Koronan kourissa on aikaa katsella elokuvia, joten viime aikoina on tullut kahlattua erilaisia suoratoistopalveluita läpi. Tässä pieni listaus saatavilla olevista elokuvista, joiden parissa olen viihtynyt:
Yle Areena:
Gangs of New York
Scorsesen moderni klassikko. Loistava kuvaus 1800-luvun puolivälin New Yorkista. Huikeita näyttelijäsuorituksia, etenkin Daniel Day-Lewis, joka on vähän leffassa kuin leffassa "oscar worthy". Kesto on rapsakat 2½ tuntia, joten aikaa ja keskittymistä on syytä varata.
Hachiko
Moni on tämän varmaankin nähnyt, mutta kestää ehdottomasti uudelleenlämmityksen. Tällä voi testata omaa tunnekylmyyttä tai itketyttää treffiseuraa, jos sellaiseen toimintaan uskaltautuu.
Ruutu+ (ilmaisosasto):
Mestari
Tämä on ehkä vähän tuntemattomampi mestariteos, mutta ehdottomasti "must see" kaikille elokuvan ystäville. Seymor Hoffman ja J. Phoenix vetävät ikimuistoiset roolit tässä pitkähkössä leffassa, joka on enemmän character study kuin nopeasti etenevä seikkailu. Juonellisesti ei varmaankaan sytytä kaikkia, mutta roolisuositukset ovat sitä luokkaa, että pelkästään niiden takia kannattaa katsoa.
Don jon
Listaukseni kontroversiaalein ehdotus. Pidin kuitenkin loppujen lopuksi tästä Joseph Gordon-Levittin show'sta. Kyseessä ei ole mikään sukupolvikokemus, mutta aika hyvälle tuulelle leffa jätti. Jos haluaa lyhyen, suht helposti pureskeltavan draamakokemuksen, niin tämä on oikein passeli.
Viaplay:
Searching
Tästäkään tuskin kovin moni on kuullut. Kyseessä on moderni trilleri, jonka ideana on hyödyntää tietokoneajan hömpötyksiä juonimekanismina; tarinaa siis kerrotaan surffailemalla netissä ja soittelemalla whatsapp-puheluita. Vaikka idea kuulostaa kököltä, niin tässä se toimii erinomaisesti. Tunnelma on koko ajan tiivis, eikä juoni laahaa juuri ollenkaan. Kesto on otollinen 1h 42, joten pillit laitetaan pussiin heti kun oleellinen on kerrottu. Toimiva kokonaisuus.
About time
Aika monella (itsellänikin) on se ongelma, että puoliso ei halua katsoa slasher-kauhua tai psykologisesti piinaavia filkkoja, joten lopputuloksena päädytään yleensä johonkin kuivaan draamaan tai rom-comiin. About time on kuitenkin siitä hyvä leffa, että sen parissa viihtyy mitä luultavimmin melkein kuka tahansa. Juoni on simppeli mutta omaperäinen, ja sitä on helppo seurata. Tästä jää ylipäänsä hyvä mieli, mutta ei sellaisella juustoisella tavalla. Vitsejä on sopivasti, eivätkä ne ole paskoja. Iso suositus.
Taistelija
Nyrkkeilystä on tehty paljon elokuvia, ja yleensä ne ovat ihan hyviä. Niin on tämäkin, paitsi että tässä on vähän extra-latinkia, koska juoni on monikerroksinen ja näyttelijäsuoritukset priimaa. Christian Bale vetää huikean roolin, joka kantaa elokuvaa. Jos oikein innostuu nyrkkeilystä, niin Viaplaysta löytyy myös Southpaw, mutta se on mielestäni vähän suoraviivaisempi ja heikompi leffa.
Netflix:
Kapernaum
Kyttään aika tarkasti IMDb-ratingeja, ja tämä on yltänyt top-250 -listalle. Ei ihan syyttä, sillä Kapernaum on monipuolinen leffa, joka ei katoa helposti mielestä. Sanoisin, että tämä sopii niihin hetkiin, kun haluaa pientä katharsista omista ensimmäisen maailman ongelmista. Tarina toiminee myös valistusmielessä, vaikka fiktiosta onkin kyse. Laadukas elokuva ja ehyt juoni.
Ray
Ray Charlesin tarina on kerrottu hyvin, ja elokuva on kaikin puolin oikein laadukas. Jamie Foxx nappasi roolistaan Oscarin, eikä syyttä. Yllätyin vähän, miten hemmetin hyvä tämä oli elokuvallisesti. Takaumat nivoutuvat hyvin yhteen, juoni etenee ja roolisuoritukset ovat kohdillaan.
Dolemite Is My Name
Tästä oli jo puhetta aiemmin, mutta laitetaan listan jatkoksi, kun leffa on vielä tuore. Eddie Murphy tekee paluun vakavaan (nojaa) rooliin, eikä yhtään hassummin teekkään. Tarina on hauska, innostava ja mielikuvituksellinen. Ajankuva on myös hyvin toteutettu, joten meininkiin pääsi nopeasti mukaan. Tämä kannattaa katsoa jo siitäkin syystä, että blaxploitaatio-elokuvat ovat aika harvoin käsitelty aihe Hollywoodissa.
