Jatkoajan leffakerho

[alwahla]

Trailerin perusteella tuo uusi Pinocchio vaikuttaa samanlaiselta tekeleeltä varsinkin CGI:n osalta kuin 2020 ilmestynyt the Call of the Wild, jossa Harrison Ford näytteli täysin digitaalisesti luodussa ympäristössä digitaalisen koiran kanssa. Aion kyllä katsastaa tämän uuden version ihan silkkaa uteliaisuuttani, koska ei tuo leffa vaikuta kovinkaan hyvältä lopputulokselta.

 

[Ollakseni]

Tuli katsottua tuo Bryan Cranstonin tähdittämä Jerry and Marge Go Large koska idea vaikutti mielenkiintoiselta.
Oli kyllä pettymys ja kun ei ole paljoakaan aikaa kun petyin Cranstonin Your Honor -sarjaan niin alan jo vähän huolestua miehen roolivalintaperusteista. Trumbo(2015) oli vielä erinomainen mutta sen jälkeen kaikki missä olen miehen nähnyt niin on ollut heikkoja.

Eipä olisi ensimmäinen eikä viimeinen näyttelijä joka saa yhdestä roolista paljon nostetta, mutta sitten ei saa valittua oikeita käsikirjoituksia/rooleja itselleen.

 

[Pallister]

Top Gun Maveric

Mut nyt saatiin kattoon tää raina, vaikka pidin alkuperästä kasarilla aika vastenmielisenä ja junttina leffana.

Mielipiteeni ei liene suosittu leffan täällä saamasta hehkutuksesta päätellen, mutta tää uus onnistui olemaan viä juntimpi ja idioottimaisempi kun se eka, jossa sentään Kelly McGilisn hahmo oli uskottava.. surettaa Jenny Conellyn kohtalo olla statistina, puhumattakaan naislentäjästä, joka siis oli roolina mies, mutta näyttelijäksi nykyaikana piti saada nainen. Voisko kliseisempää tarinaa kyhätä... käsittämättömän kovat pisteet esim rottentomatoessa, jossa kriitikkopisteiden kanssa yleensä samoilla linjoilla ite

Moneen kertaan tuli kyllä pohdittua, että miks mää kattelen tätä roskaa... teknisesti tietty näyttävää kuvausta, mutta nykyaikan sen nyt ottaa jo annettuna.

Mahtava elokuva.
Ensimmäinen määritti jopa 80-lukua, sai värväysluvut nousuun ja RayBanin nousukiito käynnistyi kyseisestä leffasta.
Maverick oli kerrankin hyvä jatko-osa, useasti jatkot on uudelleenlämmiteltyä roskaa mutta nyt osui.
9/10.
Toinen tykkää tyttärestä ja toinen äidistä niinkuin itse kirjoitit.
Jos ei tykännyt ekasta niin tuskin tykkää toisestakaan.

 

[nksh]

