
Only Lovers Left Alive (2013) - ****
Melancholia (2011) - ****
The Descendants (2011) - ****
Inside Llewyn Davis (2013) - ****
Warrior (2011) - ***

TOP 5 Parhaimmat leffat

1. Departures. Klassinen musiikki, hirtehinen huumori, pieni japanilainen kaupunki maaseudulla. Olin myyty ensimmäisestä hetkestä lähtien.
2. The Man Who Laughs. Yksi parhaimmista 1920-luvun leffoista ehdottomasti. Koskettava, traaginen, jonka onnellinen loppu toi hymyn huulille.
3. Motorcycle Diaries. Tämä oli pyörinyt jo useamman vuoden ajan mielessäni, kunnes vihdoin tässä kuussa päätin katsoa sen ja tuota päätöstä en katunut ollenkaan.
4. A Woman Under the Influence. Paras niistä tässä kuussa näkemistäni elokuvista, joiden teemana oli mielenterveys.
5. Vredens Dag. Pitkästä aikaa tuli nähtyä tanskalainen leffa ja se lumosi minut välittömästi. Minimalistinen tunnelma höystettynä hienoilla näyttelijäsuorituksilla teki suuren vaikutuksen.

Pistesijojen ulkopuolella: Secret Sunshine, All About My Mother, The Snake Pit

---

TOP 5 Huonoimmat leffat

1. Death Race 2000. Karmea leffa, alusta loppuun.
2. The Palm Beach Story. Screwball-komediat eivät ole koskaan kolahtaneet minuun ja tämä oli yksi surkeimmista tekeleistä tuossa genressä, jonka olen nähnyt. Sanalla sanoen hirvittävä.
3. The Crowd. Odotukset olivat korkealla leffan suhteen, mutta nopeasti ne romahtivat, mistä syytän täysin James Murrayn roolihahmoa John Simsiä. Idioottimaisia sutkautuksia, täysin karismatonta olemusta sekä ylipäänsä kaikenlaisen kemian puutetta Eleanor Boardmanin esittämän Mary Simsin kanssa. Onneksi leffa oli lyhyt.
4. Warrior. Täysin turha leffa.
5. The Shop Around the Corner. Vaihteeksi huono James Stewartin tähdittämä leffa.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Hirveän suuri kynnys nykyään katsoa näitä uusia kauhuelokuvia, joita hehkutetaan eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Pakolliset jump scaret, ylidramaattiset musiikit, näennäisen rajut silpomiskohtaukset, överiksi vedetyt nopeat leikkaukset sekä uhrien idioottimaiset toimintamallit aiheuttavat nykyään sen verran paljon vitutusta, että harvassa ovat ne uudet kauhuleffat, joita kohtaan tuntisi aitoa mielenkiintoa. Ennen vaan osattiin paremmin.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
Hirveän suuri kynnys nykyään katsoa näitä uusia kauhuelokuvia, joita hehkutetaan eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Pakolliset jump scaret, ylidramaattiset musiikit, näennäisen rajut silpomiskohtaukset, överiksi vedetyt nopeat leikkaukset sekä uhrien idioottimaiset toimintamallit aiheuttavat nykyään sen verran paljon vitutusta, että harvassa ovat ne uudet kauhuleffat, joita kohtaan tuntisi aitoa mielenkiintoa. Ennen vaan osattiin paremmin.
Paskoja leffoja on tehty niin ennen kuin nykyäänkin. Kyllä niistä uusistakin kauhuleffoista löytyy helmiä. Oma suosikkini lähivuosilta on Babadook.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Paskoja leffoja on tehty niin ennen kuin nykyäänkin. Kyllä niistä uusistakin kauhuleffoista löytyy helmiä. Oma suosikkini lähivuosilta on Babadook.
Ennen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa sekä nettiä rummuttamassa niitä paskoja leffoja, vaikka toki kriitikoita on ollut aina. Tosin kriitikoiden sanaan on harvoin kiinnittänyt mitään huomiota leffavalintaa tehdessä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Kaikkea sitä saakin perhana vie lukea. Toki et ehkä tuon sinun listasi perusteella ollutkaan ihan kohdeyleisöä, mutta silti hei joku roti nyt.
Se patrioottinen showpaini-meininki ei vaan kolahtanut. Ilman niitä osioita leffa oli ihan pätevä, mutta koska kokonaisuus piti arvioida, niin siksi arvosanaksi tuli niin huono.
 

