Itsemurha

[V-G-]

Sain apua
Kiitos

Luojan kiitos. Pidä itsestäsi huolta. Elämä voittaa, aina. Minullekin voit laittaa koska tahansa jos haluat jutella, mistä tahansa.

 

[Hockey#11]

Sain apua
Kiitos

Tämä on se tärkein asia.

Kunpa se apu vain olisi aina helpommin saatavilla. Liian moni jää ilman apua silloin kun siitä avusta olisi suurin hyöty. Silloin kun asioita vielä voisi muuttaa. Onneksi tämä hätähuuto tavoitettiin ja pääset avun piiriin.

 

[El Maco]

Tiedoksi: Ylläpito on reagoinut ja on yhteydessä asianmukaisiin tahoihin.

Matti Liljaniemi

Erittäin hienoa toimintaa ja reagointia, saattoi hyvinkin pelastaa ihmishengen.

 

[Hippi Hiiri]

Tuota Julma-Henrin levyä olen kuunnellut moneen kertaan, mutta joka kerta lopettanut Toipuminen-kappaleeseen. Olen jotenkin jumissa, tuntuu, että aivoni eivät halua, että toipuisin.

Jos kiinnostaa jatkaa populaarikulttuurin parissa, True Detectiven ensimmäinen kausi saattaa kysyä sinua kiinnostavia kysymyksiä elämästä ja kuolemasta.

Jos vähemmän populaari kulttuuri nappaa, Peter Wessel Zappfen (Peter Wessel Zapffe - Wikipedia) ja miksei Schopenhauerin ja Heideggerin ajatteluun itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä kannattaa tutustua. Kun kerran itsensä tappaminen pyörii vaihtoehtona päässä, ei se haittaakaan tutustua, mitä varsin terävät ajattelijat ovat teemasta pohtineet.

Jaksamista loppusyksyyn!

 

[maken veivi jr.]

Oli kyllä hieno voimannäyttö tältä yhteisöltä ja isot kiitokset Ylläpidon suuntaan.

Vetää aika vakavaksi, että joku jonka juttuja urheilun parista olet lukenut monta vuotta onkin yht’äkkiä tuollaisessa tilanteessa.

Kaikkea hyvää sinulle @Gostisbehere.

 

[Gostisbehere]

Kiitoksia kaikille huolenpidosta ja tuesta.
Voin sanoa että tänään käytiin hyvin lähellä loppua. Oli pikkaisen outo tunne tulla tänään kotiin kun poliisit seisoivat ovella.
Olivat saaneet tietoon tilanteeni ja tulivat tarkistamaan mikä on vointi ja tilanne.
Siinä meni hetki kun selitin puolisolle ja poliiseille mikä on jatkoaika.
Ilmeisesti ylläpidon ollut yhteydessä poliisiin?
Saivat osoitteen ilmeisesti työpaikkani kautta selville. Työpaikka taas selvinnyt siitä sähköpostista millä olen rekisteröinyt tänne.
Eipä tuolla ole merkitystä. Poliisit olivat ymmärtäväisiä ja antoivat minun jäädä kotiin.
Puolison tuki ollut myös tajuttoman suuri. Soitin ja kerroin mitä oli tapahtunut töissä ja seuraukset. Sanoi vain että noita sattuu ja tapahtuu. Siinä kohtaa kun minulle ei suututtu heti puhelimessa tein päätöksen että tulen vielä kotiin. Pelkäsin todella paljon tuota reaktiota. Oli ihana helpostus kun sinua ei tuomittu vaan tuettiin. Pakko myöntää että siihen että tarinani vielä jatkuu on paljon myös isänpäivän ansiota.
Oli uskomattoman hieno ja tärkeä päivä minulle.
Haluan vielä kokea tuon päivän vielä useana vuotena.
No mitä elämässä sitten seuraavaksi?
Pakko alkaa etsimään uusia töitä. Kotona en halua yksin päivisin istua.
Toivottavasti sitä jotain puuhaa vielä löytyy.

