Päivittelen tänne taas omaakin tilannetta.
Erittäin vaikea viikko alkaa olemaan taas takana, ei yhtään sen helpompi kuin edellinenkään. Ex-kumppani pyysi muuttamaan kuukauden loppuun mennessä pois ja nimi vedetty sopparista.
Nyt on saatu työterveyspsykologille aika ensi viikolle ja tällä viikolla lääkäri totesi parhaaksi aloittaa melatoniini- ja opamox-kuurin ahdistuksen vuoksi.
Tänään kävin huvikseni kirkossa, jossa oli päivystävä pappi (suosittelen jokaiselle, jolla ei välttämättä mahdollisuutta psykologille) ei hän oletettavasti yhtä ammattilainen ole, mutta osaa kuunnella ja kysyä tarpeellisia - sekä kysyä kaikista tärkeimmän: "Miten sinä voit?" "Kannatko kaunaa?"
Pahimmalta tuntuu, kun toinen ei halua edes pariterapiaan käymään läpi suhdetta, vaikka on yrittänyt painottaa, että kyseessä ei ole mikään takaisin vonkuminen, vaan vastauksien hakeminen epätietoisuuteen.
Olen kuitenkin onnekas, sillä minulla on työ. Tosin pelkään, että muuttaessani maailma romahtaa entisestään päälle ja alkaa vaan pahempi kierre noiden bentsojen kanssa, joiden käyttöä pelkään jo nyt, vaikka viikko takana. Onneksi lääkäri, hoitaja, pappi ja YouTubesta katsotut Jordan Petersonin videot tuonut paljon voimaa.
Haluan kuitenkin sanoa kaikille, että hakekaa herran tähden apua. Puhukaa. Älkää ajautuko nurkkaan, vaan olkaa aktiivisia. Teistä välitetään, vaikka siltä ei tunnu. Puhukaa vaikka sille päivystävälle papille, se on ilmaista.
Jos teillä on itsetuhoisia ajatuksia, ettekä ole saaneet apua ja asiat vain pahenevat, niin MENKÄÄ sairaalaan. Kertokaa, että olette miettineet itsemurhaa ja teillä on suunnitelma siihen, kertokaa myös se suunnitelma. Se on merkki, jolloin on viimeistään pakko ottaa hoitoon, joka on parhaaksi kaikille.
Älä aliarvioi aukkoa, jonka poissaolosi jättäisi.