Lightyear ja The Sea Beast tuli katsottua tyttöjen kanssa tässä viikonloppuna ja on kyllä todettava että nykyään saadaan aikaan näyttäviä animaatioita. Lightyearin juoni meni varmasti yli hilseen molemmilta tytöillä mutta enpä kuullut valitusta kummaltakaan vaan keskittyneesti jaksoivat katsoa. Uudestaankin olisi pitänyt nähdä kun uutta leffaa mietittiin toisena päivänä. Ihan kelpoa ja näyttävää Pixaria vaikka tuntuu olevan kohtuu lytätty kun ei kerrokaan Buzzin tarinaa ennen Toy Storya. The Sea Beast oli lähtökohtaisesti jo kiinnostava koska kuka nyt ei tykkäisi syvänmeren isoista mysteeriolioista? Jyräsin päätöksessä jos siihen oikeasti oli muilla päätäntävaltaa, mutta tämä oli ihan huikea animaatioleffa, ehkä parhaimpia mitä olen koskaan nähnyt. Se miten vesi on tässä mallinnettu yksityiskohtaisesti kaiken muun toiminnan ohella oli visuaalisesti huikeaa katseltavaa. Tarinallisesti ihan hyvää settiä minkä parissa kyllä viihtyi ongelmitta. Loppu nyt oli vähän mitä oli, ennalta-arvattavissa mutta eikös animaatioissa lähes aina? Suurin ongelma molemmissa oli suomidubbauksilla katsominen, mutta ehkä katson myöhemmin uudestaan alkuperäisillä äänillä, sen verran laatua oli molemmat.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Doctor Strange In The Multiverse Of Madness. Niin no... ehken mää ole ihan ydinkohderyhmää, mutta tulipa katsottua. Visuaalisti vaikuttava sarja megalomaanisia kohtauksia, jotka tällaista ympäristöä niukemmin tuntevalle vain tehostemusiikki laittaa tärkeysjärjestykseen.
On kaikenmaailman Darkholdeja, Wandoja ja Muaddibbin Hiilisankoja ihmeteltävänä ja loputtomat kivitalon kokoiset örkkimörkit aiheuttaa aikuiselle katsojalle vain kiusaantunutta painonsiirtelyä pakaralta toiselle.

Marvel-maailmasta mää olen oppinut yhden asian: aina kun joku figuuri alkaa levitoimaan silmät kiiluen, kädet kahtakymmentä vaille neljässä ja kämmenet eteenpäin, se on jonkinmoinen apokalyptinen big-shot tekemässä jotain lopunajan nounou-temppua, josta ei hyvä heilu.

Mutta kyllähän tuon nyt kerran katteli. Arvosana asteikolla yhdestä-shit loadiin on jossain siinä Toijalan kirkon kohdalla.

 

[Tifosi]

Pinokkion "live-action" -versio meni Kaunottaren ja kulkurin seuraan noiden Disney-klassikoiden uusintaversioiden pahnan pohjimmaiseksi. Asioita ei kannata modernisoida tai tehdä uudestaan, vain koska se on mahdollista. Lopputulos oli täysin sieluton. Laiva oli karilla oikein huolella, se sijaitsi ihan jossain omassa ajassaan ja maailmassaan. Välissä vitsaillaan Chris Pinesta ja seuraavaksi jonkun dialogissa on "holey moley", "jeepers creepers" ynnä muuta sadan vuoden verran vanhahtavaa ilmausta. Puhumattakaan ei-hienovaraisista viittauksista muihin Disney-elokuviin, mikä on vähän laiska tapa herättää katsojissa riemua.

Ennen kaikkea alkuperäisen tarinan ja animaation katsojassa herättämien yksinkertaisten ja alkukantaisten tuntemusten sekä pelkojen hiominen pois on melko käsittämätöntä. Pinokkiota oli esimerkiksi muutettu siten, että hän halusi tehdä aina oikean asian, mutta muut painostivat ja suostuttelivat häntä valitsemaan huonosti. Kun alkuperäisessä animaatiossa hänessä on vähän sellaista kuritonta ja uteliasta kakaraa - millaisia me kaikki nyt vähän ollaan sen ikäisinä erityisesti kun aikuisen silmä välttää. Että jostain syystä tekijät tietoisesti poistivat alkuperäisestä sen ripauksen pimeyttä, mikä teki tarinalle syyn olla olemassa. Ja samalla hauskuus on myös poissa, kun kaikkiin paheisiin Pinokkio suostuu vastahakoisesti ja jopa valmiiksi katuen. Se tuhoaa tarinan opetuksen ja ytimen.

