En tietenkään näin väitä, koska esimerkkejä löytyy kuten St.Louis Blues sekä Boston Bruins, mutta huomattavan paljon yleisempää on se, että kestomenestyjä rakentuu omien kärkivarausten kautta (Pittsburgh, Tampa Bay, Washington, Colorado, Chicago, Los Angeles) kuin ilman näitä ollenkaan. Eiköhän nämä tulevatkin menestyjät tässä lähivuosina ole juurikin näitä seuroja (Toronto ja Edmonton), jotka ovat saaneet sitä erikoistalenttia top-3 varausten muodossa sisään.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sami Tervonen nousee KalPan päävalmentajaksi ensi kaudella − "Luontainen valinta meidän valmentajapolullamme"Lue lisää »
-
Leijonien kapteeniksi valittu Mikko Lehtonen käynnisti kirin maalillaan – "Kaikki tietävät, mihin paikka voisi avautua"Lue lisää »
-
Liiga ja SHL ovat viimeiset moraalinvartijat KHL:ää vastaan, mutta kuinka kauan?Lue lisää »
-
KHL houkuttelee edelleen uusia pelaajia – venäläissarjasta lähteviä myös hankitaan epäröimättä suurseuroihinLue lisää »
-
Ankea toinen erä oli pilata Antti Pennasen Leijonat-debyytin – ottelun lopussa hämmentävä tilanneLue lisää »
-
Villachin kotkat kantoivat pisteet pois Salzburgin härkien ulottuviltaLue lisää »
Yleisesti NHL:stä
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 4 124 018
- 14 619
Juuri näin. Toronto, Edmonton ja NY Rangers. Pitemmällä tähtäimellä Buffalo, Detroit ja Anaheim. New Jerseyllä ja Ottawalla kehitys on ollut odotettua hitaampaa, mutta tykkään tosi paljon Ottawan viihdyttävästä varausidelogiasta.
Coloradolla mestaruusjoukkueessa ykköskierroksen varauksia ainakin MacKinnon (#1), E. Johnson (#1), Landeskog (#2), J. Johnson (#3), Makar (#4), Byram (#4), Kadri (#7), Nichuskin (#10), Rantanen (#10), Newhook (#16), Burakovsky (#23), Cogliano (#25).
Tampalla ykköskierroksen varauksia ainakin Stamkos (#1), Hedman (#2), Bogosian (#3), Sergachov (#9), McDonagh (#12), Foote (#14), Vasilevsky (#19), Perry (#28).
Losin vuoden 2014 mestaruusmiehistön ykköskierroksen varauksia oli viisi parasta pistemiestä Kopitar, Carter, Williams, Gaborik ja Doughty. Lisäksi muita oli ainakin kapteeni Brown, Pearson, Richards, Lewis, Regehr ja pienessä roolissa pelannut Jeff Schultz. Kakkoskierroksen miehiä olivat Toffoli, Voinov, Clifford, Stoll ja Greene.
Itse uskon, että koko ajan tulee vaikeammaksi saavuttaa menestystä ilman top5-varauksia, koska kykyjenetsinnän taso nousee ja entistä harvemmin Palatin/Kucherovin tasoisia kultahippusia pääsee ohi ensimmäisen kierroksen. Tosin kaksi viimeistä vuotta voivat kyllä sekoittaa kuvioita, koska koronan takia a) pelaajat eivät ole päässeet kehittymään normaalilla tavalla ja b) skoutit eivät ole päässeet arvioimaan pelaajia optimaalisella tavalla.
helderpostiga
Jäsen
Näinpä, ja itsekin tosiaan sanoin, että 1-2 ihan kärkivarausta on kuitenkin yleensä menestyneissä joukkueissa ollut. Näin oli myös Coloradossa Landeskogin ja MacKinnonin muodossa, vaikka jälkimmäinenkin olikin melkoisen fiksu poiminta ja osittain aikansa konsensusta vastaan. Jännästi muuten Florida nappasi omat kärkihyökkääjänsä heti näiden perään molemmissa drafteissa. Myös tuolla draft-ikäluokalla on tosiaan aika paljon väliä, ja se taas puolestaan sitten vähentää arvonnan merkitystä yleisellä tasolla. Mutta se, että pääset valitsemaan ensimmäisenä kolme vuotta putkeen tai joka toinen vuosi, on mielestäni vain merkki huonosti johdetusta organisaatiosta eikä menestymistä tavoittelevasta tankkaamisesta.
Jännästi muuten tuo 1-2 kärkivarauksen sääntö toteutuu menestyvissä joukkueissa, vaikka välillä nuo ovatkin enemmän niitä complimentary pelaajia kuin joukkueidensa kirkkaimpia tähtiä. Kai se kuitenkin sen verran auttaa, että noilla top 3 valinnoilla saadaan melko varmasti edes NHL-tasoinen pelaaja. Aiemmin mainittujen esimerkkien ohelle nostaisin Carolinan (vaikka eivät mitään olekaan voittaneet), jonka runko on rakennettu muille kuin omille aivan absoluuttisille kärkivarauksille. Harmi, kun menivät Svechnikovilla tuonkin "pilaamaan".
