Ero kutistui miltei puoleen verrattuna eilen esitettyyn matematiikkaan. Kaisaniemessä 1900-luvun alun tammikuun lämpöennätykset rikottiin vasta tänä vuonna. Ja toisaalta yksittäisinä vuosina myös 1900-luvun alussa Näsijärvestä jäät lähtivät jo huhtikuun puolivälin paikkeilla. Enteileekö sitten Näsijärven aikaiset jäiden lähdöt ja myöhäiset jäätymiset maailmanloppua viime vuosina. Epäilen. Mikä lie ollut Näsijärven tilanne keskiajalla.
Kaisaniemestä voisi puhua maailman tappiin asti. Jos katsotaan koko sarjaa, siis 1829-2019, niin ilmaston lämpeneminen näkyy erityisen selvästi. 1800-luvun puolivälissä 10-vuotiskeskiarvot huitelivat 4,5, 1900-luvun alussa 5 asteessa, 1930-luvun luvun piikki oli 6 astetta, sitten mentiin pitkään 5,3 asteessa, 90-luku oli 5,9, 00-luku 6,3 ja 10-luku 6,7. Toisin sanoen, aika lailla ylämäkeen mennään. Kun tilastoista siivotaan kaupunkiefektit pois, saadaan tulokseksi sellainen parin asteen lämpeneminen. Ihan 1800-luvun alkupuoliskolla keskiarvot olivat 4,2 luokkaa.
Uusi 30-vuotiskausi tulee olemaan Suomessa ja Pohjois-Euroopassa todella mielenkiintoinen. Kun verrataan aikaisempiin jaksoihin, 1991-20 osoittaa tuollaista asteen lämpenemistä verrattuna 1961-90 tai 1931-60 jaksoihin. Mistä tämä aste on peräisin? Ne, jotka selittävät kaupunkiefektillä tätä, vilkaiskoon ensin saariston, esim. Utön tilastoihin. Sama suunta, vaikka Utössä väkiluku jopa vähenee.
Ennätykset ovat säätilastojen suola. Nyt viimeisen 20-vuoden aikana Kaisaniemessä on noteerattu 6 kuukausiennätystä, sen lisäksi mm. pisin kasvukausi ja kesäkausi, joulukuiden 10-vuotiskeskiarvon kääntyminen plussan puolelle, lauhin talvi ja vieläpä lämpimin kuukausikin. Viime vuoden huhtikuussa jäätiin 0,1 astetta kuukausiennätyksestä. Veikkaan, että tässä helmikuussa tulee myös kuukausiennätys, jos säät jatkuvat tällaisena. Miksi siis ennätykset painottuvat näin, jos on käytettävissä koko 190-vuoden säähavaintojaksot? Jos mentäisiin todennäköisyysjakauman mukaan, silloinhan ennätykset leviäisivät satunnaisesti koko 190-vuoden jaksolle.
Kuukausiennätykset painottuvat talviin, keväisiin ja myöhäissyksyyn. Marraskuut ovat lämmenneet huikeasti, samoin joulukuut. Tammikuussa säät ovat vaihdelleet aika paljon, helmikuussa oli 10-luvulla peräkkäin kolme plussakuukauttakin, mikä on täysin ennenkuulumatonta. Mutta ydintalvella on vielä kylmääkin tulossa. Keväät ovat lämmenneet jopa 1930-luvusta hyvin selvästi. Pari vuotta sitten oli toukokuussa yhtä lämmintä kuin kesäkuussa keskimäärin. Niin ja tämä talvi (joulu-helmik.) on ennätyksellisen lämmin, sen voin jo sanoa nyt.
Jos otetaan jostakin vanha skarppi kansanmies, joka seuraa säitä, hän katsoisi aika viistoon tyyppejä, jotka selittävät, etteivät säät ole lainkaan lämmenneet. Ennen olivat joulukuut aika talvisia yleensä, nyt ne ovat osa syksyä. Ennen lumien lähtö huhtikuun puolivälissä oli tavallista, nyt poikkeus. Muistettakoon, että 100 vuotta sitten huhtikuiden keskilämpö oli jotain pari astetta, nyt se on jo viidessä asteessa. Varmaan tulee kohta vuosi, jossa terminen kesäkin tilastoidaan alkaneeksi huhtikuussa.
Vain yksi asia on ja pysyy. Vappusäät ovat ihan mitä tahansa; vaikka lämpenemistä onkin tapahtunut, mitään pysyvää piknikkiä ei kannata perustaa Kaivopuistoon, ellei roudaa paikalle napajäätiköille tarkoitettua telttaa.
Ja niin, onhan se toinenkin murheenkryyni, Juhannus. Yksittäisten päivien lämmöt voivat tässä ilmastossa vaihdella aivan hirveästi eri vuosina.
puheenvuoro.uusisuomi.fi
