Samanlainen kokemus oli täälläkin kokonaisuudessaan, mitä vielä muistan. Vihujen ja jännityksen puuttumiseen liittynee se, että voimissa ei ollut mitään sääntöjä, tai johdonmukaisuutta.Joka tapauksessa: Pidin elokuvasta mutta vain nostalgian takia. Se muu huttu oli juuri sitä itseään eli huttua. "Vihut" olivat mielikuvituksettomia ja liian helposti päihitettävissä ja elokuva ei saanut mitään aikaan "pelkosensoreissani".
Mitäs mieltä elokuvasta Fury?
Tässä sen näkee kuinka eri tavalla voi elokuvat kokea, koska en pitänyt Pittin hahmoa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta ehkä me puhumme muutenkin eri elokuvasta, koska se minun tuntemani Brad Pittin tähdittämä Fury ei flopannut lippuluukulla.Fury oli ihan pätevä panssaritaisteluleffa. Ongelmaksi siinä muodostuu pääosan antisankaruus. Erikoinen valinta, jonka on varmaan ajateltu llevan rohkea ja erilainen, mutta elokuvassa on oltava joku, johon katsoja voi samaistua. Nyt kun Pitt:n hahmo laitettiin yhtä-äkkiä epämiellyttäväksi henkilöksi, katsoja menettää kiinnostuksensa, koska muualle sympatiaa ei voi siirtää.
Toki on olemassa leffoja, joissa yleisö rakastaa vihata päähenkilöä, mutta sellasissa hahmo myös rakennetaan sellaiseksi. Furyssä yleisö kokee tulevansa petetyksi kun tää van tostavaan tapahtuu. Siksi se imo floppasi lippuluukulla.
Sotakuvauksenahan se on sinänsä erinomainen.
Tässä sen näkee kuinka eri tavalla voi elokuvat kokea, koska en pitänyt Pittin hahmoa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta ehkä me puhumme muutenkin eri elokuvasta, koska se minun tuntemani Brad Pittin tähdittämä Fury ei flopannut lippuluukulla.
Nähdä erilailla? Miten tätä voi nähdä erilailla??
Don "Wardaddy" Collier, eli Pittin hahmo tekee sotarikoksia ja kannustaa muita niihin. Erityisesti elokuva kerronnallisesti Colliersypatiat häviävät kun hän ampuu sotavangin. Tähän asti hahmoa oli rakennettu sodan välttämättömyyden tuoman pahan kautta, nyt siitä tuli vain yksinkertaisesti paha ihminen.
Puhumattakaan siitä, että hahmo sitten kannustaa toisen, Normanin, sotarikokseen, eli raiskaukseen, johon Pittin ex. (Jolie) ottikin kantaa, että wtf. Kuvataan kauhissaan oleva Emma ja sitten pomo (Collier) käsee nuoremman klopin vimeään tämä makuuhuoneseen.. ah mikä ihan hellyyskohtaus.. NOT
“She’s a good clean girl. If you don’t take her into that bedroom, I will.”
Eli ellet sää raiskaa tyttöä, mää teen sen, what a nice guy.
Koko porukka on muuten suoraan klisepinkasta, on kristitty, on tyyppi jota pilkataan että puhuu Meksikoa (ei kieli, mutta kato hassu latino), on kokoajan purnaava kyynikko ja ilman tulikastetta oleva värväys, joka huoh, pitää saada ”nauttimaan tappamisesta” ja tän yllyttäminen sotarikokseen, jonka sit Collier suorittaa.. ja elokuva lässähtää samaistumiskohteen puutteeseen.
NY Timesin arvostelussa sanottiinkin osuvasti:
This is a problem, because he’s the hero of the film — a hard-charging sergeant who eats lead and craps shrapnel. Yet he’s a vainglorious bastard — vindictive, stupid and criminal.
HUPS!
Vertigo on taas loistava saman tien.
Päinvastaisen lähestymistavan tarjoaakin sitten vaikkapa Sam Peckinpah ja Rautaristi.ps. Miten sotaleffoja katsoessa tulee deja vu kuten tässä, valloitettu kaupunki, asunnossa daamit, leffan ainoa seesteinen kohtaus missä naisia.
Tässä oli, uudessa Tuntemattomassa oli vastaava ja vaikkapa 1917 Taisteluläheteissäkin oli se kellarikerroksen tapaaminen.
Siitä onkin kauan kun olen tämän nähnyt Peckinpah on kyllä suosikkejani, ja mullisti elokuvamaailmaa tyylillään.Päinvastaisen lähestymistavan tarjoaakin sitten vaikkapa Sam Peckinpah ja Rautaristi.
Muistaakseni sotaleffat kautta aikain on täynnä sotarikoksia, ihmiset muuttuvat barbaareiksi rintamalla tapa tai tule tapetuksi, 9/10 sotaelokuvasta menee näin.
En nyt ihan löydä pointtiasi.Kyllä, mutta ei pääosan osalta.. tai jos menee, pääosasta on siirtymä symppaan jotan muuta. Furyssa elokuvakerronnallisesti tuhotiin pääosaan samaistuminen, eikä ollut mitään siirtymää kehenkään muuhun. Siitä kun analysoit vähänkin muita sotaleffoja, löydät sen sympaamisen kohteen hyvinkin helposti. Sellasten varassa elokuvat elää...
En tiedä onko sinulla ollut huono päivä Furya katsoessasi vai mistä oikein on kyse, mutta vaikuttaa aika vahvasti että et ole ymmärtänyt noista mainitsemistasi kohtauksista mitään siitä mitä ei suoraan katsojalle sanota.Kyllä, mutta ei pääosan osalta.. tai jos menee, pääosasta on siirtymä symppaan jotan muuta. Furyssa elokuvakerronnallisesti tuhotiin pääosaan samaistuminen, eikä ollut mitään siirtymää kehenkään muuhun. Siitä kun analysoit vähänkin muita sotaleffoja, löydät sen sympaamisen kohteen hyvinkin helposti. Sellasten varassa elokuvat elää...
... tai sitten sen pahiksen pitää olla niin kiehtova, että siitä pidetään ala Hannibal Lecter.
... tai sitten sen pahiksen pitää olla niin kiehtova, että siitä pidetään ala Hannibal Lecter.
Jaa-a, ei kyllä kuulosta yhtään siltä että päähenkilöön pystyisi samaistumaan. Ei jatkoon.BTW: Tänään Teemalta draamakalassikko
Tuhansien silmien edessä
Kirk Douglasin lehtimiehenä, joka näkee menestystarinan kaivosonnettomuudessa ja synnyttää valtavan mediasirkuksen maan uumenissa loukkuun jääneen miehen kohtalosta.
Ohjaus: Billy Wilder. (Ace in the Hole/The Big Carnival, USA 1951)
Jaa-a, ei kyllä kuulosta yhtään siltä että päähenkilöön pystyisi samaistumaan. Ei jatkoon.