Itselläni lapset ovat jo jonkin aikaa asuneet omillaan ja siitä se alamäki alkoi. Pahinta ei ole ehkä se arki, kun töissä sentään näkee ihmisiä. Pahinta ovat kaikki illat ja etenkin viikonloput. Kun on aikaa liikaa, olla vain yksin, jolloin ajatukset pyörivät negatiiviseen suuntaan. Sitä odottaa, että edes yksi ihminen soittaisi tai laittaisi viestin. Näinhän ei tietysti tapahdu.