Haha kaveri paukahti paikalle elokuvakriitikko professori Kulmakarvana kritisoimaan Top Gunia termillä: "juntti" ja kun se ei ollut tarpeeksi syvällistä niin painettiin "idioottimaisempi" ja "viäl juntimpi".Makuja on monia.. mutta nää on kyllä erikoisia "puolusteluja" huonolle leffalle. Tai että "ei ottanut itseään vakavasti"... no ottihan, ryppyotsanen sotaleikkikalujen kanssa puuhasteluleffa.
Leffa on huono, jos sen kässäri on luokkaa yläasteen ainekirjoitus, eikä sitä muuta miksikään se, mitä siltä odottaa. Toimintapätkältä odottaa visuaalisesti komeata katottavaa, kyllä, ja siinä Top Gun tuotti odotusarvoista tavaraa.. mutta jos noin kliseiset hahmot täysin olemattomalla tarinalla hyvä elokuva, koska "odotukset" on niin matalalla..
sori, ihan farkut jalassa katoin ja ihmettelin monta kertaa että miksi.
Jos pelkkä visuaalisuus riittää, niin paremmin noita kokee pelaamalla hyvin tehtyjä pelejä
Jos Maverickista ei löydä sitä kevyttä itseironiaa ja pilkettä silmäkulmassa, kannattaa ehkä jatkossa pysytellä etäämpänä tuon lajityypin elokuvista.Makuja on monia.. mutta nää on kyllä erikoisia "puolusteluja" huonolle leffalle. Tai että "ei ottanut itseään vakavasti"... no ottihan, ryppyotsanen sotaleikkikalujen kanssa puuhasteluleffa.
Pitäähän tuo paikkaansa, mutta toisaalta ovathan Mission Impossible -leffatkin parantuneet kerta kerralta, joten sikäli odotukseni olivat korkealla.Lähdit odottamaan syvällisyyttä Top Gunilta joten olet ansainnut pettymyksesi.
Ei lätkämatsiin mennä smokki päällä ja valiteta pelin jälkeen miten pettynyt oli kun ei kokenutkaan rikasta korkeakulttuuria.
Mutta jos sanoo, että Top Gun: Maverick otti itsensä vakavasti, niin... Ei kyllä ole katsonut ko. elokuvaa.
No niin, nyt on vuorossa arvostelu jota kaikki olette odottaneet, nimittäin sain kutsun mennä katsomaan Napapiirin sankarit 4 elokuvaa, jonka ensi-ilta on 23.12, elokuvaa ennakkonäytökseen tennispalatsiin. Ja voi morjens kun oli huono elokuva. Joo joo, onhan ne aiemmatkin olleet, mutta tämä oli ihan omaa luokkaansa. Erittäin pitkältä tuntui tuo alle 1h30min katsoa tuommoista pökäletta missä oli kuitenkin pienissä rooleissa näyttelijöitä kuten Hissu Hietalahti, Santeri Kinnunen jne.
Kuten ekassa elokuvassa niin jotain pitää taas lähteä etsimään ympäri lappia Inarille (Pamela Tola). Ekoissa elokuvissa mukana ollut Jussi Vatanen on kuollut ja Inari on elänyt 4v yksin ja muuttunut vegaaniksi. Sähkö-Paavo on tähän sitten hieman ihastunut ja haluaa yllättää Inarin synttärijuhlissaan tofulla jota hän lupasi etsiä. Kari Ketosen esittämä Pikku-Mikko on napannut itselleen kaikki tofut Lapista ja yrittää viekoitella Inarin tykkäämään itsestään. Mikko vaihtaa liharekan vegerekkaan jne. Inari ei lopulta sitten suudellut Mikkoa vaikka alkuun meinasi koska Mikon hengitys haisi meetvurstilta, Mikko oli sortunut syömään lihaa. Elokuvan lopussa inarin synttäreillä Mikko ja Sähkö-Paavo vetävät mikit kädessä varmaan yli viisi minuuttia pitkän keskustelubattlen soijasta, tofusta ja muista vegejutuista. Sitten lopussa suudellaan vaikka Paavo hävisi "battlen". Ekoissa leffoissa oli autovitsi, tässäkin oli kun oli Hummer H2 Tur-o rekkarilla.
Ei voi kun ihmetellä miksi näitä leffoja tehdään edelleen vaikka olisi voinut keksiä jotain uuttakin.
Jos jätetään Isle of Dogs, kun Cranstonia ei siinä näkynyt ja cameot, niin jäljelle jää Richard Linklaterin road movie Last Flag Flying. Siitä pidin itse ihan sikana.Trumbo(2015) oli vielä erinomainen mutta sen jälkeen kaikki missä olen miehen nähnyt niin on ollut heikkoja.