Enkä ole asiantuntija cgi:n suhteen, mutta se näytti epäilyttävältä. Kaikista vähiten pidin taustoista (vaikka Pleasure Island), joita katsellessa suorastaan saattoi nähdä näyttelijät vihreässä kuvausstudiossa. Pinokkiokin oli oudosti täysi CGI-tuotos motion capturen sijaan. Viime kuussahan kuului uutisia, että VFX-väki kritisoi työskentelyolosuhteita Disneyn/Marvelin -projekteissa. Toki tässä Pinokkion tapauksessa kuten Kaunottaren ja Kulkurinkin kanssa, niin varmasti kun alusta asti on tarkoitus ollut julkaista se Disney +:ssa teatterien sijaan, niin se on vain tehty halvemmalla.

Tässä on nyt tullut katsottua Pinokkio, Leijonakuningas ja Kaunotar ja Hirviö live-actionit pienen ajan sisään ja olen samaa mieltä. Lisäisin vielä että hahmolähikuvista on luovuttu kokonaan. Animaatioissa hahmot toivat kohtauksiin hienovaraisuutta ja rikkautta pienillä ilmeillä ja virnistyksillä mutta näissä uudelleenkerrotuissa kamera ei ole koskaan tarpeeksi lähellä että näkisi hienovaraisuudenrippeitäkään.

Paras esimerkki juuri Pinokkiosta se biljardikohtaus kun Lampun sydän alkaa muuttua aasiksi(toki sikarin puuttuminen vaikuttaa mutta silti)

Linkki: https://youtu.be/3h0erXR5tvo

 

[alwahla]

Tämä tuleva live action -versio Pienestä merenneidosta on ilmeisesti aiheuttanut aikamoista valitusta, koska Arielia näyttelee tummaihoinen nuori nainen. Minusta tuo vaikuttaa ihan hyvältä idealta ja ainakin trailerin perusteella odotettavissa on parempi leffa kuin mitä Pinocchio oli.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=0-wPm99PF9U

 

[-Kantor-]

Tämä tuleva live action -versio Pienestä merenneidosta on ilmeisesti aiheuttanut aikamoista valitusta, koska Arielia näyttelee tummaihoinen nuori nainen. Minusta tuo vaikuttaa ihan hyvältä idealta ja ainakin trailerin perusteella odotettavissa on parempi leffa kuin mitä Pinocchio oli.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=0-wPm99PF9U

Jäin pohtimaan, että miksiköhän tuostakin on tehty ongelma. Pitäisikö merenneitoa näytellä joku keski-iän ylittänyt ylipainoinen valkoihoinen mies?

 

[vastaantulija]

Jäin pohtimaan, että miksiköhän tuostakin on tehty ongelma.

Koska se nyt vaan on ajankuva, että kaikesta pitää tehdä ongelma

Tulis tämäkin asia varmaan suomalaisille lähemmäksi, jos joku tekisi elokuvan vaikka Mannerheimista ja valitsisi siihen mustaihoisen näyttelijän

 

[NakkiFakiiri]

Ennen tuon trailerin julkaisua en ollut alkuunkaan tietoinen kuinka tärkeä Little Mermaid on niin monelle valkoiselle, keski-ikää lähestyvälle valkoiselle heteromiehelle. Hehän tuosta ovat suurimman mekkalan nostaneet.

 

[Buster]

Jäin pohtimaan, että miksiköhän tuostakin on tehty ongelma. Pitäisikö merenneitoa näytellä joku keski-iän ylittänyt ylipainoinen valkoihoinen mies?

Tämähän on vaan jatkoa tälle, ettei näyttelijä x voi näytellä osaa y, koska hänen: hänen tukkansa väri on erilainen (Emma Stone Gwen Stacyksi, Daniel Craig Bondiksi, Gwyneth Paltrow Pepper Pottsiksi) / hän on liian lyhyt (Tom Cruise Jack Reacherina, Peter Dinklage Cyrano de Bergeracina) ja vaikka mitä muuta. Ikään kuin silmien väri tai edes pituus vaikuttaisi mitenkään näyttelijäntaitoihin. Kunhan edes pienissä määrin roolihahmonsa puitteissa näyttelijä vaikuttaa ulkoisesti juuri ja juuri uskottavalta - sitä varten on maskeeraus ja puvustus - niin sen jälkeen käsikirjoitus ja näyttelijän taidot kantavat homman kyllä maaliin saakka. Tai ovat kantamatta, mutta silloinkaan vika ei ole näyttelijän ulkoisissa tekijöissä. Vaikka tietysti Peter Dinklagea nyt ei voi roolittaa uskottavasti miksikään NFL-mörssäriksi ihan äärimmäisenä esimerkkinä. Sivuhuomiona silmät ja katse ovat se ylivoimaisesti merkittävin tekijä roolituksessa, mitä tulee ulkoisiin tekijöihin. Zooey Deschanelin höpsön söpöistä silmistä ei saa vakavaa toimintatähteä.

Ei pitäisi tulla enää tässä vaiheessa kenellekään yllätyksenä. Disney on jokaisessa projektissaan jo pitkän tovin pitänyt huolta, että ne sisältävät modernisoituja kosketuksia, joista merkittävin on inklusiivisuus. Että elokuviensa maailma kuvaa aidosti meidän nykymaailmaamme. Olihan Idris Elbakin jo Thorissa valkoisena viikinkinä, menikö se nillittäjiltä ohi? Ja hän oli täysin mahtava.

Plus että nykyään tuo casting on jo lähtökohtaisesti ns. värisokeaa. Tai siis ainakin pitäisi olla.

Toki varmaan myös osa on tuota, että näiden uusintaversioiden pitäisi mielellään olla valokopioversioita alkuperäisistä. Sisältää ne kaikki hahmot mahdollisimman samanlaisina ja kaikki kohtaukset, laulut ja muut. Sama kuin kirjaversioiden kohdalla usein halutaan, että se sisältää uskollisesti kaikki jutut sieltä kirjasta ja ne olisi vielä herätettävä henkiin siten, miten lukija itse ne kuvitteli. Minä taas haluaisin oman itsenäisen valkokankaalla toimivan tarinan ja aina vaan parempi jos minut yllätetään.

 

[Buster]

Parker Finnin kauhuelokuva Smile saattoi rikkoa minussa jotain. Se oli aidosti pelottava. Mekanismit olivat tuttuja, mutta ne olivat muotoutuneet huippuunsa ja käytettiin lähes mestarillisesti sietämättömän paineen luomiseksi. En oikein uskaltanut missään vaiheessa rentoutua.

Perustuu lyhytelokuvaan ja oletettavasti sitä noudatteleva alku oli mielenvikaisen hyvä. Jännitys nousi hienoeleisesti kuin kampea vääntämällä niin kuin olisi ollut kidutuslaitteessa, eikä juuri mitään tapahtunut ruudulla. Tilanne oli erittäin arkinen ja odotus luotiin todella hienovaraisesti, mutta selvästi. Käytännössä olin sitten tuon vuoksi alusta asti epätasapainossa koko loppu leffan ja en tiennyt, mitä odottaa ja milloin. Eikö näitä elokuvia saisi katsoa pienessä nousevassa myöhään illalla lähes yksin, sillä jo tuon alun aikana pompsahti välittömästi outo tunne, että pitäisiköhän vain lähteä helvettiin ja jättää se elokuva kesken. Eli oikeasti aito epämukavuuden tunne.

Mutta sitten alkoi ahistaa, että vielä enemmän tämä kaikki jää vaivaamaan, jos leffa jää kesken. "Tämä on elokuva, nuo ovat näyttelijöitä, musiikki on karmivaa, koska se on korkeita rikkonaisia jousiääniä ja joitain tunnistamattomia törähdyksiä kaoottisessa epärytmissä". Nelisen vuotta sitten katselin kaikki mahdolliset nykyiset sekä menneet kauhuklassikot läpi ja sen innoittamana tuli paljon mietittyä täydellisiä kauhukohtauksia, jotka itsellä nostaisivat karvat pystyyn. Tämä oli kuin kokoelma niitä.

