Suomen maantieteellinen asema ja historia on sellainen, että meidän on oikeastaan pakkokin olla hieman opportunistisia, mitä tulee oman aseman turvaamiseen suurvaltojen välissä ja maailman melskeissä. Kun katsoo toista maailmansotaa ja aikoja sen välittömässä läheisyydessä, niin natsi-Saksan kanssa liittoutuminen asettuu aika ymmärrettävään valoon, vaikka Suomi pientä vähemmistöä lukuun ottamatta suuremmassa mittakaavassa tuskin koki olevansa arvoiltaan samalla viivalla Hitlerin ja natsien kanssa.Jos ollaan kovin puhtaan ideologisia - kuten nyt osa näyttää olevan Trumpin ja USA:n suuntaan - Suomi ei millään tavalla voisi suhtautua edes neutraalisti nykyiseen USA:n hallintoon. Saati liittolaisena, jopa tärkeimpänä liittolaisena.
Älä mene sinne. Onneksi historiassamme on ollut viisaampia johtajia kuin nykyinen somekansa. Suomi liittoutui Saksan kanssa CCCP:tä vastaan, koska oli pakko. Historiaa on kirjoitettu monin eri tavoin. Keskitie voisi olla, että Suomi tiesi Saksan ja natsien toimista ja tavoitteista, mutta liittoutui silti. Muussa tapauksessa Saksa olisi voinut hyökätä Suomen kautta Venäjälle ja Venäjä Suomeen. Kuten teki aiemmin ja myöhemmin.
Suomi kutsui Saksan 1918 kaatamaan punaisten nousu kapinaan ja punaisten pyrkimys kukistaa Suomen laillinen hallitus ja eduskunta. Saksa ei voittanut Suomea vapaudelle, mutta Saksan merkitys oli kuitenkin suhteellisen ratkaiseva siinä, että Venäjän tukemat punaiset eivät onnistuneet luomaan Suomesta sosialistista ja kommunistista helvettiä ja sota päättyi nopeammin.
Suomi on historiansa aikana liittounut eri tavoin säilyttääkseen itsenäisyytensä. Liittolaissuhde Trumpin USA:n on edelleen erittäin tärkeä. Se kuuluu arvopohjaiseen realismiin.
Tiettyyn rajaan saakka myös sodan jälkeisten vuosikymmenten Neuvostoliiton kumartaminen ja suomettuminen asettuu ymmärrettävään valoon. Tiettyyn rajaan siksi, että suomettuminen vei tuon kumartelun jo liian pitkälle, tarpeettomuuksiin asti. Nykyisessä tilanteessa joudutaan tarkkaan punnitsemaan myös sitä, että kuinka pitää meidän oman turvallisuuden kannalta riittävän hyvät välit USA:han, vaikka Trumpin ja Project2025-hörhöjen arvomaailma ei osuisikaan yksiin meidän kanssamme. Se on aina ollut tarkkaa tasapainottelua, ja se tulee olemaan jatkossakin sitä. Välillä joutuu nieleskelemään, koska meillä ei vaan ole varaa olla keskisormea joka suuntaan näyttäviä moraalinvartijoita. Mutta meidän täytyy myös pitää huoli, että vaaralliset voimat saadaan pidettyä kurissa eikä heille anneta liikaa jalansijaa. Tästä hyvä muistutus kun eilen juuri katsoin Ei koskaan yksin -elokuvan, jossa kuvattiin kuinka tietyt poliittiset tahot pyrkivät mielistelemään natseja, mutta onneksi silloinkin löytyi se vastavoima joka hyvin pitkälti onnistui estämään tuon ja pitämään meidät jotakuinkin sivistyneenä valtiona natsikumppanuudesta huolimatta.