Kaikissa yhteiskunnan perustoimintoihin liittyvässä yhtiöittämiskeskustelussa omasta mielestäni unohtuu yksi ihan keskeinen arvonäkökulma.
Valtion tehtävä on hoitaa se, että asiat toimivat - oli se sitten terveydenhuolto, tieverkko, sähköverkko, televerkko tai mikä tahansa valtion huoltovarmuuteen ja ihmisten elämän sujuvuuteen keskeisesti vaikuttava asia. Näitä asioita vaan ei voi hoitaa kuten yrityksissä asioita hoidetaan yksittäisinä operaatioina, vaan asiat pitäisi katsoa kokonaisuutena, jonka rahoitus järjestetään niin, että asukkailla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ja edellytykset elää yhteiskunnassa.
Verotuksen keskeinen tehtävä on kerätä varoja valtiolle niin, että kaikki tehtävät hoituvat. Missään ei ole kirjattu, että tieverkon kunnostamisen verot tulisi kerätä sen käyttäjiltä tai missään muussakaan kokonaisuudessa kulut pitäisi kattaa tietyssä suhteessa niiltä, jotka näitä kuluja aiheuttavat. Välillisesti kuitenkin jokainen autotonkin hyötyy toimivasta tieverkosta, vaikkei sitä itse käyttäisi.
Kun mikä tahansa osa yhtiöitetään, yhtiölle tulee tarve tehdä positiivinen tulos. Tällöin muulla verotuksella kompensoitujen palveluiden hintoja on käytännössä pakko nostaa, ja taas muita toimintoja kompensoivat "yliverotetut" (huono termi, mutta kuitenkin) palvelut tai toiminnot ovat pelkästään hyvää bisnestä. Jos näiden palveluiden hinnat laskevat, muualle yhteiskuntaan syntyy tulovaje entiseen verrattuna. Mieluummin yksi instanssi, joka kerää varat välttämättömien asioiden hoitamiseen kuin monta erillistä laskuttajaa laskuttajan päälle - huomattavasti yksinkertaisempi malli.
Jotenkin itse karsastan suuresti sitä, että valtion tasolla kokonaisuudesta irroitetaan erillisiä osia, jotka ovat yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeitä toimia ja käsitellään niitä omana yksikkönään. Esimerkiksi juuri tieverkko on tällaisia asioita. Näitä yhtiöitettäessä valtio mielestäni siirtää vastuun ja velvollisuudet jonkun muun hoidettavaksi, jolloin tietyille yksilöille jää liian suuri pala kaikkien elämään vaikuttavasta kakusta.
En miellä itseäni mitenkään kommunistiksi, vaikka aika kommunismityyppisiä ajatuksia nimen omaan valtion asioissa itselläni onkin. Riittävän vapaa kilpailu kaikessa yhteiskunnan huoltovarmuuden perustoimintoja lukuun ottamatta on kasvavan ja varakkaan kansantalouden perusedellytys, mutta joku raja sentään pitäisi pystyä vetämään siihen, mikä on valtion vastuulla ja mikä annetaan markkinoiden vastuulle.