Mutta joo, kaipa tässä kaikessa on myös tuurilla oma pieni merkityksensä. Osaavalla organisaatiolla ja hippusella onnea pystytään 2-4 draftin aikana rakentamaan vähän huonommistakin palasista menestyvä joukkue vuosi(kymmene)ksi eteenpäin (tune: Boston 2000-luvun alussa).
Joskus huvikseni katselin noita menneiden draftien parhaita pistemiehiä, ja näytti siltä, että noin 40% todennäköisyydellä yksi top 3 varauksista ei ole pisteiden valossa draftin top 3 pelaaja. Tämä ei tietenkään todista mitään, mutta antaa vähän osviittaa siitä, että edes arvonnassa "voittamainen" ja nousu kolmen ensimmäisen varaajan joukkoon ei ole täysi tae hyvälle varaamiselle.
Lähtökohtaisesti jokainen joukkue varaa jokaisessa draftissa ykköskierroksella. Oma pointtini oli siis se, että menestyvän joukkueen täytyy osata varata hyvin myös sijoilta 4-32 sekä myöhemmiltä kierroksilta, eikä vain tuudittautua siihen, että menestys tulee noilla arvottavilla sijoilla 1-3, vaikka niitäkin hyvissä joukkueissa on aina se pari kappaletta ollut. Totta kai mestaruusjoukkueissa on myös aina sitten ollut sitten näitä muilta joukkueilta treideissä hankittuja kärkipään varauksia, mutta treidejäkin on perin vaikea tehdä, ellei ole pystynyt itse hankkimaan hyvää kauppatavaraa niillä omilla huonommilla varausvuoroillaan.
Craig Berube
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia Flyers
Flyersin kanssa sopimuksen tehnyt venäläinen maalivahti Ivan Fedotov on pidätetty venäjällä syynä armeija palveluksen välttely (vai miten tuo halutaan kääntää)
Tämä on kyllä asia joka viimeistään herättää kaikki joukkueet tulevaa varaustilaisuutta ajatellen ja muutenkin vielä venäjällä pelaavien varattujen pelaajien kohtaloon. Voi siihen enää luottaa että sielltä NHL:n päästään pelaamaan?
Tämä on kyllä asia joka viimeistään herättää kaikki joukkueet tulevaa varaustilaisuutta ajatellen ja muutenkin vielä venäjällä pelaavien varattujen pelaajien kohtaloon. Voi siihen enää luottaa että sielltä NHL:n päästään pelaamaan?
Viimeksi muokattu:
pikkuvaimo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Dallas, Puustinen ja NATO
On hieno palsta tämä Jatkoaika. Asiantuntevaa keskustelua, hyvää mielipiteenvaihtoa ja todellista tietämystä. On kunnia saada olla jäsen tällaisessa yhteisössä. Ei paljoa tarvitse itse kirjoittaa mitään, kunhan vaan nauttii ja oppii asiantuntevasta kommentoinnista. Kiitos teille palstaveljet ja -siskot.
Sai ihan kivat 24 miljoonan dollarin eläkerahat 16 vuoden ajalle.
Fedotovin tapaus on siinä mielessä ennenkuulumaton, että tällaista ei tapahtunut edes Neuvostoliiton aikoina. Pelaajia kyllä estettiin lähtemästä, mutta ei heitä pakotettu asepalvelukseen eikä varsinkaan rintamalle. Vaikka olivat armeijassa ja heillä oli sotilasarvo, käytännössä he vain pelasivat ja harjoittelivat. Tämän lisäksi tietysti homma alkoi Suuren Ja Mahtavan viimeisinä vuosina vuotaa aika pahasti ja lopulta pelaajien annettiin lähteä vapaasti.
Fedotovista haluttiin selvästi tehdä esimerkki. Jos olet huippu-urheilija ja olet aikeissa lähteä maasta, sinulle voi käydä näin.
Jos olisin Kutsherov, Vasilevski, Nitshuskin tai Sergatsjev, miettisin kaksi kertaa, lähdenkö tänä kesänä kotiin. Voi olla, että ei pääse enää takaisin ja maila korvataan aseella.
Fedotovista haluttiin selvästi tehdä esimerkki. Jos olet huippu-urheilija ja olet aikeissa lähteä maasta, sinulle voi käydä näin.
Jos olisin Kutsherov, Vasilevski, Nitshuskin tai Sergatsjev, miettisin kaksi kertaa, lähdenkö tänä kesänä kotiin. Voi olla, että ei pääse enää takaisin ja maila korvataan aseella.
Fedotov-saga vain jatkuu. Kannattaa seurata tuota twitter-tiliä, päivittelevät tapahtumia.