Kiitoksia kaikille viesteistä jotka olette lähettäneet. Kokeilen tämän viikon aikana vastailla teille.
Älkää jääkö niiden synkkien ajatusten kanssa yksin. Jos mitään muuta ette keksi niin kirjoittakaa tänne. Täältä te saatte takuulla tukea ja ymmärrystä.
Pidetään huoli toisistamme.

Vielä kerran kiitos teille

 

[Ylläpito]

Jatkoajan hallituksen puolesta kirjoittavana haluan tuoda esille, miten iloisia ja huojentuneita olemme yllä olevasta @Gostisbehere viestistä ja siitä miten asiat ovat edenneet.

Lisäksi haluamme esittää erittäin suuret kiitoksemme tässä ketjussa ja muilla tavoin reagoineille ja apuaan tarjonneille nimimerkeille @Lepranmies @madeOFspade @alwahla @mikko600 - kiitos!

Tämä oli ihmisyyttä ja jatkoaikalaisuutta parhaimmillaan. Voimme olla toisillemme puolituntemattomia nimimerkkejä, mutta sieltä takaa löytyy ihmisiä, jotka välittävät toisistaan ja tästä yhteisöstä.

Meillä on keskustelupalstan ylläpitäjinä omat lailliset vastuumme ja velvoitteemme, mutta ennen kaikkea moraalinen vastuu. Tuki pahimmilla hetkillä voi löytyy hieman erikoisesta paikasta, ja hienoa, jos se löytyy Jatkoajasta.

Jatkoaika ry:n hallituksen puolesta
Matti Liljaniemi

Lisäksi haluamme toistaa vielä tähän ketjuun kiinnitetty tiedot:

Muista, että apua mielenterveyden ongelmiin on tarjolla. Jos sinun tai läheisesi tilanne on kiireellinen, soita suoraan yleiseen hälytysnumeroon 112. Apua saa myös mm. Mieli ry:n ympäri vuorokauden päivystävästä puhelinnumerosta 09 2525 0111. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja täysin luottamuksellisesti.

Katso tarkemmat tiedot Mieli ry:n palveluista näistä linkeistä:
Kriisipuhelin (24h) MIELI Kriisipuhelin 09 2525 0111
Chat-palvelu Chattaa tai kirjoita
Kriisikeskusten yhteystiedot: Keskusteluapua kriisivastaanotoilla

 

[Zohan]

Paljon olen tätä ketjua lukenut, mutta koskaan ei ole oikein ollut mitään kommentoitavaa.

Sanotaan kuitenkin, että tässä on koko palstan tärkein ketju. Se todistettiin tänään, kun todennäköisesti tämä ketju (iso kiitos ylläpito ja nimimerkit tuossa yläpuolella) pelasti ihmishengen.

 

[Wizzö]

Meni kyllä nyt roska silmään. Tsemppiä @Gostisbehere

 

[Masentaja]

Meni kyllä nyt roska silmään. Tsemppiä @Gostisbehere

Kyllä. Niin teki. Kylmikset meni aika vilkkaasti. @Gostisbehere kyllä se aurinko sieltä tulee. Päivä kerrallaan etiäppäin.

 

[Andji]

Jos kiinnostaa jatkaa populaarikulttuurin parissa, True Detectiven ensimmäinen kausi saattaa kysyä sinua kiinnostavia kysymyksiä elämästä ja kuolemasta.

Jos vähemmän populaari kulttuuri nappaa, Peter Wessel Zappfen (Peter Wessel Zapffe - Wikipedia) ja miksei Schopenhauerin ja Heideggerin ajatteluun itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä kannattaa tutustua. Kun kerran itsensä tappaminen pyörii vaihtoehtona päässä, ei se haittaakaan tutustua, mitä varsin terävät ajattelijat ovat teemasta pohtineet.

Jaksamista loppusyksyyn!

TV-sarjojen katseluun keskittyminen vaikuttaa tällä hetkellä sellaiselta tehtävältä, että jää tekemättä. Olin oikein yllättynyt, kun sain viikonlopun aikana katsottua peräti kaksi elokuvaa katsottua. Toinen niistä liippasi vähän tätäkin aihetta ja se olikin ihan ok leffa. Viikonloppu meni muutenkin mukavasti, kun sain nukuttua ja levättyä jonkin verran paremmin kuin yleensä.

Eilen sitten masentavat ajatukset palasivat, kun jäin yksikseen etätöihin kotiin. Tällä hetkellä olen työreissulla firmamme pääkonttorilla ja haluaisin vain päästä jonnekin olemaan yksin. Vaikka toisaalta tiedän, että seurassa on "parempi". Hetken ajan mietin täälläkin, että hyppäisin viidennen kerroksen ikkunasta alas.

Kävin viime viikolla ostamassa ohutta juuttinarua, jolla harjoittelin hirttosilmukan tekoa. Tarkoitus olisi ostaa vielä paksumpi köysi ja kokeilla sillä. Tuskin uskallan tehdä mitään, eikä tällä hetkellä ole mitenkään ylitsepääsemättömän paha olla. Siksi ehkä pystyn kirjoittamaan tännekin.

Paradoksaalista on, että olin aidosti mielissäni, että tässä ketjussa oli saatu joku toinen irti synkistä ajatuksista avun kautta. Kuten jo aiemmin kirjoitin, minullakin on hoitokontakti, eli olen hakenut apua. Siitä ei vain oikein tunnu olevan... apua. Lääkitystä lisättiin, ei tunnu auttavan ainakaan vielä. Torstaina on aika lääkärille ja torstai-perjantai on vapaata töistä. Katsotaan auttaako vai pahentaako asiaa. Osastohoitoakin on vaimon kanssa mietitty.

 

[WildCore]

Osastohoitoakin on vaimon kanssa mietitty.

Mulla vaimo on 14 vuotta sairastanut kaksisuuntaista ja ensimmäiset 5-6 vuotta olivat kyllä raskasta aikaa. Kun tilanne meni kotona mahdottomaksi, vietiin hänet päivystykseen ja lääkärille sanottiin ihan suoraan, että ei pärjää tällä hetkellä kotona ja riski itsemurhaan on korkea. Muutaman kerran tuon 5-6 vuoden aikana näin jouduttiin toimimaan ja joka kerta 1-2 päivää osastolla ja vaimo oli kuin eri ihminen. Se toi hänelle henkisesti turvallisen olon, kun pääsi valvontaan ja tiesi, että mitään pahaa ei voi sattua osastolla.

Muok. Vietti siis välillä viikon joskus kaksi osastolla, että tilanne rauhoittui. Mutta se suurin muutos tapahtui useimmiten parissa päivässä.

Tuo sairaus on kyllä saatanasta sairaalle itselleen ja läheisille. Pitkä tie kuljettu tähän tilanteeseen, että sairaus on saatu hallintaan ja oireita ilmenee 1-2 kertaa vuodessa ja nekin kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Oikea lääkitys, riittävä määrä unta ja ei alkoholin käyttöä. Sellaista mahdollisimman tasaista elämää ilman suurempia nousuja tai laskuja.

 

[Ötökkä]

Tuo sairaus on kyllä saatanasta sairaalle itselleen ja läheisille. Pitkä tie kuljettu tähän tilanteeseen, että sairaus on saatu hallintaan ja oireita ilmenee 1-2 kertaa vuodessa ja nekin kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Oikea lääkitys, riittävä määrä unta ja ei alkoholin käyttöä. Sellaista mahdollisimman tasaista elämää ilman suurempia nousuja tai laskuja.

Auttaako silloin ajatus, että siitä on ennenkin päässyt yli ja elämä mennyt paremmaksi?

 

[WildCore]

Auttaako silloin ajatus, että siitä on ennenkin päässyt yli ja elämä mennyt paremmaksi?

Auttaa ja sitä sillon toisillemme toistetaan.

Sairaus on vähän niin kuin meidän perheenjäsen. Kulkee aina mukana ja osataan jo nykyään ennustaa, että koska masennus alkaa oirehtia. Kevät ja kesän jälkeen syksyllä on ne yleisimmät ajankohdat oireilulle.

 

[maken veivi jr.]

Kevät ja kesän jälkeen syksyllä on ne yleisimmät ajankohdat oireilulle.

Melko varmaan tässä on syynä valon määrän lisääntyminen / väheneminen ja se vaikuttaa vuorokausirytmiin ja uneen. Monessa mielenterveyden ongelmassa kuitenkin se säännöllinen elämänrytmi ja hyvä uni pitää oireita kurissa.

Suomessa on ihan älytöntä miten paljon se valon määrä vaihtelee vuoden aikana.

Eikä tämä kenenkään ongelmia ratkaise mutta se varmasti helpottaa aina, jos oppii paremmin ymmärtämään oman sairauden luonnetta ja mitkä tekijät lisäävät / vähentävät oireita.

 

[Ötökkä]

Auttaa ja sitä sillon toisillemme toistetaan.

Sairaus on vähän niin kuin meidän perheenjäsen. Kulkee aina mukana ja osataan jo nykyään ennustaa, että koska masennus alkaa oirehtia. Kevät ja kesän jälkeen syksyllä on ne yleisimmät ajankohdat oireilulle.

Hyvä sitten. Itse olen nimittäin joskus tuota sanonut ihmisille, joilla samanlaista ongelmaa. Ammattilaisena tietenkin muitakin keinoja ja moniammatillista työryhmää apuna käytän, mutta kun näille asioille ei yleensä sitä pikaratkaisua ole.

 

[WildCore]

Hyvä sitten. Itse olen nimittäin joskus tuota sanonut ihmisille, joilla samanlaista ongelmaa.

Samalla kun maseentuneelle yrittää vakuutella, että vaikka tänään tuntuu pahalta ja on täysin toivoton olo mutta huomenna asiat voivat olla paremmin, sitä samalla yrittää myös itselleen vakuuttaa että ei tässä ole hätää ja asiat järjestyy. Suojaako siinä sitten omia aivoja samalla, ettei itse romahtaisi, luultavasti tai näin sen olen järkeillyt.

Se että itse pysyy vahvana toisen ollessa huonossa kunnossa, on kyllä henkisesti kuluttavaa. En silti vaihtaisi päivääkään pois jotka olen saanut vaimoni kanssa viettää.

 

[Sämppäri]

@Gostisbehere tsemppiä. Kieltämättä herkistyin itsekin kun näin nyt mikä tapahtumaketju täällä on ollut. Läheisen ymmärtäminen ja tuki on korvaamatonta kun elämä ajautuu umpikujaan. Ihmisen virheitä ja ihmistä syyllistämällä ei saa kun huonoja lopputuloksia tuossa vaiheessa. Mahtava kuulla, että puolisosi on ollut ymmärtäväinen ja sait apua. Jos joskus haluut jutella ja saada vertaistukea riippuvuuksien, sekä itsetuhoisuuden kanssa, laita viestiä. Kokemusta on koko elämän ajalta molemmista ja parhaillaan avohoidon piirissä taas, kun asiat ehti karata käsistä omassa mielessä.

 

[Québec]

Täällä kun on tällainen ketju kun näyttää löytyvän niin voin hetken puhua omasta tilanteestani.

Sanon heti kärkeen että juuri nyt ei ole mitään hätää ja voin suhteellisen hyvin.
Olen vuodesta 2021 asti kärsinyt mitä ilmeisemmin jonkin sortin masennuksesta. Yrityksiä löytyy "uralta" muutama. Viimeisin ehkä vähän yli kuukauden takaa, vaikka se ei mikään varsinainen yritys ehkä ollutkaan. Aioin sen silloin kuitenkin tehdä, mutta en tehnyt.
Olen useampaan otteeseen tahallisesti satuttanut itseäni. En viiltämällä, mutta muin keinoin. Olen myös todistanut kun joku muu satuttaa itseään ja sain hänet lopettamaan.
Olen saanut aikaisemmin jo apua tilanteeseeni mutta eihän se mitään auttanut. Hain apua koska eräs tuttu käytännössä pakotti. Suhtauduin tähän avun saamiseen huonosti ja sen takia se ei minua varmaan auttanutkaan. Asiasta puhuminen on haastavaa niin se on helpompi tehdä nimimerkin takaa tänne.

Perseilin ystävyyssuhteeni sen verran pahasti että en ole oikeastaan tehnyt ystävien kanssa mitään sitten varmaan 2023 kevään. Kelatkaa. Olen viimeksi tehnyt vapaa-ajallani jonkun toisen ihmisen kanssa jotain viime vuoden keväällä. Onneksi ei tarvitse ystäviä käydäkseen jääkiekkopeleissä, mutta kyllä tää on aika yksinäistä.
Perseilin myös kaiken muun mitä vaan voi perseillä, mutta kyllä tää tästä vielä joskus selviää.

Elossa ollaan ja toivottavasti myös pysytään. Pysykää tekin!

 

[K.A.H]

Perseilin myös kaiken muun mitä vaan voi perseillä, mutta kyllä tää tästä vielä joskus selviää.

Elossa ollaan ja toivottavasti myös pysytään. Pysykää tekin!

Hieno asenne. Jokainen tekee virheitä elämässään, sillä ihmisiä tässä vain ollaan. Joku menettää ystävänsä tai perheensä, joku pelaa rahansa tai ostaa hometalon. Kaikenlaista sattuu, mutta se kuuluu elämään. Aurinko nousee ja laskee kuitenkin tänäänkin. Eteenpäin vaan!

 

[godspeed]

Yrityksiä löytyy "uralta" muutama. Viimeisin ehkä vähän yli kuukauden takaa, vaikka se ei mikään varsinainen yritys ehkä ollutkaan. Aioin sen silloin kuitenkin tehdä, mutta en tehnyt.
Olen useampaan otteeseen tahallisesti satuttanut itseäni. En viiltämällä, mutta muin keinoin.

Kysymykseni voi kuulostaa oudolta, mutta mielestäni se on aika relevantti viestiäsi lukiessa: Kyllästyttääkö yrittäminen?

Itselläni kaikenlaiset yritykset, tai yrityksentapaiset, johtivat siihen, että lopulta se yrittäminenkin sitten loppui. Totesin itselleni, että kyllä tässä on parempaakin tekemistä kuin hautoa näitä asioita koko loppuelämää. Onneksi sinullakin näyttäisi olevan parempi vaihe menossa, kun viesti vaikuttaa melko positiiviselta vaikeuksista huolimatta :)

 

[Québec]

Kysymykseni voi kuulostaa oudolta, mutta mielestäni se on aika relevantti viestiäsi lukiessa: Kyllästyttääkö yrittäminen?

Itselläni kaikenlaiset yritykset, tai yrityksentapaiset, johtivat siihen, että lopulta se yrittäminenkin sitten loppui. Totesin itselleni, että kyllä tässä on parempaakin tekemistä kuin hautoa näitä asioita koko loppuelämää. Onneksi sinullakin näyttäisi olevan parempi vaihe menossa, kun viesti vaikuttaa melko positiiviselta vaikeuksista huolimatta :)

En tiedä kyllästyttääkö se, mutta ei vielä ainakaan ole tullut sellaista tunnetta. Ne on tullut aina huonommilla hetkillä kun on oikeesti ollut paha olo ja se on silloin vaikuttanut hyvältä idealta ja ainoalta ratkaisulta. Yleensä se on päättynyt siten että tulen järkiini ja lopetan siihen paikkaan, joskus se ei vain ole onnistunut. Enempää en halua juuri nyt mennä yksityiskohtiin.
Viimeisimmän kohdalla tuli sen jälkeen sellainen olo että "mä jumalauta selvisin." Joskus siitä on tullut vaan entistä paskempi olo. Vaihtelee.

Nyt on hyvä vaihe. Nää voi hyvinkin vaihdella vaikka kuukauden sisällä ja joskus hyvät ja huonot jaksot kestää kauemmin. Tämäkin vaihtelee.

 

[godspeed]

Nyt on hyvä vaihe. Nää voi hyvinkin vaihdella vaikka kuukauden sisällä ja joskus hyvät ja huonot jaksot kestää kauemmin. Tämäkin vaihtelee.

Mielestäni tilanteesi vaatisi jotain tutkimuksia, kun selvästikään sellaisia ei ole tehty ja sinä varmasti hyötyisit niistä. Pelkkä masennus ei aina ole syypäänä itsemurhakeskeisessä ajattelussa, varsinkaan jos mieliala tai olo heilahtelee rajustikin tai on selviä eroteltavia jaksoja, jotka poikkeavat toisistaan kohtuullisen lyhyen ajankin sisään. Masennuksessakin toki voi käydä noin jollain tasolla, mutta en jättäisi asiaa siihen. Pyytäisin (tai vaatisin!) sinuna jotain jatkotutkimusta tähän hommaan. Sinä olet ihan oikeutettu sen tekemään ja kellään ei pitäisi olla sanomista vastaan näinkin vakavissa asioissa, jos apua haluaa tarjota. Lääkärit ovat meitä eivätkä itseään varten.

 

[Québec]

Opiskelu on raskasta. Kaikilla tutuilla ja sukulaisilla ihan liian suuret odotukset vaikka ei ole edes perusasiat hallussa juuri mistään. Ihme kun selvinnyt edes tänne asti.

Monta kertaa just nää asiat on painanut ja joskus se taakka käy liian suureksi. Asia on kuulkaas niin että mä en valmistu v*ttu ikinä.

 

[Steril]

Perseilin ystävyyssuhteeni sen verran pahasti että en ole oikeastaan tehnyt ystävien kanssa mitään sitten varmaan 2023 kevään. Kelatkaa. Olen viimeksi tehnyt vapaa-ajallani jonkun toisen ihmisen kanssa jotain viime vuoden keväällä. Onneksi ei tarvitse ystäviä käydäkseen jääkiekkopeleissä, mutta kyllä tää on aika yksinäistä.
Perseilin myös kaiken muun mitä vaan voi perseillä, mutta kyllä tää tästä vielä joskus selviää.

Oletko yrittänyt selvittää asioita kuntoon heidän kanssaan? Tiedän tasan tarkkaan, miten raastavaa on kantaa syyllisyyttä riidasta hyvän/hyvien kavereiden kanssa. Tosin omalla kohdalla ne tapahtuivat jo pääosin ala-asteaikana, mutta sain puhuttua asiat lopulta halki yhden vanhan todella hyvän kaverin kanssa myöhemmin ja nykyään olemme taas ihan hyvissä viestittelyväleissä. Se merkkasi minulle henkilökohtaisesti todella paljon ja tuntui että valtava kivi vierähti pois sydämeltä.

Haluan sanoa ennenkaikkea sinulle, että älä luovuta, ja että ei tuon tilanteen tarvitse jäädä pysyväksi. Kyllä ne asiat järjestyy, ja harvemmin ne syyt välirikkojen takana kuitenkaan ovat elämää suurempia, etteikö niitä voisi saada ainakin osin korjattua.