Jatkoajan leffakerho

[topdog]

Eilen tuli katsottua guy Richien uusi the Gentlemen elokuva. Oikein hyvä pätkä kyseessä. Jos Snatch ja puuta heinää muutama vesiperä elokuvat maistuivat kannattaa katsastaa tämä.

 

[Tifosi]

Olin odottanut Hohdon jatko-osaa mielenkiinnolla pitkään mutta sitten syksyllä unohdin sen tyystin. No nyt katsoin sen äsken.

Aika odotettu tekele, eli melko kehno. Alkupuolesta ei oikein mitään sanottavaa.

Loppupuolella kun päästiin nostalgian pariin eli hotellille niin intoni nousi. Se musiikki ja auton seuraaminen Kubrickilta kopioiduin kuvakulmin oli juuri sitä halusin. Myös sisällä hotellissa kuvakulmat olivat yksi yhteen kopioita(vai pitäisikö sanoa kunnianosoituksia) Lordi Stanleyn leffasta mm vessan ovella, tanssisalin baaritiskillä ja wc-tiloissa.

Nicholson "lookalike" vähän yllätti ja hankasi vastakarvaan muttei liikaa.

En ole alkuperäisen eli Hohdon kirjaversioita lukenut mutta muistan kuulleeni että loppu olisi erilainen jossa hotelli tuhoutuu tulipalossa. Joten mitä tämän jatko-osan kirjaversion lopussa tehdään jos hotellia ei ole kirjamaailmassa?

Joka tapauksessa: Pidin elokuvasta mutta vain nostalgian takia. Se muu huttu oli juuri sitä itseään eli huttua. "Vihut" olivat mielikuvituksettomia ja liian helposti päihitettävissä ja elokuva ei saanut mitään aikaan "pelkosensoreissani".

 

[Buster]

Joka tapauksessa: Pidin elokuvasta mutta vain nostalgian takia. Se muu huttu oli juuri sitä itseään eli huttua. "Vihut" olivat mielikuvituksettomia ja liian helposti päihitettävissä ja elokuva ei saanut mitään aikaan "pelkosensoreissani".

Samanlainen kokemus oli täälläkin kokonaisuudessaan, mitä vielä muistan. Vihujen ja jännityksen puuttumiseen liittynee se, että voimissa ei ollut mitään sääntöjä, tai johdonmukaisuutta.

Spoileri

"Stevie Nicks" -pahis oli ensin kovin maan päällä, sitten sillä ja sen possella pyyhittiin lattiaa ummikon toimesta ja sitten se oli taas uhka. Yritä nyt siinä jännittyä, kun et pysty ennakoimaan mitään ja hahmojen kyvyt vaihtelevat sopivasti sen mukaan, missä vaiheessa elokuvaa ollaan menossa.

Olen Hohdon kirjaversion lukenut, mutta silti jouduin vielä varmistamaan paloiko se hotelli. Flanagan lähti tässä Doctor Sleepissä miellyttämään kirjojen ja elokuvan ystäviä, ja varmaan vielä Stephen Kingiäkin. Vissiin studiollakin (tai teattereilla ja jakelulla) oli painava sananen sanottavanaan teatteriversion suhteen, jos puoli tuntia pidempi Directors Cut on välittömästi tarjolla ja valmiina DVD ja Blu-Ray -versiossa. Ei se kyllä varmaan mitään pelasta, jos jo pitkään ja tylsään lisää puoli tuntia. Ihan kuin olisi katsonut mitä tahansa teini-ikäisten scifi-fantasiaa a'la The Darkest Minds (josta piti tulla franchise, onneksi niitä ei voi ihan aina vain ostaa ja markkinoida franchiseiksi)

 

[Oskar]

Onkos täällä sotaelokuvien ystäviä kuulolla?
Mitäs mieltä elokuvasta Fury?

 

[Tarinankertoja]

Mitäs mieltä elokuvasta Fury?

