Niin no niin. Suomen kärkiseurat haastavat SHL:n ja NLA:n seuroja siinä mielessä, että ne voidaan heittää hyvin samaan kaukaloon ja saattaapa nuo poistua noista voittajinakin kuten on CHL:ssä nähty. Veikkausliigan seurat eivät pysty tuohon alkuunkaan. Tiedän kyllä, että jalkapallo on ihan huomattavan paljon suositumpi laji kuin jääkiekko mikä on marginaalilaji maailmalla. Silti Suomen jalkapallon pääsarja on täysin vitsi, mutta se että täällä pyörii ylipäätään jokin urheilusarja minkä joukkueet ovat tasoltaan suurin piirtein samaa kuin maailman top 2-3 sarjat, niin on ihan kova juttu ja suoritus ainakin minun mielestäni. Ei ole itsestäänselvyys, että näin pienessä maassa pyörisi yhtään mikään urheilullinen huippusarja.
Veikkausliiga on mainettaan parempi sarja. Suomessa on ollut vuosikymmenten ajan narratiivi kotimaisen jalkapallon paskasta tasosta. Eihän se tietenkään ole mikään Serie A, Bundesliiga, La Liga tai Valioliiga, mutta hyviä, viihdyttäviä matseja sarjassa nähdään joka kausi. Euroopassa, esimerkiksi Saksassa ja Englannissa, oma seura on rakas ja tärkeä. Peleissä käydään, vaikka oma jengi pelaisi neljänneksi tai viidenneksi ylimmällä sarjatasolla. Suomessa yleisömäärät lähtevät laskuun heti, jos ei tule viittä kotivoittoa putkeen selkein lukemin. Ainoan poikkeuksen tähän tuo jääkiekko-IFK. Yleisömäärät eivät laske, vaikka kaudesta toiseen peli tarjoaa enemmän epätoivoisen vitutuksen tunteita kuin mestaruusjunan tunnelmaa.
Suomi on urheilukulttuurin kehitysmaa, ja kansan syvät rivit ovat menestyksen perään. Siksi Suomessa vöyhötettiin hetken aikaa curlingistakin.
Ja ihan Veikkausliigan absoluuttisesta tasosta kertoo jotakin se, että HJK on nyt kolmena kautena perättäin ollut europelien lohkovaiheessa. Eikä HJK:n yleisökeskiarvo Veikkausliigassakaan ole kovinkaan pieni.
Mielenkiintoista on pohtia tulevaisuutta, lyhyelläkin aikaperspektiivillä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jääkiekon kiinnostus lasten ja nuorten keskuudessa on laskenut. Liiga ei kiinnosta lapsia samalla tavalla kuin se puhutteli esimerkiksi 1980- ja 1990 -luvuilla. Jääkiekon harrastajamäärät ovat jo dyykanneet Kehä kolmosen sisäpuolella, sen huomaa omankin jälkikasvun lähipiiristä. Mitä nyt lapset harrastavat? Jalkapalloa, salibandyä ja enenevässä määrin myös korista. Näiden lajien tulevaisuus näyttää valoisalta.
Ja toisin kuin omassa lapsuudessani sekä nuoruudessani, nyt huippufudista näkee koko ajan puhelimista. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun jostain sovelluksesta on nähty huippupelaajan kikka, jota lähdetään kavereiden kanssa treenaamaan läheiselle kentälle. Ennen Kolmoskanavan Serie A -lähetysten alkua Suomessa näki vain jalkapallon arvokisoja ja Englannin silloista ykkösdivisioonaa, josta muotoutui Valioliiga. Silloinen ykkösdivari oli sellaista tutinaa ja tötinää -osaston sekoilua, että sen kutsuminen huippujalkapalloksi on rikos jalkapalloa kohtaan. Nykylapset ja -nuoret elävät ihan toisenlaisessa mediamaisemassa kuin mitä me elimme. Se tulee vaikuttamaan eri lajien ja sarjojen suosioon.
Jääkiekko elää omassa erinomaisuudessaan, tunkkaisen ummehtuneessa lammikossa. Tällä menolla 2030 -luvulla jääkiekon yleisömäärät eivät ole sitä mitä ne ovat nyt. Jääkiekkoihmisten ei kannata naureskella jalkapallolle, lajin potentiaali on kiistaton. Kaikki, jotka olivat viime kesänä Suomi-San Marino -pelissä, näkivät sen. Ennakkoon täysin ö-luokan matsi, josta tulikin huikea tapahtuma loppuunmyydyllä stadionilla. Palloliitto keksi oivan reseptin, peliin myytiin halpoja lippuja junioriseuroille. Omakohtaisella kokemuksella voin kertoa, että nyt lapset kysyvät, koska päästään taas katsomaan Pohjanpaloa ja kumppaneita.