Hande75

Jäsen
Suosikkijoukkue
LiverpoolFC, Jokerit, suomalaiset NHL:ssä ja Lauri
Näkeekö mistään helposti mitä elokuvia on tulossa stream-palveluihin genren mukaan? Flixablesta näkee tulevat Netflix-elokuvat, mutta HBOMaxilta ja Disney Plussalta ei löydy tulevia juurikaan, jos eivät satu mainostamaan. JustWatch löytää vain, jos jokin elokuva on jossain, muttei kerro muuta.
 

Buster

Jäsen
Minusta kauhulla menee hyvin ja suurinosa viimeisen kymmenen vuoden kauhuklassikoista on nimenomaan ollut hienovaraisia. It Follows, The Lighthouse, Babadook, Hereditary, Midsommar, The Witch, Get Out, Annihilation, Men, Bone Tomahawk, Mandy ja kyllä minä henk. koht. sen Smilenkin sinne lasken. Jos on mahdollista vehkeiden puolesta, niin mykistää siitä vielä ylimääräiset taustamusat pois. Suspirian remakekin oli vähintäänkin kiehtova ja persoonallinen.

Eikä tuossa tullut kaikki, mutta ei jaksa alkaa kaivaa.

Mutta jos nyt jostain itse valittaisi, niin aika vahvasti on materiaalin puolesta hirttäydytty yliluonnolliseen Kirottujen ja Paranormal Activityjen jälkeen. Ei tekisi pahaa nähdä jotain originaalia Slasheria (on niitäkin ollut, muttei jättipottia), tai jotain creature featurea ynnä muuta.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Hirveän suuri kynnys nykyään katsoa näitä uusia kauhuelokuvia, joita hehkutetaan eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Pakolliset jump scaret, ylidramaattiset musiikit, näennäisen rajut silpomiskohtaukset, överiksi vedetyt nopeat leikkaukset sekä uhrien idioottimaiset toimintamallit aiheuttavat nykyään sen verran paljon vitutusta, että harvassa ovat ne uudet kauhuleffat, joita kohtaan tuntisi aitoa mielenkiintoa. Ennen vaan osattiin paremmin.
SkyShowtimesta löytyy ainakin kahdeksan ensimmäistä alkuperäistä Friday 13th - leffaa. Kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki.

Leffat niitävät kulttimainetta edelleen, vaikka ne ovatkin halpoja ja kun vertaa jotain nelosta ja vitosta samaan aikaan valmistuneisiin blockbustereihin tyyliin Back to the Future etc. niin aika ohkaista on. Vähän viulunvingutusta ja kuvauskin on monesti hyvin yksipuolista.

Mutta jos diggaa genrestä, on ne ihan veikeää ajanvietettä.

Viimeisen reippaan vuosikymmenen siistein leffa omaan makuun oli Sinister 2012. Se oli välillä ihan jopa ahdistava.

Oikeasti hyviä kauhuleffoja ihan leffoina on melko vähän. Valtaosa on melko mitäänsanomattomia.

Netflixin The Haunting of Hill Housen nostankin hyvin korkealle sarjana. Ja vaikka Flanaganin myöhemmät tuotannot eivät ole päässeet samalle tasolle, yksikään sarja ei ole ollut pettymys.
 

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Jokerit
Tuli katottua vaimon kanssa Killers of the Flower Moon.

Ihan ok leffa, mutta kyllä mä silti ihmettelen, miksi osa näistä Scorsesen pitkistä leffoista on niin saatanan pitkäveteisiä (Esim. tämä ja Irishman) ja osa taas vie mukanaan samantien (Wolf Of Wall Street, The Departed, Lentäjä). Nyt piti jättää 2h jälkeen kesken ja jatkaa seuraavana aamuna loppuun, The Irishmania en ole vieläkään katsonut loppuun asti… Noh, Leo oli hyvä, kuten aina, mutta myös Lily Gladstone veti todella hyvän roolin.

