CnB

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK,Aston Villa
Ystäväni muutama viikko sitten lopetti oman elämänsä oman kätensä kautta...

Mietin tässä, että onko jollain joskus tullut ajatuksiin vastaava tilanne ja mikä siihen on mahdollisesti ollut syynä?!?

Huom. "ajatuksiin".
 
Napu napu naa naa

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Muutama kaverini on vuosien varrella kuollut oman käden kautta (ja vielä junan alle). Syinä ne tutut, eli rakkaus- ja työelämä (eli nimenomaan niiden puute). Julmahan tämä maailma on, mutta kyllä pollan pitäisi vastoinkäymiset kestää. rip kaverit..:(
 
”Venäläinen optimisti opettelee englannin kieltä, pessimisti kiinaa. Realisti opettelee kokoamaan Kalashnikovin...”

Hasse

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arsenal, Hertha BSC, HIFK
joka tilanteessa liian itsekästä

Viime syksynä oma maailmani pysähtyi kuin lähikaveri piiristä yksi siirtyi omavaltaisesti ajasta ikuisuuteen. Syynä huumeet.. kaverini oli jonkinasteisessa psykoosissa mutta piti itsensä ulkoisesti hyvin kasassa..

Viime vuoden alussa hän oli todella syvällä käymässä, suuri vitutus, turhautuneisuus ja tuska paistoivat hänen kasvoiltaa.. kaipa hän oli jo silloin päättänyt hengen itseltään viedä koska tuntui että kaikki on menossa parempaan suuntaan, mutta sitten yhtäkkiä löytyi john doe katolta hypänneenä, joka paljastui ystäväksemme...

hänen viimeiset sanansa taisivat olla, jotka hän irc:iin sanoi, puolituntia ennen kuin ruumilöytyi;

"näkemisiin" (when the love of power overcomes the power of love, then people know peace) jotenkin näin meni..

mitään viestiä tai muuta ei jäänyt nopea itsekäs poistuminen, kaikki tuntui kuullemma nopealta pikauusinnalta
 
Kniet nieder wenn die Hauptstadt kommt..

vision

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tuttunu äiti hirtti itsensä aviohuolten takia ja hänet löysi 12-vuotias tytär. Paljon pahempaa paikkaa en voisi kuvitella.

Yleisesti ottaen itsemurha on minun mielestäni äärimmäisen itsekäs teko.
 
Cause I'll rise, You'll fall
Roll the dice!

Lucy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, HJK, ManUtd
Viestin lähetti vision
Tuttunu äiti hirtti itsensä aviohuolten takia ja hänet löysi 12-vuotias tytär. Paljon pahempaa paikkaa en voisi kuvitella.
Pikkusiskoni tarhakaverin äiti ampui itsensä tänä keväänä. Ja tässäkin tapauksessa ruumiin löysi oma lapsi, 6-vuotias pikkujannu : /

Ja yksi oma kaverikin on 4 vuotta sitten junan alle päivänsä päättänyt. Kellään ei todellakaan ollut mitään aavistustakaan, että asiat oli niin huonosti. Tosin jotakin tyypin perhetilanteesta kertoi ehkä kirje, joka oli osoitettu muutamalle kaverille, eikä ollenkaan vanhemmille.
 
"I definitely want Brooklyn to be christened, but I don't know into what religion yet." - D. Beckham-

