Yleisesti NHL:stä

  • 3 591 314
  • 12 899

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Itse uskon, että koko ajan tulee vaikeammaksi saavuttaa menestystä ilman top5-varauksia, koska kykyjenetsinnän taso nousee ja entistä harvemmin Palatin/Kucherovin tasoisia kultahippusia pääsee ohi ensimmäisen kierroksen. Tosin kaksi viimeistä vuotta voivat kyllä sekoittaa kuvioita, koska koronan takia a) pelaajat eivät ole päässeet kehittymään normaalilla tavalla ja b) skoutit eivät ole päässeet arvioimaan pelaajia optimaalisella tavalla.
Näin on luultavasti sanottu aina. Jos 80-luvulla olisi ollut internet ja keskustelupalstoja, niin joku olisi kirjoittanut sinne, että kehitys kehittyy ja kilpailu kiristyy: jatkossa on äärettömän paljon vaikeampaa saada kilpailuetua muihin laadukkaalla skouttauksella tai hyvällä pelaajakehityksellä.

Ihan pelkästään viime vuosien draftien varausjärjestystä nykyhetkeen peilaamalla voi kuitenkin sanoa, että NHL-skouttaus on todella kaukana optimista. Näin on ihan siitäkin syystä, että tulevaisuuden ennustamisessa on aina rutosti muuttujia, joita ei voi tietää, mutta edelleen myös siksi, että seurat ovat huonoja arvioimaan talenttia. Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin.

Tbh en usko että edes puolissa NHL-seuroista on hirveästi panostettu kymmenen edellisen draftin tuloksien tutkimiseen ja niiden syiden löytämiseen, miksi pelaajia ei aikoinaan varattu siinä järjestyksessä, miten hyvän uran he ovat saaneet alulle. Toisaalta jossain Leafsissä ja Wingsissä saattaa olla ihan oma tilastoanalyytikkonsa nimenomaan drafteille.

Varmasti löytyy myös pieni määrä seuroja, joissa ei edes seurata/arvioida omien skouttien työn tuloksia mitenkään.

Valtaosassa seuroja pelaajakehitykseen palkataan seuran omia alumneja tai jotain GMn saunakavereita. Yksi seura taitaa etsiä GMää kriteerinä, että on joskus kantanut logoa paidassa.

Kyllä tuossa porukassa on saatavissa kilpailuetua draftaamisessa ja pelaajakehityksessä ihan valtavasti. Tai sanotaan niin, että vaikea olla saamatta, jos edes yrittää.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Se mitä tässä itse toivon, on että Steve Yzerman rakentaa Detroitista Stanley Cup voittajan, ilman ainuttakaan Top3 varausta. Saataisiinpahan esimerkki siitäkin.

Viimeisen kymmenen kauden mestareista ainoastaan St. Louisilla ei ollut top 3-varausta kokoonpanossa. Ainahan sitä saa toivoa oman suosikkijoukkueen mestaruustodennäköisyyden pienenemistä, mutta minä ainakin aina toivon, että joku suosikkijoukkueistani voittaa varausarvonnan. Todella harvoin käy samanlainen tuuri kuin Coloradolla vuonna 2017, kun putosivat varausarvonnassa kolmasti alaspäin, ja silti saivat nelosvuorolla sen vuoden tilaisuuden parhaan pelaajan.

Mitä korkeammalla pääsee varamaan, niin sitä todennäköisemmin saa haluamansa pelaajan. Se on sitten toimitusjohtajan, kykyjenetsijöiden ja pelaajien kehittäjien ammattitaidosta sekä pelaajan terveydentilasta ja ihan vaan tuuristakin kiinni onnistuuko organisaatio varamaan parhaan tulevaisuuden omaavan pelaajan. Pelaajan varausnumerolla ja pelaajan menestyksellä on kuitenkin korrelaatio - mitä pienempi varausnumero, sitä todennäköisemmin hänestä tulee NHL-pelaaja.

Näin on luultavasti sanottu aina. Jos 80-luvulla olisi ollut internet ja keskustelupalstoja, niin joku olisi kirjoittanut sinne, että kehitys kehittyy ja kilpailu kiristyy: jatkossa on äärettömän paljon vaikeampaa saada kilpailuetua muihin laadukkaalla skouttauksella tai hyvällä pelaajakehityksellä.

Ihan pelkästään viime vuosien draftien varausjärjestystä nykyhetkeen peilaamalla voi kuitenkin sanoa, että NHL-skouttaus on todella kaukana optimista. Näin on ihan siitäkin syystä, että tulevaisuuden ennustamisessa on aina rutosti muuttujia, joita ei voi tietää, mutta edelleen myös siksi, että seurat ovat huonoja arvioimaan talenttia. Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin.