7/10.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Hirveän suuri kynnys nykyään katsoa näitä uusia kauhuelokuvia, joita hehkutetaan eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Pakolliset jump scaret, ylidramaattiset musiikit, näennäisen rajut silpomiskohtaukset, överiksi vedetyt nopeat leikkaukset sekä uhrien idioottimaiset toimintamallit aiheuttavat nykyään sen verran paljon vitutusta, että harvassa ovat ne uudet kauhuleffat, joita kohtaan tuntisi aitoa mielenkiintoa. Ennen vaan osattiin paremmin.
En tiedä mitä meinaat sillä että ennen osattiin paremmin, mutta kyllä itselleni tulee jotain Halloweenin, Friday the 13th jne. jatko-osia katsellessa aika monta kertaa mietittyä että miksi nuo ovat noin tyhmiä, miksi kaikki kissat maukuvat hirveästi kun joku menee pimeään huoneeseen ja vähän osuu niihin jalallaan. Scream sarja sai alkunsa siitä että siinä vitsailtiin noilla slasher elokuvien tropeilla ja se teki sen hyvin. Samoin sitten niitä paskoja yliluonnollisia kauhuelokuvia on aivan järjetön määrä noilta ajoilta kun piti tehdä se oma Rosemaryn painajainen, Manaaja, Omen tai Poltergeist.

Toki tässä voi vaikuttaa sekin että noilta ajoilta jäävät vain ne parhaat mieleen kun paska valuu sinne pohjalle. Sama koskee musiikkiakin.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Jotenkin minuun kolahtavat enemmän ne varhaisimmat kauhuleffat, joissa tunnelma luotiin sekä valaistuksella, musiikilla, psykologisilla elementeillä sekä taitavilla maskeerauksilla. Puhun siis 1920-, 1930- ja 1940-lukujen kauhuleffoista sekä niistä muutamasta kymmenestä saman genren leffasta, jotka ovat ilmestyneet myöhempinä vuosikymmeninä. Kun on keskittynyt katsomaan leffoja ja genrejä, joissa näyttelijät pääsevät loistamaan ja joissa on sekä kunnon juoni että syvällisyyttä, tuntuu esimerkiksi joku M3GANin tapainen raina kylmältä rätiltä kasvoihin.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
Jotenkin minuun kolahtavat enemmän ne varhaisimmat kauhuleffat, joissa tunnelma luotiin sekä valaistuksella, musiikilla, psykologisilla elementeillä sekä taitavilla maskeerauksilla. Puhun siis 1920-, 1930- ja 1940-lukujen kauhuleffoista sekä niistä muutamasta kymmenestä saman genren leffasta, jotka ovat ilmestyneet myöhempinä vuosikymmeninä. Kun on keskittynyt katsomaan leffoja ja genrejä, joissa näyttelijät pääsevät loistamaan ja joissa on sekä kunnon juoni että syvällisyyttä, tuntuu esimerkiksi joku M3GANin tapainen raina kylmältä rätiltä kasvoihin.

M3GAN ei nyt välttämättä ole monen muunkaan mielestä ihan sieltä parhaasta päästä. @Buster tuossa ylempänä listasi tuoreampia kauhurainoja, joista voin itsekin suositella jokaista. Kannattaa antaa avoimin mielin mahdollisuus esim. Get Outille tai aiemmin suosittelemalleni Babadookille, molemmissa erinomaista näyttelijätyötä ja tunnelmaa rakennetaan hienovaraisesti.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
M3GAN ei nyt välttämättä ole monen muunkaan mielestä ihan sieltä parhaasta päästä. @Buster tuossa ylempänä listasi tuoreampia kauhurainoja, joista voin itsekin suositella jokaista. Kannattaa antaa avoimin mielin mahdollisuus esim. Get Outille tai aiemmin suosittelemalleni Babadookille, molemmissa erinomaista näyttelijätyötä ja tunnelmaa rakennetaan hienovaraisesti.
Get Out oli hyvä leffa, mutta itse en sanoisi sitä kauhuleffaksi, vaan ehkäpä sittenkin trilleriksi tai psykologiseksi draamaksi ja juuri sen takia se toimikin niin hyvin. Moderneista kauhuleffoista olen viimeksi nähnyt uusimman Näkymättömän miehen, jossa Elisabeth Moss oli pääroolissa. Leffa oli varsin pätevä omassa genressään aina siihen asti, kunnes hän löysi sen erikoisen puvun ja sen jälkeen koko leffa kuivui kasaan.
 