LAinasin tuosta nyt vaan lyhyen pätkän, ylipäätään kaikki tänne kirjoittamasi on ollut loistavaa settiä.
Se mitä tässä itse toivon, on että Steve Yzerman rakentaa Detroitista Stanley Cup voittajan, ilman ainuttakaan Top3 varausta. Saataisiinpahan esimerkki siitäkin. Onhan tässä nyt jo nähty "kohahduttava" Moritz Seiderin varaus, jossa talentti nähtiin yli konsensus-draftilistojen. Omassakin virityksessä Seider oli vasta 18.rankattuna, mutta enpähän ollut nähnyt hänestä kuin yhden Youtube-videon, että semmoista "scouttaamista".
Steve Yzerman, mr. 4th overall. Olihan se itsekin esimerkki tuosta, että kasvoi paremmaksi pelaajaksi kuin kukaan edellä menneestä kolmesta. Red Wingsin onni, etteivät varanneet korkeammalla. Pat Lafontaine oli listalla ensin, mutta toiset poimivat hänet.
Näin on luultavasti sanottu aina. Jos 80-luvulla olisi ollut internet ja keskustelupalstoja, niin joku olisi kirjoittanut sinne, että kehitys kehittyy ja kilpailu kiristyy: jatkossa on äärettömän paljon vaikeampaa saada kilpailuetua muihin laadukkaalla skouttauksella tai hyvällä pelaajakehityksellä.
Ihan pelkästään viime vuosien draftien varausjärjestystä nykyhetkeen peilaamalla voi kuitenkin sanoa, että NHL-skouttaus on todella kaukana optimista. Näin on ihan siitäkin syystä, että tulevaisuuden ennustamisessa on aina rutosti muuttujia, joita ei voi tietää, mutta edelleen myös siksi, että seurat ovat huonoja arvioimaan talenttia. Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin.
Tbh en usko että edes puolissa NHL-seuroista on hirveästi panostettu kymmenen edellisen draftin tuloksien tutkimiseen ja niiden syiden löytämiseen, miksi pelaajia ei aikoinaan varattu siinä järjestyksessä, miten hyvän uran he ovat saaneet alulle. Toisaalta jossain Leafsissä ja Wingsissä saattaa olla ihan oma tilastoanalyytikkonsa nimenomaan drafteille.
Varmasti löytyy myös pieni määrä seuroja, joissa ei edes seurata/arvioida omien skouttien työn tuloksia mitenkään.
Valtaosassa seuroja pelaajakehitykseen palkataan seuran omia alumneja tai jotain GMn saunakavereita. Yksi seura taitaa etsiä GMää kriteerinä, että on joskus kantanut logoa paidassa.
Kyllä tuossa porukassa on saatavissa kilpailuetua draftaamisessa ja pelaajakehityksessä ihan valtavasti. Tai sanotaan niin, että vaikea olla saamatta, jos edes yrittää.
Viimeisen kymmenen kauden mestareista ainoastaan St. Louisilla ei ollut top 3-varausta kokoonpanossa. Ainahan sitä saa toivoa oman suosikkijoukkueen mestaruustodennäköisyyden pienenemistä, mutta minä ainakin aina toivon, että joku suosikkijoukkueistani voittaa varausarvonnan. Todella harvoin käy samanlainen tuuri kuin Coloradolla vuonna 2017, kun putosivat varausarvonnassa kolmasti alaspäin, ja silti saivat nelosvuorolla sen vuoden tilaisuuden parhaan pelaajan.
Mitä korkeammalla pääsee varamaan, niin sitä todennäköisemmin saa haluamansa pelaajan. Se on sitten toimitusjohtajan, kykyjenetsijöiden ja pelaajien kehittäjien ammattitaidosta sekä pelaajan terveydentilasta ja ihan vaan tuuristakin kiinni onnistuuko organisaatio varamaan parhaan tulevaisuuden omaavan pelaajan. Pelaajan varausnumerolla ja pelaajan menestyksellä on kuitenkin korrelaatio - mitä pienempi varausnumero, sitä todennäköisemmin hänestä tulee NHL-pelaaja.
On se ihmeellistä, että NHL-seurat käyttävät miljoonia taaloja nuoren pelaajien seuraamiseen ja arvioitiin, vaikka "Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin".
Ilman mitään uskottavaa todistetta pidän ko. väitettä ihan skeidana. Mutta sinullahan on varmasti linkki jollekin nettinörtin, teksti-tv skoutin, pitämälle sivulle, missä todistetaan ko. väite? Eikö olekin? Itse ajattelen, että tuollaisia juttuja kirjoittelevat ihmiset, joilla ei ole hajuakaan miten paljon ammattitaitoa nuorten pelaajien arvioiminen vaatii ja miten arvokasta dataa pelaajien seuraaminen ihan livenä valintaprosessiin tuottaa.
