Itsemurha

[Volframikarbidi]

Jotain parikymmentä vuotta sitten, ittekseni kämpillä, kännissä, kyyneleet poskilla, istuen katkeran itsesäälin ryvettämänä haulikon piippu suussa. Monta kertaa pettyneenä kavereihin, vastakkaiseen sukupuoleen, luottamuksen menettäneenä niin itseen kuin muihinkin.
Se kylmä yksinäisyyden tunne syvällä sisimmässä.
Ei tästä mitään tule. Ei jaksa enää. Ihan sama. Muut onnistuu mut minä en, en missään, en koskaan, ei vaan enää pysty. Haistakoot kaikki pitkän paskan. Sormi liipaisimelle.

Onneksi en posauttanut.
Kaikki hyvä mitä elämääni sittemmin tullut, mitä en IKUPÄIVÄNÄ olisi uskonut kohdalleni osuvan, kaikki ne ihan uudet asiat, uudet kaveripiirit ja harrastukset, taloustilanteen koheneminen, mahtava emäntä.. se kaikki olisi jäänyt kokematta jos silloin olisi väliaikaiseen tilanteeseen tehnyt pysyvän päätöksen. Ja vielä päihtyneenä. Kuten yksi hyvä kaveri, yksi enoistani, lukemattomat muut joista lukee otsikoista..

Ystävät hyvät, oletteko eläneet koko elämänne ajan tähän asti tullaksenne vain tähän asti?
Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. That's it. Kun on vaikeaa ja tuntuu että nyt lähen pois, niin stop siihen paikkaan.
Olet ollut joskus iloinen. Olet nauranut. Olet pitänyt hauskaa, nauttinut elämästä. Nytkö sit luovutat?
Ihan oikeesti, kerää itsesi. Et ole yksin, et ole koskaan ollut, et ole luovuttaja, et ole häviäjä, et ole todellakaan niin heikko, vaikka siltä on tuntunut varmasti. Mieti oikein tarkkaan asioita läpi.

Sisäiset voimavarat löytyy sisältäsi, ei muiden mielipiteistä, ei uskonnoista eikä todellakaan päihteistä. Se voima pitää kaivaa esiin ja ottaa välittömään käyttöön, elämäntavaksi. Se onnistuu. Ei poikkeuksia. Vaatii sen että todella uskaltaa ja tahtoo. Koska ei ole helppoa, mut helponhan tekee jokainen, eikö?

This too shall pass.

 

[godspeed]

Ystävät hyvät, oletteko eläneet koko elämänne ajan tähän asti tullaksenne vain tähän asti?
Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. That's it. Kun on vaikeaa ja tuntuu että nyt lähen pois, niin stop siihen paikkaan.
Olet ollut joskus iloinen. Olet nauranut. Olet pitänyt hauskaa, nauttinut elämästä. Nytkö sit luovutat?
Ihan oikeesti, kerää itsesi. Et ole yksin, et ole koskaan ollut, et ole luovuttaja, et ole häviäjä, et ole todellakaan niin heikko, vaikka siltä on tuntunut varmasti. Mieti oikein tarkkaan asioita läpi.

Sisäiset voimavarat löytyy sisältäsi, ei muiden mielipiteistä, ei uskonnoista eikä todellakaan päihteistä. Se voima pitää kaivaa esiin ja ottaa välittömään käyttöön, elämäntavaksi. Se onnistuu. Ei poikkeuksia. Vaatii sen että todella uskaltaa ja tahtoo. Koska ei ole helppoa, mut helponhan tekee jokainen, eikö?