Fury oli ihan pätevä panssaritaisteluleffa. Ongelmaksi siinä muodostuu pääosan antisankaruus. Erikoinen valinta, jonka on varmaan ajateltu llevan rohkea ja erilainen, mutta elokuvassa on oltava joku, johon katsoja voi samaistua. Nyt kun Pitt:n hahmo laitettiin yhtä-äkkiä epämiellyttäväksi henkilöksi, katsoja menettää kiinnostuksensa, koska muualle sympatiaa ei voi siirtää.

Toki on olemassa leffoja, joissa yleisö rakastaa vihata päähenkilöä, mutta sellasissa hahmo myös rakennetaan sellaiseksi. Furyssä yleisö kokee tulevansa petetyksi kun tää van tostavaan tapahtuu. Siksi se imo floppasi lippuluukulla.

Sotakuvauksenahan se on sinänsä erinomainen.

 

[Mikke73]

Fury oli ihan pätevä panssaritaisteluleffa. Ongelmaksi siinä muodostuu pääosan antisankaruus. Erikoinen valinta, jonka on varmaan ajateltu llevan rohkea ja erilainen, mutta elokuvassa on oltava joku, johon katsoja voi samaistua. Nyt kun Pitt:n hahmo laitettiin yhtä-äkkiä epämiellyttäväksi henkilöksi, katsoja menettää kiinnostuksensa, koska muualle sympatiaa ei voi siirtää.

Toki on olemassa leffoja, joissa yleisö rakastaa vihata päähenkilöä, mutta sellasissa hahmo myös rakennetaan sellaiseksi. Furyssä yleisö kokee tulevansa petetyksi kun tää van tostavaan tapahtuu. Siksi se imo floppasi lippuluukulla.

Sotakuvauksenahan se on sinänsä erinomainen.

Tässä sen näkee kuinka eri tavalla voi elokuvat kokea, koska en pitänyt Pittin hahmoa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta ehkä me puhumme muutenkin eri elokuvasta, koska se minun tuntemani Brad Pittin tähdittämä Fury ei flopannut lippuluukulla.

 

[Tarinankertoja]

Tässä sen näkee kuinka eri tavalla voi elokuvat kokea, koska en pitänyt Pittin hahmoa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta ehkä me puhumme muutenkin eri elokuvasta, koska se minun tuntemani Brad Pittin tähdittämä Fury ei flopannut lippuluukulla.

Nähdä erilailla? Miten tätä voi nähdä erilailla??

Don "Wardaddy" Collier, eli Pittin hahmo tekee sotarikoksia ja kannustaa muita niihin. Erityisesti elokuva kerronnallisesti Colliersypatiat häviävät kun hän ampuu sotavangin. Tähän asti hahmoa oli rakennettu sodan välttämättömyyden tuoman pahan kautta, nyt siitä tuli vain yksinkertaisesti paha ihminen.

Puhumattakaan siitä, että hahmo sitten kannustaa toisen, Normanin, sotarikokseen, eli raiskaukseen, johon Pittin ex. (Jolie) ottikin kantaa, että wtf. Kuvataan kauhissaan oleva Emma ja sitten pomo (Collier) käsee nuoremman klopin vimeään tämä makuuhuoneseen.. ah mikä ihan hellyyskohtaus.. NOT

“She’s a good clean girl. If you don’t take her into that bedroom, I will.”

Eli ellet sää raiskaa tyttöä, mää teen sen, what a nice guy.


Koko porukka on muuten suoraan klisepinkasta, on kristitty, on tyyppi jota pilkataan että puhuu Meksikoa (ei kieli, mutta kato hassu latino), on kokoajan purnaava kyynikko ja ilman tulikastetta oleva värväys, joka huoh, pitää saada ”nauttimaan tappamisesta” ja tän yllyttäminen sotarikokseen, jonka sit Collier suorittaa.. ja elokuva lässähtää samaistumiskohteen puutteeseen.