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Minun mielestäni itsemurha on jokamiehenoikeus ja sen sanominen itsekkääksi vasta itsekästä onkin. Kyllä jokaisella on oikeus itse päättää omista elämisistään, ehkä ainoana poikkeuksena pienten lapsien vanhemmat, sillä he ovat vielä suuremmassa vastuussa jälkikasvustaan. Toivottavaa tietenkin on ettei tuossa itsensä tappamisessa vahingoita muita tyyliin aja vastaan tulevaa rekkaa päin tai aiheuta traumoja muuten (kuten tekemällä temppunsa pikkulasten nähden tai nähtäväksi).
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Itsekästä..? Ei kai aina. Joskus voi olla kyseessä äärimmäinen huomionhakuisuus, yleensä kuitenkin masennus ja asioiden kasaantuminen. Itsemurha on luovuttamista, tunnustus, ettei jaksa enää, nostaa kädet pystyyn ennenkuin heittää pyyhkeen kehään. Yksi tuttuni kaasutti itsensä hengiltä ja näin jälkeenpäin ajatellen (loistava kaveri) en ihmettele miksi. Olen huomannut, että jos tuntee ja välittää niin silloin sattuu ja lujaa. Parempi
selviytymisen kannalta on olla tunteeton, kylmä kusipää.
 
#4

Romppaane

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Joo, jokainenhan omasta elämästään päättää. Mutta toi junan alle hyppääminen on ylivoimaisesti säälittävin itsemurhan tekotapa! Okei, jäät junan alle, niin melko varma hengenlähtö. Mutta sitä en käsitä, enkä hyväksy, että oman hengen riistämiseen otetaan mukaan aivan ulkopuolinen henkilö, veturinkuljettaja tai vaikka koko junan henkilökunta.
He kuitenkin joutuvat todistamaan aitiopaikalta tosi sotkuista ja raakaa tapahtumaa!
 
Jos se ei oo Isä Jumala, joka meitä rankasoo, ni sitten se on Romppaane...

Kaivanto

Jäsen
Viestin lähetti Romppaane
Mutta sitä en käsitä, enkä hyväksy, että oman hengen riistämiseen otetaan mukaan aivan ulkopuolinen henkilö, veturinkuljettaja tai vaikka koko junan henkilökunta.
He kuitenkin joutuvat todistamaan aitiopaikalta tosi sotkuista ja raakaa tapahtumaa!
Voi kyllä. Käsittämätöntä. Miten voi olla mahdollista, että ihminen, jonka lähiminuuttien tapahtumahorisontin täyttää oman elämän päättäminen, ei ota tällaisia näkökohtia huomioon. Kansalaistaidon opetussuunnitelmassa on vakavia puutteita.
 
I don't want to be a fat world champion.

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Itsemurha on luovuttamista, tunnustus, ettei jaksa enää, nostaa kädet pystyyn ennenkuin heittää pyyhkeen kehään.
Ei nyt niinkään. Kyseessähän on vain valinta, ei elämä ole mikään absoluuttinen "oikea" olotila ja kaikki muu sitten väärää.

Jos elämä ei houkuta niin itsemurha on tapa parantaa olotilaa, ainakin "kärsimys" ehdottomasti loppuu.

Ei elämä tarjoa kaikille mitään sellaista minkä takia elää ja yhdentekevä kituuttaminen epätoivotussa olotilassa ei nyt välttämättä ole se paras vaihtoehto.

Ihminen saa tulla uskoon, luopua uskosta, aloittaa dietin, muutta ulkomaille, mutta ei tappaa itseään, koska se on itsekästä?
Toki jos nyt on lapsia huollettavana niin itsemurha asettaa kehittymättömät lapset ikävään tilanteeseen, mutta jokaisen täysi-ikäisen pitäisi kuitenkin kyetä analysoimaan tilanne sen verran hyvin, ettei suurempia traumoja pääse syntymään itselleen. Jos joku tahtoo itsensä tappaa niin tappakoon vain, ei minun mielestäni kenelläkään ole oikeutta ruveta sanelemaan toisille mitä heidän pitäisi tehdä. Jos sitten itsemurhan jälkeen tuntee suuria tuskia niin kyse on lähinnä siitä, ettei ihan kunnolla ole sinut elämän ja kuoleman kanssa ja kuolema nähdään jotenkin absoluuttisena pahana ja ehdottomasti vääränä vaihtoehtona.
 

