IMDB:n top 250-lista ja arvosanat antavat hyvin suuntaa, mutta loppukädessä ne ovat vain sivuston käyttäjien (ja mainonnan feikkitilien) mielipiteistä muotoutuvia arvosanoja ja top-listoja. Vaikea tuota top-250:stäkään on suoranaisesti nähdä klassikkojen listana ja se ei todellakaan ole kriitikkojen lista. IMDB-arvosanoissa näen liiton elokuvan laadun ja universaalin viihdyttävyyden välillä. Vanhojen elokuvien kohdalla arvosanat tuppaavat olemaan aika osuvia, koska niitä ei juuri muut kuin elokuvan ystävät jaksa katsoa. Tarkoitan lähinnä mustavalkoisia elokuvia.
Uskoakseni IMDB:ssä 1991 tuon top-listan kärjessä taisi olla Kaunotar ja hirviö. Hieno elokuva ja Disneyn toisen kultakauden jalokiviä, mutta ei mahdu enää listalle. Vähän samaan tapaan tuolla listalla näkee välillä yllättävän kiehtovaa liikehdintää, kun porukka ja fanipojat latovat vimmalla isoja arvosanoja uusille elokuville. Yleensä ajan kanssa ne tuppaavat liukumaan alaspäin, kun isompi massa näkee ne. Ehkä myös elokuvateatterista lähdön jälkeen kympinkin antaneet myöhemmin pohtivat arvosanaansa ja uutuuden tunteen kadottua vaihtavat sen alempaan. Toki näköjään kaikki ei korjaudu ajan kanssa.
Olen myös toisaalta itsessänikin huomannut, että elokuvateatterikokemus taivuttaa itsenikin antamaan melko usein elokuvalle suuremman arvosanan kuin yksin kotona katsottuna. Osa ehkä liittyy tekniikkaan, mutta pääsyy on taika, kun sen katsoo isossa ihmisjoukossa, joka vahvistaa tunteita vahvistimen lailla. Kymmeniä, satoja ihmisiä istuu pimeässä kokien samoja tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Ilmassa suorastaan aistii jännittyneisyyden, surun, ilon jne. Me astuttiin teatteriin toisillemme tuntemattomina ihmisinä, mutta poistumme meitä yhdistävän jaetun kokemuksen kanssa kuin salaseura.
Reilu kymmenen vuotta sitten pidin tuota IMDB-listaa raamattuna, mutta ei tuota vuosiin ole tullut katsottua. Se on hauska kuriositeetti ja hyvä portti ihmisille vanhojen elokuvien pariin, tai löytää katsottavaa. Mutta lopulta se on vain yksi lista muiden joukossa ja ei noista mistään jaksa hikeentyä, tai alkaa vääntämään. Olen näköjään 86% noista listan elokuvista nähnyt.
Itsekin rakastan tuota IMDB:ssä nykyään suoraan näkyvää metacritic-arvosanaa ja niitä arvostelun pätkiä. Sitä kautta löytää myös ajan kanssa helposti kriitikkoja, jotka jakavat samanlaisen maun ja joiden mielipidettä voi arvostaa enemmän punnitessa, että kannattaako kyseinen elokuva katsoa.
EDIT: Alleviivaan vielä, että tuo IMDB:n top-lista muodostuu "epäsuoraan" käyttäjien yksittäisille elokuville antamien arvosanojen kautta. Tapoja arvioida elokuvia on monenlaisia, kun noita käyttäjien arvosteluja on lukenut. Jotkut antaa arvosanan genren sisällä. Itse taas koen antavani arvosanan vain yksittäiselle elokuvalle jossa kaikki ovat samalla asteikolla (mihin pyrkii ja miten hyvin onnistuu jne.) ja en ajattele juurikaan, miten se arvosana vertautuu muihin - edes samana vuonna - näkemiini elokuviin. Se on vain merkki itselleni, että olen katsonut elokuvan ja miten paljon pidin siitä. Jälkikäteen kun katson noita omia arvosanoja, niin ihmettelen aina joidenkin kohdalla miten toisella on vain seiska ja toisella kahdeksan, mutta en muuta niitä ellen katso leffaa uudelleen ja silloinkin hyvin vastahankaisesti.
Olisi mielenkiintoista nähdä, millainen top-lista tulisi jos imdb-käyttäjiä pyydettäisiin suoraan ehdottamaan 250 parasta elokuvaa. Ehkä huonompi kuin tuo nykyinen top-250. Toisaalta ihminen ei voi koskaan olla väärässä oman mielipiteensä suhteen - ainakaan ennen kun hän alkaa perustella sitä. Roger Ebertin lempilauseita oli, että elokuvakritiikissä on loppukädessä kyse subjektiivisesta mielipiteestä ja vain harvoin liikutaan objektiivisten faktojen alueella. Mutta jos väität Valachi Papersia paremmaksi elokuvaksi kuin Kummisetää, niin sitten kyseessä on "error of objective fact", eli periaatteessa olet faktuaalisesti väärässä.
www.pastemagazine.com