Pelaajan varaaminen ensimmäisen kierroksen alkupäässä on lyhyelläkin tähtäimellä miljoonien taalojen investointi ja pitemmällä aikavälillä kymmenien miljoonien taalojen sijoitus. Ei tuollaisia rahoja millään pelkällä excel-taulukko tai mutu-tuntumalla sijoiteta, vaan kyllä seurat pyrkivät saamaan tietoonsa kaiken mahdollisen pelaajaa koskevan datan. Mitä enemmän pääskoutit/toimitusjohtajat saavat käyttöönsä tietoa esim. edistyneistä tilastoista, videomateriaalia pelaajista (shift-by-shift), luisteluvalmentajien arvioita pelaajista, jne., sitä todennäköisemmin he (GM:t ja kykyjenetsijöiden pomot) välttyvät ainakin pahoilta virhearvioilta. Mitä enemmän faktaa käytössä, niin sitä valistuneempi arvaus draftissa tehdään.
Eihän NHL-skouttaus tietenkään läheskään optimaalista ole. Miten luotettavaa skouttien antama data ylipäänsä on? Jos kykyjenetsijä on ollut aikanaan fyysinen peruspakki, niin miten hyvä hän on arvioimaan maalivahtia tai pientä taitohyökkäjää? Jos pelikokemus on kahdenkymmenen vuoden takaa, niin osaako skoutti arvioida pelaajan sopivuutta nykykiekkoon? Miten hyvin kykyjenetsijä osaa verrata seuraamansa sarjan tasoa muiden junnusarjojen tasoon? Jos käytetään edistyneitä tilastoja, niin miten luotettavia/yhteismitallisia ne ovat?
Viime vuosina olen entistäkin enemmän miettinyt toimitusjohtajien antamien ohjeistusten/visioiden/painotusten merkitystä ja heidän vastuutaan pelaajavalinnoissa. Tähän liittyy mainitsemasi seikka skouttien arvioinnista. Miten kattavasti organisaatiossa evaluoidaan omien skouttien pelaaja-arvioiden onnistumisia muutaman (esim. kolmen) vuoden aikavälillä? Eikä pelkästään yksittäisten kykyjenetsijöiden onnistumisia, vaan myös heidän esimiestensä/koko johtoportaan onnistumisia - siis toimitusjohtajan/seuran presidentin vision järkevyyttä?
LA Kings on Rob Blaken aikana (2017-22, kuusi draftia) varannut WHL:stä yhden pelaajan, Jarett Anderson-Dolanin toisella kierroksella vuonna 2017. Samaan aikaan suomalaisia on varattu Losiin kuusi kappaletta (Kupari, Nousiainen, Jämsen, Markkanen, Simontaival, Helenius). Onko Suomen ja WHL:n tuottamien pelaajien tasossa todellakin noin suuri ero vai ovatko Christian Ruuttu ja Jussi Kari-Koskinen parempia perustelemaan omia poimintojaan valintakokouksissa? Vai ovatko suomalaiset vain parempia kavereita pääskoutti Mark Yannettin kanssa kuin WHL-skoutit Ron Pyette ja Stephan Vigier? Sopivatko suomalaiset pelaajat paremmin Blaken "ideaalipelaajan" muottiin kuin länsikanadalaiset?
Hyvä tapa eri organisaatioiden "varaustaidon" vertailemiseen olisi, jos vaikka kymmenen vuotta draftin jälkeen seurat julkaisisivat oman listansa. Mutta eihän tuollaista ikinä tule tapahtumaan, koska se paljastaisi monen toimitusjohtajan/pääskoutin/kykyjenetsijän ammattitaidon tason.
Joo, viikon päästähän sitten voidaan lueskella kuinka positiisella tavalla yllättyneitä seurojen GM:t / "Director of Amateur Scouting" -heebot olivat päästessään valitsemaan ko. pelaajan. Ikävä kyllä suurin osa NHL-toimittajista on joko henkisesti laiskoja tai sitten vain haluavat pysyä seuraväen kanssa hyvissä väleissä, etteivät sen paremmin kysele tarkentavia kysymyksiä esim. miksi ko. pelaaja putosi ennakkorankkauksista parikymmentä pykälää tai peräti pari kierrosta. Tai mikä yksittäinen ominaisuus nosti pelaajan arvostusta seuran silmissä niin paljon, että hänet otettiin kymmenen tai kaksikymmentä pykälää ennakkoarvioita aikaisemmin.
Espoon Siniset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Two Degrees of Mike Sillinger
Draftirankingeissa voi käydä helposti niinkin, että pelaaja on tasaisesti kaikkien joukkueiden listalla 12 parhaan joukossa, mutta kun edellä olevat pelaajat vaihtelevat niin pelaaja varataankin vasta sijalla 20.
Erikoinen konsepti kyllä tuo varausnumero kerta kaikkiaan. Suurin osa pelaajista on kuitenkin täysin keskeneräisiä pelaajina ja ihmisinä tuossa kohtaa ja aivan mahdotonta sanoa mikä on tilanne kolmen vuoden kohdalla. Ja tuo draftinumero jää sitten helposti kummittelemaan vaikka mitään ei ole moneen vuoteen kyetty esittämään.
Itsellä on lähinnä käynyt mielessä että noita pelaajia "pyydetään" jäämään maahan pelamaan KHL:lään ja viihdyttämään kansaa, jotta huomio hetkeksi kiinnitys johonkin muuhuin kuin että kansantalous on menossa kuralle ja ruumiita tulee Ukrainan rajalata. Jos ei nappaa niiin siinä saattaa pelaajan sukulainen löytää itsensä etulinjasta.
helderpostiga
Jäsen
Hyvää pohdintaa myös edeltävät viestit draftaamiseen ja pelaajakehitykseen liittyen, vaikka osittain vastakkaisia mielipiteitä edustavatkin. Tästä samasta aiheesta olikin näköjään myös artikkeli uusimmassa Urheilulehdessä, joten sielläkin ollaan selvästi hereillä sen suhteen, mitä on valtakunnan suurimpien kiekkotietäjien mielen päällä keskustelupalstoilla. Kovasti ammattilaiset haastatteluissa vakuuttelivat, että jokaisella seuralla on älytön määrä pelidataa valintojen taustalla, paljon haastatteluja pelaajien vanhoista opettajista lähtien ja rautaiset ammattilaiset auttamassa pelaajakehityksessä. Hieman tätä voi ehkä kyseenalaistaa, mutta pakko se on itsekin olla sitä mieltä, että eteenpäin on menty 80-luvusta ja jopa vuosikymmenen takaisesta. Jo pelkästään datan ja videoiden määrä on kasvanut niin räjähdysmäisesti nyt älypuhelin- ja some-aikakaudella.
Sen verran täytyy kuitenkin @larzzon in viestiä myötäillä, että jostain syystä kuitenkin suhteellisesti tasoerot hyvien ja huonojen organisaatioiden välillä ovat kaikesta tästä huolimatta olemassa niin kuin ennenkin. Samoin kun miettii sitä, millasilla kriteereillä jopa GM:iä tai päävalmentajia edelleen palkataan tai jätetään palkkaamatta NHL:ssä, on pakko hieman kyseenalaistaa osan pelaajatarkkailijoista tai pelaajakehityksestä vastaavien henkilöiden ammattitaitoa. Keskimääräisellä NHL-seuralla on kuitenkin nykyään parikymmentä tällaista henkilöä listoillaan, joten en millään usko, että kaikki ovat rooliinsa päässeet puhtaasti kykyjensä mukaan. Ja kun katsoo, millaisia ex-pelureita noissa taustajoukoissa välillä pyörii, niin eivät varmasti olekaan.
Ehkä osa ongelmaa onkin sitten nykyään tuo @heikkik in mainitsema, eli dataa ja taustaryhmää on jo niin paljon, että miten sieltä onnistutaan poimimaan ne tärkeimmät tiedot. Parikymmentä pelaajatarkkailijaa, apulais-GM ja GM pyörittelevät satoja pelaajaraportteja, ja lopulta käytössä on vain kourallinen varausvuoroja, joilla pitäisi saada järkeviä ratkaisuja tehtyä. Ehkä tässä on osa sitä, mikä nykyään erottaa hyvät ja huonot organisaatiot toisistaan.
Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä.
Urheilulehden artikkelissa puhuttiin myös jonkin verran siitä, miten peli kehittyy jatkuvasti, ja draftissa ollaan melko hitaasti muutettu kriteerejä pelin evoluution mukana. Tämä on myös yksi asia, jota olen itse pohtinut, mutta en pelkästään draftin osalta vaan myös seurojen osalta. Esimerkiksi jalkapallossa monet huippuseurat ovat paaluttaneet itselleen tietynlaisen peli-identiteetin vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin, ja tekevät sitten koko organisaationa töitä siihen suuntaan. NHL:ssä valmentajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja monesti tuntuu, että jopa joukkueen peli-ideologiassa saatetaan tehdä nopeita täyskäännöksiä (jonkun tutkimuksen mukaan kesikmääräinen päävalmentajakausi kestää 2,4 vuotta, ja tähän vaikuttaa eittämättä sarjan monet tasausjärjestelmät: sarja on niin tasainen, että jo muutamalla loukkaantumisella tai pelkästään huonolla tuurilla voi joutua ulos päävalmentajan paikalta kärsimättömissä organisaatioissa). Yllättävän harvalla GM:llä (jos saavat edes itse asiasta päättää) tuntuu olevan pitkällistä visiota siitä, millaista peliä joukkueen tulisi pelata tai ketkä ovat siihen sopivia valmentajia ja pelaajia. Ehkä tämä on hieman kärjistettyä, mutta oma tuntuma on, että monessa organisaatiossa hankitaan ne parhaat saatavilla olevat soittajat, ja sitten vasta aletaan miettimään, millaista musiikkia tämä bändi pystyy soittamaan. Ei siis ihme, että monet joukkueet eivät suoriudu nimilistansa edellyttämällä tasolla.
...ja pakko oli vielä kerran mennä mehustelemaan tuota Tampa Bayn varaustaikaa 2010-luvun alusta. Ei sen vaan pitäisi olla mahdollista, että jopa näin modernina aikakautena yksi seura pystyy varaamaan viiden vuoden aikana Namestnikovin, Kucherovin, Palatin, Vasilevskin, Paquetten, Drouinin, DeAngelon, Pointin, Cirellin ja Josephin käyttämällä ainoastaan yhden top 3 varauksen. Ja vielä kun samalla aikajänteellä hankkivat draftaamattomista pelaajista Johnsonin ja Gourden, sekä "AHL-treideillä" Marchessaultin ja Verhaeghen, niin huhhuh. Jonkinlainen viisasten kivi tuolla on ollut pakko olla käytössä.
Olisi kiva tietää enemmänkin tilastoja draftien takaa, mutta itse jaksoin ainoastaan laskea sen verran, että vuosina 2011-2016 Tampa Bayn varaamista pelaajista 34,78% on pelannut yli 100 ottelua NHL:ssä. Vertailun vuoksi Edmontonissa luku oli kyseisellä ajanjaksolla 29,78% (sisältäen kolme top 1 varausta) ja Arizonalla 26,66%. Jos puhuttaisiin pisteistä ja mestaruuksista, niin Lightningin etumatka olisi vertailukohtiin nähden varmaan vieläkin isompi.
Pelaajakehityksen täytyy nostaa esiin se fakta, että monet Tampa Bayn prospectit ehtivät kyllä marinoitumaan myös Syracusessa, ja joukkue myös pärjäsi AHL:ssa ihan mukiinmenevästi. Ehkä tuossa on ainakin osa siitä taiasta ja viisasten kivestä, mitä kaikki joukkueet eivät ole käyttäneet läheskään tarpeeksi. Samanlainen tilanne on esimerkiksi aiemmin mainitsemallani Carolinalla, jonka AHL-joukkue on voittanut kaksi viimeisintä Calder Cupia. Ei siitä ole montakaan vuotta aikaa, kun viimeeksi luin jutun siitä, miten AHL:ssa pelaajat yrittävät vain yksinään ja koittavat ansaita paikkaansa auringossa joukkuepelin kärsiessä. Olisikohan tässä myös yksi sellainen asia, jota monet NHL-organisaatiot pystyisivät vielä parantamaan pelaajakehityksen osalta..? Mene ja tiedä. Pelaajakehityksestä olisi vielä enemmänkin puhuttavaa, mutta ehkä tämä viesti on jo niin pitkä (ja sekavaa ajatuksenjuoksua), että jätetään ne mielipiteet toiseen kertaan.
Sen verran täytyy kuitenkin @larzzon in viestiä myötäillä, että jostain syystä kuitenkin suhteellisesti tasoerot hyvien ja huonojen organisaatioiden välillä ovat kaikesta tästä huolimatta olemassa niin kuin ennenkin. Samoin kun miettii sitä, millasilla kriteereillä jopa GM:iä tai päävalmentajia edelleen palkataan tai jätetään palkkaamatta NHL:ssä, on pakko hieman kyseenalaistaa osan pelaajatarkkailijoista tai pelaajakehityksestä vastaavien henkilöiden ammattitaitoa. Keskimääräisellä NHL-seuralla on kuitenkin nykyään parikymmentä tällaista henkilöä listoillaan, joten en millään usko, että kaikki ovat rooliinsa päässeet puhtaasti kykyjensä mukaan. Ja kun katsoo, millaisia ex-pelureita noissa taustajoukoissa välillä pyörii, niin eivät varmasti olekaan.
Ehkä osa ongelmaa onkin sitten nykyään tuo @heikkik in mainitsema, eli dataa ja taustaryhmää on jo niin paljon, että miten sieltä onnistutaan poimimaan ne tärkeimmät tiedot. Parikymmentä pelaajatarkkailijaa, apulais-GM ja GM pyörittelevät satoja pelaajaraportteja, ja lopulta käytössä on vain kourallinen varausvuoroja, joilla pitäisi saada järkeviä ratkaisuja tehtyä. Ehkä tässä on osa sitä, mikä nykyään erottaa hyvät ja huonot organisaatiot toisistaan.
Sivuhuomiona mainittakoon, että Urheilulehden haastatteluissa vanhaa liittoa edustanut Göran Stubb oli painokkaasti sitä mieltä, että enää nykyään ei ole mahdollista löytää Kucheroveja tai Pointeja myöhemmiltä varauskierroksilta. On kuitenkin pakko itse asettua hieman artikkelissa haastateltujen nuorempien pelaajatarkkailijoiden puolelle ja todettava, että ei varmaan ikinä tulla löytämään sellaista viisasten kiveä, etteikö joku 18-vuotias voisi vielä kehittyä ja breikata isosti kirkkaimmissa valoissa myöhemmällä iällä.
Urheilulehden artikkelissa puhuttiin myös jonkin verran siitä, miten peli kehittyy jatkuvasti, ja draftissa ollaan melko hitaasti muutettu kriteerejä pelin evoluution mukana. Tämä on myös yksi asia, jota olen itse pohtinut, mutta en pelkästään draftin osalta vaan myös seurojen osalta. Esimerkiksi jalkapallossa monet huippuseurat ovat paaluttaneet itselleen tietynlaisen peli-identiteetin vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin, ja tekevät sitten koko organisaationa töitä siihen suuntaan. NHL:ssä valmentajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja monesti tuntuu, että jopa joukkueen peli-ideologiassa saatetaan tehdä nopeita täyskäännöksiä (jonkun tutkimuksen mukaan kesikmääräinen päävalmentajakausi kestää 2,4 vuotta, ja tähän vaikuttaa eittämättä sarjan monet tasausjärjestelmät: sarja on niin tasainen, että jo muutamalla loukkaantumisella tai pelkästään huonolla tuurilla voi joutua ulos päävalmentajan paikalta kärsimättömissä organisaatioissa). Yllättävän harvalla GM:llä (jos saavat edes itse asiasta päättää) tuntuu olevan pitkällistä visiota siitä, millaista peliä joukkueen tulisi pelata tai ketkä ovat siihen sopivia valmentajia ja pelaajia. Ehkä tämä on hieman kärjistettyä, mutta oma tuntuma on, että monessa organisaatiossa hankitaan ne parhaat saatavilla olevat soittajat, ja sitten vasta aletaan miettimään, millaista musiikkia tämä bändi pystyy soittamaan. Ei siis ihme, että monet joukkueet eivät suoriudu nimilistansa edellyttämällä tasolla.
...ja pakko oli vielä kerran mennä mehustelemaan tuota Tampa Bayn varaustaikaa 2010-luvun alusta. Ei sen vaan pitäisi olla mahdollista, että jopa näin modernina aikakautena yksi seura pystyy varaamaan viiden vuoden aikana Namestnikovin, Kucherovin, Palatin, Vasilevskin, Paquetten, Drouinin, DeAngelon, Pointin, Cirellin ja Josephin käyttämällä ainoastaan yhden top 3 varauksen. Ja vielä kun samalla aikajänteellä hankkivat draftaamattomista pelaajista Johnsonin ja Gourden, sekä "AHL-treideillä" Marchessaultin ja Verhaeghen, niin huhhuh. Jonkinlainen viisasten kivi tuolla on ollut pakko olla käytössä.
Olisi kiva tietää enemmänkin tilastoja draftien takaa, mutta itse jaksoin ainoastaan laskea sen verran, että vuosina 2011-2016 Tampa Bayn varaamista pelaajista 34,78% on pelannut yli 100 ottelua NHL:ssä. Vertailun vuoksi Edmontonissa luku oli kyseisellä ajanjaksolla 29,78% (sisältäen kolme top 1 varausta) ja Arizonalla 26,66%. Jos puhuttaisiin pisteistä ja mestaruuksista, niin Lightningin etumatka olisi vertailukohtiin nähden varmaan vieläkin isompi.
Pelaajakehityksen täytyy nostaa esiin se fakta, että monet Tampa Bayn prospectit ehtivät kyllä marinoitumaan myös Syracusessa, ja joukkue myös pärjäsi AHL:ssa ihan mukiinmenevästi. Ehkä tuossa on ainakin osa siitä taiasta ja viisasten kivestä, mitä kaikki joukkueet eivät ole käyttäneet läheskään tarpeeksi. Samanlainen tilanne on esimerkiksi aiemmin mainitsemallani Carolinalla, jonka AHL-joukkue on voittanut kaksi viimeisintä Calder Cupia. Ei siitä ole montakaan vuotta aikaa, kun viimeeksi luin jutun siitä, miten AHL:ssa pelaajat yrittävät vain yksinään ja koittavat ansaita paikkaansa auringossa joukkuepelin kärsiessä. Olisikohan tässä myös yksi sellainen asia, jota monet NHL-organisaatiot pystyisivät vielä parantamaan pelaajakehityksen osalta..? Mene ja tiedä. Pelaajakehityksestä olisi vielä enemmänkin puhuttavaa, mutta ehkä tämä viesti on jo niin pitkä (ja sekavaa ajatuksenjuoksua), että jätetään ne mielipiteet toiseen kertaan.
Aika monissa organisaatioissa on siirrytty siihen että AHL:ssä ja NHL:ssä on sama pelitapa. Tällöin kun nostaa jonkun AHL pelaajan NHL:ään niin pelaajan ei tarvitse miettiä kuin pelaamista. Systeemi on jo tuttu.