Teacup

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viestin lähetti varjo
Jos elämä ei houkuta niin itsemurha on tapa parantaa olotilaa, ainakin "kärsimys" ehdottomasti loppuu.
Tästä et voi sanoa mitään varmaa. "ehdottomasti"? Mikään ei viittaa siihen, että kärsimys jatkuisi itsemurhan tehneellä kuolemansa jälkeen, mutta sekö tekee siitä ehdottomasti toden? Eli jos jotain ei ole tiedossa niin se ei ole täydellä varmuudella totta? Kärsimys ei voi vaikkapa vaihtaa muotoaan ja jatkua muodossa jota emme tunne ja kykene havaitsemaan? Jos uskoo induktiiviseen päättelyyn kaikessa, niin siitä vaan. Usein se on hyvinkin perusteltua, mutta ei se siitä ehdotonta tee. Tämä vain pienenä oheishuomiona, kun yleensä olet itse niin tarkka näissä sanankäytöissä. :-)

Ja aiheeseen: aina on toivoa. Eli en hyväksy itsemurhia, vaikka en jaksa sen tehneitä useinkaan alkaa moralisoimaan. Tehty mikä tehty.
 
Myöllä yöhemmin antibiitti

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti Teacup
Tästä et voi sanoa mitään varmaa. "ehdottomasti"? Mikään ei viittaa siihen, että kärsimys jatkuisi itsemurhan tehneellä kuolemansa jälkeen, mutta sekö tekee siitä ehdottomasti toden? Eli jos jotain ei ole tiedossa niin se ei ole täydellä varmuudella totta? Kärsimys ei voi vaikkapa vaihtaa muotoaan ja jatkua muodossa jota emme tunne ja kykene havaitsemaan?
Se on silti vaihtoehto. Tuossa vaiheessa ihmisillä tuppaa olemaan vaihtoehdot vähissä. Itsemurhaajat ovat pelimiehiä/naisia rankemmasta päästä. 1X2 tai 3
 
Viimeksi muokattu:
#4

mirasane

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Penguins, sympatiat Ässille
Viestin lähetti Romppaane
Mutta sitä en käsitä, enkä hyväksy, että oman hengen riistämiseen otetaan mukaan aivan ulkopuolinen henkilö, veturinkuljettaja tai vaikka koko junan henkilökunta.
He kuitenkin joutuvat todistamaan aitiopaikalta tosi sotkuista ja raakaa tapahtumaa!
Tässä olen aivan samaa mieltä. Eräs välikäden kautta tuntemani nainen päätti päivänsä hirttäytymällä makuuhuoneeseensa, vaikka hänen täytyi tietää, että viereisessä huoneessa nukkunut hänen 4-vuotias tyttärensä löytää hänet ensimmäisenä (äiti asui kahdestaan tytön kanssa). Tapauksesta on kulunut jo lähes kymmenen vuotta, mutta tyttöparka joutuu yhä käymään säännöllisesti terapiassa. :(
 
"Esittää jotain suurta asiantuntija auktoriteettia, kun tietotaito ja näkemys jääkiekosta on roskalehdistön urheilutoimituksen tasoa"
- dude kuvailee mirasanea

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Tästä et voi sanoa mitään varmaa. "ehdottomasti"? Mikään ei viittaa siihen, että kärsimys jatkuisi itsemurhan tehneellä kuolemansa jälkeen, mutta sekö tekee siitä ehdottomasti toden
Ei ole mitään tieteellistä perustetta sille, että kuoleman jälkeen olisi mitään. Aivotoiminta lakkaa kuolemassa ja sitä kautta tiedostettava. Kuolleita ihmisiä tutkittaessa ei olla havaittu mitään omituisia energiapiikkejä aivoissa tai mitään sellaista, mikä fysikaalisesti mahdollistaisi tuntemisen.

Okei, ehkä ei ehdottomasti, jos halutaan leikkiä huuhaaleikkejä ja tanssia keijukaisten kanssa, mutta tosielämässä...Toki voit jossitella, mutta nykytietämyksen mukaan asia on varsin ehdoton.