Tbh en usko että edes puolissa NHL-seuroista on hirveästi panostettu kymmenen edellisen draftin tuloksien tutkimiseen ja niiden syiden löytämiseen, miksi pelaajia ei aikoinaan varattu siinä järjestyksessä, miten hyvän uran he ovat saaneet alulle. Toisaalta jossain Leafsissä ja Wingsissä saattaa olla ihan oma tilastoanalyytikkonsa nimenomaan drafteille.

Varmasti löytyy myös pieni määrä seuroja, joissa ei edes seurata/arvioida omien skouttien työn tuloksia mitenkään.

Valtaosassa seuroja pelaajakehitykseen palkataan seuran omia alumneja tai jotain GMn saunakavereita. Yksi seura taitaa etsiä GMää kriteerinä, että on joskus kantanut logoa paidassa.

Kyllä tuossa porukassa on saatavissa kilpailuetua draftaamisessa ja pelaajakehityksessä ihan valtavasti. Tai sanotaan niin, että vaikea olla saamatta, jos edes yrittää.

On se ihmeellistä, että NHL-seurat käyttävät miljoonia taaloja nuoren pelaajien seuraamiseen ja arvioitiin, vaikka "Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin".

Ilman mitään uskottavaa todistetta pidän ko. väitettä ihan skeidana. Mutta sinullahan on varmasti linkki jollekin nettinörtin, teksti-tv skoutin, pitämälle sivulle, missä todistetaan ko. väite? Eikö olekin? Itse ajattelen, että tuollaisia juttuja kirjoittelevat ihmiset, joilla ei ole hajuakaan miten paljon ammattitaitoa nuorten pelaajien arvioiminen vaatii ja miten arvokasta dataa pelaajien seuraaminen ihan livenä valintaprosessiin tuottaa.

Pelaajan varaaminen ensimmäisen kierroksen alkupäässä on lyhyelläkin tähtäimellä miljoonien taalojen investointi ja pitemmällä aikavälillä kymmenien miljoonien taalojen sijoitus. Ei tuollaisia rahoja millään pelkällä excel-taulukko tai mutu-tuntumalla sijoiteta, vaan kyllä seurat pyrkivät saamaan tietoonsa kaiken mahdollisen pelaajaa koskevan datan. Mitä enemmän pääskoutit/toimitusjohtajat saavat käyttöönsä tietoa esim. edistyneistä tilastoista, videomateriaalia pelaajista (shift-by-shift), luisteluvalmentajien arvioita pelaajista, jne., sitä todennäköisemmin he (GM:t ja kykyjenetsijöiden pomot) välttyvät ainakin pahoilta virhearvioilta. Mitä enemmän faktaa käytössä, niin sitä valistuneempi arvaus draftissa tehdään.

Eihän NHL-skouttaus tietenkään läheskään optimaalista ole. Miten luotettavaa skouttien antama data ylipäänsä on? Jos kykyjenetsijä on ollut aikanaan fyysinen peruspakki, niin miten hyvä hän on arvioimaan maalivahtia tai pientä taitohyökkäjää? Jos pelikokemus on kahdenkymmenen vuoden takaa, niin osaako skoutti arvioida pelaajan sopivuutta nykykiekkoon? Miten hyvin kykyjenetsijä osaa verrata seuraamansa sarjan tasoa muiden junnusarjojen tasoon? Jos käytetään edistyneitä tilastoja, niin miten luotettavia/yhteismitallisia ne ovat?

Viime vuosina olen entistäkin enemmän miettinyt toimitusjohtajien antamien ohjeistusten/visioiden/painotusten merkitystä ja heidän vastuutaan pelaajavalinnoissa. Tähän liittyy mainitsemasi seikka skouttien arvioinnista. Miten kattavasti organisaatiossa evaluoidaan omien skouttien pelaaja-arvioiden onnistumisia muutaman (esim. kolmen) vuoden aikavälillä? Eikä pelkästään yksittäisten kykyjenetsijöiden onnistumisia, vaan myös heidän esimiestensä/koko johtoportaan onnistumisia - siis toimitusjohtajan/seuran presidentin vision järkevyyttä?

LA Kings on Rob Blaken aikana (2017-22, kuusi draftia) varannut WHL:stä yhden pelaajan, Jarett Anderson-Dolanin toisella kierroksella vuonna 2017. Samaan aikaan suomalaisia on varattu Losiin kuusi kappaletta (Kupari, Nousiainen, Jämsen, Markkanen, Simontaival, Helenius). Onko Suomen ja WHL:n tuottamien pelaajien tasossa todellakin noin suuri ero vai ovatko Christian Ruuttu ja Jussi Kari-Koskinen parempia perustelemaan omia poimintojaan valintakokouksissa? Vai ovatko suomalaiset vain parempia kavereita pääskoutti Mark Yannettin kanssa kuin WHL-skoutit Ron Pyette ja Stephan Vigier? Sopivatko suomalaiset pelaajat paremmin Blaken "ideaalipelaajan" muottiin kuin länsikanadalaiset?

Hyvä tapa eri organisaatioiden "varaustaidon" vertailemiseen olisi, jos vaikka kymmenen vuotta draftin jälkeen seurat julkaisisivat oman listansa. Mutta eihän tuollaista ikinä tule tapahtumaan, koska se paljastaisi monen toimitusjohtajan/pääskoutin/kykyjenetsijän ammattitaidon tason.

Joo, viikon päästähän sitten voidaan lueskella kuinka positiisella tavalla yllättyneitä seurojen GM:t / "Director of Amateur Scouting" -heebot olivat päästessään valitsemaan ko. pelaajan. Ikävä kyllä suurin osa NHL-toimittajista on joko henkisesti laiskoja tai sitten vain haluavat pysyä seuraväen kanssa hyvissä väleissä, etteivät sen paremmin kysele tarkentavia kysymyksiä esim. miksi ko. pelaaja putosi ennakkorankkauksista parikymmentä pykälää tai peräti pari kierrosta. Tai mikä yksittäinen ominaisuus nosti pelaajan arvostusta seuran silmissä niin paljon, että hänet otettiin kymmenen tai kaksikymmentä pykälää ennakkoarvioita aikaisemmin.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Draftirankingeissa voi käydä helposti niinkin, että pelaaja on tasaisesti kaikkien joukkueiden listalla 12 parhaan joukossa, mutta kun edellä olevat pelaajat vaihtelevat niin pelaaja varataankin vasta sijalla 20.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Deko

Valajas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Bolts, Pumppausliike alhaalta ylös
Erikoinen konsepti kyllä tuo varausnumero kerta kaikkiaan. Suurin osa pelaajista on kuitenkin täysin keskeneräisiä pelaajina ja ihmisinä tuossa kohtaa ja aivan mahdotonta sanoa mikä on tilanne kolmen vuoden kohdalla. Ja tuo draftinumero jää sitten helposti kummittelemaan vaikka mitään ei ole moneen vuoteen kyetty esittämään.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jos olisin Kutsherov, Vasilevski, Nitshuskin tai Sergatsjev, miettisin kaksi kertaa, lähdenkö tänä kesänä kotiin. Voi olla, että ei pääse enää takaisin ja maila korvataan aseella.
Itsellä on lähinnä käynyt mielessä että noita pelaajia "pyydetään" jäämään maahan pelamaan KHL:lään ja viihdyttämään kansaa, jotta huomio hetkeksi kiinnitys johonkin muuhuin kuin että kansantalous on menossa kuralle ja ruumiita tulee Ukrainan rajalata. Jos ei nappaa niiin siinä saattaa pelaajan sukulainen löytää itsensä etulinjasta.
 
Hyvää pohdintaa myös edeltävät viestit draftaamiseen ja pelaajakehitykseen liittyen, vaikka osittain vastakkaisia mielipiteitä edustavatkin. Tästä samasta aiheesta olikin näköjään myös artikkeli uusimmassa Urheilulehdessä, joten sielläkin ollaan selvästi hereillä sen suhteen, mitä on valtakunnan suurimpien kiekkotietäjien mielen päällä keskustelupalstoilla. Kovasti ammattilaiset haastatteluissa vakuuttelivat, että jokaisella seuralla on älytön määrä pelidataa valintojen taustalla, paljon haastatteluja pelaajien vanhoista opettajista lähtien ja rautaiset ammattilaiset auttamassa pelaajakehityksessä. Hieman tätä voi ehkä kyseenalaistaa, mutta pakko se on itsekin olla sitä mieltä, että eteenpäin on menty 80-luvusta ja jopa vuosikymmenen takaisesta. Jo pelkästään datan ja videoiden määrä on kasvanut niin räjähdysmäisesti nyt älypuhelin- ja some-aikakaudella.

Sen verran täytyy kuitenkin @larzzon in viestiä myötäillä, että jostain syystä kuitenkin suhteellisesti tasoerot hyvien ja huonojen organisaatioiden välillä ovat kaikesta tästä huolimatta olemassa niin kuin ennenkin. Samoin kun miettii sitä, millasilla kriteereillä jopa GM:iä tai päävalmentajia edelleen palkataan tai jätetään palkkaamatta NHL:ssä, on pakko hieman kyseenalaistaa osan pelaajatarkkailijoista tai pelaajakehityksestä vastaavien henkilöiden ammattitaitoa. Keskimääräisellä NHL-seuralla on kuitenkin nykyään parikymmentä tällaista henkilöä listoillaan, joten en millään usko, että kaikki ovat rooliinsa päässeet puhtaasti kykyjensä mukaan. Ja kun katsoo, millaisia ex-pelureita noissa taustajoukoissa välillä pyörii, niin eivät varmasti olekaan.

Ehkä osa ongelmaa onkin sitten nykyään tuo @heikkik in mainitsema, eli dataa ja taustaryhmää on jo niin paljon, että miten sieltä onnistutaan poimimaan ne tärkeimmät tiedot. Parikymmentä pelaajatarkkailijaa, apulais-GM ja GM pyörittelevät satoja pelaajaraportteja, ja lopulta käytössä on vain kourallinen varausvuoroja, joilla pitäisi saada järkeviä ratkaisuja tehtyä. Ehkä tässä on osa sitä, mikä nykyään erottaa hyvät ja huonot organisaatiot toisistaan.

Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä.

Urheilulehden artikkelissa puhuttiin myös jonkin verran siitä, miten peli kehittyy jatkuvasti, ja draftissa ollaan melko hitaasti muutettu kriteerejä pelin evoluution mukana. Tämä on myös yksi asia, jota olen itse pohtinut, mutta en pelkästään draftin osalta vaan myös seurojen osalta. Esimerkiksi jalkapallossa monet huippuseurat ovat paaluttaneet itselleen tietynlaisen peli-identiteetin vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin, ja tekevät sitten koko organisaationa töitä siihen suuntaan. NHL:ssä valmentajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja monesti tuntuu, että jopa joukkueen peli-ideologiassa saatetaan tehdä nopeita täyskäännöksiä (jonkun tutkimuksen mukaan kesikmääräinen päävalmentajakausi kestää 2,4 vuotta, ja tähän vaikuttaa eittämättä sarjan monet tasausjärjestelmät: sarja on niin tasainen, että jo muutamalla loukkaantumisella tai pelkästään huonolla tuurilla voi joutua ulos päävalmentajan paikalta kärsimättömissä organisaatioissa). Yllättävän harvalla GM:llä (jos saavat edes itse asiasta päättää) tuntuu olevan pitkällistä visiota siitä, millaista peliä joukkueen tulisi pelata tai ketkä ovat siihen sopivia valmentajia ja pelaajia. Ehkä tämä on hieman kärjistettyä, mutta oma tuntuma on, että monessa organisaatiossa hankitaan ne parhaat saatavilla olevat soittajat, ja sitten vasta aletaan miettimään, millaista musiikkia tämä bändi pystyy soittamaan. Ei siis ihme, että monet joukkueet eivät suoriudu nimilistansa edellyttämällä tasolla.

...ja pakko oli vielä kerran mennä mehustelemaan tuota Tampa Bayn varaustaikaa 2010-luvun alusta. Ei sen vaan pitäisi olla mahdollista, että jopa näin modernina aikakautena yksi seura pystyy varaamaan viiden vuoden aikana Namestnikovin, Kucherovin, Palatin, Vasilevskin, Paquetten, Drouinin, DeAngelon, Pointin, Cirellin ja Josephin käyttämällä ainoastaan yhden top 3 varauksen. Ja vielä kun samalla aikajänteellä hankkivat draftaamattomista pelaajista Johnsonin ja Gourden, sekä "AHL-treideillä" Marchessaultin ja Verhaeghen, niin huhhuh. Jonkinlainen viisasten kivi tuolla on ollut pakko olla käytössä.

Olisi kiva tietää enemmänkin tilastoja draftien takaa, mutta itse jaksoin ainoastaan laskea sen verran, että vuosina 2011-2016 Tampa Bayn varaamista pelaajista 34,78% on pelannut yli 100 ottelua NHL:ssä. Vertailun vuoksi Edmontonissa luku oli kyseisellä ajanjaksolla 29,78% (sisältäen kolme top 1 varausta) ja Arizonalla 26,66%. Jos puhuttaisiin pisteistä ja mestaruuksista, niin Lightningin etumatka olisi vertailukohtiin nähden varmaan vieläkin isompi.

Pelaajakehityksen täytyy nostaa esiin se fakta, että monet Tampa Bayn prospectit ehtivät kyllä marinoitumaan myös Syracusessa, ja joukkue myös pärjäsi AHL:ssa ihan mukiinmenevästi. Ehkä tuossa on ainakin osa siitä taiasta ja viisasten kivestä, mitä kaikki joukkueet eivät ole käyttäneet läheskään tarpeeksi. Samanlainen tilanne on esimerkiksi aiemmin mainitsemallani Carolinalla, jonka AHL-joukkue on voittanut kaksi viimeisintä Calder Cupia. Ei siitä ole montakaan vuotta aikaa, kun viimeeksi luin jutun siitä, miten AHL:ssa pelaajat yrittävät vain yksinään ja koittavat ansaita paikkaansa auringossa joukkuepelin kärsiessä. Olisikohan tässä myös yksi sellainen asia, jota monet NHL-organisaatiot pystyisivät vielä parantamaan pelaajakehityksen osalta..? Mene ja tiedä. Pelaajakehityksestä olisi vielä enemmänkin puhuttavaa, mutta ehkä tämä viesti on jo niin pitkä (ja sekavaa ajatuksenjuoksua), että jätetään ne mielipiteet toiseen kertaan.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Pelaajakehityksen täytyy nostaa esiin se fakta, että monet Tampa Bayn prospectit ehtivät kyllä marinoitumaan myös Syracusessa, ja joukkue myös pärjäsi AHL:ssa ihan mukiinmenevästi. Ehkä tuossa on ainakin osa siitä taiasta ja viisasten kivestä, mitä kaikki joukkueet eivät ole käyttäneet läheskään tarpeeksi. Samanlainen tilanne on esimerkiksi aiemmin mainitsemallani Carolinalla, jonka AHL-joukkue on voittanut kaksi viimeisintä Calder Cupia. Ei siitä ole montakaan vuotta aikaa, kun viimeeksi luin jutun siitä, miten AHL:ssa pelaajat yrittävät vain yksinään ja koittavat ansaita paikkaansa auringossa joukkuepelin kärsiessä. Olisikohan tässä myös yksi sellainen asia, jota monet NHL-organisaatiot pystyisivät vielä parantamaan pelaajakehityksen osalta..?
Aika monissa organisaatioissa on siirrytty siihen että AHL:ssä ja NHL:ssä on sama pelitapa. Tällöin kun nostaa jonkun AHL pelaajan NHL:ään niin pelaajan ei tarvitse miettiä kuin pelaamista. Systeemi on jo tuttu.
 
Ihan pelkästään viime vuosien draftien varausjärjestystä nykyhetkeen peilaamalla voi kuitenkin sanoa, että NHL-skouttaus on todella kaukana optimista. Näin on ihan siitäkin syystä, että tulevaisuuden ennustamisessa on aina rutosti muuttujia, joita ei voi tietää, mutta edelleen myös siksi, että seurat ovat huonoja arvioimaan talenttia. Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin.
Tämän oli oltava vitsi (olihan?).
 

agent082

Jäsen
Miten luotettavaa skouttien antama data ylipäänsä on? Jos kykyjenetsijä on ollut aikanaan fyysinen peruspakki, niin miten hyvä hän on arvioimaan maalivahtia tai pientä taitohyökkäjää? Jos pelikokemus on kahdenkymmenen vuoden takaa, niin osaako skoutti arvioida pelaajan sopivuutta nykykiekkoon? Miten hyvin kykyjenetsijä osaa verrata seuraamansa sarjan tasoa muiden junnusarjojen tasoon?
Juu. Ja sekin on taitoa, ettei yritä myydä oman alueen pelaajia parempien prospectien ohi. Eli scoutin hyvyyttä ei pitäisi määritellä se, että montako pelaajaa varattiin hänen alueeltaan. Ainakin tuntuu, että joissain organisaatioissa ylikorostuu tietyt sarjat ja ykso mahdollinen syy on, että sen sarjan scoutit pitävät omia ehdokkaitaan liian hyvinä. Sitten taas toisinkin päin, että kun näkee kunnon lahjakkuuden, niin pitäisi osata tuoda se esiin vakuuttavasti. Ainakin jotkut organisaatiot eivät juurikaan draftaa esim. Suomesta. Nuo muutamat behing the scenes -videot ovat kyllä mielenkiintoista katsottavaa tuonkin osalta.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Hyvää pohdintaa myös edeltävät viestit draftaamiseen ja pelaajakehitykseen liittyen, vaikka osittain vastakkaisia mielipiteitä edustavatkin. Tästä samasta aiheesta olikin näköjään myös artikkeli uusimmassa Urheilulehdessä, joten sielläkin ollaan selvästi hereillä sen suhteen, mitä on valtakunnan suurimpien kiekkotietäjien mielen päällä keskustelupalstoilla. Kovasti ammattilaiset haastatteluissa vakuuttelivat, että jokaisella seuralla on älytön määrä pelidataa valintojen taustalla, paljon haastatteluja pelaajien vanhoista opettajista lähtien ja rautaiset ammattilaiset auttamassa pelaajakehityksessä. Hieman tätä voi ehkä kyseenalaistaa, mutta pakko se on itsekin olla sitä mieltä, että eteenpäin on menty 80-luvusta ja jopa vuosikymmenen takaisesta. Jo pelkästään datan ja videoiden määrä on kasvanut niin räjähdysmäisesti nyt älypuhelin- ja some-aikakaudella.

Sen verran täytyy kuitenkin @larzzon in viestiä myötäillä, että jostain syystä kuitenkin suhteellisesti tasoerot hyvien ja huonojen organisaatioiden välillä ovat kaikesta tästä huolimatta olemassa niin kuin ennenkin. Samoin kun miettii sitä, millasilla kriteereillä jopa GM:iä tai päävalmentajia edelleen palkataan tai jätetään palkkaamatta NHL:ssä, on pakko hieman kyseenalaistaa osan pelaajatarkkailijoista tai pelaajakehityksestä vastaavien henkilöiden ammattitaitoa. Keskimääräisellä NHL-seuralla on kuitenkin nykyään parikymmentä tällaista henkilöä listoillaan, joten en millään usko, että kaikki ovat rooliinsa päässeet puhtaasti kykyjensä mukaan. Ja kun katsoo, millaisia ex-pelureita noissa taustajoukoissa välillä pyörii, niin eivät varmasti olekaan.

Ehkä osa ongelmaa onkin sitten nykyään tuo @heikkik in mainitsema, eli dataa ja taustaryhmää on jo niin paljon, että miten sieltä onnistutaan poimimaan ne tärkeimmät tiedot. Parikymmentä pelaajatarkkailijaa, apulais-GM ja GM pyörittelevät satoja pelaajaraportteja, ja lopulta käytössä on vain kourallinen varausvuoroja, joilla pitäisi saada järkeviä ratkaisuja tehtyä. Ehkä tässä on osa sitä, mikä nykyään erottaa hyvät ja huonot organisaatiot toisistaan.

Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä.

Urheilulehden artikkelissa puhuttiin myös jonkin verran siitä, miten peli kehittyy jatkuvasti, ja draftissa ollaan melko hitaasti muutettu kriteerejä pelin evoluution mukana. Tämä on myös yksi asia, jota olen itse pohtinut, mutta en pelkästään draftin osalta vaan myös seurojen osalta. Esimerkiksi jalkapallossa monet huippuseurat ovat paaluttaneet itselleen tietynlaisen peli-identiteetin vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin, ja tekevät sitten koko organisaationa töitä siihen suuntaan. NHL:ssä valmentajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja monesti tuntuu, että jopa joukkueen peli-ideologiassa saatetaan tehdä nopeita täyskäännöksiä (jonkun tutkimuksen mukaan kesikmääräinen päävalmentajakausi kestää 2,4 vuotta, ja tähän vaikuttaa eittämättä sarjan monet tasausjärjestelmät: sarja on niin tasainen, että jo muutamalla loukkaantumisella tai pelkästään huonolla tuurilla voi joutua ulos päävalmentajan paikalta kärsimättömissä organisaatioissa). Yllättävän harvalla GM:llä (jos saavat edes itse asiasta päättää) tuntuu olevan pitkällistä visiota siitä, millaista peliä joukkueen tulisi pelata tai ketkä ovat siihen sopivia valmentajia ja pelaajia. Ehkä tämä on hieman kärjistettyä, mutta oma tuntuma on, että monessa organisaatiossa hankitaan ne parhaat saatavilla olevat soittajat, ja sitten vasta aletaan miettimään, millaista musiikkia tämä bändi pystyy soittamaan. Ei siis ihme, että monet joukkueet eivät suoriudu nimilistansa edellyttämällä tasolla.

...ja pakko oli vielä kerran mennä mehustelemaan tuota Tampa Bayn varaustaikaa 2010-luvun alusta. Ei sen vaan pitäisi olla mahdollista, että jopa näin modernina aikakautena yksi seura pystyy varaamaan viiden vuoden aikana Namestnikovin, Kucherovin, Palatin, Vasilevskin, Paquetten, Drouinin, DeAngelon, Pointin, Cirellin ja Josephin käyttämällä ainoastaan yhden top 3 varauksen. Ja vielä kun samalla aikajänteellä hankkivat draftaamattomista pelaajista Johnsonin ja Gourden, sekä "AHL-treideillä" Marchessaultin ja Verhaeghen, niin huhhuh. Jonkinlainen viisasten kivi tuolla on ollut pakko olla käytössä.

Olisi kiva tietää enemmänkin tilastoja draftien takaa, mutta itse jaksoin ainoastaan laskea sen verran, että vuosina 2011-2016 Tampa Bayn varaamista pelaajista 34,78% on pelannut yli 100 ottelua NHL:ssä. Vertailun vuoksi Edmontonissa luku oli kyseisellä ajanjaksolla 29,78% (sisältäen kolme top 1 varausta) ja Arizonalla 26,66%. Jos puhuttaisiin pisteistä ja mestaruuksista, niin Lightningin etumatka olisi vertailukohtiin nähden varmaan vieläkin isompi.

Pelaajakehityksen täytyy nostaa esiin se fakta, että monet Tampa Bayn prospectit ehtivät kyllä marinoitumaan myös Syracusessa, ja joukkue myös pärjäsi AHL:ssa ihan mukiinmenevästi. Ehkä tuossa on ainakin osa siitä taiasta ja viisasten kivestä, mitä kaikki joukkueet eivät ole käyttäneet läheskään tarpeeksi. Samanlainen tilanne on esimerkiksi aiemmin mainitsemallani Carolinalla, jonka AHL-joukkue on voittanut kaksi viimeisintä Calder Cupia. Ei siitä ole montakaan vuotta aikaa, kun viimeeksi luin jutun siitä, miten AHL:ssa pelaajat yrittävät vain yksinään ja koittavat ansaita paikkaansa auringossa joukkuepelin kärsiessä. Olisikohan tässä myös yksi sellainen asia, jota monet NHL-organisaatiot pystyisivät vielä parantamaan pelaajakehityksen osalta..? Mene ja tiedä. Pelaajakehityksestä olisi vielä enemmänkin puhuttavaa, mutta ehkä tämä viesti on jo niin pitkä (ja sekavaa ajatuksenjuoksua), että jätetään ne mielipiteet toiseen kertaan.

Hyvä juttu tuo IS Urheilun -artikkeli, kiitoksia vinkistä. Vastasi hyvin omia näkemyksiä.

Kun vertailee ex-mestaria Tampaa ja hallitsevaa mestaria Coloradoa, niin onhan varaamisessa/pelaajien kehittämisessä melkoinen ero. Tampa on löytänyt (kehittänyt) huippuja myöhemmilläkin vuoroilla, kun taas Avalanche on kyllä osunut kärkivalinnoillaan, mutta muutoin vedellyt järkyttäviä huteja - Conner Bleckley pahimpana. Mutta kun valintojen kärkimiehet on tasoa Landeskog-MacKinnon-Rantanen-Makar-Byram, niin pystyy väliin ottamaan Bleckleyn, Jostin, Kautin ja muuta hukkakauraa. Treidaajana ja vapaiden agenttien sainaajina molemmat organisaatiot ovat onnistuneet hyvin, paljon tavallista NHL-seuraa paremmin.

Kun on viime vuodet seurannut Losin todella tasokkaana pidetyn "proscpectpool"in kehittämistä, niin on usein tullut todella hämmentynyt olo. Ilmeisesti toimitusjohtajiin, valmentajiin ja pelaajien kehittäjiin kohdistuu niin kova menestyspaine/pakko, ettei kärsivällisyys riitä, vaan pelaaja heitetään liian aikaisin tasolle, jolle hän ei vielä ole valmis. Olisi hienoa, että joskus potkut saanut GM/coach/director of player development kertoisi haastattelussa, millaisia virheitä tulikaan tehtyä nuoria lupauksia käsitellessään ja pyytäisi anteeksi ko. pelaajilta. Eihän tuo Blaken aikana ykköskierroksella varattujen nuorukaisten kehityskaari ole ollut organisaation kannalta kovinkaan mairitteleva.

Tuosta seurojen pelillisestä identiteetistä. Minusta "meidän pelityylin" määrittely on toimitusjohtajan tärkein tehtävä. Kyllä esim. Coloradossa - ja jo sitä ennen Quebecissä - seuran identiteetti oli ja on taitokiekko/hyökkäävä pelityyli. Losissa Lombardin aikana idea oli "heavy hockey" ja menestystä tuli. Blake on nyt viisi vuotta ajanut sisään omaa visiotaan ja pelaajaideaali näyttää olevan hyökkäyksessä danault-arvidsson-fiala, joista yksikään ei ole raskaamman sarjan vääntäjä. Parin vuoden sisään näkee saadaanko Blaken visiolla rakennettua mestariehdokas vai joudutaanko palamaan lähtöruutuun. Eihän Denverissäkään mestarijoukkueen rakentaminen ensimmäisellä yrittämällä onnistunut, vaan siihen meni parinkymmentä vuotta.

Kolme vuotta on toimitusjohtajalle minimiaika ajaa sisään omaa visiotaan, enkä yhtään ihmettele, miksi esim. Buffalossa kehitystä ei oikein tunnu tulevan.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Saa muuten nähdä kuinka moni Venäjälle mennyt pelaaja sieltä takaisin pääsee pelaamaan kauden 22/23. Lausunnot Tretiakin suusta RBC Sportille eivät ainakaan kovin lupaavilta kuulostaneet, siis että hän ei tiedä kuinka moneen muuhun pelaajaan sama käytäntö koskee kuin Fedotovilla.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Apa

Pedretti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
Saa muuten nähdä kuinka moni Venäjälle mennyt pelaaja sieltä takaisin pääsee pelaamaan kauden 22/23. Lausunnot Tretiakin suusta RBC Sportille eivät ainakaan kovin lupaavilta kuulostaneet, siis että hän ei tiedä kuinka moneen muuhun pelaajaan sama käytäntö koskee kuin Fedotovilla.

Kenenköhän kaikkien KHL pelaajaoikeudet löytyvät näiltä armeijan jengeiltä TsSKA:lta tai SKA:lta?
 

LOFIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
1922
Sen perusteella mitä vähän nuuskin asiaa, tuskin tässä venäläisillä NHL-pelaajilla on aihetta paniikkiin. Kyseessä todennäköisemmin se että Fedotovilla ja TsSKAn omistajaportaalla ollut jotain sanaharkkaa ja tässä sitten kosto kun yhteydet valtioon ja asevoimiin omistajilla on. Mutta katsotaan toki miten tilanne kehittyy.
 
Sen perusteella mitä vähän nuuskin asiaa, tuskin tässä venäläisillä NHL-pelaajilla on aihetta paniikkiin. Kyseessä todennäköisemmin se että Fedotovilla ja TsSKAn omistajaportaalla ollut jotain sanaharkkaa ja tässä sitten kosto kun yhteydet valtioon ja asevoimiin omistajilla on. Mutta katsotaan toki miten tilanne kehittyy.

”Sanaharkkaa”. Eli siis kyse on suomeksi sanottuna ollut siitä, että Fedotov ei halunnut tehdä jatkosopimusta CSKAan vaan lähteä NHL:ään. Tämä oli siis se valtaisa rikos, jonka hän teki ja maksaa nyt hintaa siitä.

CSKAn omistaja kuuluu sattumoisin Putten lähipiiriin eli vaikutusvaltaa on.

Fedotovilla on muuten myös Suomi-kytkös, sillä hän on syntynyt Lappeenrannassa. Olisiko peräti Suomessa 90-luvulla pelanneen Anatoli Fedotovin poika?
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love


Asiaan kysyttiin viikonloppuna kantaa myös Aleksandr Ovetshkinilta, Venäjän suurimmalta kiekkotähdeltä ja Vladimir Putinin kannattajalta.


Ovetshkin piti suunsa supussa.

– En halua kommentoida asiaa, miksi haluaisin? Ovetshkin kommentoi Telegram-palvelussa Championatin mukaan.
 
Putte-Possun sylikoira ei sitten jaksa yllättää. Millähän sanankäänteillä tätäkin taas puolustellaan. Joutaisi niskaperseotteella ulos NHL:stä.
Kumpaakaan osapuolta sen enempää puolustelematta tai syyttämättä, mutta mitä hittoa se jollekkin Ovechkinille kuuluu mitä Fedotov ja Venäjän viranomaiset keskenään touhuavat?
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Tämän oli oltava vitsi (olihan?).
Ei. Tai sen verran, että unohdin pituuden. Eli sarjan suhteellinen taso ja siinä tehdyt maalit ja pisteet, tarkka ikä ja pituus. Noilla arvaa pelaajan tulevaisuuden siinä kuin keskkmääräisellä skouttiosastolla, jopa paremmin.

Tämähän ei ole edes mitenkään ihmeellistä. Salkunhoitajista suurin osa ei voita indeksiä ja osa häviää jopa tikkaa heittävälle apinalle. Ihan sama kuinka paljon resursseja heillä on käyttää analyyseihinsä.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että tulevaisuuden ennustaminen on niin vaikeaa, että hätäinen pariin keskeiseen tunnuslukuun perustuva ennustus voi olla ihan yhtä hyvä kuin perusteelliseen analyysiin perustuva ennustus ja varsinkin, jos perusteellisempi analyysi sisältää jo epäolennaisiakin asioita, niin sanotusti kohinaa, ja jopa erinäisiä biaksia.

Suosittelen lukemaan Jack Hanin kirjoituksia aihepiiristä. Maksullista, mutta on vastinettakin. Tähän esim sopisi kirjoitus siitä, kuinka tietyt fiksaatiot, kuten peliälyn korostaminen, johtaa draftaamisessa helposti epäoptimaaliseen lopputulokseen. Sillä kun ei pitäisi olla mitään väliä, miten tulos syntyy vaan tuloksen itsessään pitäisi olla ratkaiseva. Ja nollasummapelissä kannattaa lyödä rahansa aliarvostetuille tuloksentekijöille. Vuonna 2022 jollekin muulle kuin peliälylle ja nopeudelle, joita suuri osa seuroista tuntuu painottavan.
 

riimu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Avs, Preds, Leijonat
"Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä."

Hyviä pointteja sinänsä, mutta eikö aika monet kovat maalivahdit ole kuitenkin aika myöhäisillä kierroksilla varattu? Nehän ovat vähän kuin hyvä vanha viini. Kuitenkin aika myöhäisillä kierroksilla aikamoisia legendoja tullut lopulta.

Edit: Tuli mieleen että onko menestyneitä molareita varattu pahemmin ikinä TOP viidessä esim.?
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, U20, Hiihto
"Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä."

Hyviä pointteja sinänsä, mutta eikö aika monet kovat maalivahdit ole kuitenkin aika myöhäisillä kierroksilla varattu? Nehän ovat vähän kuin hyvä vanha viini. Kuitenkin aika myöhäisillä kierroksilla aikamoisia legendoja tullut lopulta.

Edit: Tuli mieleen että onko menestyneitä molareita varattu pahemmin ikinä TOP viidessä esim.?
Fleury meni ainakin ykkösenä.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oi Suomi on!
"Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä."

Hyviä pointteja sinänsä, mutta eikö aika monet kovat maalivahdit ole kuitenkin aika myöhäisillä kierroksilla varattu? Nehän ovat vähän kuin hyvä vanha viini. Kuitenkin aika myöhäisillä kierroksilla aikamoisia legendoja tullut lopulta.

Edit: Tuli mieleen että onko menestyneitä molareita varattu pahemmin ikinä TOP viidessä esim.?
2005 Carey Price ainakin. Mut eipä kyllä.

Edit:

Kari Lehtonen 2002 ja Fleury 2003
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös