Tässä voisimme heitellä esimerkkejä tukemaan meidän molempien teorioita vaikka kauden alkuun saakka tulematta yhtään sen viisaimmiksi.
Tässä onkin mielestäni se homman juju. Itseäni kiinnostaisi tietää, ovatko draftaamisen tulokset olleet nyt 2010-luvulla jotenkin merkittävästi parempia parinkymmenen scoutin ja tilastoanalyysien avulla kuin silloin pahamaineisella 80-luvulla parin scoutin ja hämyisten viski-iltojen jälkeisissä drafteissa. Totta kai on kärjistettyä sanoa, etteikö nykytiedosta ja -teknologiasta olisi mitään hyötyä, mutta välillä tuntuu, että jopa perstuntumalla päästäisiin monen joukkueen osalta keskimäärin samanlaisiin tuloksiin. Nopealla googlettelulla en löytänyt juuri mitään tuloksia, mutta kun randomisti katsoo NHL:n tilastoista vaikkapa kolmannen ja viidennen kierroksen varauksia, niin saman verran ja melko yhtä hyvin menestyneitä pelaajia löytyy melkein vuodesta riippumatta.
Se, mitä sen sijaan löysin googlettamalla, oli tilasto siitä, kuinka moni draftattu pelaajaa keskimäärin pelaa NHL:ssä. Luku oli hämmästyttävän korkea, 49,1%. Jopa draftin seitsemmänen kierroksen osalta 26% pelaajista pelaa vähintään yhden NHL-pelin. Siis joka neljäs pelaaja kaikista drafteista, mikä kuulostaa huimalta, kun ei niitä seitsemännen kierroksen pelaajia tunnu kovin usein tulevan vastaan.
...ja tästä päästäänkin sitten siihen, mikä on mielestäni ongelmallista menneitä drafteja analysoitaessa. Täällä on aiemminkin kirjoitettu paljon siitä, miten ykköskierroksen varaukset tekevät melko varmasti NHL-uran jo ihan siitä syystä, että heidät on varattu ensimmäisellä kierroksella. Eli suomeksi sanottuna heille annetaan paljon mahdollisuuksia kehittyä ja näyttää taitojaan, vaikka jo varhaisessa vaiheessa näyttäisi siltä, että eihän se vaan seiso. Sama pätee mielestäni kuitenkin myös vähemmissä määrin kaikkiin varattuihin pelaajiin. NHL:ssä on pelaajien hankkimisen suhteen erittäin tiukat säännöt, joten kyllä ne alempienkin kierrosten varaukset sitten saavat mahdollisuuksia huolimatta siitä, millä perusteella heidät on alunperin draftattu tai ovatko he oikeasti edes parempia kuin kaikki pelaajat siitä suuresta draftaamattomaksi jääneestä massasta. Ja koska myös näitä edellämainittuja alempien kierrosten pelaajia aina nostetaan mukaan pelaamaan kokoonpanon täyttämiseksi, he myös osaltaan määrittävät sarjan kulloistakin tasoa. Ja kun näin on toimittu aina, niin millä perusteella enää pystytään edes määrittelemään sitä, onko draftaus ollut parempaa 2010-luvulla kuin 1980-luvulla? Pitäisi varmaan ottaa joku keskivertojamppa jokaiselta vuodelta ja verrata hänen tasoaan kesikmääräisen oman aikansa pelin tasoon, ja sitten tutkia, onko tämän keskivertojampan draft-positio muuttunut radikaalisti pelin tasoon nähden. Veikkaanpa, että muutokset olisivat aika marginaalisia.
Eli jos jotenkin koitan summata omia sekavia ajatuksiani, niin keskimääräinen draftattu pelaaja saa varmasti mahdollisuuksia kehittyä ja jopa pelata NHL:ssä riippumatta siitä, mikä vuosi on kyseessä ja onko draftaamiseen käytetty silmätestiä, tilastoanalyysiä vai nopanheittoa. Tilastoanalyyseillä ja 16 scoutilla on varmasti jonkin verran perustellumpaa tehdä päätöksiä, mutta sattuman osuus on edelleen mielestäni erittäin suuri melko marginaalisiin hyötyihin verrattuna.
Aika monissa organisaatioissa on siirrytty siihen että AHL:ssä ja NHL:ssä on sama pelitapa. Tällöin kun nostaa jonkun AHL pelaajan NHL:ään niin pelaajan ei tarvitse miettiä kuin pelaamista. Systeemi on jo tuttu.
...ja tästä päästäänkin siihen, että pelaajien kehitys taitaa kuitenkin loppuviimein olla vielä draftaamistakin tärkeämpää. Mielestäni pitäisi olla selvää, että AHL-joukkueeseen panostamalla saadaan niistä draftatuista pelaajista paras irti, ja tämä on yksi tapa tehdä se. En tiedä varmaksi, mutta monet NHL-seurat tuntuvat kuitenkin yhä edelleen olevan melko takapajuisia tämän ajattelun kanssa. Pikavoittoja haetaan aivan liian usein esimerkiksi heittämällä ykköskierroksen varauksia ennenaikaisesti showhun, ja tästä sitten kärsii koko organisaation kehitys pitkällä tähtäimellä.
Mutta NHL (ja amerikkalainen kulttuuri muutenkin) perustuu yksityiselle rahalle, mikä osaltaan kannustaa hakemaan niitä pikavoittoja. Tästä syystä myös päävalmentajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, mikä myös osaltaan varmasti heikentää yksittäisten pelaajien kehitystä. Millä tavalla esimerkiksi Floridassa pystyttäisiin luomaan AHL- ja NHL-joukkueelle yhtenäinen pelitapa, kun päävalmentaja vaihtuu keskimäärin noin 10kk välein? NHL:ssä myös älyttömän pitkä runkosarja ei hirveästi kannusta harjoitteluun, joten loppuviimein tuntuu siltä, että pelaajilla on erittäin iso vastuu omasta kehittymisestään.
---
Joku mainitsi aiemmin myös sen maalivahtien draftaamisen, ja se onkin tosiaan oma taitolajinsa, mihin eivät tosiaan päde säännöt pelkästä ykköskierroksesta. Ihan vaan huvikseni laskeskelin viime kauden "ykkösmaalivahtien" sijoittumisen draftin eri kierroksille. Tulokset näyttivät tältä:
1. kierros: 5
2. kierros: 9
3. kierros: 6
4. kierros: 6
5. kierros: 2
6. kierros: 1
7. kierros: 1
Undrafted: 2
Eli kyllä kuitenkin suurin osa maalivahdeista näyttää menevän draftin alkupäässä, vaikka aina nostetaan esille niitä seitsemännen kierroksen pekkarinteitä ja draftaamattomia bobrovskeja. Sen verran varautunutta maalivahtien draftaaminen kuitenkin on, että kakkoskierros näyttää veskareille olevan se varsinainen ensimmäinen kierros.
