Valitettavasti yksilöiden valinnat ovat turhia, jos ne eivät horjuta järjestelmän perustaa.
Jos lentämistä vähentämällä saadaan lakkautettua reittejä ja potkittua lentäjiä ja muuta henkilökuntaa työttömiksi, pitäisi pitää huoli siitä, että työttömiksi jääneet myös pysyvät työttöminä eivätkä siirry enää tuottavaksi osaksi yhteiskuntaa, koska nykyään työ kuin työ perustuu ylikulutukseen.
Markkinatalous pitäisi nykymuotoisena lakkauttaa ja siirtyä kiintiöihin. Ihmisen varallisuustaso ei saisi määrittää sitä, miten paljon hän pystyy tuhoamaan. Rahalta on vietävä arvo. Jos ei viedä, se johtaa kilpailuun, joka on ympäristötuhon perusvoima.
Ei auta, että valistuneen akateemisen perheen lapselle opetetaan ympäristövastuuta, jos hänelle samalla opetetaan koulun käynnin tärkeyttä, koska koulujen käyminen on yhteydessä tulotasoon, jolla taas on hyvin vahva yhteys kulutustasoon ja tuhotasoon. Kun tulotaso kasvaa, samalla kasvaa kulutustaso.
Järjestelmän pitäisi huolehtia siitä, ettei ihmisellä ole mahdollisuutta nousta köyhyydestä vaan koulutuksesta ja asemasta riippumatta elämä on niukkaa.
Yksi kaukolento aiheuttaa hiilidioksidipäästöt, jotka ovat kolminkertaiset kestävään tasoon verrattuna. Kuulostaa kauhealta, mutta kauheampaa on se, että meitä kannustetaan tekemään töitä, vaikka työ se vasta jättipäästöt aiheuttaakin.
Ei ole mitenkään perusteetonta todeta, että markkinatalous pyrkii tuhoamaan ympäristön. Sen perustavoite on saada ihmiset kuluttamaan.