Se että halutaan jumiutua johonkin pieneen osaan ja pohtia, että tarvitseeko heistä kaikki varmasti tutkintoa on nyt ihan olematon lillukan varsi. Mitäs sitten jos kolme prosenttia ei vaikka tarvikaan? Tohtoreita valmistuu vuodessa 1750, joista humanisteja näin olleen 280 ja niistä nyt joku osa olisin turhia, niin puhutaan parista tilataksillisesta väkeä.
Eli jatkat tolppien siirtelyä.
Itselläni ei ole parempaa tietoa, mutta
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75522/okm13.pdf?sequence=1
kertoo tohtoritarpeista. Kuinka objektiivinen julkaisu on, en osaa sanoa.
Mielenkiintoisia pointteja (mm.):
*tohtoreita 1600/a
* "Tohtorien työllistymisnäkymien näkökulmasta on kuitenkin olennaista, että tällä hetkellä vain hieman yli 2 prosenttia työllisistä tohtoreista toimii täysin koulutusta vastaamattomissa ammattiosaajien tehtävissä. " Kiinnitin huomion käsitteisiin "työllisistä" ja "
täysin koulutusta...". Asioita voidaan esittää eri tavoin painottamalla (vrt. Case Haavisto).
Palataanpa lähtötilanteeseen ja palautetaan samalla tolpat paikalleen.
Kysyin tarvitsemmeko työttömiä tohtoreita vai päteviä (sähkö-, putkiasentajia, puuseppiä). Vastasit tohtoreita. Perustelit oikein hyvin, että tohtorit työllistyvät muita paremmin, mutta vastasitko itse kysymykseen? Kyllä oppineita tarvitaan uuden kehittämiseen, mutta tarvitsemme osaamista myös nykyisen säilyttämiseen/korjaamiseen. Unohdit myös sopivasti perusteluni mielipiteeseeni oppisopimuskoulutuksesta.
Sikäli kuin luit "alkuperäisen viestini" kiinnitin erityistä huomiota nuoriin, joista ei koskaan tule tohtoreita, eikä tarvitsekaan tulla. Heistä voi kuitenkin tulla päteviä asentajia, kädentaitajia, jos nykyinen tai tulevat hallitukset sen suovat. Ei kaikista, mutta osasta kuitenkin.
Annoit ymmärtää, että muutama sata "turhaa tohtoria" on ihan ok. Minulla ei ole mitään käsitystä kuinka paljon yhden tohtorin koulutus maksaa yhteiskunnalle tai yksilölle. Joitakin kymmeniä tuhansia, muutama satatuhatta? Hyöty voi olla merkittävä tai olematon.
Toisaalta yksi syrjäytynyt nuori maksaa 0,35M€-1,2M€ sikäli kuin uskomme erilaiseen uutisointiin ja eri lähteisiin. Heidän määränsä taas rippuen määrittelystä ja lähteistä liikkuu n. 60 000 tietämillä.
Jos noista syrjäytyneistä nuorista vaikka vain 200/a saadaan työelämän piiriin (erilaisiin ammattitöihin) niin kulujen jälkeen he tuottavat sen sijaan, että kuluttavat yhteiskunnan resursseja. Puhumattakaan henkilökohtaisista kokemuksista ja työn/elämän merkityksellisyydestä.
Eräs pääpointtini liittyen aiheeseen Sanna Marinin hallitus on, että oppivelvollisuuden laajentaminen on käsittämätön päätös. Ensinnäkään se ei kohdennu niihin, jotka todella apua tarvitsevat eli syrjäytyneet/syrjäytyvät nuoret, joita ei koulunpenkillä istuminen innosta. Toiseksen se on erittäin kallis verrattuna hyötyihin. Ja hyödyt ovat erittäin kyseenalaiset.
Esimerkiksi Kuntaliitto arvioi kustannuksiksi n. 150M€. OKM arvioi kustannuksiksi 110M€. Voisiko tuon rahan, tai edes osan siitä suunnata mainitsemiini kohteisiin kuten oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen ja tukemiseen?
Robotit ovat tätä päivää, mutta minä ja moni muu toivoisimme, että joku tulisi tekemään toivomamme ammattiasennustyöt. Tohtoreita ja robotteja odotellessa.