Periaatteessahan tämä oli rakennuspalikoiltaan synkempi versiointi eräästä n. viiden vuoden takaisesta loistavasta pienestä kauhuelokuvasta, jonka jätän mainitsematta juonen suojelemiseksi.

 

[Buster]

Parker Finnin kauhuelokuva Smile saattoi rikkoa minussa jotain. Se oli aidosti pelottava. Mekanismit olivat tuttuja, mutta ne olivat muotoutuneet huippuunsa ja käytettiin lähes mestarillisesti sietämättömän paineen luomiseksi. En oikein uskaltanut missään vaiheessa rentoutua.

Perustuu lyhytelokuvaan ja oletettavasti sitä noudatteleva alku oli mielenvikaisen hyvä. Jännitys nousi hienoeleisesti kuin kampea vääntämällä niin kuin olisi ollut kidutuslaitteessa, eikä juuri mitään tapahtunut ruudulla. Tilanne oli erittäin arkinen ja odotus luotiin todella hienovaraisesti, mutta selvästi. Käytännössä olin sitten tuon vuoksi alusta asti epätasapainossa koko loppu leffan ja en tiennyt, mitä odottaa ja milloin. Eikö näitä elokuvia saisi katsoa pienessä nousevassa myöhään illalla lähes yksin, sillä jo tuon alun aikana pompsahti välittömästi outo tunne, että pitäisiköhän vain lähteä helvettiin ja jättää se elokuva kesken. Eli oikeasti aito epämukavuuden tunne.

Mutta sitten alkoi ahistaa, että vielä enemmän tämä kaikki jää vaivaamaan, jos leffa jää kesken. "Tämä on elokuva, nuo ovat näyttelijöitä, musiikki on karmivaa, koska se on korkeita rikkonaisia jousiääniä ja joitain tunnistamattomia törähdyksiä kaoottisessa epärytmissä". Nelisen vuotta sitten katselin kaikki mahdolliset nykyiset sekä menneet kauhuklassikot läpi ja sen innoittamana tuli paljon mietittyä täydellisiä kauhukohtauksia, jotka itsellä nostaisivat karvat pystyyn. Tämä oli kuin kokoelma niitä.

Periaatteessahan tämä oli rakennuspalikoiltaan synkempi versiointi eräästä n. viiden vuoden takaisesta loistavasta pienestä kauhuelokuvasta, jonka jätän mainitsematta juonen suojelemiseksi.

Nyt kun lenkillä mietin kokemusperäistä viestiäni, niin viidessä minuutissa tuli hyvä summaus, joka kelpaisi suoraan markkinointiin. Sen vuoksi tuplat. Sen voisi editoida vieläkin terävämmäksi.

"On kuin olisin ollut jälleen 12-vuotias katsomassa ensimmäisiä kauhuelokuviani." Sellainen tuntemus on harvinainen ja sitä pikkulapsimaista tuntemusta, sekä sähköä selkäpiitä pitkin tavallaan aina haetaan sekä toivotaan. Silloin se kyyti vielä oli rajua, kun kaikki keinot olivat uusia ja tuoreita. Silloin lopulta Painajainen Elm Streetillä aiheutti sen, etten katsonut kauhua vuosikymmeneen. Ja erehdyksessä sen breikin aikana katsottu Mulholland Drive sai heittämään kuulokkeet paniikissa pois ja hapuilemaan tärisevin käsin escape-nappulaa toiston lopettamiseksi.

Traumasta tuossa Smilessa oli temaattisesti kyse ja trauman se jätti näin leikkisästi. Elokuvan viesti ei ollut kovinkaan valoisa ja puri, koska se on totta.

 

[pettter]

Metsurin tarinan kävin kurkkaamassa. Perjantaina vissiin vasta ensi-ilta. Olipahan ööö. Kuusamossa kuvattu.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/lScwfa32NdA

Super Mario Bros. nähdään ensi vuonna valkokankaalla. Äänissä Mariona Chris Pratt ja Koopana/Bowserina Jack Black.

 

[hablaa]

David Cronenberg kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen lempiohjaajiin, mutta kieltämättä on ollut vähän sellainen olo viime elokuvat että terä on iän myötä, kenties ymmärrettävästi, tylsistynyt. Vaikkapa "Eastern Promises" - sikäli oikein mainio ja pieteetillä tehty elokuva (ja sisältää yhden parhaimmista tappelukohtauksista ikinä), mutta silti vähän "turvallinen" vaihtoehto. Että ei nyt enää revitellä niin kuin joskus.

Noh. Juuri tuli nähtyä "Crimes of the Future" (2022 julkaistu elokuva siis, ei samanniminen tekele vuodelta 1970), pääosassa yhtälailla Viggo Mortensen ja huhHUH!!! En edes yritä tiivistää juonta muutamaan lauseeseen, ja suosittelisin muutenkin lähtemään kokemukseen sokkona, mutta jos ohjaaja ja/tai body horror tippuu niin suosittelen lämpimästi. Yksi erittäin viehättävä aspekti oli että jos CGI:tä oli käytetty (ei välttämättä edes ollut lainkaan), niin se oltiin tehty erittäin harkiten, kaikki erikoistehosteet vaikutti olevan "practical effects". Joka ehkä nykynuorison silmiin saattaa näyttää naurettavalle, mutta itselle tuollaiset H. R. Giger -tyyppiset laitteet toimii kuin junan vessa.

Tamperelaisille elokuvan ystäville vinkkinä, että on nähtävissä ainakin vielä ensi tiistaina Niagarassa, jolloin on myös 8€-päivä, joten elokuvan voi katsoa silloin huokeahkosti.

 

[Tarinankertoja]

Koska kaikki Scifi:t

Vesper

Aika pienen budjetin onnistunut dystopiascifi

Maapallon ekosysteemi on romahtanut johtuen DNA kokeilujen karkaamisesta labrasta. Eliitti, hyvän dystopia perinteen mukaisesti, asuu eristetyistä linnakkeissaan (näissä ei käydä, mutta ovat ”läsnä” koko ajan puheissa), josta ne myy siemeniä ruuan kavutukseen epäonnisille taviksille. Siemenet tekee vaan yhden sadon, eikä siis uutta satoa voi kasvattaa kasvaneiden kasvien tuotolla (on muuten totta jo nykyään Monsaton maissi ja soijalajikkeille)

Maailma on hyvin tehty, erikoista kasvikuntaa jne. Ja päähenkilö 13 vuotias Vesper elelee sängyssä makaavan isänsä kanssa paikallisen kylän ja sen ”lordin” vaikutuspiirin ulkopuolella. isä sit kommunikoi Dronella, lentävällä päällä, hyvä yksityiskohta imo.



.. ei maata mullistava, mutta hyvä ja uskottavan mailman scifi

 

[Nosebleed]

Halloween Ends. En tiedä mitä tapahtui. Ainakin oli erilainen. Elokuvalla oli hetkensä, mutta oliko se Halloween-sarjaan hyvä elokuva? Eipä oikein. Leffassa on ihan ok alkuidea. Michael Myers poissa kuvioista ja elämä jatkuu. Sitten tulee "uusi paha", mutta sitten se junnaa siinä tilanteessa loppuun saakka ja katsoja odottaa vain Michaelia.

Spoileri

Ja Michaelia ei pahemmin leffassa näy vaan tämä "uusi paha" painii pahuudensa kanssa ja deittailee vielä samaan aikaan Laurien lapsenlapsen kanssa. Ehkä paremmalla näyttelijällä tää olisi voinut toimia.

Lopussa Michael kaivetaan esiin viemäristään missä on piilosilla, mutta tämä tulee aivan liian myöhään ja Michael on jo vanha ja väsynyt. Michael on leffassa varmaan yhteensä 5 - 10 min.

Sitten. Uusi paha saa pitkin leffaa köniin teinijonneilta, mutta käy tuosta noin varastamassa Michaelin maskin? Michael ei ilmeisesti ole voimissaan vaikka se papparainen sanoin Michaelin tappavan edelleen ja raahaavan sinne putkeen porukkaa? Sitten tämä uusi tyyppi ohjailee Michaelia ja Michael tottelee? Ääh en tiedä.

 

[AlapaanKarvaaja]

Vuoden 2018 Halloween oli ihan hyvä paluu sarjalle, mutta sen jälkeen taso laski kyllä portaittain. Viimeinen, eli niin sanotun neloiselokuvasarjan päätösosa, olikin sitten ikävä kyllä todella huono. Idea Halloween Ends elokuvassa oli lähtökohdiltaan hyvä ja erilainen verrattuna aikaisempiin, mutta toteutus jäi ikävä kyllä liian vajaaksi. Juoni eteni samaan aikaan hitaasti ja tietyiltä osin liian nopeasti, jotta tietyt hahmot ja niiden väliset kemiat olisivat olleet edes vähänkään uskottavia.

Spoileri: Jotain hyvääkin

Jotain hyvääkin oli. Kerrankin paha sai palkkansa ihan oikeasti ja loppu oli erilainen kuin koskaan aiemmin. Toki tuossa olisi ollut vielä hyvä twisti, joskin ennalta-arvattava, jos Michael olisikin ollut vielä elossa juuri ennen lihamyllyyn joutumista ja vetänyt Laurien mukanaan. Siihen heti lopputekstit ja Halloweenin theme soimaan.

Halloweenit ovat kuitenkin jollain oudolla tapaa nautittavia "aivot narikkaan"-elokuvia, myös ne jatko-osien jatko-osat, joten nautin kyllä tästäkin vaikka se huono elokuva olikin.

 

[Ollakseni]

Halloweenit ovat kuitenkin jollain oudolla tapaa nautittavia "aivot narikkaan"-elokuvia, myös ne jatko-osien jatko-osat, joten nautin kyllä tästäkin vaikka se huono elokuva olikin.

Eipä niitä oikeasti hyviä Halloween elokuvia ole kuin kaksi ainakaan niistä jotka olen katsonut. Eli siis ensimmäinen ja kolmasosa ovat parhaat, Halloween II hyvällä kolmannella sijalla, sitten H20, 4 ja 2007 reboot ovat aika tasaista massaa. 5 oli melkoista paskaa ja Resurrection on ihastuttavan typerä.

 

[Buster]

Tästä uudesta Halloween-kolmikosta ekasta pidin, toista katselin silmiä ja päätä pyöritellen. Kolmas voitti minut puolelleen keskiosansa ansiosta, vaikka leffa kokonaisuutena ongelmansa omasi. Pidin tuosta miten Myersista rakennettiin suurempaa symbolia taudin tavoin leviävälle pelolle sekä traumalle, jotka jätti itse Myersin hahmon varjoonsa.

Myös tuo poika oli sympaattinen päähahmo ja kaikkine nuorisoelokuva- sekä kauhukliseineen se koko kahden rikkinäisen ihmisen outsider-kuvio Laurien tyttären kanssa oli riittävä itselleni. Vaikka se nyt olikin vähän Twilight-tasoa tuo toteutus, että ehkä tyttö olisi terapian tarpeessa. Vaikka olihan hänen juonilinjansa jonkinlaista lievää sielusta kamppailua, että syöksyykö samalla tavalla pimeyteen vai ei. Sitä ei vaan saatu oikein kunnolla tuotua esiin, kuten nyt ei välttämättä isosti onnistuttu oikein missään muussakaan.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=AHmCH7iB_IM

Creed lyö kolmannen kerran maaliskuussa. 3/3/23

 

[Vanha Len]

Onko tää Constantine 2 totta? Linkki tikkeritokin leffajulisteeseen.