Kärsimys ei voi vaikkapa vaihtaa muotoaan ja jatkua muodossa jota emme tunne ja kykene havaitsemaan?
Niin, tietenkin, mutta jos emme kykene sitä havaitsemaan niin onko sillä väliä? Ja jos emme kykene havaitsemaan jotain niin miten se voi kytkeä havaitsemiemme voimien kanssa?
Jossain olisi oltava rajapinta, jossa energiaa katoaisi, mutta tällaista ei ole pahemmin havaittu.
Myöskään havaitsemattomuus ei tarkoita sitä, että jotain on, mutta sitä ei vain ole havaittu.

Entä jos kuolema onkin vain tietokonepelin game over ja kuoltuamme joku penska hakkaa restarttia vimmoissaan.
niinpä, kivahan on spekuloida, mutta joku raja siinäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Kaverinin luokkakaverin isä hirttäytyi kravaatista olohuoneeseen. Tuolloin 12-vuotias poika löysi hänet ja meni sekaisin. Ei ikinä palannut normaaliksi. Vituttaa tuollaiset, jos itsensä meinaa tappaa niin jättäkööt viestin ja hypätköön pohjattomaan kuiluun. Toisin kun hyppää kerrostalon ikkunasta kun kuitenkin sielläkin ihmisiä likkuu. Miltähän veturikuskista tuntuu kun junan eteen hyppää kaveri ja välimatkaa on noin 100 metriä. Ei millään pysty jarruttamaan. Kova paikka.

Täällä on paljon spekuloitu onko itsemurha oikein? Entä jos kyseessä on MS- tautia sairastava tai muuten sairaus jossa on paljon tuskia? Tästähän on ollut puhetta, Suomessa ei "armomurhia" sallita eli lääkärin myrkyn kautta.
 

Carlos

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Pullamössö
Täällä on paljon spekuloitu onko itsemurha oikein? Entä jos kyseessä on MS- tautia sairastava tai muuten sairaus jossa on paljon tuskia? Tästähän on ollut puhetta, Suomessa ei "armomurhia" sallita eli lääkärin myrkyn kautta.
Ainakin minun isäni on epäsuorasti ilmoittanut tekevänsä kävelyretken erittäin heikoille jäille siinä vaiheessa kun huomaa kunnon menevän niin heikoksi että on enää "kitumisvaihe" jäljellä. Mitäpä siihen voi sanoa, jos se on hänen tahtonsa niin siitä vaan. Ainakin tämmöisessä tapauksessa jos ihminen on elänyt pitkän elämän eikä edessä ole enää mitään inhimillistä, on mielestäni ihan hyväksyttävää että päättää itse jatkaako vai nou.

Sen sijaan joku 18v. nuorimies jolla on sydänhuolia on mielestäni eri juttu. 100% varmaa on että hän toipuu normaalille tolalle viimeistään parin vuoden sisällä tapahtuneesta, ja mitä todennäköisimmin löytää uuden naisen jostain ja elää onnellisena. Jonkun täytyisi vain olla paikalla jeesaamassa sen vaikean vaiheen yli ja puhumassa järkeä päähän.
 
Arrive alive.

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti Pullamössö
Miltähän veturikuskista tuntuu kun junan eteen hyppää kaveri ja välimatkaa on noin 100 metriä. Ei millään pysty jarruttamaan. Kova paikka.
Voisin kuvitella että ihan samalta kun kenestä tahansa ihmisestä jonka työmaalle joku ulkopuolinen yhtäkkiä hyökkää tappamaan itsensä.
Niin ja minusta itsemurha on murha samoin kuin muutkin murhat, ei ketään saisi tappaa.

