Mun on vaikea nähdä, että IFK:ssa pelaajalla olisi jotenkin isommat menestyspaineet kuin muualla. Jos jengi saa mestaruuden keskimäärin 13 vuodessa, niin kuka siltä tai sen pelaajilta odottaa yhtään mitään? Samaten, jos jengissä on kourallinen pelaajia, jotka kausi toisensa jälkeen saavat jatkopahvin muiden kuin pelillisten ansioiden takia, niin on vaikea kuvitella että jollakin maakunnan Möttösellä on hirveästi menestyspaineita IFK:ssa.
Itse arvioisin että suurimmat paineet pelaajilla IFK:ssa ovat siitä, onnistuvatko he henkilökohtaisella tasolla. Eli onnistuvatko he ponnahtamaan jengistä jonnekkin korkeammalle (SHL/KHL/NHL/Sveitsi, ym). Siis niillä huippupelaajilla, jotka seuraa ponnahduslautana käyttävät. Ja tämä ponnahdushan on aikalailla riippuvainen pelaajan henkilökohtaisesta suorituksesta, eli (hieman karrikoiden) runkosarjan pistesaldosta. Tässä piileekin joukkueenjohtajan ja valmentajan suurin haaste: Miten saada huippupelaajat pelaamaan ja sitoutumaan joukkueelle? Viime kausien huippupelaajista oikeastaan Rask ja Tyrväinen ovat olleet tässä mielessä (melkein ainoita) hyviä hankintoja.
Siirsin tämän keskustelun jatkon tähän ketjuun, vaikka tämäkään ketju ei ehkä ole ihan täysin oikea. Enemmän nämä asiat kuitenkin tähän ketjuun sopivat kuin huhuketjuun.
Kyllähän HIFK:lta odotetaan joka vuosi menestystä eikä sillä ole mitään tekemistä edellisen kauden sijoituksen kanssa, vaan budjetin ja mediahuomion kanssa. Se itsessään luo jo menestyspaineita, puhumattakaan siitä, että pelaaja saa täällä moninkertaisesti enemmän huomiota kuin pikkuseuroissa. Riippumatta roolista joukkueessa. Ja kyllä palkkakin on usein parempi. Kyllä HIFK:ssa on lähes joka vuosi rakennettu menestyskykyinen joukkue, vaikka jokin osa-alue olisi jäänytkin toisinaan keskinkertaiseksi. Ei se keskinkertaisuus ennen kautta sulje pois menestymistä, jos kaikki palaset loksahtelee kohdalleen. Valmennuksen ja joukkueelle sopivan pelitavan merkitys on tuolloin ollut suuremmassa roolissa ja metsään on menty monesti siinäkin. Valitettavan harvoin tänne on mestaruuksia eksynyt, milloin mistäkin syystä. Viime vuosina suunta on kuitenkin ollut oikea, vaikka kirkkain kruunu on jäänyt saavuttamatta.
Mielestäni HIFK:ssa on
pääsääntöisesti ollut runkopelaajia, joiden sitoutumista joukkueeseen ei ole tarvinnut kyseenalaistaa. Eikä tänne nyt ihan kuka tahansa saa sopimusta, vaikka täällä palstalla vääräleuat toki niin ajatteleekin. Valitettavasti se nyt vain näyttää nykyliiga-aikana kuuluvan taudin kuvaan, että Liigasta ponnistetaan kovempiin liigoihin. Se ei ole yksin HIFK:n ongelma, vaan koskee myös muita suurseuroja. Pikkuseuroista taas ponnistetaan Liigan sisällä suurseuroihin. Onneksi Ruotsista on viime aikoina ovet käyneet myös tännepäin, mikä on lisännyt mielenkiintoa ja tuonut Liigaan uusia sankareita.
Onhan noita hyviä hankintoja, jotka ovat olleet todellisia joukkuepelaajia ollut viime kausina muitakin kuin Julle ja Rasse. Elkins ja Grillfors tulee heti ulkomaalaisista mieleen, varmasti miettimällä tulisi lisääkin. Suurin haaste lienee hankkia pelaajia, jotka ovat hyviä liigassa, mutta liian paskoja muualle.