Luojan kiitos. Pidä itsestäsi huolta. Elämä voittaa, aina. Minullekin voit laittaa koska tahansa jos haluat jutella, mistä tahansa.Sain apua
Kiitos
Luojan kiitos. Pidä itsestäsi huolta. Elämä voittaa, aina. Minullekin voit laittaa koska tahansa jos haluat jutella, mistä tahansa.Sain apua
Kiitos
Tämä on se tärkein asia.Sain apua
Kiitos
Erittäin hienoa toimintaa ja reagointia, saattoi hyvinkin pelastaa ihmishengen.Tiedoksi: Ylläpito on reagoinut ja on yhteydessä asianmukaisiin tahoihin.
Matti Liljaniemi
Jos kiinnostaa jatkaa populaarikulttuurin parissa, True Detectiven ensimmäinen kausi saattaa kysyä sinua kiinnostavia kysymyksiä elämästä ja kuolemasta.Tuota Julma-Henrin levyä olen kuunnellut moneen kertaan, mutta joka kerta lopettanut Toipuminen-kappaleeseen. Olen jotenkin jumissa, tuntuu, että aivoni eivät halua, että toipuisin.
Kyllä. Niin teki. Kylmikset meni aika vilkkaasti. @Gostisbehere kyllä se aurinko sieltä tulee. Päivä kerrallaan etiäppäin.Meni kyllä nyt roska silmään. Tsemppiä @Gostisbehere
TV-sarjojen katseluun keskittyminen vaikuttaa tällä hetkellä sellaiselta tehtävältä, että jää tekemättä. Olin oikein yllättynyt, kun sain viikonlopun aikana katsottua peräti kaksi elokuvaa katsottua. Toinen niistä liippasi vähän tätäkin aihetta ja se olikin ihan ok leffa. Viikonloppu meni muutenkin mukavasti, kun sain nukuttua ja levättyä jonkin verran paremmin kuin yleensä.Jos kiinnostaa jatkaa populaarikulttuurin parissa, True Detectiven ensimmäinen kausi saattaa kysyä sinua kiinnostavia kysymyksiä elämästä ja kuolemasta.
Jos vähemmän populaari kulttuuri nappaa, Peter Wessel Zappfen (Peter Wessel Zapffe - Wikipedia) ja miksei Schopenhauerin ja Heideggerin ajatteluun itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä kannattaa tutustua. Kun kerran itsensä tappaminen pyörii vaihtoehtona päässä, ei se haittaakaan tutustua, mitä varsin terävät ajattelijat ovat teemasta pohtineet.
Jaksamista loppusyksyyn!
Mulla vaimo on 14 vuotta sairastanut kaksisuuntaista ja ensimmäiset 5-6 vuotta olivat kyllä raskasta aikaa. Kun tilanne meni kotona mahdottomaksi, vietiin hänet päivystykseen ja lääkärille sanottiin ihan suoraan, että ei pärjää tällä hetkellä kotona ja riski itsemurhaan on korkea. Muutaman kerran tuon 5-6 vuoden aikana näin jouduttiin toimimaan ja joka kerta 1-2 päivää osastolla ja vaimo oli kuin eri ihminen. Se toi hänelle henkisesti turvallisen olon, kun pääsi valvontaan ja tiesi, että mitään pahaa ei voi sattua osastolla.Osastohoitoakin on vaimon kanssa mietitty.
Auttaako silloin ajatus, että siitä on ennenkin päässyt yli ja elämä mennyt paremmaksi?Tuo sairaus on kyllä saatanasta sairaalle itselleen ja läheisille. Pitkä tie kuljettu tähän tilanteeseen, että sairaus on saatu hallintaan ja oireita ilmenee 1-2 kertaa vuodessa ja nekin kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Oikea lääkitys, riittävä määrä unta ja ei alkoholin käyttöä. Sellaista mahdollisimman tasaista elämää ilman suurempia nousuja tai laskuja.
Auttaa ja sitä sillon toisillemme toistetaan.Auttaako silloin ajatus, että siitä on ennenkin päässyt yli ja elämä mennyt paremmaksi?
Melko varmaan tässä on syynä valon määrän lisääntyminen / väheneminen ja se vaikuttaa vuorokausirytmiin ja uneen. Monessa mielenterveyden ongelmassa kuitenkin se säännöllinen elämänrytmi ja hyvä uni pitää oireita kurissa.Kevät ja kesän jälkeen syksyllä on ne yleisimmät ajankohdat oireilulle.
Hyvä sitten. Itse olen nimittäin joskus tuota sanonut ihmisille, joilla samanlaista ongelmaa. Ammattilaisena tietenkin muitakin keinoja ja moniammatillista työryhmää apuna käytän, mutta kun näille asioille ei yleensä sitä pikaratkaisua ole.Auttaa ja sitä sillon toisillemme toistetaan.
Sairaus on vähän niin kuin meidän perheenjäsen. Kulkee aina mukana ja osataan jo nykyään ennustaa, että koska masennus alkaa oirehtia. Kevät ja kesän jälkeen syksyllä on ne yleisimmät ajankohdat oireilulle.
Samalla kun maseentuneelle yrittää vakuutella, että vaikka tänään tuntuu pahalta ja on täysin toivoton olo mutta huomenna asiat voivat olla paremmin, sitä samalla yrittää myös itselleen vakuuttaa että ei tässä ole hätää ja asiat järjestyy. Suojaako siinä sitten omia aivoja samalla, ettei itse romahtaisi, luultavasti tai näin sen olen järkeillyt.Hyvä sitten. Itse olen nimittäin joskus tuota sanonut ihmisille, joilla samanlaista ongelmaa.
Hieno asenne. Jokainen tekee virheitä elämässään, sillä ihmisiä tässä vain ollaan. Joku menettää ystävänsä tai perheensä, joku pelaa rahansa tai ostaa hometalon. Kaikenlaista sattuu, mutta se kuuluu elämään. Aurinko nousee ja laskee kuitenkin tänäänkin. Eteenpäin vaan!Perseilin myös kaiken muun mitä vaan voi perseillä, mutta kyllä tää tästä vielä joskus selviää.
Elossa ollaan ja toivottavasti myös pysytään. Pysykää tekin!
Yrityksiä löytyy "uralta" muutama. Viimeisin ehkä vähän yli kuukauden takaa, vaikka se ei mikään varsinainen yritys ehkä ollutkaan. Aioin sen silloin kuitenkin tehdä, mutta en tehnyt.
Olen useampaan otteeseen tahallisesti satuttanut itseäni. En viiltämällä, mutta muin keinoin.
En tiedä kyllästyttääkö se, mutta ei vielä ainakaan ole tullut sellaista tunnetta. Ne on tullut aina huonommilla hetkillä kun on oikeesti ollut paha olo ja se on silloin vaikuttanut hyvältä idealta ja ainoalta ratkaisulta. Yleensä se on päättynyt siten että tulen järkiini ja lopetan siihen paikkaan, joskus se ei vain ole onnistunut. Enempää en halua juuri nyt mennä yksityiskohtiin.Kysymykseni voi kuulostaa oudolta, mutta mielestäni se on aika relevantti viestiäsi lukiessa: Kyllästyttääkö yrittäminen?
Itselläni kaikenlaiset yritykset, tai yrityksentapaiset, johtivat siihen, että lopulta se yrittäminenkin sitten loppui. Totesin itselleni, että kyllä tässä on parempaakin tekemistä kuin hautoa näitä asioita koko loppuelämää. Onneksi sinullakin näyttäisi olevan parempi vaihe menossa, kun viesti vaikuttaa melko positiiviselta vaikeuksista huolimatta :)
Nyt on hyvä vaihe. Nää voi hyvinkin vaihdella vaikka kuukauden sisällä ja joskus hyvät ja huonot jaksot kestää kauemmin. Tämäkin vaihtelee.
Oletko yrittänyt selvittää asioita kuntoon heidän kanssaan? Tiedän tasan tarkkaan, miten raastavaa on kantaa syyllisyyttä riidasta hyvän/hyvien kavereiden kanssa. Tosin omalla kohdalla ne tapahtuivat jo pääosin ala-asteaikana, mutta sain puhuttua asiat lopulta halki yhden vanhan todella hyvän kaverin kanssa myöhemmin ja nykyään olemme taas ihan hyvissä viestittelyväleissä. Se merkkasi minulle henkilökohtaisesti todella paljon ja tuntui että valtava kivi vierähti pois sydämeltä.Perseilin ystävyyssuhteeni sen verran pahasti että en ole oikeastaan tehnyt ystävien kanssa mitään sitten varmaan 2023 kevään. Kelatkaa. Olen viimeksi tehnyt vapaa-ajallani jonkun toisen ihmisen kanssa jotain viime vuoden keväällä. Onneksi ei tarvitse ystäviä käydäkseen jääkiekkopeleissä, mutta kyllä tää on aika yksinäistä.
Perseilin myös kaiken muun mitä vaan voi perseillä, mutta kyllä tää tästä vielä joskus selviää.