Terveisin koo
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Viestin lähetti varjo
Jos sitten itsemurhan jälkeen tuntee suuria tuskia niin kyse on lähinnä siitä, ettei ihan kunnolla ole sinut elämän ja kuoleman kanssa ja kuolema nähdään jotenkin absoluuttisena pahana ja ehdottomasti vääränä vaihtoehtona.
Niin, ja ikääväkö ei saisi tuntea? Kuolema on osa elämän kiertokulkua, mutta kuollut läheinen herättää kaipuun tunteita normaalille ihmisille lähes poikkeuksetta. On sitten eri asia, jos niistä ei pääse eroon "normaalin" aikataulun mukaan, mutta en minä silti leimaisi surevia ja tuskaa tuntevia omaisia tunnevammaisiksi elämää ymmärtämättömiksi tuhveloiksi.
 
”Niin paljon kuin internetiä halveksinkin, mun on myönnettävä, että internet pelastaa meidät uudelta vapaussodalta. Kuka viitsisi lähteä kaupungille osoittamaan mieltään tai edes kirjoittaa jotain vakavasti odotettavaa, kun voi sen saman työajan ja vapaa-ajan viettää vaikka pornografisilla sivustoilla? "
(Teemu Keskisarja)

El Lude

Jäsen
Viestin lähetti Pullamössö


Täällä on paljon spekuloitu onko itsemurha oikein? Entä jos kyseessä on MS- tautia sairastava tai muuten sairaus jossa on paljon tuskia? Tästähän on ollut puhetta, Suomessa ei "armomurhia" sallita eli lääkärin myrkyn kautta.
Arvon herra Pullamössö. Kerrotte MS-taudin olevan tuskallinen. Henkisesti tauti varmasti onkin tuskallinen, mutta niin on moni muukin tauti...Mihin perustatte arvoinnin? Saa toki muutkin kertoa. Itse on tuo tauti tullut lähipiirin kautta (valitettavasti) tutuksi. On tullut luettua yksi jos sun toinenkin eeppos tuosta hermostotaudista. Tauti on hyvin omalaatuinen ja erittäin yksilöllisesti etenevä. Pahenemsivaiheet (stuupit) ovat yksilöllisiä. Osa saattaa selvitä vain lievin oirein (esim. yksi pahenemisjakso ja loppuelämä oireettomasti). Tautia ei voi vielä parantaa, mutta oireita voidaan jo suhteellisen tehokkaasti lievittää mm. Betainterferonihoidolla. Useampi hoito kohentaa potilaan elämänlaatua ja lievittää oireita. Tauti todellakin vie lopulta (jos on viedäkseen) liikuntakyvyn, mutta äärimmäisen harvoin etenee nopeasti ja on tuskallinen. Tällä hetkellä tunnetuin suomalainen, jolla on MS-tauti, on Uma Aaltonen (vielä EU-parlamentaarikkona Brysselissä, joka on sairastanut tautia vuosikymmenten ajan).

Tuskaisempia tauteja mielestäni ovat syöpä (terminaalivaiheessa) ja lihasrappeumasairaus! Ottakaa selvää taudeista ennen kuin tänne tulette julistamaan tautien tuskaisuutta ja tuskasta eroon pääsemistä = itsemurha!

Edit: jenkkisarjoissa tämä MS-tauti = tuskainen kuolema
 
Viimeksi muokattu:

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
On sitten eri asia, jos niistä ei pääse eroon "normaalin" aikataulun mukaan, mutta en minä silti leimaisi surevia ja tuskaa tuntevia omaisia tunnevammaisiksi elämää ymmärtämättömiksi tuhveloiksi.
Huoh, luetaan niitä viestejä.
Missä kohtaa sanoin, ettei saisi surra tai ikävöidä?
Siinä suhteessa itsemurha ei eroa mitenkään onnettomuudesta, ihminen kuolee, menee pois, nyyh.