Voi kuulostaa jonkun korvaan mauttomalta ja muuta, mutta se kun kehoitetaan itsemurhakandidaattia/vaikeasti masentunutta miettimään asioita, niin se on ehkä vähin mitä voidaan tehdä. Ehkä joku sanoo sen niin juuri niillä sanoilla, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja joskus ei, mutta pääsanoma niissä tökeröissäkin sanoissa on kuitenkin se, että muilta voi pyytää apua, jeesiä, mitä ikinä, mutta kukaan ei toisen puolesta oikein voi selkeitä peliä edistäviä ratkaisuja tehdä. Tai valvoa toisen elämää kun poliisi, ettei mitään vaan tapahdu.

Nuo sisäiset voimavarat ja sellainen tietynlainen elämän logiikka on aika hyvä muistutus, koska meillä kaikilla kyllä on ymmärrystä niistä, siitä minä olen ihan saletti. Minullakin oli ja olen selvinnyt melko pitkälti siksi, että viime tipassakin on ollut riittävästi rohkeutta jättää tekemättä itselleen mitään. Jos minuakin hoitanut psykologi jotain ymmärsi, niin sen se osasi sanoittaa hyvin, että on ollut rohkeutta elää. Enkä ole piiruakaan huolissani, ettäkö se rohkeus puuttuisi kaikilta meiltä, jotka olemme todennäköisesti ihan loogisesti olleet huolestuneita elämän asioista. Olemme kenties olleet pitkänkin aikaa masentuneita ja sitten hautoneet itsemme vahingoittamista, mutta olemme kuitenkin nyt elossa.

Siitä on aika hyvä jatkaa täysin omin ajatuksin tätäkin päivää, kun on elossa. Keksiä jotain pientä puuhaa voimien mukaan. Minä taidan katsoa tänään loppuun elokuvan Highlander (1986), joka kertoo kuolemattomista miekkamiehistä. Hieman käppäinen näin vuosikausien tauon jälkeen, mutta onhan tässä sellasta kuolematematiikkaa, joka on aika mielenkiintoista. Haluaisiko meistä kukaan lopulta elää ikuisesti? :)

 

[maken veivi jr.]

Kun tässä ketjunoottinakin mainostetaan MIELI kriisipuhelinta, niin Vikin ja Köpin naurumaraton kerää tällä hetkellä rahaa juuri tähän tarkoitukseen.

Jos on sellainen tilanne itsellä, että pystyy lahjoittamaan, niin eikun viestiä menemään. Tätäkin ketjua kun lukee niin selkeästi tarvetta tälle työlle on.

Viki ja Köpi vetävät Naurumaratonia viimeistä kertaa – showpainia, artistivierailuja sekä seksisana-arvailua

42 tuntia kestävässä Naurumaratonissa kerätään varoja Mieli ry:lle.

yle.fi

 

[Steril]

Voiko kukaan vahvistaa, että tässä ketjussa itsemurhaa suunnitellut henkilö ei ole toteuttanut suunnitelmaansa? Tietääkseni tuon viimeisimmän viestinsä jälkeen hän ei ole mitään kirjoitellut eikä yhteenkään viestiin myöskään esim. tykkäämällä reagoinut.

edit. Väärä hälytys, ilmeisesti nyt äskettäin onkin kirjoittanut illalla. En ollut koko iltana palstalla niin meni ohi.

 

[godspeed]

Haluan näin yleisesti sanoa, että jos itsemurhahakuisuus tai itsemurhaan liittyvä ajattelu on ollut voimakasta, toistuvaa, eikä siitä pääse mitenkään eroon, niin kyse ei välttämättä ole aina (pelkästään) masennuksesta. Yleensä aina KAIKKI johtuu vain masennuksesta, koska resurssit sanelevat niin, ei siksi, että siitä vain olisi kyse.

Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö on tällainen aika perinteinen vian aiheuttaja, että siinä sitten voi päässä pyöriä mitä tahansa pienestä mielessä käymisestä suurempaan harkintaan. Eikä se lähde millään lääkkeillä, jos edes terapialla, jota ei välttämättä edes saa, vaan siinä pitää sitten vaan päästellä höyryjä ulos tavalla tai toisella. Persoonallisuushäiriöissä on tosin se, että niiden on pitänyt kestää kauan ja melko nuoresta asti, jos masennus on saattanut kestää suhteessa niihin mitättömän aikaa. Ihmisten on syytä tarkastella aikaisempaa historiaansa, jos syitä asioihin etsii. Lääkäri ei sitä välttämättä tee. Syystä tai toisesta.