Eipä olisi ensimmäinen eikä viimeinen näyttelijä joka saa yhdestä roolista paljon nostetta, mutta sitten ei saa valittua oikeita käsikirjoituksia/rooleja itselleen.Tuli katsottua tuo Bryan Cranstonin tähdittämä Jerry and Marge Go Large koska idea vaikutti mielenkiintoiselta.
Oli kyllä pettymys ja kun ei ole paljoakaan aikaa kun petyin Cranstonin Your Honor -sarjaan niin alan jo vähän huolestua miehen roolivalintaperusteista. Trumbo(2015) oli vielä erinomainen mutta sen jälkeen kaikki missä olen miehen nähnyt niin on ollut heikkoja.
Mahtava elokuva.Top Gun Maveric
Mut nyt saatiin kattoon tää raina, vaikka pidin alkuperästä kasarilla aika vastenmielisenä ja junttina leffana.
Mielipiteeni ei liene suosittu leffan täällä saamasta hehkutuksesta päätellen, mutta tää uus onnistui olemaan viä juntimpi ja idioottimaisempi kun se eka, jossa sentään Kelly McGilisn hahmo oli uskottava.. surettaa Jenny Conellyn kohtalo olla statistina, puhumattakaan naislentäjästä, joka siis oli roolina mies, mutta näyttelijäksi nykyaikana piti saada nainen. Voisko kliseisempää tarinaa kyhätä... käsittämättömän kovat pisteet esim rottentomatoessa, jossa kriitikkopisteiden kanssa yleensä samoilla linjoilla ite
Moneen kertaan tuli kyllä pohdittua, että miks mää kattelen tätä roskaa... teknisesti tietty näyttävää kuvausta, mutta nykyaikan sen nyt ottaa jo annettuna.
Tässä on nyt tullut katsottua Pinokkio, Leijonakuningas ja Kaunotar ja Hirviö live-actionit pienen ajan sisään ja olen samaa mieltä. Lisäisin vielä että hahmolähikuvista on luovuttu kokonaan. Animaatioissa hahmot toivat kohtauksiin hienovaraisuutta ja rikkautta pienillä ilmeillä ja virnistyksillä mutta näissä uudelleenkerrotuissa kamera ei ole koskaan tarpeeksi lähellä että näkisi hienovaraisuudenrippeitäkään.Pinokkion "live-action" -versio meni Kaunottaren ja kulkurin seuraan noiden Disney-klassikoiden uusintaversioiden pahnan pohjimmaiseksi. Asioita ei kannata modernisoida tai tehdä uudestaan, vain koska se on mahdollista. Lopputulos oli täysin sieluton. Laiva oli karilla oikein huolella, se sijaitsi ihan jossain omassa ajassaan ja maailmassaan. Välissä vitsaillaan Chris Pinesta ja seuraavaksi jonkun dialogissa on "holey moley", "jeepers creepers" ynnä muuta sadan vuoden verran vanhahtavaa ilmausta. Puhumattakaan ei-hienovaraisista viittauksista muihin Disney-elokuviin, mikä on vähän laiska tapa herättää katsojissa riemua.
Ennen kaikkea alkuperäisen tarinan ja animaation katsojassa herättämien yksinkertaisten ja alkukantaisten tuntemusten sekä pelkojen hiominen pois on melko käsittämätöntä. Pinokkiota oli esimerkiksi muutettu siten, että hän halusi tehdä aina oikean asian, mutta muut painostivat ja suostuttelivat häntä valitsemaan huonosti. Kun alkuperäisessä animaatiossa hänessä on vähän sellaista kuritonta ja uteliasta kakaraa - millaisia me kaikki nyt vähän ollaan sen ikäisinä erityisesti kun aikuisen silmä välttää. Että jostain syystä tekijät tietoisesti poistivat alkuperäisestä sen ripauksen pimeyttä, mikä teki tarinalle syyn olla olemassa. Ja samalla hauskuus on myös poissa, kun kaikkiin paheisiin Pinokkio suostuu vastahakoisesti ja jopa valmiiksi katuen. Se tuhoaa tarinan opetuksen ja ytimen.
Enkä ole asiantuntija cgi:n suhteen, mutta se näytti epäilyttävältä. Kaikista vähiten pidin taustoista (vaikka Pleasure Island), joita katsellessa suorastaan saattoi nähdä näyttelijät vihreässä kuvausstudiossa. Pinokkiokin oli oudosti täysi CGI-tuotos motion capturen sijaan. Viime kuussahan kuului uutisia, että VFX-väki kritisoi työskentelyolosuhteita Disneyn/Marvelin -projekteissa. Toki tässä Pinokkion tapauksessa kuten Kaunottaren ja Kulkurinkin kanssa, niin varmasti kun alusta asti on tarkoitus ollut julkaista se Disney +:ssa teatterien sijaan, niin se on vain tehty halvemmalla.
Tämä tuleva live action -versio Pienestä merenneidosta on ilmeisesti aiheuttanut aikamoista valitusta, koska Arielia näyttelee tummaihoinen nuori nainen. Minusta tuo vaikuttaa ihan hyvältä idealta ja ainakin trailerin perusteella odotettavissa on parempi leffa kuin mitä Pinocchio oli.
Jäin pohtimaan, että miksiköhän tuostakin on tehty ongelma.
Tämähän on vaan jatkoa tälle, ettei näyttelijä x voi näytellä osaa y, koska hänen: hänen tukkansa väri on erilainen (Emma Stone Gwen Stacyksi, Daniel Craig Bondiksi, Gwyneth Paltrow Pepper Pottsiksi) / hän on liian lyhyt (Tom Cruise Jack Reacherina, Peter Dinklage Cyrano de Bergeracina) ja vaikka mitä muuta. Ikään kuin silmien väri tai edes pituus vaikuttaisi mitenkään näyttelijäntaitoihin. Kunhan edes pienissä määrin roolihahmonsa puitteissa näyttelijä vaikuttaa ulkoisesti juuri ja juuri uskottavalta - sitä varten on maskeeraus ja puvustus - niin sen jälkeen käsikirjoitus ja näyttelijän taidot kantavat homman kyllä maaliin saakka. Tai ovat kantamatta, mutta silloinkaan vika ei ole näyttelijän ulkoisissa tekijöissä. Vaikka tietysti Peter Dinklagea nyt ei voi roolittaa uskottavasti miksikään NFL-mörssäriksi ihan äärimmäisenä esimerkkinä. Sivuhuomiona silmät ja katse ovat se ylivoimaisesti merkittävin tekijä roolituksessa, mitä tulee ulkoisiin tekijöihin. Zooey Deschanelin höpsön söpöistä silmistä ei saa vakavaa toimintatähteä.Jäin pohtimaan, että miksiköhän tuostakin on tehty ongelma. Pitäisikö merenneitoa näytellä joku keski-iän ylittänyt ylipainoinen valkoihoinen mies?
Nyt kun lenkillä mietin kokemusperäistä viestiäni, niin viidessä minuutissa tuli hyvä summaus, joka kelpaisi suoraan markkinointiin. Sen vuoksi tuplat. Sen voisi editoida vieläkin terävämmäksi.Parker Finnin kauhuelokuva Smile saattoi rikkoa minussa jotain. Se oli aidosti pelottava. Mekanismit olivat tuttuja, mutta ne olivat muotoutuneet huippuunsa ja käytettiin lähes mestarillisesti sietämättömän paineen luomiseksi. En oikein uskaltanut missään vaiheessa rentoutua.
Perustuu lyhytelokuvaan ja oletettavasti sitä noudatteleva alku oli mielenvikaisen hyvä. Jännitys nousi hienoeleisesti kuin kampea vääntämällä niin kuin olisi ollut kidutuslaitteessa, eikä juuri mitään tapahtunut ruudulla. Tilanne oli erittäin arkinen ja odotus luotiin todella hienovaraisesti, mutta selvästi. Käytännössä olin sitten tuon vuoksi alusta asti epätasapainossa koko loppu leffan ja en tiennyt, mitä odottaa ja milloin. Eikö näitä elokuvia saisi katsoa pienessä nousevassa myöhään illalla lähes yksin, sillä jo tuon alun aikana pompsahti välittömästi outo tunne, että pitäisiköhän vain lähteä helvettiin ja jättää se elokuva kesken. Eli oikeasti aito epämukavuuden tunne.
Mutta sitten alkoi ahistaa, että vielä enemmän tämä kaikki jää vaivaamaan, jos leffa jää kesken. "Tämä on elokuva, nuo ovat näyttelijöitä, musiikki on karmivaa, koska se on korkeita rikkonaisia jousiääniä ja joitain tunnistamattomia törähdyksiä kaoottisessa epärytmissä". Nelisen vuotta sitten katselin kaikki mahdolliset nykyiset sekä menneet kauhuklassikot läpi ja sen innoittamana tuli paljon mietittyä täydellisiä kauhukohtauksia, jotka itsellä nostaisivat karvat pystyyn. Tämä oli kuin kokoelma niitä.
Periaatteessahan tämä oli rakennuspalikoiltaan synkempi versiointi eräästä n. viiden vuoden takaisesta loistavasta pienestä kauhuelokuvasta, jonka jätän mainitsematta juonen suojelemiseksi.