NY Timesin arvostelussa sanottiinkin osuvasti:

This is a problem, because he’s the hero of the film — a hard-charging sergeant who eats lead and craps shrapnel. Yet he’s a vainglorious bastard — vindictive, stupid and criminal.

 

[Jupe]

Tehän spoilaatte koko leffan. :)
Sen verran kiinnostuin että nythän tuo täytyy katsoa joten kiitos siitä enkä edes tohtinut edellistä viestiä alkua pidemmälle lukea. Herättää mielenkiintoa monisäikeinen hahmo jonka voi nähdä monella eri tavalla.

 

[Mikke73]

Nähdä erilailla? Miten tätä voi nähdä erilailla??

Don "Wardaddy" Collier, eli Pittin hahmo tekee sotarikoksia ja kannustaa muita niihin. Erityisesti elokuva kerronnallisesti Colliersypatiat häviävät kun hän ampuu sotavangin. Tähän asti hahmoa oli rakennettu sodan välttämättömyyden tuoman pahan kautta, nyt siitä tuli vain yksinkertaisesti paha ihminen.

Puhumattakaan siitä, että hahmo sitten kannustaa toisen, Normanin, sotarikokseen, eli raiskaukseen, johon Pittin ex. (Jolie) ottikin kantaa, että wtf. Kuvataan kauhissaan oleva Emma ja sitten pomo (Collier) käsee nuoremman klopin vimeään tämä makuuhuoneseen.. ah mikä ihan hellyyskohtaus.. NOT

“She’s a good clean girl. If you don’t take her into that bedroom, I will.”

Eli ellet sää raiskaa tyttöä, mää teen sen, what a nice guy.


Koko porukka on muuten suoraan klisepinkasta, on kristitty, on tyyppi jota pilkataan että puhuu Meksikoa (ei kieli, mutta kato hassu latino), on kokoajan purnaava kyynikko ja ilman tulikastetta oleva värväys, joka huoh, pitää saada ”nauttimaan tappamisesta” ja tän yllyttäminen sotarikokseen, jonka sit Collier suorittaa.. ja elokuva lässähtää samaistumiskohteen puutteeseen.



NY Timesin arvostelussa sanottiinkin osuvasti:

This is a problem, because he’s the hero of the film — a hard-charging sergeant who eats lead and craps shrapnel. Yet he’s a vainglorious bastard — vindictive, stupid and criminal.

Aika helpostikin voi nähdä eri tavalla, sillä vaatii aika paljon mutkien suoraksivetämistä saada Pittin hahmosta "yksinkertaisesti paha ihminen".

Boston Globen arvostelussa sanottiinkin osuvasti:

Spoileri

Brad Pitt creates a warrior who is terse, sometimes noble, more often brutal.

...makes the paternal “Wardaddy” into a figure both monstrous and upstanding. In one scene, he shoots a captured enemy officer in the back. A few scenes later, he’s protecting two German women from being assaulted by his own men.

Ayer lets the sergeant be the moral arbiter, urging the virginal Ellison into a bedroom with the girl while keeping the drooling, devolved Travis from a potential orgy of rape and murder.

 

[Oskar]

Itselle sotaelokuvat ovat ehkä jopa leffojen ykköskategoria ja vähän olin Furya vältellyt eiliseen asti. Pääosin juurikin pääosien takia. Antaisin leffalle aika jämäkän 8.

Leffa oli yhtä näyttävä kuin traileri, mutta päähenkilöissä olisi ollut parantamisen varaa. Pitt oli kyllä ihan hyvä roolissaan, mutta välillä ärsytti, kun hollywoodin kiiltokuvapoika ei voi räjähtää paskaksi. Hiuksetkin oli aika mintissä ja geelattu, vaikka oli kiivaita taisteluja natseja vastaan. Niin ja pitihän siihen saada myös kohtaus missä Pitt ottaa paidan pois. Eikä tietenkään ollut mikään sodan käynyt rietunut kroppa. Oli vedetty rintamalla täydellistä kanariisi kreatiini bulkkia ja rasvaprosentti revitty ihanteelliseksi.

