Siis periaatteessa semmoinen järjestelmä jossa yksilö ei omista mitään, vaan suuryhtiöt omistaisivat kaiken?
En prosessoinut ajatusta vielä kovin pitkälle. Esitin vain sen, että koska valmistaja saa jostain tuotteestaan vain kertamaksun, kun se ostetaan, niin se ei kovin paljoa kannusta tekemään esimerkiksi kestäviä kulutushyödykkeitä, lähinnä sen takia, että sellaisesta tulisi kallis ja se jäisi kaupan hyllylle. Jos haluttaisiin, että valmistajat alkaisivat ajatella tuotteidensa elinkaarikustannuksia, niin elinkaaren tulot ja menot pitäisi siirtää valmistajalle: toisin sanoen, sinä maksat tuotteesta ylläpitomaksua koko sen käytön ajan, ja sen aikana valmistaja vastaa kaikesta tuotteen ylläpitämisestä (esim. auton korjaamisesta ja katsastamisesta).
Tällainen konsepti vaatii varmasti hieromista yhdestä jos toisestakin nurkasta. Jos ajatellaan autoa, niin varmaan liikennevakuutus olisi henkilökohtainen? Tai ehkä ei, ehkä mentäisiin autovuokraamon malliin. Entä bensat / sähkö, valmistajan vai käyttäjän harteille? Jos ajateltaisiin ohjausvaikutusta, niin ehkä niin, että autosta maksetaan valmistajalle korvaus per kilometri? Eli ajatus olisi sen suuntainen, että jos käyttää autoa paljon, se maksaa ajajallekin, mutta toisaalta käyttökustannukset menisivät valmistajalle, niin, että valmistajalle tulisi edullisemmaksi koettaa tehdä ajokilometreista mahdollisimman halpoja.
Nykyajan esimerkkejä aiheesta ovat tosiaan esimerkiksi autovuokraamot, leasing-autot ja rivi- ja kerrostaloasuminen kiinteistöhuoltoineen kaikkineen. Esimerkiksi rivarissa maksat vastiketta, ja taloyhtiö hoitaa kiinteistöhuollon kautta asioita.
Siis minulla ei olisi omaa puhelinta, autoa, tietokonetta, televisiota, sohvaa, asuntoa jne. vaan maksaisin merkittävän osan tuloistani siihen että voisin käyttää jotain mitä en omista.
Suurin piirtein about näin. Samaan tapaan kuin nykyään maksat esim. julkisen kk-kortista, Netflixistä ja Amazon Primestä, teleyhtiölle kännykän liittymästä sekä oman kotisi nettiliittymästä, ja niin edelleen. Tavaroita liisataan nykyäänkin erilaiseen käyttöön, niin yksityisille kuin yrityksille, ja erilaisia tavaroita myös vuokrataan (peräkärryjä, autoja, vaatteita yms).
Mitä ihminen tuossa kohtaa voisi omistaa?
Hyvä kysymys. Ainakin palveluja tarjoavien firmojen osakkeita, todennäköisesti myös kiinteistöjä ainakin taloyhtiöiden ja vastaavien kautta.
Mitähän minä tällä hetkellä omistan? Auton ja asunnon (puoliksi pankin kanssa), sekä läjän irtaimistoa. Auton voisin vaihtaa liisatuksi, jos vain olisi riittävän hyvä diili. Irtaimisto puolestaan, valtaosa on sellaista, että sen voisi surutta vaihtaa vuokratuksi tai liisatuksi. Työnantajan tietokone sellainen toki onkin, itsellä on oma tietokone, mutta jos vaikkapa telefirma tekisi hyvän tarjouksen liisatusta koneesta, niin mikä ettei. Siihen liittyy joitain käytännön ongelmia lähinnä kovalevyn sisällön kanssa, josta syystä en ole kovin mielelläni vaihtamassa konetta kovin tiuhaan. Mutta noin muuten, niin, mikä ettei.
About siihen mihin nykyäänkin, mutta vähemmän siihen, että hankit jotain pysyvästi itsellesi ja enemmän siihen, että hankit sen itsellesi tilapäiseen käyttöön ja tarpeeseen.
Olisi.
Haiskahtaa aika vahvasti joltain sci-fi dystopialta.
Joo, voi se olla sellaistakin. En minä kovin pitkälle ajatusta vielä pureskellut, lähinnä nopeasti kerroin, millä tavalla valmistajat saisi enemmän miettimään elinkaarta. En itse oikein allekirjoita sitä, että kaikissa tapauksissa pitäisi rakentaa kestävää tavaraa, vaan että voimakkaasti kehittyvillä aloilla saisi olla kiertoa. Näissä tapauksissa olisi hyvä siirtää elinkaaren kustannukset valmistajalle, koska nykyisellä systeemillä valmistajalle on taloudellinen itsemurha tehdä "ylilaatua", kun siitä ei ostaja ostohetkellä ole valmis maksamaan.