Ensin ollaan sitä mieltä, että Jääskälle on pakko saada jatkosopimus, ettei usko mene seurajohtoon. Tämän jälkeen kuitenkin kyseenalaistetaan pelaajan tärkeä rooli joukkueessa. Kesä on saapunut Jatkoajan ifk-palstalle.
Olen toki itsekin ehdottanut Jääskää sinne laidalle(kin), ja ollen myös vahvasti sitä mieltä että Jääskälle ehdottomasti piti saada jatkoa, koska on kuitenkin vahvasti kehittymässä -tai on jo- sellainen vakaan liigapelaajan statuksella vääntävä kaveri, jolla edelleen on kehittymispotentiaaliakin ja harppoikin totisesti jo kuluneellakin kaudella isoja loikkia eteenpäin.
Mutta vaikka nyt olisikin täsmälleen kanssasi samaa mieltä siitä sentterin tontistakin, niin ei se poista sitä, että IFK:n pitäisi joka tapauksessa olla sentterikaupoilla, koska niitä nyt vaan jo määrällisestikin on liian vähän, ja sen slisäksi sieltä -juuri tämän tiedon ja kokemuksen valossa- puuttu joko/tai peliä (ylivoimalla erityisesti) tekevä sentteri/ se nelosen "spesialisti".
Lisäksi joukkueesta -jotta voisi sen sanoa olevan kivenkova, puuttuu se yksi "kova" pakki.
En siis saa itseäni ymmärtämään, että miksi helvetissä homma pitäisi taas jättää jollakin tapaa puolitiehen. Kukaan ei varmaankaan ole kritsoinut sanallakaan tehtyjä hankintoja, jotka eittämättä ovat parasta jota nyt on ollut saatavissa. Mutta kyllä mua ainakin vituttaa jos homma on taas loppukaudesta kiinni siitä, että silloin kun oli vielä niitä "ei kuivia" markkinoita, niin ei hommattu sitä "viimeistä niittiä", jolla olisi kenties rakennettu se balanssi joukkueeseen.
En usko että kukaan oikeasti harmittelee jos siellä tapahtuu suuria kasvutarinoita, ja jostakin junnusta sikiää suuri ratkaisija kauden aikana, mutta ei vaan jaksa ymmärtää että miksi aina mennään vähän sillä "toivotaan toivotaan" linjalla, kun resurssien pitäisi riittää muuhunkin.
Ja miksi muuten se yhteistyökuvio jokipoikienkaan kanssa olisi rakennettu, kuin siksi, että sitä kautta saadaan kehittäviä pelejä, vastuuta ja kasvutarinoita niille junnuille , ja ihan ilman että joka hemmetin kausi pitää leikkiä sen liigajoukkueen tavoitteen kustannuksella, jonka aina pitäisi olla se mestaruus, sekä se hemmetin "eurooppalainen suurseura". Ei sellaisessa pelata minkään kasvutarinoiden ja turinoiden kanssa, vaan joukkue rakennetaan voittamaan. Ja jos mahdollista, niin aivan joka hemmetin peli, joka vuosi, eikä siis IFK:n tapaan pyritä mihinkään menestykseen kerran vuosikymmenessä, jonka myötä sitten paukutellaan niitä henkseleitä kifen malliin ja mainostetaan olevansa suuria.
Tärkeintähän ei ole se voitto, vaan murskavoitto. :-)