Oppenheimer. Leffa joka on kuin minulle tehty. Aivan timanttia miten elokuvassa onnistui käytännössä kaikki. Spontaanisti annoin aploodit leffan nähtyäni. Onpa upeaa, että tälläisiä kokemuksia pystyy vielä kokemaan uusienkin elokuvien kanssa. 5/5 ja viime vuosien jopa ylivoimaisesti paras (draama)elokuva.
 

ML17

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Se patrioottinen showpaini-meininki ei vaan kolahtanut. Ilman niitä osioita leffa oli ihan pätevä, mutta koska kokonaisuus piti arvioida, niin siksi arvosanaksi tuli niin huono.
Koko elokuvan lähtökohta on niin älytön, että tähän on vaikea päästä kiinni. Lisäksi elokuvassa oli erittäin paljon juustoista amerikanmeininkiä ja ennalta-arvattavaa soopaa, joten pakkoa yhtyä sinun negatiiviseen arvioon. Ilmeisesti porukalle kuitenkin toimii, kun on imdb:ssäkin 8.1 arvosanana.
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
IL uutisoi, että Häjyt-elokuvan jatko-osan kuvaukset alkavat Pohjanmaalla kesällä. Elokuva sijoittuu nykyaikaan. Pääosassa nähdään myös Samuli Edelmann. Kävikö tässä nyt kuitenkin niin, kaikesta lällättelystä huolimatta, että Heikki antoikin ne avaimet.
Vai näytetäänkö Edelmannin roolihahmoa takaumina? Ja miksi tässä on toisessa pääosassa Karhu eikä Murikan poika? Toki pitää ne Karhutkin tähän saada, mutta kuitenkin.

Katoin elokuvan yhtenä kesälomana yläasteella valehtelematta joka päivä, niin aika tärkeä teos tuo ykkönen itelle.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tanskalaiselokuva Luvattu maa oli kyllä loistava. Periaatteessa aika moneen kertaan elokuvaksi kuvattu tarina lonerista ja pahasta maanomistajasta, että ei tässä varsinaisesti mitään uutta ollut. Mutta oli vaan läpeensä upeasti näytelty ja myös taitavasti kuvattu elokuva, ja tuo sinällään kulunut tarina oli saatu tehtyä poikkeuksellisen tunteisiin vetoavalla tavalla.

Vahva katselusuositus.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK

Taas yksi näkemättä paskaa-leffa tulossa teattereihin. Alkuperäiset Leslie Nielsenin tähdittämät leffat olisivat riittäneet minulle täydellisesti, koska se huumori toimi täydellisesti. Tämä uusi viritys puolestaan ei vakuuta millään tavalla. Liam Neeson oli ja on parempi vakavammissa rooleissa, kun taas Pamelan juna meni jo.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Alkuperäiset Leslie Nielsenin tähdittämät leffat olisivat riittäneet minulle täydellisesti, koska se huumori toimi täydellisesti. Tämä uusi viritys puolestaan ei vakuuta millään tavalla.
Ei kyllä pysty tajuu miten joku viitsii edes lähtee yrittää. Leslie Nielsen on Frank Drebin. Mutta ihan samat fiilikset on Peter Sellersin suorituksesta Jacques Clouseauna tai David Suchetin suorituksesta Hercule Poirotina. Silti noistakin on pitänyt tehdä uusia leffoja. Vähän sama jos Suomessa päätettäisiin tehdä uusia Uuno Turhapuro leffoja ilman Loiria, mutta kai sekin päivä tekee tuloaan.
 

J.C.S.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Turhapuro ilman Turhapuroa (Loiria) on jo tehty: Uuno Turhapuron veli 1994, pääosassa Esko Salminen Tarmo Turhapurona.
Kaikki varmaan haluaisivat unohtaa tekeleen, jopa Spede joka oli ollut mukana käsikirjoittajana jätti nimensä pois tekijäjoukosta. Joten ei ihme että kukaan ei muista eikä haluakaan muistaa kyseistä läjää.
Imbd:sta katsottuna mukana olivat Tapio Hämäläinen ja Marita Nordberg
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös