Kannattaa aina muistaa kuitenkin myös se, että joskus vaikeneminen on sitä suurinta viisautta. Itse olen myös melko suuri suustani, mutta joskus tulee tunnistaa se tilanne, jolloin ei ole mitään voitettavaa, ja tilanne vain pahenee vittuilulla. Silloin vittuilu on varsin itsekästä toimintaa, oman olon helpotusta. Toki joskus myös vittuilu on varsin hyväksyttävä toimenpide.
Tuli tässä mieleen sellainen, että oletteko koskaan viettänyt joulua sinun vanhemmillasi? Mitä jos yrittäisit tuoda tämän kortin pöytää, eikä sitä, että ollaan omissa kodeissa. Jos tämä ei mene läpi, niin kokeile vaikka sitä, että olette aaton anoppilassa ja tapsan sinun porukoillasi. Voit sitten aaton rauhassa vittuuntua, ja tapsana saunoa ja huuhtoa viskillä se vitutus alas faijasi kanssa.
Oikeassa olet siinä, ettei vittuilulla välttämättä voita mitään. Mutta on vain tiettyjä tilanteita kun ei kykene hillitsemään itseään.
Ja ollaan tosiaan vietetty jouluja aiemmin minun vanhempieni luona. Vuoroteltiin jouluja muutama vuosi, kunnes tuli kaikkea ylimääräistä, ja anoppila oli ns. boikotissa hetken aikaa. Eli ei sinne meno mitään uutta ole. Ehkä tässä on osittain kyse siitä, että vaimoke antaa helpommin läheisilleen anteeksi, kun taas minulla hommat on vuosien aikana kasaantunut, ja nyt on tullut sellainen raja vastaan, ettei noita temppuja vain kykene unohtamaan. Ja miksipä pitäisikään.
Niin tai mitäpä ei naisesi tekisi sinun eteen? Onko rouvasi todellakin tyytyväinen, jos sinua vituttaa jouluna? Sori vaan, mutta kuulostaa itsekkäältä. Ei mulla tulisi ainakaan mieleenkään vaatia puolisoani viettämään joulua paikassa, jossa häntä vain vituttaisi. Etenkin, jos siihen on täysin hyvät perustelut. Tai ainakaan en voisi olla tällaisessa tilanteessa tyytyväinen. Sen sijaan olisin tyytyväinen jos puolisoni saisi viettää joulun paikassa, jossa viihtyy vaikka se tarkoittaisi sitä, että emme voisi olla yhdessä.
On se näinkin. Viime jouluna oli anoppilan vuoro, mutta se meni reisille kun tuli tuo remonttihässäkkä, ja vietettiin joulua jälleen minun vanhempieni luona.
Katsotaan nyt miten tässä edetään. Jos anoppilaan lähdetään, niin sitten mennään ja yritetään pitää mieli korkealla. Ja vielähän tässä on viikkoja aikaa anopin/appiukon tehdä temput, ja päästään sulassa sovussa meidän porukoille.