Linkki: https://vm.tiktok.com/ZMFrNGM51/

 

[Maplehill]

Halloween Kills (2021) löytyi Viaplaysta ja olihan tuo jopa Halloween-asteikolla todella huono elokuva. Juoni nyt on täysin selvä jo aikaisemmista osista, mutta täytyy todeta tämän saagan kohdalla, että Haddonfieldin asukkaat ovat kyllä tyhmimpiä ihmisiä tässä maailmassa, vaikka kauhuelokuvasta ja "yliluonnollisesta" pahuudesta onkin kyse.

Laitetaan nyt muutama pointti spoilereihin, vaikka vuoden vanhasta leffasta onkin kyse.

Spoileri

Ensimmäinen täysin absurdikohtaus on Myersin ja palomiesten taistelu palavan talon pihalla. Siis tottakai kymmenen palomiestä alkaa taistella sekopään kanssa yksitellen eikä esimerkiksi katoa horisonttiin.
Toiseksi useammassa Myersin tappokohtauksessa esiintyi jopa tällaiseen sarjamurhaajaelokuvaan älytön "jäätyminen", kun kohdataan Myers. Sen sijaan, että edes yritettäisiin pakoon, niin jäädään paikoilleen ihmettelemään Myersia ja anomaan armoa.
Sairaalassa tapahtunut joukkohysteria ja toisen karanneen psykopaatin jahti oli mielestäni todella huono toteutus. Myers on kylvänyt kauhua kaupungissa 40 vuotta ja kaikki tietävät minkälainen korsto Myers on ja että kavero kulkee vain naamio päässä. Yhtäkkiä sairaalassa keksitään, että joku alimittainen hullu on Myers ja kukaan ei tietenkään kuuntele, kun jotkut yrittävät tästä muille kertoa.
Lopuksi sitten Myersin joukkolynkkaus. Tottakai, kun kaveri lyödään maahan ja puukko selkään, niin homma lopetetaan siihen. Kaveri vuosien ajan selvinnyt "kaikesta" mahdollisesta ja viimeiseksi palavasta talosta, joten tokihan se "kuolee, jos sitä muutaman kerran humauttaa pesäpallomailla ja lyö puukon selkään. Ensiksi kaupungin asukkaat marssivat ympäri kaupunkia huutaen "Evil dies tonight", mutta sitten sitä ei kuitenkaan haluttu tappaa?

 

[AlapaanKarvaaja]

Eipä niitä oikeasti hyviä Halloween elokuvia ole kuin kaksi ainakaan niistä jotka olen katsonut. Eli siis ensimmäinen ja kolmasosa ovat parhaat, Halloween II hyvällä kolmannella sijalla, sitten H20, 4 ja 2007 reboot ovat aika tasaista massaa. 5 oli melkoista paskaa ja Resurrection on ihastuttavan typerä.

Itselle löytyy kolme hyvää, eli ensimmäinen, H20 ja tuo vuoden 2018 Halloween. Ensimmäinen nyt oli omaa laatuaan ja tunnelmaltaan hyvinkin ahdistava. Kaksi viimeisintä mainittua taas oikein hyviä "paluu"-elokuvia, joista H20 vielä parempi kuin vuoden 2018 Halloween.

Tuosta Halloween III elokuvasta tuli mieleen, että jos kyseessä on tuo järjestyksessään oikea kolmasosa, eli se scifi-pläjäys tappavilla halloween-naamareilla ilman Michael Myersia, niin se on ainakin omalla listallani viimeisten joukossa.