En ole tietystikään mikään lääkäri, mutta ei se lääkärikään taikatemppuihin pysty. Siinä mielessä pidän aivan hyvänä, jos keino purkaa mieltä ja tunteita on vaikkapa sitten tämä foorumi. Parempi se on takuuvarmasti kuin se nykyaikainen ratkaisu, että päivystyksestäkin lähetetään diapam-resepti kourassa kotiin jatkamaan haitallista ajattelua. Johonkin ihminen haluaa purkaa oloaan, se on aivan saletti. Kykeneekö siihen, niin sillä ei ole mitään väliä, kunhan suu vain aukeaa ja paikka sille on.

Toivottavasti @Skruf olet paremmissa voimissa. Edelleenkään mitään hävettävää ei ole, vaikka siltä tuntuisi. Aina kun näissä asioissa on jonkun viattoman elämästä kyse, niin koen jonkinlaista tarvetta auttaa. Onnistuuko se apu? Toimiiko se? Ei varmaankaan usein, mutta jos siitä olisi jotain etua käsitellä näitä asioita. Ja hankalahan se on loukkaamatta joitakin asioita sanoa, vaikka itse olen oppinut, että mielellään mentäisiin suoraan asiaan. Mielenterveysongelmat kuitenkin koskettavat useita meistä vähintään välillisesti, kun esimerkiksi omainen tai ystävä sairastaa, joten se ei ole lainkaan outoa useimmille meistä. Rummutus kuuluu kyllä kauaksi kun sitä ei aina välissä lopeteta.

 

[Gostisbehere]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

 

[Lepranmies]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

Laita vaikka mulle yksityisviestiä täällä? Voidaan keskustella ihan mistä haluat ja löydetään varmasti yhdessä joku ratkaisu ongelmiin. Omassa päässä kaikki tuntuu suuremmalta kuin oikeasti onkaan.

Älä päädy nyt mihinkään hätiköityyn, elämä on kyllä elämisen arvoista vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Se tunne menee ohi.

 

[madeOFspade]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

Älä tee mitään hätiköityä.

Työsuhde ei määritä ihmistä. Hae apua, älä luovuta.

Muistan, että kirjoitit hiljattain mille naurat nyt ketjuun ja nauroit tyttäresi tokaisulle. Elämässä on vielä iloa ja paljon elettävää.

Soita tuonne Mieli ry:n päivystävään numeroon 09 2525 0111, tai soita vaikka mulle, laita viestiä niin annan numeron.

Älä luovuta.

 

[alwahla]

Tunteeko kukaan palstalaisista @Gostisbehere ä henkilökohtaisesti, siis palstan ulkopuolella?
Jos tuntee, niin nyt olisi kyllä täydellinen hetki koittaa ottaa häneen yhteyttä, koska sen verran vakavalta tuo hänen viimeaikainen viestittelynsä on näyttänyt ja kuulostanut.
Itsemurha ei ole koskaan ratkaisu, vaikka vastoinkäymiset olisivat kuinka pahoja tahansa. Apua on aina saatavilla eikä sen pyytäminen ole koskaan häpeällistä.

 

[mikko600]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

Pistin viestiä ja siellä mun puhnro. Joskus pelkkä ääneen asioiden sanominen auttaa. Soittaa saa milloin vaan.

 

[Ylläpito]

Tiedoksi: Ylläpito on reagoinut ja on yhteydessä asianmukaisiin tahoihin.

