Jatkoajan leffakerho

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/5qLsPzQYJYA

Citizen Kane esitteli aikanaan ennennäkemättömiä elokuvallisia kuvaustekniikoita ja tarinankerrontaa yms. Eli kaikkia näitä lumisadepalloon zoomauksia ja hahmojen croppaamisia taustaan joka on oikeasti pelkkä maalaus jne.

Kummisedistä olen aina pitänyt kakkososaa parempana elokuvana vaikka ensimmäinen aina listojen kärjessä keikkuukin.

 

[Jupe]

Citizen Kane on hyvä elokuva mutta kuulun siihen joukkoon joka löytää ainakin kymmenen parempaa, tökerö vertaus ehkä mutta ei Matrix:kaan mulle toimi ja monelle se toimi juuri uusien elokuvallisten asioiden vuoksi.
Kuvaa ehkä osittain mun elokuvamakua että ei ole kovin korkealla "laadukkaat" visuaaliset elokuvat Matrixit, Dark Knightit ja muut supersankariteemat.

 

[El Gordo]

Näissä listoissa itselleni tökki vähän sama kuin musiikissa, 70-luvulla tehtiin paras rokkenroll joten turha enää edes yrittää ja vaikka onnistuisitkin niin et saa kaikkien arvostusta, vain niiden jotka eivät ole katsoneet/eläneet sitä vanhempaa aikaa.
Mulle Citizen Kane ei aukea miksi olisi elokuvallisesti maailman paras, olen sitä monta kertaa yrittänyt ymmärtää. Vertigo on taas loistava saman tien.

Esimerkiksi spaghetti westernit toimii älyttömän hyvin, nousee kyllä useiden yllämainittujen yläpuolelle Huuliharppukostaja ja pari muutakin Leonea. Musiikki tekee suuren osan, viipyvä tunnelma on maaginen. En saa samoja kiksejä John Wayne länkkäreistä, en lähellekään.

Jenkkilistoissa liian korkealla Citizen Kanen ja John Wayne -tyyliset elokuvat. Hollywoodin kulta-aika ei kaikille toimi.

Sulla on ehdottomasti pointti tuossa. Tuo TSPDT:n 1000 elokuvan lista on vähän sellainen, että ajan patinaa keränneet, tunnettujen ohjaajamestarien "vakavasti otettavat" ja taiteellisuuteen toiminnan sijaan kallellaan olevat elokuvat pärjää parhaiten. Uusilla elokuvilla ei ole kärkeen hetikään asiaa.

Tuon listan perusteella elokuvan huippukausi on koettu 1950-1970 luvuilla, huippuvuosien ollessa 1975 ja 1962. 80-luvulta nykypäivään on jyrkkää alamäkeä. Ehkä tuo näkemys siitä ajan kanssa lieventyy.

Leonet on tosiaan listalla törkeän alhaalla, Huuliharppukostaja näkyisi olevan 68 ja Hyvät, pahat ja rumat vasta toisella sataa. Kaipa ne on ollut liian viihteellisiä arvon raadille sitten.

Tykkään kyllä Citizen Kanesta paljonkin, mutta sen vakituinen kärkipaikka näissä äänestyksissä johtuu varmaan myös ulkoelokuvallisista asioista, kuten Orson Wellesin persoonasta ja neron maineesta, ja miten hänen uransa joutui vaikeuksiin heti tuon esikoiselokuvan jälkeen. Joten Citizen Kane jäi tavallaan tunnustetun neron ainoaksi elokuvaksi, jota eivät pilanneet studion muutokset elokuvan loppuun (Mahtavat Ambersonit) tai kengännauhabudjetin aiheuttamat rajoitukset (Wellesin myöhemmät elokuvat Euroopassa) tai mikä milloinkin.

Mutta onhan se myös aika täydellinen elokuva tarinankerronnan ja kuvaustekniikan kannalta. Meinaan, että tarina etenee ilman tyhjäkäyntiä ja jokseenkin joka kohtaus on visuaalisesti hienosti ja mielenkiintoisesti sommiteltu. Harvasta elokuvasta nykyäänkään voi sanoa samaa. Tekniikka on kehittynyt mutta elokuvantekijöiden viitseliäisyys ja "silmä" ilmeisesti ei, kun Citizen Kanen kaltaisia yllättäviä kamerakuljetuksia, innovatiivisia kuvauskulmia tai asetelmia, joissa sekä etu- että takia-alalla tapahtuu jotain tarinaa edistävää, ei näe kuin harvoin uusissa elokuvissa.

 

[Barnes]

Rockyissä sama juttu. Eka leffa on oikeasti hyvä, vaatimattomista oloista ponnistaen vaatimaton ja tavallinen kaveri… ja jopa uusintaottelussa on vielä imua, mutta sitten se kääntyy taas omaksi irvikuvakseen, varsinkin nelonen.

Mun mielestä Rocky kutonen on avausosan jälkeen ihan se paras Rocky. Sehän on käänteinen versio ykkösosasta lähtökohdaltaan, ja nitoo koskettavasti yhteen aikaisemmat elokuvat. Onneksi Stallone uransa hyydyttyä palasi vielä juurilleen ja teki sekä Rockylle että Rambolle kunnon paluut, eikä jättänyt niitä aika heikkojen "päätösosisensa" varaan.

 

[Buster]

Citizen Kane teki saman äänielokuvien alkutaipaleella kuin Kansakunnan synty mykkäelokuvissa, kokosi kaiken tuolloin opitun ja enemmän yhteen elokuvaan. Sitten tuli 2001: Avaruusseikkailu, joka ravisteli irti narratiivista.

Arvostipa elokuvankatsojana tai kriitikkona esteettisyyttä ja tekniikkaa, sosiaalista merkitystä, tarinankerronnallisia aspekteja, ihmisen psykologiaan pureutumista, elokuvahistoriallista painoarvoa, tai vain viihdearvoa, niin kaikissa näissä Citizen Kane sijoittuu korkealle.

Toki loppumattoman teknisen ja kerronnallisteknisen loiston ohella Citizen Kane on myös elokuvahistorian syvimpiä kertomuksia ihmisyydestä, saman ihmisen monista ristiriitaisista kasvoista ja loputtomasta kaipauksesta kohti yksinkertaisempia - mutta uudelleen saavuttamattomia - aikoja.

 

[Tarinankertoja]

Citizen Kane on myös elokuvahistorian syvimpiä kertomuksia ihmisyydestä, saman ihmisen monista ristiriitaisista kasvoista ja loputtomasta kaipauksesta kohti yksinkertaisempia - mutta uudelleen saavuttamattomia - aikoja.

Rosebud

 

[Barcelona]

Huomasin että YLE teemalta tulee lauantaina leffa nimeltä "Miljardin dollarin aivot". On 60-luvulla tehty vakoilujännäri jossa Michael Caine seikkailee Suomessa. Kyllä tää pitää kattoo vaikka IMDB:ssä on lupaava 6,0 keskiarvo.

Oli kyllä hauska pätkä! Juoni oli mitä oli, mutta joskus on kiva katsella vanhoja leffoja ihan vaan sen ajan kuvan takia. Nyt kun vielä leffassa pyörittiin suuriman osana ajan Suomessa niin teki se leffan katsomisesta nimenomaan hauskaa. Gallen-Kallelan Museo ja Turun Linna olivat pahisten asuin/piilopaikkoja ja Porvoo meni Latvialaisena kaupunkina. Nordiksellakin käytiin lätkää katsomassa ja Töölönlahdella pyörittiin ristiin ja rastiin. Autot oli hienoja ja tietsikkat olikin sitten varastorakennuksen kokoisia. Ilman suomi-lisää leffa ois saanut IMDB:hen itseltä arvosanaksi varmaan 5 mutta koska viihdyin leffan ääressä niin se oli tollanen 6,5 leffa jonka nyt pyöristin ylöspäin eli 7 tuli IMDB:hen.

Aika hupaisaa on se että en joskus pitänyt Michael Cainesta näyttelijänä, mutta nykyään kuuluu ehdottomiin suosikkinäyttelijöihin.

 

[topdog]

Eilen tuli katsottua guy Richien uusi the Gentlemen elokuva. Oikein hyvä pätkä kyseessä. Jos Snatch ja puuta heinää muutama vesiperä elokuvat maistuivat kannattaa katsastaa tämä.

 

[Tifosi]

Olin odottanut Hohdon jatko-osaa mielenkiinnolla pitkään mutta sitten syksyllä unohdin sen tyystin. No nyt katsoin sen äsken.

Aika odotettu tekele, eli melko kehno. Alkupuolesta ei oikein mitään sanottavaa.

Loppupuolella kun päästiin nostalgian pariin eli hotellille niin intoni nousi. Se musiikki ja auton seuraaminen Kubrickilta kopioiduin kuvakulmin oli juuri sitä halusin. Myös sisällä hotellissa kuvakulmat olivat yksi yhteen kopioita(vai pitäisikö sanoa kunnianosoituksia) Lordi Stanleyn leffasta mm vessan ovella, tanssisalin baaritiskillä ja wc-tiloissa.

Nicholson "lookalike" vähän yllätti ja hankasi vastakarvaan muttei liikaa.

En ole alkuperäisen eli Hohdon kirjaversioita lukenut mutta muistan kuulleeni että loppu olisi erilainen jossa hotelli tuhoutuu tulipalossa. Joten mitä tämän jatko-osan kirjaversion lopussa tehdään jos hotellia ei ole kirjamaailmassa?

Joka tapauksessa: Pidin elokuvasta mutta vain nostalgian takia. Se muu huttu oli juuri sitä itseään eli huttua. "Vihut" olivat mielikuvituksettomia ja liian helposti päihitettävissä ja elokuva ei saanut mitään aikaan "pelkosensoreissani".

 

[Buster]

Joka tapauksessa: Pidin elokuvasta mutta vain nostalgian takia. Se muu huttu oli juuri sitä itseään eli huttua. "Vihut" olivat mielikuvituksettomia ja liian helposti päihitettävissä ja elokuva ei saanut mitään aikaan "pelkosensoreissani".

Samanlainen kokemus oli täälläkin kokonaisuudessaan, mitä vielä muistan. Vihujen ja jännityksen puuttumiseen liittynee se, että voimissa ei ollut mitään sääntöjä, tai johdonmukaisuutta.

Spoileri

"Stevie Nicks" -pahis oli ensin kovin maan päällä, sitten sillä ja sen possella pyyhittiin lattiaa ummikon toimesta ja sitten se oli taas uhka. Yritä nyt siinä jännittyä, kun et pysty ennakoimaan mitään ja hahmojen kyvyt vaihtelevat sopivasti sen mukaan, missä vaiheessa elokuvaa ollaan menossa.

Olen Hohdon kirjaversion lukenut, mutta silti jouduin vielä varmistamaan paloiko se hotelli. Flanagan lähti tässä Doctor Sleepissä miellyttämään kirjojen ja elokuvan ystäviä, ja varmaan vielä Stephen Kingiäkin. Vissiin studiollakin (tai teattereilla ja jakelulla) oli painava sananen sanottavanaan teatteriversion suhteen, jos puoli tuntia pidempi Directors Cut on välittömästi tarjolla ja valmiina DVD ja Blu-Ray -versiossa. Ei se kyllä varmaan mitään pelasta, jos jo pitkään ja tylsään lisää puoli tuntia. Ihan kuin olisi katsonut mitä tahansa teini-ikäisten scifi-fantasiaa a'la The Darkest Minds (josta piti tulla franchise, onneksi niitä ei voi ihan aina vain ostaa ja markkinoida franchiseiksi)

 

[Oskar]

Onkos täällä sotaelokuvien ystäviä kuulolla?
Mitäs mieltä elokuvasta Fury?

 

[Tarinankertoja]

Mitäs mieltä elokuvasta Fury?

Fury oli ihan pätevä panssaritaisteluleffa. Ongelmaksi siinä muodostuu pääosan antisankaruus. Erikoinen valinta, jonka on varmaan ajateltu llevan rohkea ja erilainen, mutta elokuvassa on oltava joku, johon katsoja voi samaistua. Nyt kun Pitt:n hahmo laitettiin yhtä-äkkiä epämiellyttäväksi henkilöksi, katsoja menettää kiinnostuksensa, koska muualle sympatiaa ei voi siirtää.

Toki on olemassa leffoja, joissa yleisö rakastaa vihata päähenkilöä, mutta sellasissa hahmo myös rakennetaan sellaiseksi. Furyssä yleisö kokee tulevansa petetyksi kun tää van tostavaan tapahtuu. Siksi se imo floppasi lippuluukulla.

Sotakuvauksenahan se on sinänsä erinomainen.

 

[Mikke73]

Fury oli ihan pätevä panssaritaisteluleffa. Ongelmaksi siinä muodostuu pääosan antisankaruus. Erikoinen valinta, jonka on varmaan ajateltu llevan rohkea ja erilainen, mutta elokuvassa on oltava joku, johon katsoja voi samaistua. Nyt kun Pitt:n hahmo laitettiin yhtä-äkkiä epämiellyttäväksi henkilöksi, katsoja menettää kiinnostuksensa, koska muualle sympatiaa ei voi siirtää.

Toki on olemassa leffoja, joissa yleisö rakastaa vihata päähenkilöä, mutta sellasissa hahmo myös rakennetaan sellaiseksi. Furyssä yleisö kokee tulevansa petetyksi kun tää van tostavaan tapahtuu. Siksi se imo floppasi lippuluukulla.

Sotakuvauksenahan se on sinänsä erinomainen.

Tässä sen näkee kuinka eri tavalla voi elokuvat kokea, koska en pitänyt Pittin hahmoa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta ehkä me puhumme muutenkin eri elokuvasta, koska se minun tuntemani Brad Pittin tähdittämä Fury ei flopannut lippuluukulla.

 

[Tarinankertoja]

Tässä sen näkee kuinka eri tavalla voi elokuvat kokea, koska en pitänyt Pittin hahmoa mitenkään epämiellyttävänä. Mutta ehkä me puhumme muutenkin eri elokuvasta, koska se minun tuntemani Brad Pittin tähdittämä Fury ei flopannut lippuluukulla.

Nähdä erilailla? Miten tätä voi nähdä erilailla??

Don "Wardaddy" Collier, eli Pittin hahmo tekee sotarikoksia ja kannustaa muita niihin. Erityisesti elokuva kerronnallisesti Colliersypatiat häviävät kun hän ampuu sotavangin. Tähän asti hahmoa oli rakennettu sodan välttämättömyyden tuoman pahan kautta, nyt siitä tuli vain yksinkertaisesti paha ihminen.

Puhumattakaan siitä, että hahmo sitten kannustaa toisen, Normanin, sotarikokseen, eli raiskaukseen, johon Pittin ex. (Jolie) ottikin kantaa, että wtf. Kuvataan kauhissaan oleva Emma ja sitten pomo (Collier) käsee nuoremman klopin vimeään tämä makuuhuoneseen.. ah mikä ihan hellyyskohtaus.. NOT

“She’s a good clean girl. If you don’t take her into that bedroom, I will.”

Eli ellet sää raiskaa tyttöä, mää teen sen, what a nice guy.


Koko porukka on muuten suoraan klisepinkasta, on kristitty, on tyyppi jota pilkataan että puhuu Meksikoa (ei kieli, mutta kato hassu latino), on kokoajan purnaava kyynikko ja ilman tulikastetta oleva värväys, joka huoh, pitää saada ”nauttimaan tappamisesta” ja tän yllyttäminen sotarikokseen, jonka sit Collier suorittaa.. ja elokuva lässähtää samaistumiskohteen puutteeseen.



NY Timesin arvostelussa sanottiinkin osuvasti:

This is a problem, because he’s the hero of the film — a hard-charging sergeant who eats lead and craps shrapnel. Yet he’s a vainglorious bastard — vindictive, stupid and criminal.

 

[Jupe]

Tehän spoilaatte koko leffan. :)
Sen verran kiinnostuin että nythän tuo täytyy katsoa joten kiitos siitä enkä edes tohtinut edellistä viestiä alkua pidemmälle lukea. Herättää mielenkiintoa monisäikeinen hahmo jonka voi nähdä monella eri tavalla.

 

[Mikke73]

Nähdä erilailla? Miten tätä voi nähdä erilailla??

Don "Wardaddy" Collier, eli Pittin hahmo tekee sotarikoksia ja kannustaa muita niihin. Erityisesti elokuva kerronnallisesti Colliersypatiat häviävät kun hän ampuu sotavangin. Tähän asti hahmoa oli rakennettu sodan välttämättömyyden tuoman pahan kautta, nyt siitä tuli vain yksinkertaisesti paha ihminen.

Puhumattakaan siitä, että hahmo sitten kannustaa toisen, Normanin, sotarikokseen, eli raiskaukseen, johon Pittin ex. (Jolie) ottikin kantaa, että wtf. Kuvataan kauhissaan oleva Emma ja sitten pomo (Collier) käsee nuoremman klopin vimeään tämä makuuhuoneseen.. ah mikä ihan hellyyskohtaus.. NOT

“She’s a good clean girl. If you don’t take her into that bedroom, I will.”

Eli ellet sää raiskaa tyttöä, mää teen sen, what a nice guy.


Koko porukka on muuten suoraan klisepinkasta, on kristitty, on tyyppi jota pilkataan että puhuu Meksikoa (ei kieli, mutta kato hassu latino), on kokoajan purnaava kyynikko ja ilman tulikastetta oleva värväys, joka huoh, pitää saada ”nauttimaan tappamisesta” ja tän yllyttäminen sotarikokseen, jonka sit Collier suorittaa.. ja elokuva lässähtää samaistumiskohteen puutteeseen.



NY Timesin arvostelussa sanottiinkin osuvasti:

This is a problem, because he’s the hero of the film — a hard-charging sergeant who eats lead and craps shrapnel. Yet he’s a vainglorious bastard — vindictive, stupid and criminal.

Aika helpostikin voi nähdä eri tavalla, sillä vaatii aika paljon mutkien suoraksivetämistä saada Pittin hahmosta "yksinkertaisesti paha ihminen".

Boston Globen arvostelussa sanottiinkin osuvasti:

Spoileri

Brad Pitt creates a warrior who is terse, sometimes noble, more often brutal.

...makes the paternal “Wardaddy” into a figure both monstrous and upstanding. In one scene, he shoots a captured enemy officer in the back. A few scenes later, he’s protecting two German women from being assaulted by his own men.

Ayer lets the sergeant be the moral arbiter, urging the virginal Ellison into a bedroom with the girl while keeping the drooling, devolved Travis from a potential orgy of rape and murder.

 

[Oskar]

Itselle sotaelokuvat ovat ehkä jopa leffojen ykköskategoria ja vähän olin Furya vältellyt eiliseen asti. Pääosin juurikin pääosien takia. Antaisin leffalle aika jämäkän 8.

Leffa oli yhtä näyttävä kuin traileri, mutta päähenkilöissä olisi ollut parantamisen varaa. Pitt oli kyllä ihan hyvä roolissaan, mutta välillä ärsytti, kun hollywoodin kiiltokuvapoika ei voi räjähtää paskaksi. Hiuksetkin oli aika mintissä ja geelattu, vaikka oli kiivaita taisteluja natseja vastaan. Niin ja pitihän siihen saada myös kohtaus missä Pitt ottaa paidan pois. Eikä tietenkään ollut mikään sodan käynyt rietunut kroppa. Oli vedetty rintamalla täydellistä kanariisi kreatiini bulkkia ja rasvaprosentti revitty ihanteelliseksi.

Myöskään ei hirveästi tullut tunnesidettä muihin hahmoihin, vaikka ihan mukiin menevästi suurinosa suoriutui. Ripaus vähemmän hollywoodia, niin olisi ollut parempi.

 

[Everton]

Ehkä tuossa Furyssä olikin yhtenä ideana osoittaa se, että historian silmissä sotasankari on sotasankari vain jos on pelannut voittaneen joukkueen jengissä. Häviäjien samanlaiset sankarit on sitten epäinhimillisiä, julmia hirviöitä. Ainakin itse toivon tätä, koska vääryys nyt vaan on vääryyttä riippumatta siitä, kuka sen tekee.

Näyttelijäsuoritukset leffassa olivat mielestäni hyviä, mutta käsikirjoitus hahmojen ja dialogin osalta kliseinen ja tarinan osalta vähän tylsä ja pitkälti myös ennalta-arvattava. Parhaimmillaan leffa oli kuvatessaan avuttomuutta ahtaassa ja toivottomassa panssariarkussa.

 

[Jupe]

Furyhan oli oikein pätevä sotaelokuva, tykkäsin.
Hahmo herätti täällä keskustelua, en ihan näe perusteluja sille, tai sitten lähtökohta sotaelokuvan katsomiselle täytyy olla eri kuin minulla.
Muistaakseni sotaleffat kautta aikain on täynnä sotarikoksia, ihmiset muuttuvat barbaareiksi rintamalla tapa tai tule tapetuksi, 9/10 sotaelokuvasta menee näin.

Spoileri: Spoilerssi

Tässäkin se sekopäisin tiimin jäsen toteuttaa tätä luonnetta hyvin, sen daamien talon rähädyksen jälkeen ottaa pojan kainaloon ja hullunkiilto silmissä "tämä on sotaa", näen tämän hyvinkin uskottavana henkilökuvauksena miten sota koetaan, toinen hullunkiilto silmissä toinen luovuttamassa ja johtaja kylmä tunteissaan.

Muuntenkin tiimin jäsenet mukavasti erilaisia, vahvat suoritukset koko Furyn miehistöltä.

Pittin hahmo mun silmään aika perinteinen jenkkikenraali, realistinen. Pitää omiensa puolta loppuun asti mutta hyvin kylmä myös mitä tulee sodassa toimimiseen, ja siksi onkin "yksi parhaista" senhän "old man" tietää kun lähettää hänet tehtäviin.

Omasta mielestäni hiukan turha tuo yllä oleva keskustelu liittyen miellyttävyyteen, jos saivarrellaan niin lähes jokainen jenkkirikossarja ja leffa sisältää näitä mulkkuja jopa päärooleissa, liipasinherkkä, ammutaan se pikkunilkki ties mistäkin pienestä syystä. Pahempi mielestäni kuin yhden natsivangin ampuminen sodassa tai raiskaus minkä itse koin vieläpä Normanin osalta niin ettei ollut raiskaus, vain Pittin puheet oli.

Hyvä leffa, hyvät hahmot, hyvää näyttelijätyötä. Vahva 4+ / 5 arvosanaksi.

ps. Miten sotaleffoja katsoessa tulee deja vu kuten tässä, valloitettu kaupunki, asunnossa daamit, leffan ainoa seesteinen kohtaus missä naisia.
Tässä oli, uudessa Tuntemattomassa oli vastaava ja vaikkapa 1917 Taisteluläheteissäkin oli se kellarikerroksen tapaaminen.

 

[mikko600]

HUPS!

Öööö?

 

[Ilmari Ahde]

Cilon Nila Kannir onkin hyvä leffa.

 

[olkikuukkeli]

Vertigo on taas loistava saman tien.

Elokuvaklassikoista ehkä ristiriitaisin suhde minulla on juuri Vertigoon. Elokuva tarjoilee silmäkarkkia ja ikonisia kohtauksia, mutta juoni on minun mielelleni kertakaikkiaan liian typerä, että olisin ikinä jaksanut siitä innostua.

 

[finnjewel]

ps. Miten sotaleffoja katsoessa tulee deja vu kuten tässä, valloitettu kaupunki, asunnossa daamit, leffan ainoa seesteinen kohtaus missä naisia.
Tässä oli, uudessa Tuntemattomassa oli vastaava ja vaikkapa 1917 Taisteluläheteissäkin oli se kellarikerroksen tapaaminen.

Päinvastaisen lähestymistavan tarjoaakin sitten vaikkapa Sam Peckinpah ja Rautaristi.

 

[Jupe]

Päinvastaisen lähestymistavan tarjoaakin sitten vaikkapa Sam Peckinpah ja Rautaristi.

Siitä onkin kauan kun olen tämän nähnyt Peckinpah on kyllä suosikkejani, ja mullisti elokuvamaailmaa tyylillään.
Täytyykin katsoa uudelleen tässä sotaleffojen renesanssissa mitä itse nyt koen.

Peckinpahin 70-luvun tuotokset on kyllä lajinsa kovimpia. Muistan kasarilla kun aloin kasvamaan Peckinpahin leffat hyllyssä oli niitä rajuimpia mitä en heti saanut edes katsoa ja tuosta alla olevasta listasta meillä himassa pyöri useastikin Convoy, Rautaristi, Alfredo Garcia, Getaway, Pat Garrett..., Straw Dogs ja Wild Bunch.

1978Convoy
1977Cross of Iron
1975The Killer Elite
1974Bring Me the Head of Alfredo Garcia
1973Pat Garrett & Billy the Kid
1972The Getaway
1972Junior Bonner
1971Straw Dogs
1970The Ballad of Cable Hogue
1969The Wild Bunch

Linkit IMDB

 

[Tarinankertoja]

Muistaakseni sotaleffat kautta aikain on täynnä sotarikoksia, ihmiset muuttuvat barbaareiksi rintamalla tapa tai tule tapetuksi, 9/10 sotaelokuvasta menee näin.

Kyllä, mutta ei pääosan osalta.. tai jos menee, pääosasta on siirtymä symppaan jotan muuta. Furyssa elokuvakerronnallisesti tuhotiin pääosaan samaistuminen, eikä ollut mitään siirtymää kehenkään muuhun. Siitä kun analysoit vähänkin muita sotaleffoja, löydät sen sympaamisen kohteen hyvinkin helposti. Sellasten varassa elokuvat elää...

... tai sitten sen pahiksen pitää olla niin kiehtova, että siitä pidetään ala Hannibal Lecter.