Ei meillä kaikilla ole niin paska pokka kuin Kirsi Almilla.No, ei (onneksi) voi. Röngän ensimmäinen työpaikka oli muuten haudankaivajan apulaisena Kuusjärvellä Pohjois-Karjalassa.
Ei meillä kaikilla ole niin paska pokka kuin Kirsi Almilla.No, ei (onneksi) voi. Röngän ensimmäinen työpaikka oli muuten haudankaivajan apulaisena Kuusjärvellä Pohjois-Karjalassa.
Kuusela oli Aamulehden toimittaja 1983 - 2020, Jouko Jokinen päätoimittajana 2010-2017 ja toinen Kuuselaa puolustanut eli Matti Apunen päätoimittajana häntä ennen 1998-2010.Mitä mieltä täällä ollaan siitä, että Ylen vastaava päätoimittaja puolustaa toimittajaa, joka on sepittänyt juttuihinsa omiaan?
Journalismi | Päätoimittajat teilaavat sepitettyjen juttujen puolustamisen: ”Ei kuulu minkäänlaiseen journalismiin”
”Featurekirjoittamisessa kaiken on oltava totta ja todennettavissa”, sanoo Long Playn päätoimittaja Ilkka Karisto.www.hs.fi
"Aamulehden päätoimittajana vuosina 2010–2017 toiminut Jouko Jokinen puolestaan sanoi lauantaina HS:lle pitäneensä ”kovasti arvossa Kuuselan journalismia”. Hänen mukaansa Kuuselan jutut olivat ”hyvin lähellä kaunokirjallista tekstiä”. Jokinen on nykyään Ylen vastaava päätoimittaja".
Eikun Kuuselan ajojahti on viimeisen päälle tekopyhää hurskastelua jonka perustelut ovat olleet aika naurettavia. Apunen ja Jokinen ovat järkeviä ”tolkun” ihmisiä jotka osaavat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin tässä pöyristelijöiden maailmassa.Kyllähän Kuuselan toiminta heittää synkän varjon myös näiden päätoimittajien uraan, ja siksi he häntä varmasti puolustavatkin ja siinä samalla itseään.
Olen lukenut paljonkin Kuuselan juttuja vuosien mittaan ja pitänyt niitä ihan viihdyttävinä, mutta en ole missään vaiheessa olettanut, että hän koristellut niitä keksimällä haastatteluja ja tapaamisia, joita ei ole ollut. Faktan ja fiktion sekoittaminen tavalla, josta lukija ei voi päätellä sellaista tapahtuneen, ei ole oikein, se on lukijoiden huijaamista ja valehtelua. Se on sitä siitä huolimatta, että seassa on myös juttuja, joista näkee suoraan, että fiktiota pukkaa.Eikun Kuuselan ajojahti on viimeisen päälle tekopyhää hurskastelua jonka perustelut ovat olleet aika naurettavia. Apunen ja Jokinen ovat järkeviä ”tolkun” ihmisiä jotka osaavat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin tässä pöyristelijöiden maailmassa.
Satunnainen lukija verkossa ei kuitenkaan perehdy koko Kuuselan tuotantoon, kuten Jokinen tuntuu edellyttävän puolustuksessaan, vaan saattaa poimia Eeva-Liisa Mannerin haastattelun tai jonkin muun jutun, jossa valehdellaan todellisten ihmisten päälle.
Mitä mieltä täällä ollaan siitä, että Ylen vastaava päätoimittaja puolustaa toimittajaa, joka on sepittänyt juttuihinsa omiaan?
Aikamoista. En ole itse lukenut kovin paljon kyseisen toimittajan juttuja. Tai en ainakaan muista niitä. Puolisoni joka lukee tosi paljon eri lehtiä on joskus maininnut mulle, että tuo toimittaja kirjoittaa jotenkin kummallisesti tms.Tätä ihmettelen: "Aamulehden entiset päätoimittajat Apunen ja Jokinen ovat nyt kertoneet uskovansa, että lehden lukijat ovat varmastikin erottaneet, milloin Kuusela on kirjoittanut sepitettä."
Siis ei todellakaan näin. Päätoimittajien mahdollisesti hyväksymien keksittyjen tarinoiden sotkeminen journalismiin sillä varjolla että lukija tunnistaa ne keksityiksi, ei ole hyvää journalismia vaan syö oikean journalismin luotettavuutta. Romaanit sitten erikseen.
Haastattelu se on lyhytkin haastattelu, turha lähteä saivartelemaan ja tuolla keinoin yrittää jotenkin puolustella Kuuselaa. Eeva-Liisa Manner on yksi kolmesta suuresta tamperelaisesta kirjailijasta, mikä tekee asiasta erityisen tuomittavan.Eeva-Liisa Mannerin haastattelun? Kuuselahan oli keksinyt Mannerin elämää käsitelleen jutun alkuun satunnaisen kohtaamisen elokuvateatterin aulassa jossa Manner oli muka lausunut häntä häirinneelle fanille lauseen "– Kuulehan sie poika, oletko nähnyt oranssiharjaisen hevosen juovan vettä varjoisesta lähteestä?" Tuota on aika vaikea kääntää haastatteluksi.
Haastattelu se on lyhytkin haastattelu, turha lähteä saivartelemaan ja tuolla keinoin yrittää jotenkin puolustella Kuuselaa.
Jos se sinua helpottaa, niin voidaan sopia, ettei se ollut haastattelu. Kuusela valehtelee siitä huolimatta, ja nyt on vankka epäilys, ettei tämä suinkaan ollut ainoa kerta.Tämä ei ole saivartelua, koska yrität vääristellä tilannetta haastatteluksi. On ihan eri mittaluokan asia vääristellä haastateltavan sanomisia kuin keksiä tuollainen runollinen anekdootti. Täältä löytyy tuo kohta josta jokainen voi käydä tarkastamassa asian. Tuota haastateltavan suuhun sanojen laittamista tapahtuu sitäkin valitettavan usein ja niistä tapauksista vain räikeimmät tulevat koskaan esiin.
Olisi kiva tietää, kuinka yleisiä sepitetyt pätkät jutuissa ovat.Jos toimittaja hyväksyy sepitteet toiselta toimittajalta niin väkisinkin alkaa miettiä, mitä puolustelijat itse ovat sepittäneet omalla urallaan.
Ei toki, hän keksi myös matkakertomukseensa Bakulaisessa liikenneympyrässä ajavien autojen kuljettajille elämäntarinoita ja juttuun souturetkestä Nokialta Tampereelle hän keksi ruotsalaisen kirjailijan Per-Olof Ekelöfin, jolla oli traaginen elämäntarina: "siinä vaiheessa kun Ekelöfin kädet muuttuvat airoiksi, hänen täytyy lopettaa kirjoittaminen." Edes tämä traaginen kohtalo ei ilmeisesti antanut riittävästi vinkkiä siitä, että ihan kaikki ei taidakaan olla totta?Jos se sinua helpottaa, niin voidaan sopia, ettei se ollut haastattelu. Kuusela valehtelee siitä huolimatta, ja nyt on vankka epäilys, ettei tämä suinkaan ollut ainoa kerta.
Jos sitä etsisi niin varmaan olisi löydettävissä. Kuitenkin kun kyse on journalismista niin mitään sepityksiä ei pitäisi joutua etsimään niistä jutuista. Ei uutisia lukiessa pitäisi joutua miettimään mikä on totta ja mikä ei. Jotkut äidinkielen tekstitaidon kokeet ovat vähän eri asia tai muu jossa pitäisi analysoida mitä tekstiä on kyseessä.Tätä ihmettelen: "Aamulehden entiset päätoimittajat Apunen ja Jokinen ovat nyt kertoneet uskovansa, että lehden lukijat ovat varmastikin erottaneet, milloin Kuusela on kirjoittanut sepitettä."
Siis ei todellakaan näin. Päätoimittajien mahdollisesti hyväksymien keksittyjen tarinoiden sotkeminen journalismiin sillä varjolla että lukija tunnistaa ne keksityiksi, ei ole hyvää journalismia vaan syö oikean journalismin luotettavuutta. Romaanit sitten erikseen.