Tähän kaipaan kyllä hiukan tarkennusta. Ymmärrän pointin ammateissa, joissa fyysinen voima ja suorituskyky asettaa rajansa, mutta aika pitkältihän nuo jaot naisten ja miesten töihin ovat asenteellisia ja näkyvät sitä kautta myös palkkapussissa, mikä vain vahvistaa kehitystä erityisesti miesten valinnoissa. Jos lapset saisivat aidosti edetä tuntemustensa mukaan eikä mielikuvia ja palkkakonkretiaa naisten ja miesten töistä nykyisenkaltaisellakaan tasolla olisi, olisi meillä aivan varmasti enemmän miehiä päiväkodeissa ja alakouluissa, joissa heitä erityisesti tarvittaisiin.
Hyvä, että kysyit. Pohjoismaissa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on pisimmällä maailmassa jakautuminen ns miesten ja naisten aloille on maailman suurinta. Tutkimuksissa syyksi on esitetty sitä, että miehet ovat keskimäärin hieman naisia kiinnostuneempia asioista ja naiset vastaavasti ihmisistä. Ero on pieni, mutta keskijakauman päissä huomattava. Hoiva- ja hoitoaloilla, jossa keskiössä on ihminen, naiset ovat yliedustettuna. Vastaavasti esim insinööripuolella miehet ovat yliedustettuna. Tämä siis maailman vapaimman valinnan kautta. Voi olla, että asia voidaan muuttaa, mutta data tue sitä, että muutos perustuisi yksilön valintoihin.
Palkka-asioissa taas keskimääräiset luonteenpiirteiden erot korostuvat. Miehet ovat keskimäärin aggressiivisempia ja naiset sovinnollisempia. Taas kerran keskimäärin, mutta ääripäässä ero on selkeä. Miehet neuvottelevat aktiivisemmin ja pyytävät niitä korotuksia. Monimuuttuja-analyysien perusteella (ikä, sukupuoli, koulutus, työvuodet jne) juuri tämä ominaisuus on ratkaiseva tekijä. Palkkaero noiden analyysien mukaan tosin on huomattavasti pienempi kuin median revittelemissä yhden muuttujan analyysissä. Vähän sama kuin verrattaisiin pelkästään ylimmän palkkadesiilin sukupuolijakaumaa ja alin jätetään huomioimatta. Miehet ovat molemmissa yliedustettuja, mutta vaan toisesta puhutaan. Miehet toki myös kärsivät aggressiivisemmasta luonteestaan. Hyvänä esimerkkinä vankien sukupuolijakauma.
Asiaan vaikuttaa luonnollisesti biologiset asiat. Naiselle pitää siinä kolmenkympin hujakoilla olla selvillä mitä elämältä haluaa. Perheen perustaminen ei onnistu kovin vanhana. Miehillä taas tuota rajoitetta ei ole. Tätä voitaisiin osin kompensoida esimerkiksi suuremmalla eläkekertymällä äitiysvapaiden aikana, mutta työmarkkinoilla se muutaman vuoden tauko kyllä näkyy vääjäämättä eikä sitä voi muuttaa ilman jonkin näköistä syrjintää. Tämä onnistuisi vaikkapa kiintiöin, mutta se heikentäisi yritysten kilpailukykyä ja johtaisi työpaikkojen määrän vähenemiseen ja sitä kautta hyvinvoinnin vähenemiseen juuri niiden osalta, jotka eniten apua tarvitsevat.
Toivottavasti tämä avasi asiaa hieman.