Jack DiBiase
Jäsen
Juuri näin. Eli nykyiselläänkin käytetty hybridimalli, missä huomioidaan sekä tilastotiede, että scouttien oma ammattitaito on varmasti pitkälläkin tähtäimellä paras vaihtoehto.Ongelma vaan on, että yhtä rhysjessopia kohden skouttina on aika monta vanhaa jäärää ja/tai entistä pelaajaa, jotka eivät ymmärrä tilastoista mitään ja heilläkin on sanansa sanottavana.
@Henkka tuolla aikaisemmin pohti, että missä järjestyksessä nähtyä ja tilastoja kannattaisi soveltaa. Väittäisin, että silmällä näkee ylivertaisesti syyt, miksi pelaaja on hyvä, huono tai jotain väliltä. Numeroista on vaikea päätellä, osaako pelaaja luistella, onko käsiä tai näkeekö se kaukalossa mitään. Luvuista sen sijaan näkee pelaajan tason paremmin, neutraalimmin ja mustavalkoisemmin kuin mihin ihmissilmä ikinä pystyy.
Tuossa tuli useassakin viestissä mm. @Jules W. kirjoittamana, että nämä tilastomallit toimivat hyvin hyökkääjiä varattaessa. Aivan, siinä onkin yksi tärkeä pointti miksi pelkästään tilastoihin uskominen toimii ainoastaan 1/3 pelipaikossa, eli se toimii erittäin huonosti puolustajiin ja maalivahteihin. Voi katsoa vaikka Oilersia ja Leafsia ja miettiä kuinka hyvin hyökkääjiin panostamalla pärjää Stanley Cup -kisassa. Olisikohan mikään tietokone löytänyt esimerkiksi Cale Makaria jostain rupuliiga AJHL:stä ja arvostanut draftin top-4 pelaajaksi? Nyt tämä kaveri on 23-vuotiaana nostellut Conn Smythea ja Norrista ja tietenkin sitä Stanley Cupia myös, koska scouttien ammattitaito ja ihmissilmät huomasivat, että hänestä tulee huippupelaaja. Samalla kun kyseisessä draftissa (2017) Makarin jälkeen varatut suuret CHL-pistetykit mm. Glass, Vilardi, ja Tippett vielä opettelevat miten päin luistimet laitetaan jalkaan.