Mutta se, että aletaan selittelemään itsekkyydestä tai jostain "olisi pitänyt tehdä asiat toisin"-masennuksesta ylimitoitetusti niin se on kyseenalaista.
Kuollut kuin kuollut, jälkikäteen on aika turha nyyhkyttää siitä miksi ko. henkilö itsemurhan teki, surra tietenkin saa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Viestin lähetti varjo
Huoh, luetaan niitä viestejä.
Missä kohtaa sanoin, ettei saisi surra tai ikävöidä?
Huoh, kyllä minä niitä luen. Itse vain peräänkuulutat selkeää ilmaisua, joten puutuin lähinnä seuraavaan kirjoitukseesi:
Jos sitten itsemurhan jälkeen tuntee suuria tuskia niin kyse on lähinnä siitä, ettei ihan kunnolla ole sinut elämän ja kuoleman kanssa

Mutta se, että aletaan selittelemään itsekkyydestä tai jostain "olisi pitänyt tehdä asiat toisin"-masennuksesta ylimitoitetusti niin se on kyseenalaista.
Kuollut kuin kuollut, jälkikäteen on aika turha nyyhkyttää siitä miksi ko. henkilö itsemurhan teki, surra tietenkin saa.
Tästä olen kanssasi samaa mieltä.
 
”Niin paljon kuin internetiä halveksinkin, mun on myönnettävä, että internet pelastaa meidät uudelta vapaussodalta. Kuka viitsisi lähteä kaupungille osoittamaan mieltään tai edes kirjoittaa jotain vakavasti odotettavaa, kun voi sen saman työajan ja vapaa-ajan viettää vaikka pornografisilla sivustoilla? "
(Teemu Keskisarja)

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Elä, hyvä immeinen. Elä tapa ihtees.

Meikäläisen mielestä itsemurhan tekijä ei ole itsekäs. Omasta mielestään hänellä on ainakin hyvä syy lakata olemasta. Se on kuitenkin varmaa, että tuskaa pakoilevan kärsimykset ei lopu itsemurhaan, vaan ne välittyvät omaisten ja ystävien pariin, jotka kantavat päivänsä päättäneen taakka siitä eteenpäin.

Mutta miten ihmisten synkät aikeet saisi estettyä? On ehkä lapsellista sanoa näin, mutta mielestäni sekin riittää pitkälle, että soittelee ystävilleen ja käy joskus sumpilla. Ja, jos huomaa ystävänsä olevan maassa, niin ei pidä antaa toisen hautoa pulmiaan yksin (Okei, alan kuullostaa halvalta puoskarilta).

Mielestäni turha ylpeys johtaa usein ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Itse en koe mitään häpeää pyytää apua, jos näyttää, etten selviä yksin. Tietysti sitä haluaa setviä asiansa omin nokkineen, mutta aina se ei ole mahdollista.

Ehkä olisi aika luopua metsäsuomalaisen minä itte, perkele -asenteesta, vaikka se merkitsisikin sitä, että jotain perisuomalaista katoaa.

Oma lukunsa on työelämä, joka kilpailuttaa työntekijät hengiltä. Surulla katselen lähipiiriäni, joissa muutamat ihmiset joutuvat sellaiseen rääkkiin töissä, ettei vapaa-ajalla ehdi kuin nukkua ja toipua seuraavaan työpäivään. Heidän näkemyksensä elämästä ei ole kovin valoisa. Kenen etu tällainen järjestelmä on?

Niin, olen myös joskus miettinyt, että mitä, jos päättäisi päivänsä ja jättäisi kaikki ongelmat. Seuraava ajatus olikin, että mitä se ratkaisisi, jos makaan jääkaapissa nimilappu ukkovarpaassa? Ei mitään. Asioilla on ainakin minun elämässäni ollut tapana järjestyä lopulta parhain päin. Toivottavasti näin on myös muillakin.
 
Oh baby, Grant Marshall! - Chico Resch

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Olen joutunut perhepiirissäni kokemaan miten läheinen ihminen on päätynyt tähän äärimmäiseen ratkaisuun. Tapauksesta on kulunut jo useita vuosia, mutta muistot eivät katoa koskaan.