Myöskään ei hirveästi tullut tunnesidettä muihin hahmoihin, vaikka ihan mukiin menevästi suurinosa suoriutui. Ripaus vähemmän hollywoodia, niin olisi ollut parempi.

 

[Everton]

Ehkä tuossa Furyssä olikin yhtenä ideana osoittaa se, että historian silmissä sotasankari on sotasankari vain jos on pelannut voittaneen joukkueen jengissä. Häviäjien samanlaiset sankarit on sitten epäinhimillisiä, julmia hirviöitä. Ainakin itse toivon tätä, koska vääryys nyt vaan on vääryyttä riippumatta siitä, kuka sen tekee.

Näyttelijäsuoritukset leffassa olivat mielestäni hyviä, mutta käsikirjoitus hahmojen ja dialogin osalta kliseinen ja tarinan osalta vähän tylsä ja pitkälti myös ennalta-arvattava. Parhaimmillaan leffa oli kuvatessaan avuttomuutta ahtaassa ja toivottomassa panssariarkussa.

 

[Jupe]

Furyhan oli oikein pätevä sotaelokuva, tykkäsin.
Hahmo herätti täällä keskustelua, en ihan näe perusteluja sille, tai sitten lähtökohta sotaelokuvan katsomiselle täytyy olla eri kuin minulla.
Muistaakseni sotaleffat kautta aikain on täynnä sotarikoksia, ihmiset muuttuvat barbaareiksi rintamalla tapa tai tule tapetuksi, 9/10 sotaelokuvasta menee näin.

Spoileri: Spoilerssi

Tässäkin se sekopäisin tiimin jäsen toteuttaa tätä luonnetta hyvin, sen daamien talon rähädyksen jälkeen ottaa pojan kainaloon ja hullunkiilto silmissä "tämä on sotaa", näen tämän hyvinkin uskottavana henkilökuvauksena miten sota koetaan, toinen hullunkiilto silmissä toinen luovuttamassa ja johtaja kylmä tunteissaan.

Muuntenkin tiimin jäsenet mukavasti erilaisia, vahvat suoritukset koko Furyn miehistöltä.

Pittin hahmo mun silmään aika perinteinen jenkkikenraali, realistinen. Pitää omiensa puolta loppuun asti mutta hyvin kylmä myös mitä tulee sodassa toimimiseen, ja siksi onkin "yksi parhaista" senhän "old man" tietää kun lähettää hänet tehtäviin.

Omasta mielestäni hiukan turha tuo yllä oleva keskustelu liittyen miellyttävyyteen, jos saivarrellaan niin lähes jokainen jenkkirikossarja ja leffa sisältää näitä mulkkuja jopa päärooleissa, liipasinherkkä, ammutaan se pikkunilkki ties mistäkin pienestä syystä. Pahempi mielestäni kuin yhden natsivangin ampuminen sodassa tai raiskaus minkä itse koin vieläpä Normanin osalta niin ettei ollut raiskaus, vain Pittin puheet oli.

Hyvä leffa, hyvät hahmot, hyvää näyttelijätyötä. Vahva 4+ / 5 arvosanaksi.

ps. Miten sotaleffoja katsoessa tulee deja vu kuten tässä, valloitettu kaupunki, asunnossa daamit, leffan ainoa seesteinen kohtaus missä naisia.
Tässä oli, uudessa Tuntemattomassa oli vastaava ja vaikkapa 1917 Taisteluläheteissäkin oli se kellarikerroksen tapaaminen.

 

[mikko600]

HUPS!

Öööö?

 

[Ilmari Ahde]

Cilon Nila Kannir onkin hyvä leffa.

 

[olkikuukkeli]

Vertigo on taas loistava saman tien.

Elokuvaklassikoista ehkä ristiriitaisin suhde minulla on juuri Vertigoon. Elokuva tarjoilee silmäkarkkia ja ikonisia kohtauksia, mutta juoni on minun mielelleni kertakaikkiaan liian typerä, että olisin ikinä jaksanut siitä innostua.

 

[finnjewel]

ps. Miten sotaleffoja katsoessa tulee deja vu kuten tässä, valloitettu kaupunki, asunnossa daamit, leffan ainoa seesteinen kohtaus missä naisia.
Tässä oli, uudessa Tuntemattomassa oli vastaava ja vaikkapa 1917 Taisteluläheteissäkin oli se kellarikerroksen tapaaminen.

Päinvastaisen lähestymistavan tarjoaakin sitten vaikkapa Sam Peckinpah ja Rautaristi.

 

[Jupe]

Päinvastaisen lähestymistavan tarjoaakin sitten vaikkapa Sam Peckinpah ja Rautaristi.

Siitä onkin kauan kun olen tämän nähnyt Peckinpah on kyllä suosikkejani, ja mullisti elokuvamaailmaa tyylillään.
Täytyykin katsoa uudelleen tässä sotaleffojen renesanssissa mitä itse nyt koen.

Peckinpahin 70-luvun tuotokset on kyllä lajinsa kovimpia. Muistan kasarilla kun aloin kasvamaan Peckinpahin leffat hyllyssä oli niitä rajuimpia mitä en heti saanut edes katsoa ja tuosta alla olevasta listasta meillä himassa pyöri useastikin Convoy, Rautaristi, Alfredo Garcia, Getaway, Pat Garrett..., Straw Dogs ja Wild Bunch.

1978Convoy
1977Cross of Iron
1975The Killer Elite
1974Bring Me the Head of Alfredo Garcia
1973Pat Garrett & Billy the Kid
1972The Getaway
1972Junior Bonner
1971Straw Dogs
1970The Ballad of Cable Hogue
1969The Wild Bunch

Linkit IMDB

 

[Tarinankertoja]

Muistaakseni sotaleffat kautta aikain on täynnä sotarikoksia, ihmiset muuttuvat barbaareiksi rintamalla tapa tai tule tapetuksi, 9/10 sotaelokuvasta menee näin.

Kyllä, mutta ei pääosan osalta.. tai jos menee, pääosasta on siirtymä symppaan jotan muuta. Furyssa elokuvakerronnallisesti tuhotiin pääosaan samaistuminen, eikä ollut mitään siirtymää kehenkään muuhun. Siitä kun analysoit vähänkin muita sotaleffoja, löydät sen sympaamisen kohteen hyvinkin helposti. Sellasten varassa elokuvat elää...

... tai sitten sen pahiksen pitää olla niin kiehtova, että siitä pidetään ala Hannibal Lecter.

 

[Jupe]

Kyllä, mutta ei pääosan osalta.. tai jos menee, pääosasta on siirtymä symppaan jotan muuta. Furyssa elokuvakerronnallisesti tuhotiin pääosaan samaistuminen, eikä ollut mitään siirtymää kehenkään muuhun. Siitä kun analysoit vähänkin muita sotaleffoja, löydät sen sympaamisen kohteen hyvinkin helposti. Sellasten varassa elokuvat elää...

En nyt ihan löydä pointtiasi.
Ei tuo Fury poikkea niin merkittävästi kuin annat ymmärtää, voihan siinä sympata vaikka Normania joka on se "normaali" sen jälkeen kun sotarikoksia tapahtuu. Historia tuntee liudan elokuvia ja sotaelokuviakin missä ei ole sympattavaa päähahmoa. Ainakaan oikeudenmukaista.

Jos muista elokuvista puhutaan niin määrä vain kasvaa, Uhrilampaissa aika normikaava kun puhutaan rikoselokuvista ja kauhusta, kuka nyt symppaa Freddy Kruegeria tai muita pääosapahiksia.

Ja olihan Kellopeliappelsiinillakin omat sekopääfaninsa ja nimenomaan väkivallan puolesta.

Ehkä nämä on makuasioita ja miten eri ihmiset kokee eri elokuvat. Mielellään kuulisin muidenkin kommentteja aiheesta?

 

[Mikke73]

Kyllä, mutta ei pääosan osalta.. tai jos menee, pääosasta on siirtymä symppaan jotan muuta. Furyssa elokuvakerronnallisesti tuhotiin pääosaan samaistuminen, eikä ollut mitään siirtymää kehenkään muuhun. Siitä kun analysoit vähänkin muita sotaleffoja, löydät sen sympaamisen kohteen hyvinkin helposti. Sellasten varassa elokuvat elää...

... tai sitten sen pahiksen pitää olla niin kiehtova, että siitä pidetään ala Hannibal Lecter.

En tiedä onko sinulla ollut huono päivä Furya katsoessasi vai mistä oikein on kyse, mutta vaikuttaa aika vahvasti että et ole ymmärtänyt noista mainitsemistasi kohtauksista mitään siitä mitä ei suoraan katsojalle sanota.

Kyseessä ei todellakaan ole mitkään "ammun tästä huvikseni yhden sotavangin" tai "raiskaan tuon tytön jos ei keltanokka sitä tee" tapaukset, vaikka niin olet nuo tulkinnutkin.
Jos haluat apua noiden kohtausten ymmärtämiseen, niin autan kyllä ihan mielelläni.

 

[El Gordo]

... tai sitten sen pahiksen pitää olla niin kiehtova, että siitä pidetään ala Hannibal Lecter.

Siinäkin on tärkeää, että uhrit on sopivan epäsympaattisia ja eikä ole niin väliä mitä heille tapahtuu. Eihän se toimisi jos Lecter herkuttelisi jonkun raiskaamansa ja tappamansa pikkutytön maksalla.

Tai Kummisedässä se tyyppi joka löytää hevosensa pään sängystään.

 

[Tarinankertoja]

BTW: Tänään Teemalta draamakalassikko

Tuhansien silmien edessä

Kirk Douglasin lehtimiehenä, joka näkee menestystarinan kaivosonnettomuudessa ja synnyttää valtavan mediasirkuksen maan uumenissa loukkuun jääneen miehen kohtalosta.

Ohjaus: Billy Wilder. (Ace in the Hole/The Big Carnival, USA 1951)

 

[Mikke73]

BTW: Tänään Teemalta draamakalassikko

Tuhansien silmien edessä

Kirk Douglasin lehtimiehenä, joka näkee menestystarinan kaivosonnettomuudessa ja synnyttää valtavan mediasirkuksen maan uumenissa loukkuun jääneen miehen kohtalosta.

Ohjaus: Billy Wilder. (Ace in the Hole/The Big Carnival, USA 1951)

Jaa-a, ei kyllä kuulosta yhtään siltä että päähenkilöön pystyisi samaistumaan. Ei jatkoon.

 

[Tarinankertoja]

Jaa-a, ei kyllä kuulosta yhtään siltä että päähenkilöön pystyisi samaistumaan. Ei jatkoon.

Ja juuri tässä nimenomaan pystyy.. ja se shiftaus tapahtuu lähes oppikirjamaisesti Aristotelen draamankaaren oppikirjasta

 

[Undrafted]

Furyn nähnyt vain kerran ja siitäkin pari vuotta. Muistikuva, että tytön ja Normanin välillä oli katseita sekä rakentelua kohti makuuhuonetta. Ei minulle tullut fiilistä, etät Pittin hahmo olisi oikeasti ollut itse tyttöä ottamassa, vaan karskilla suorasukaisella tavalla kannusti toista unohtamaan sodan hetkeksi. Vaikka kyse kummankin osapuolen omasta tahdosta, niin onhan tuollainen helposti nähtävissä moraalittomana. 2-3 tuntia yhdessä ja ehditään makkariinkin tietäen, ettei todennäköisesti tulla ikinä tapaamaan uudestaan.