Matti Liljaniemi

 

[Gostisbehere]

Sain apua
Kiitos

 

[V-G-]

Sain apua
Kiitos

Luojan kiitos. Pidä itsestäsi huolta. Elämä voittaa, aina. Minullekin voit laittaa koska tahansa jos haluat jutella, mistä tahansa.

 

[Hockey#11]

Sain apua
Kiitos

Tämä on se tärkein asia.

Kunpa se apu vain olisi aina helpommin saatavilla. Liian moni jää ilman apua silloin kun siitä avusta olisi suurin hyöty. Silloin kun asioita vielä voisi muuttaa. Onneksi tämä hätähuuto tavoitettiin ja pääset avun piiriin.

 

[El Maco]

Tiedoksi: Ylläpito on reagoinut ja on yhteydessä asianmukaisiin tahoihin.

Matti Liljaniemi

Erittäin hienoa toimintaa ja reagointia, saattoi hyvinkin pelastaa ihmishengen.

 

[Hippi Hiiri]

Tuota Julma-Henrin levyä olen kuunnellut moneen kertaan, mutta joka kerta lopettanut Toipuminen-kappaleeseen. Olen jotenkin jumissa, tuntuu, että aivoni eivät halua, että toipuisin.

Jos kiinnostaa jatkaa populaarikulttuurin parissa, True Detectiven ensimmäinen kausi saattaa kysyä sinua kiinnostavia kysymyksiä elämästä ja kuolemasta.

Jos vähemmän populaari kulttuuri nappaa, Peter Wessel Zappfen (Peter Wessel Zapffe - Wikipedia) ja miksei Schopenhauerin ja Heideggerin ajatteluun itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä kannattaa tutustua. Kun kerran itsensä tappaminen pyörii vaihtoehtona päässä, ei se haittaakaan tutustua, mitä varsin terävät ajattelijat ovat teemasta pohtineet.

Jaksamista loppusyksyyn!

 

[maken veivi jr.]

Oli kyllä hieno voimannäyttö tältä yhteisöltä ja isot kiitokset Ylläpidon suuntaan.

Vetää aika vakavaksi, että joku jonka juttuja urheilun parista olet lukenut monta vuotta onkin yht’äkkiä tuollaisessa tilanteessa.

Kaikkea hyvää sinulle @Gostisbehere.

 

[Gostisbehere]

Kiitoksia kaikille huolenpidosta ja tuesta.
Voin sanoa että tänään käytiin hyvin lähellä loppua. Oli pikkaisen outo tunne tulla tänään kotiin kun poliisit seisoivat ovella.
Olivat saaneet tietoon tilanteeni ja tulivat tarkistamaan mikä on vointi ja tilanne.
Siinä meni hetki kun selitin puolisolle ja poliiseille mikä on jatkoaika.
Ilmeisesti ylläpidon ollut yhteydessä poliisiin?
Saivat osoitteen ilmeisesti työpaikkani kautta selville. Työpaikka taas selvinnyt siitä sähköpostista millä olen rekisteröinyt tänne.
Eipä tuolla ole merkitystä. Poliisit olivat ymmärtäväisiä ja antoivat minun jäädä kotiin.
Puolison tuki ollut myös tajuttoman suuri. Soitin ja kerroin mitä oli tapahtunut töissä ja seuraukset. Sanoi vain että noita sattuu ja tapahtuu. Siinä kohtaa kun minulle ei suututtu heti puhelimessa tein päätöksen että tulen vielä kotiin. Pelkäsin todella paljon tuota reaktiota. Oli ihana helpostus kun sinua ei tuomittu vaan tuettiin. Pakko myöntää että siihen että tarinani vielä jatkuu on paljon myös isänpäivän ansiota.
Oli uskomattoman hieno ja tärkeä päivä minulle.
Haluan vielä kokea tuon päivän vielä useana vuotena.
No mitä elämässä sitten seuraavaksi?
Pakko alkaa etsimään uusia töitä. Kotona en halua yksin päivisin istua.
Toivottavasti sitä jotain puuhaa vielä löytyy.

Kiitoksia kaikille viesteistä jotka olette lähettäneet. Kokeilen tämän viikon aikana vastailla teille.
Älkää jääkö niiden synkkien ajatusten kanssa yksin. Jos mitään muuta ette keksi niin kirjoittakaa tänne. Täältä te saatte takuulla tukea ja ymmärrystä.
Pidetään huoli toisistamme.

Vielä kerran kiitos teille

 

[Ylläpito]

Jatkoajan hallituksen puolesta kirjoittavana haluan tuoda esille, miten iloisia ja huojentuneita olemme yllä olevasta @Gostisbehere viestistä ja siitä miten asiat ovat edenneet.

Lisäksi haluamme esittää erittäin suuret kiitoksemme tässä ketjussa ja muilla tavoin reagoineille ja apuaan tarjonneille nimimerkeille @Lepranmies @madeOFspade @alwahla @mikko600 - kiitos!

Tämä oli ihmisyyttä ja jatkoaikalaisuutta parhaimmillaan. Voimme olla toisillemme puolituntemattomia nimimerkkejä, mutta sieltä takaa löytyy ihmisiä, jotka välittävät toisistaan ja tästä yhteisöstä.

Meillä on keskustelupalstan ylläpitäjinä omat lailliset vastuumme ja velvoitteemme, mutta ennen kaikkea moraalinen vastuu. Tuki pahimmilla hetkillä voi löytyy hieman erikoisesta paikasta, ja hienoa, jos se löytyy Jatkoajasta.

Jatkoaika ry:n hallituksen puolesta
Matti Liljaniemi

Lisäksi haluamme toistaa vielä tähän ketjuun kiinnitetty tiedot:

Muista, että apua mielenterveyden ongelmiin on tarjolla. Jos sinun tai läheisesi tilanne on kiireellinen, soita suoraan yleiseen hälytysnumeroon 112. Apua saa myös mm. Mieli ry:n ympäri vuorokauden päivystävästä puhelinnumerosta 09 2525 0111. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja täysin luottamuksellisesti.

Katso tarkemmat tiedot Mieli ry:n palveluista näistä linkeistä:
Kriisipuhelin (24h) MIELI Kriisipuhelin 09 2525 0111
Chat-palvelu Chattaa tai kirjoita
Kriisikeskusten yhteystiedot: Keskusteluapua kriisivastaanotoilla

 

[Zohan]

Paljon olen tätä ketjua lukenut, mutta koskaan ei ole oikein ollut mitään kommentoitavaa.

Sanotaan kuitenkin, että tässä on koko palstan tärkein ketju. Se todistettiin tänään, kun todennäköisesti tämä ketju (iso kiitos ylläpito ja nimimerkit tuossa yläpuolella) pelasti ihmishengen.

 

[Wizzö]

Meni kyllä nyt roska silmään. Tsemppiä @Gostisbehere

 

[Masentaja]

Meni kyllä nyt roska silmään. Tsemppiä @Gostisbehere

Kyllä. Niin teki. Kylmikset meni aika vilkkaasti. @Gostisbehere kyllä se aurinko sieltä tulee. Päivä kerrallaan etiäppäin.

 

[Andji]

Jos kiinnostaa jatkaa populaarikulttuurin parissa, True Detectiven ensimmäinen kausi saattaa kysyä sinua kiinnostavia kysymyksiä elämästä ja kuolemasta.

Jos vähemmän populaari kulttuuri nappaa, Peter Wessel Zappfen (Peter Wessel Zapffe - Wikipedia) ja miksei Schopenhauerin ja Heideggerin ajatteluun itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä kannattaa tutustua. Kun kerran itsensä tappaminen pyörii vaihtoehtona päässä, ei se haittaakaan tutustua, mitä varsin terävät ajattelijat ovat teemasta pohtineet.

Jaksamista loppusyksyyn!

TV-sarjojen katseluun keskittyminen vaikuttaa tällä hetkellä sellaiselta tehtävältä, että jää tekemättä. Olin oikein yllättynyt, kun sain viikonlopun aikana katsottua peräti kaksi elokuvaa katsottua. Toinen niistä liippasi vähän tätäkin aihetta ja se olikin ihan ok leffa. Viikonloppu meni muutenkin mukavasti, kun sain nukuttua ja levättyä jonkin verran paremmin kuin yleensä.

Eilen sitten masentavat ajatukset palasivat, kun jäin yksikseen etätöihin kotiin. Tällä hetkellä olen työreissulla firmamme pääkonttorilla ja haluaisin vain päästä jonnekin olemaan yksin. Vaikka toisaalta tiedän, että seurassa on "parempi". Hetken ajan mietin täälläkin, että hyppäisin viidennen kerroksen ikkunasta alas.

Kävin viime viikolla ostamassa ohutta juuttinarua, jolla harjoittelin hirttosilmukan tekoa. Tarkoitus olisi ostaa vielä paksumpi köysi ja kokeilla sillä. Tuskin uskallan tehdä mitään, eikä tällä hetkellä ole mitenkään ylitsepääsemättömän paha olla. Siksi ehkä pystyn kirjoittamaan tännekin.

Paradoksaalista on, että olin aidosti mielissäni, että tässä ketjussa oli saatu joku toinen irti synkistä ajatuksista avun kautta. Kuten jo aiemmin kirjoitin, minullakin on hoitokontakti, eli olen hakenut apua. Siitä ei vain oikein tunnu olevan... apua. Lääkitystä lisättiin, ei tunnu auttavan ainakaan vielä. Torstaina on aika lääkärille ja torstai-perjantai on vapaata töistä. Katsotaan auttaako vai pahentaako asiaa. Osastohoitoakin on vaimon kanssa mietitty.

 

[WildCore]

Osastohoitoakin on vaimon kanssa mietitty.

Mulla vaimo on 14 vuotta sairastanut kaksisuuntaista ja ensimmäiset 5-6 vuotta olivat kyllä raskasta aikaa. Kun tilanne meni kotona mahdottomaksi, vietiin hänet päivystykseen ja lääkärille sanottiin ihan suoraan, että ei pärjää tällä hetkellä kotona ja riski itsemurhaan on korkea. Muutaman kerran tuon 5-6 vuoden aikana näin jouduttiin toimimaan ja joka kerta 1-2 päivää osastolla ja vaimo oli kuin eri ihminen. Se toi hänelle henkisesti turvallisen olon, kun pääsi valvontaan ja tiesi, että mitään pahaa ei voi sattua osastolla.

Muok. Vietti siis välillä viikon joskus kaksi osastolla, että tilanne rauhoittui. Mutta se suurin muutos tapahtui useimmiten parissa päivässä.

Tuo sairaus on kyllä saatanasta sairaalle itselleen ja läheisille. Pitkä tie kuljettu tähän tilanteeseen, että sairaus on saatu hallintaan ja oireita ilmenee 1-2 kertaa vuodessa ja nekin kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Oikea lääkitys, riittävä määrä unta ja ei alkoholin käyttöä. Sellaista mahdollisimman tasaista elämää ilman suurempia nousuja tai laskuja.

 

[Ötökkä]

Tuo sairaus on kyllä saatanasta sairaalle itselleen ja läheisille. Pitkä tie kuljettu tähän tilanteeseen, että sairaus on saatu hallintaan ja oireita ilmenee 1-2 kertaa vuodessa ja nekin kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Oikea lääkitys, riittävä määrä unta ja ei alkoholin käyttöä. Sellaista mahdollisimman tasaista elämää ilman suurempia nousuja tai laskuja.

Auttaako silloin ajatus, että siitä on ennenkin päässyt yli ja elämä mennyt paremmaksi?