Juu. Ja sekin on taitoa, ettei yritä myydä oman alueen pelaajia parempien prospectien ohi. Eli scoutin hyvyyttä ei pitäisi määritellä se, että montako pelaajaa varattiin hänen alueeltaan. Ainakin tuntuu, että joissain organisaatioissa ylikorostuu tietyt sarjat ja ykso mahdollinen syy on, että sen sarjan scoutit pitävät omia ehdokkaitaan liian hyvinä. Sitten taas toisinkin päin, että kun näkee kunnon lahjakkuuden, niin pitäisi osata tuoda se esiin vakuuttavasti. Ainakin jotkut organisaatiot eivät juurikaan draftaa esim. Suomesta. Nuo muutamat behing the scenes -videot ovat kyllä mielenkiintoista katsottavaa tuonkin osalta.
Hyvä juttu tuo IS Urheilun -artikkeli, kiitoksia vinkistä. Vastasi hyvin omia näkemyksiä.
Kun vertailee ex-mestaria Tampaa ja hallitsevaa mestaria Coloradoa, niin onhan varaamisessa/pelaajien kehittämisessä melkoinen ero. Tampa on löytänyt (kehittänyt) huippuja myöhemmilläkin vuoroilla, kun taas Avalanche on kyllä osunut kärkivalinnoillaan, mutta muutoin vedellyt järkyttäviä huteja - Conner Bleckley pahimpana. Mutta kun valintojen kärkimiehet on tasoa Landeskog-MacKinnon-Rantanen-Makar-Byram, niin pystyy väliin ottamaan Bleckleyn, Jostin, Kautin ja muuta hukkakauraa. Treidaajana ja vapaiden agenttien sainaajina molemmat organisaatiot ovat onnistuneet hyvin, paljon tavallista NHL-seuraa paremmin.
Kun on viime vuodet seurannut Losin todella tasokkaana pidetyn "proscpectpool"in kehittämistä, niin on usein tullut todella hämmentynyt olo. Ilmeisesti toimitusjohtajiin, valmentajiin ja pelaajien kehittäjiin kohdistuu niin kova menestyspaine/pakko, ettei kärsivällisyys riitä, vaan pelaaja heitetään liian aikaisin tasolle, jolle hän ei vielä ole valmis. Olisi hienoa, että joskus potkut saanut GM/coach/director of player development kertoisi haastattelussa, millaisia virheitä tulikaan tehtyä nuoria lupauksia käsitellessään ja pyytäisi anteeksi ko. pelaajilta. Eihän tuo Blaken aikana ykköskierroksella varattujen nuorukaisten kehityskaari ole ollut organisaation kannalta kovinkaan mairitteleva.
Tuosta seurojen pelillisestä identiteetistä. Minusta "meidän pelityylin" määrittely on toimitusjohtajan tärkein tehtävä. Kyllä esim. Coloradossa - ja jo sitä ennen Quebecissä - seuran identiteetti oli ja on taitokiekko/hyökkäävä pelityyli. Losissa Lombardin aikana idea oli "heavy hockey" ja menestystä tuli. Blake on nyt viisi vuotta ajanut sisään omaa visiotaan ja pelaajaideaali näyttää olevan hyökkäyksessä danault-arvidsson-fiala, joista yksikään ei ole raskaamman sarjan vääntäjä. Parin vuoden sisään näkee saadaanko Blaken visiolla rakennettua mestariehdokas vai joudutaanko palamaan lähtöruutuun. Eihän Denverissäkään mestarijoukkueen rakentaminen ensimmäisellä yrittämällä onnistunut, vaan siihen meni parinkymmentä vuotta.
Kolme vuotta on toimitusjohtajalle minimiaika ajaa sisään omaa visiotaan, enkä yhtään ihmettele, miksi esim. Buffalossa kehitystä ei oikein tunnu tulevan.
Saa muuten nähdä kuinka moni Venäjälle mennyt pelaaja sieltä takaisin pääsee pelaamaan kauden 22/23. Lausunnot Tretiakin suusta RBC Sportille eivät ainakaan kovin lupaavilta kuulostaneet, siis että hän ei tiedä kuinka moneen muuhun pelaajaan sama käytäntö koskee kuin Fedotovilla.
Kenenköhän kaikkien KHL pelaajaoikeudet löytyvät näiltä armeijan jengeiltä TsSKA:lta tai SKA:lta?
Sen perusteella mitä vähän nuuskin asiaa, tuskin tässä venäläisillä NHL-pelaajilla on aihetta paniikkiin. Kyseessä todennäköisemmin se että Fedotovilla ja TsSKAn omistajaportaalla ollut jotain sanaharkkaa ja tässä sitten kosto kun yhteydet valtioon ja asevoimiin omistajilla on. Mutta katsotaan toki miten tilanne kehittyy.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy