Kirjoittamani ei ole muuta kuin faktaa ja lähteetkin olivat kunnossa. Vaihdoin aihetta koska kyse on Trumpin ketjusta.
Mitä tarkoitat, että Suomen tulee pyrkiä hyvään yhteistyöhön Trumpin kanssa? Silloinkin kun hän uhkaa vähintään epäsuorasti NATO-maata vaikka aseellisella yhteenotolla? Entäs onko Honkasalo oikeassa kun hän vaatii Stubbia ilmoittamaan Suomen seisovan Tanskan rinnalla vaikka tilanne kovenee?
Vaikka minulta ei suoraan kysytty, niin hyviä ja tärkeitä kysymyksiä.
Realismi kansainvälisessä politiikassa tarkoittaa, että valtiot ajavat ennen kaikkea omaa etuaan ja tekevät päätöksiä sen perusteella, mikä on käytännössä mahdollista ja järkevää. Tämä koskee koko maailmaa.
USA on Suomelle erittäin tärkeä liittolainen, ja sen kanssa on oltava pragmaattinen. Yhdysvaltoja ei ole syytä ärsyttää millään hyvesignaloinnilla, vaan yhteistyön on perustuttava konkreettisiin etuihin. Samalla on kuitenkin varauduttava siihen, että jos USA ajautuu kohti Project 2025-ohjelman mukaista autoritääristä järjestelmää, on kyettävä ajoissa kääntymään pois sen kelkasta ja vahvistamaan muita kumppanuuksia.
Samalla myös Kiinaan on suhtauduttava pragmaattisesti. Kaupankäynti ja yhteistyö ovat tarpeen, mutta samalla on toki ymmärrettävä Kiinan omat pitkän aikavälin tavoitteet. Suomen kaltaisen pienen maan on tärkeää säilyttää liikkumavaraa eikä sitoutua liian syvälle minkään suurvallan intresseihin. Jos kansainvälinen tilanne kiristyy, on osattava irrottautua sekä Yhdysvalloista että Kiinasta ajoissa.
Ensisijaiset kumppanit ovat muut Pohjoismaat, EU-maat ja Britannia. Näiden maiden kanssa Suomea yhdistää arvopohja, taloudellinen yhteistyö ja turvallisuuspoliittinen integraatio, jota tulisi edistää. Suomen kannattaa pysyä taka-alalla ja välttää turhaa näkyvyyttä, joka ei palvele kansallisia intressejä tai jos ollaan isosti poikkiteloin Yhdysvaltojen tai Kiinan kanssa. Isommat linjanvedot kannattaa tehdä EU:n kautta.
Lisäksi Suomen on tuettava Tanskaa Grönlannin kysymyksessä, vaikka se vaatisi tiukkoja toimia.