Usein kuulee sanottavan että masennuksesta on tullut nykyajan "muotisairaus". Muotia tai ei masennus eli depressio on tappava sairaus, ellei sitä hoideta ajoissa! Läheiseni ei käyttänyt juuri lainkaan alkoholia, eli tasapainoista perhe-elämää ja toimi kunniallisessa ammatissa, kunnes jokin suisiti hänen mielenterveytensä raiteiltaan lopullisesti. Kolmessa kuukaudessa näimme hänen eristäytyvän, laihtuvan ja vajoavan totaaliseen epätoivoon.

Lopullista syytä hänen itsetuhoonsa en varmasti saa koskaan tietää. Asia joka hänet masensi, ei meistä muista tuntunut niin ylitsepääsemättömältä. Mutta järkipuhe ei enää siinä vaiheessa auttanut. Hän oli ihminen, joka ei sietänyt keskinkertaisuutta, vaan pyrki täydellisyyteen. Pelkäsi epäonnistumista ja kaikkia mahdollisia fyysisiä sairauksia. Kun hän huomasi oman epätäydellisyytensä ja sen että ei voikaan enää kontrolloida itseään, kierre oli valmis.

Voin vain kuvitella miten paha olo hänellä on ollut sinä yönä, kun päätti elämänsä omasta tahdostaan. Hänen ajatusmaailmansa oli täydellisessä jumissa jo monta viikkoa ennen. Hän kieltäytyi syömästä masennuslääkkeitä, koska ei edes tajunnut olevansa sairas. Hän pelkäsi myös joutuvansa "hullujenhuoneelle". Mikään ei auttanut. Paljon yritimme kyllä mutta huonoin tuloksin.

Jokaisen itsemurhan taustalla on oma elämäntarinansa. Syyt ovat jokaisella omansa. Vaikka henkilön omat tuskat kuoleman kautta ehkä helpottavat, läheisten elämässä tuo kokemus säilyy mielessä aina. Itsemurha ratkaisee kenties yhden ongelman mutta tuo usein tilalle monta muuta ongelmaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti vision

Yleisesti ottaen itsemurha on minun mielestäni äärimmäisen itsekäs teko.
Miksi?

Jos nyt jätetään pienten lasten vanhemmat laskuista pois niin en näe itsemurhan tekemisessä mitään itsekästä, tekijä on vastuussa omasta elämästään vain itselleen, ei hänen tarvitse tässä tilanteessa ryhtyä miettimään tekonsa itsekkyyttä tai muitakaan syitä. Hänelle teko on äärimmäinen keino vapautua tuskasta, minä en ainakaan näe tässä mitään itsekästä erinäisistä syistä johtuen.

Yhtälailla on itsekästä vaatia jonkun jatkamaan pakolla elämäänsä, tämä se vasta itsekästä onkin, kun minun tulee niin suru sinua niin et saa tappaa itseäsi missään nimessä vaikka elämä potkiikin sinua päähän sata-nolla.

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti Teacup
Ja aiheeseen: aina on toivoa. Eli en hyväksy itsemurhia, vaikka en jaksa sen tehneitä useinkaan alkaa moralisoimaan. Tehty mikä tehty.
On klisestä väittää, että "aina on toivoa". Toisinaan on tilanteita joissa sitä ei käytännössä ole tippaakaan, tai itsemurhaa hautova ei näe tätä 1/1000000 mahdollisuutta minään toivona.

Niin, eipä sen tehneiden moralisoinnissa olekaan mitään järkeä kun kohde ei ole enää elävien kirjoissa.

Jos taasen yritys epäonnistui niin moralisointi on usein pahinta mitä voi tehdä - tapahtuneesta voi (kannattaa) keskustella asiallisesti - mutta turha moralisointi ei johda mihinkään järjelliseen lopputulokseen. Pahimmassa tapauksessa sse saattaa synnyttää kierteen mikä päättyy onnistuneeseen itsemurhaan yrityksen sijaan.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy