Pinokkion "live-action" -versio meni Kaunottaren ja kulkurin seuraan noiden Disney-klassikoiden uusintaversioiden pahnan pohjimmaiseksi. Asioita ei kannata modernisoida tai tehdä uudestaan, vain koska se on mahdollista. Lopputulos oli täysin sieluton. Laiva oli karilla oikein huolella, se sijaitsi ihan jossain omassa ajassaan ja maailmassaan. Välissä vitsaillaan Chris Pinesta ja seuraavaksi jonkun dialogissa on "holey moley", "jeepers creepers" ynnä muuta sadan vuoden verran vanhahtavaa ilmausta. Puhumattakaan ei-hienovaraisista viittauksista muihin Disney-elokuviin, mikä on vähän laiska tapa herättää katsojissa riemua.
Ennen kaikkea alkuperäisen tarinan ja animaation katsojassa herättämien yksinkertaisten ja alkukantaisten tuntemusten sekä pelkojen hiominen pois on melko käsittämätöntä. Pinokkiota oli esimerkiksi muutettu siten, että hän halusi tehdä aina oikean asian, mutta muut painostivat ja suostuttelivat häntä valitsemaan huonosti. Kun alkuperäisessä animaatiossa hänessä on vähän sellaista kuritonta ja uteliasta kakaraa - millaisia me kaikki nyt vähän ollaan sen ikäisinä erityisesti kun aikuisen silmä välttää. Että jostain syystä tekijät tietoisesti poistivat alkuperäisestä sen ripauksen pimeyttä, mikä teki tarinalle syyn olla olemassa. Ja samalla hauskuus on myös poissa, kun kaikkiin paheisiin Pinokkio suostuu vastahakoisesti ja jopa valmiiksi katuen. Se tuhoaa tarinan opetuksen ja ytimen.
Enkä ole asiantuntija cgi:n suhteen, mutta se näytti epäilyttävältä. Kaikista vähiten pidin taustoista (vaikka Pleasure Island), joita katsellessa suorastaan saattoi nähdä näyttelijät vihreässä kuvausstudiossa. Pinokkiokin oli oudosti täysi CGI-tuotos motion capturen sijaan. Viime kuussahan kuului
uutisia, että VFX-väki kritisoi työskentelyolosuhteita Disneyn/Marvelin -projekteissa. Toki tässä Pinokkion tapauksessa kuten Kaunottaren ja Kulkurinkin kanssa, niin varmasti kun alusta asti on tarkoitus ollut julkaista se Disney +:ssa teatterien sijaan, niin se on vain tehty halvemmalla.