Eihän leikkaukset rahoituksessa tarvitse olla mikään itseisarvo, mutta ei mikään peikkokaan. Yksityisellä sektorilla on aivan normaalia tarkastella kriittisesti, onko olemassa turhia päällekäisiä rakenteita, tehottomuutta ja joutokäyntiä. Julkisrahoitteisella yhtiöllä pitäisin keskisuurena ihmeenä, mikäli näin ei ole. Leikkaukset eivät automaattisesti tarkoita sisällön ja tuotannon heikentymistä. Valitettavasti asian politisoituminen jarruttaa selvityksen onnistumista, eikä Yleltä löytyne yhteistyöhalua itsetutkiskelussa.
Toinen ikuinen kiistakapula eli Ylen harjoittama politiikka tuskin hetkeen vaimenee. Hyvä kysymys on, kuuluuko verovaroilla rahoitetun yhtiön ottaa itselleen tehtäviä tiedonvälityksen ulkopuolelta? Koska jokainen kokee oikeudekseen määritellä, kuinka omia verorahoja käytetään, ei ole helppoa taikka lainkaan mahdollista valita linjaa, joka ei parranpärinää aiheuta. Tällä hetkellä ilmeisesti yksi keskeisistä linjauksista on, että sanojan identiteetti menee sanojan sisällön edelle, joten on luonnollista, että identiteettipolitiikka vastustavat ovat takajaloillaan, etenkin, kun pakotetusti ovat sitä rahoittamassa. Jos Yle kääntää kokkaa toiseen suuntaan, ärähtää joku toinen taho.
Jos joku on varmaa, niin ainakin se, ettei tiedonvälityksen ammattilaiset ole osanneet tiedonvälitystä. Olivat asiat miten tahansa, Ylen johdon epäonnistuminen on kohun polttoaine.