Volframikarbidi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät
Jotain parikymmentä vuotta sitten, ittekseni kämpillä, kännissä, kyyneleet poskilla, istuen katkeran itsesäälin ryvettämänä haulikon piippu suussa. Monta kertaa pettyneenä kavereihin, vastakkaiseen sukupuoleen, luottamuksen menettäneenä niin itseen kuin muihinkin.
Se kylmä yksinäisyyden tunne syvällä sisimmässä.
Ei tästä mitään tule. Ei jaksa enää. Ihan sama. Muut onnistuu mut minä en, en missään, en koskaan, ei vaan enää pysty. Haistakoot kaikki pitkän paskan. Sormi liipaisimelle.
Onneksi en posauttanut.
Kaikki hyvä mitä elämääni sittemmin tullut, mitä en IKUPÄIVÄNÄ olisi uskonut kohdalleni osuvan, kaikki ne ihan uudet asiat, uudet kaveripiirit ja harrastukset, taloustilanteen koheneminen, mahtava emäntä.. se kaikki olisi jäänyt kokematta jos silloin olisi väliaikaiseen tilanteeseen tehnyt pysyvän päätöksen. Ja vielä päihtyneenä. Kuten yksi hyvä kaveri, yksi enoistani, lukemattomat muut joista lukee otsikoista..
Ystävät hyvät, oletteko eläneet koko elämänne ajan tähän asti tullaksenne vain tähän asti?
Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. That's it. Kun on vaikeaa ja tuntuu että nyt lähen pois, niin stop siihen paikkaan.
Olet ollut joskus iloinen. Olet nauranut. Olet pitänyt hauskaa, nauttinut elämästä. Nytkö sit luovutat?
Ihan oikeesti, kerää itsesi. Et ole yksin, et ole koskaan ollut, et ole luovuttaja, et ole häviäjä, et ole todellakaan niin heikko, vaikka siltä on tuntunut varmasti. Mieti oikein tarkkaan asioita läpi.
Sisäiset voimavarat löytyy sisältäsi, ei muiden mielipiteistä, ei uskonnoista eikä todellakaan päihteistä. Se voima pitää kaivaa esiin ja ottaa välittömään käyttöön, elämäntavaksi. Se onnistuu. Ei poikkeuksia. Vaatii sen että todella uskaltaa ja tahtoo. Koska ei ole helppoa, mut helponhan tekee jokainen, eikö?
This too shall pass.
Se kylmä yksinäisyyden tunne syvällä sisimmässä.
Ei tästä mitään tule. Ei jaksa enää. Ihan sama. Muut onnistuu mut minä en, en missään, en koskaan, ei vaan enää pysty. Haistakoot kaikki pitkän paskan. Sormi liipaisimelle.
Onneksi en posauttanut.
Kaikki hyvä mitä elämääni sittemmin tullut, mitä en IKUPÄIVÄNÄ olisi uskonut kohdalleni osuvan, kaikki ne ihan uudet asiat, uudet kaveripiirit ja harrastukset, taloustilanteen koheneminen, mahtava emäntä.. se kaikki olisi jäänyt kokematta jos silloin olisi väliaikaiseen tilanteeseen tehnyt pysyvän päätöksen. Ja vielä päihtyneenä. Kuten yksi hyvä kaveri, yksi enoistani, lukemattomat muut joista lukee otsikoista..
Ystävät hyvät, oletteko eläneet koko elämänne ajan tähän asti tullaksenne vain tähän asti?
Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. That's it. Kun on vaikeaa ja tuntuu että nyt lähen pois, niin stop siihen paikkaan.
Olet ollut joskus iloinen. Olet nauranut. Olet pitänyt hauskaa, nauttinut elämästä. Nytkö sit luovutat?
Ihan oikeesti, kerää itsesi. Et ole yksin, et ole koskaan ollut, et ole luovuttaja, et ole häviäjä, et ole todellakaan niin heikko, vaikka siltä on tuntunut varmasti. Mieti oikein tarkkaan asioita läpi.
Sisäiset voimavarat löytyy sisältäsi, ei muiden mielipiteistä, ei uskonnoista eikä todellakaan päihteistä. Se voima pitää kaivaa esiin ja ottaa välittömään käyttöön, elämäntavaksi. Se onnistuu. Ei poikkeuksia. Vaatii sen että todella uskaltaa ja tahtoo. Koska ei ole helppoa, mut helponhan tekee jokainen, eikö?
This too shall pass.