Se mitä tässä itse toivon, on että Steve Yzerman rakentaa Detroitista Stanley Cup voittajan, ilman ainuttakaan Top3 varausta. Saataisiinpahan esimerkki siitäkin.
Viimeisen kymmenen kauden mestareista ainoastaan St. Louisilla ei ollut top 3-varausta kokoonpanossa. Ainahan sitä saa toivoa oman suosikkijoukkueen mestaruustodennäköisyyden pienenemistä, mutta minä ainakin aina toivon, että joku suosikkijoukkueistani voittaa varausarvonnan. Todella harvoin käy samanlainen tuuri kuin Coloradolla vuonna 2017, kun putosivat varausarvonnassa kolmasti alaspäin, ja silti saivat nelosvuorolla sen vuoden tilaisuuden parhaan pelaajan.
Mitä korkeammalla pääsee varamaan, niin sitä todennäköisemmin saa haluamansa pelaajan. Se on sitten toimitusjohtajan, kykyjenetsijöiden ja pelaajien kehittäjien ammattitaidosta sekä pelaajan terveydentilasta ja ihan vaan tuuristakin kiinni onnistuuko organisaatio varamaan parhaan tulevaisuuden omaavan pelaajan. Pelaajan varausnumerolla ja pelaajan menestyksellä on kuitenkin korrelaatio - mitä pienempi varausnumero, sitä todennäköisemmin hänestä tulee NHL-pelaaja.
Näin on luultavasti sanottu aina. Jos 80-luvulla olisi ollut internet ja keskustelupalstoja, niin joku olisi kirjoittanut sinne, että kehitys kehittyy ja kilpailu kiristyy: jatkossa on äärettömän paljon vaikeampaa saada kilpailuetua muihin laadukkaalla skouttauksella tai hyvällä pelaajakehityksellä.
Ihan pelkästään viime vuosien draftien varausjärjestystä nykyhetkeen peilaamalla voi kuitenkin sanoa, että NHL-skouttaus on todella kaukana optimista. Näin on ihan siitäkin syystä, että tulevaisuuden ennustamisessa on aina rutosti muuttujia, joita ei voi tietää, mutta edelleen myös siksi, että seurat ovat huonoja arvioimaan talenttia. Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin.
Tbh en usko että edes puolissa NHL-seuroista on hirveästi panostettu kymmenen edellisen draftin tuloksien tutkimiseen ja niiden syiden löytämiseen, miksi pelaajia ei aikoinaan varattu siinä järjestyksessä, miten hyvän uran he ovat saaneet alulle. Toisaalta jossain Leafsissä ja Wingsissä saattaa olla ihan oma tilastoanalyytikkonsa nimenomaan drafteille.
Varmasti löytyy myös pieni määrä seuroja, joissa ei edes seurata/arvioida omien skouttien työn tuloksia mitenkään.
Valtaosassa seuroja pelaajakehitykseen palkataan seuran omia alumneja tai jotain GMn saunakavereita. Yksi seura taitaa etsiä GMää kriteerinä, että on joskus kantanut logoa paidassa.
Kyllä tuossa porukassa on saatavissa kilpailuetua draftaamisessa ja pelaajakehityksessä ihan valtavasti. Tai sanotaan niin, että vaikea olla saamatta, jos edes yrittää.
On se ihmeellistä, että NHL-seurat käyttävät miljoonia taaloja nuoren pelaajien seuraamiseen ja arvioitiin, vaikka "Hyvin yksinkertaisilla tilastollisilla menetelmillä, muuttamalla pelaajan junnusarjamaalit ja -pisteet varausnumeroksi tarkan iän ja sarjan tason mukaan, pärjäisi varaamisessa keskimääräistä NHL-seuraa paremmin".
Ilman mitään uskottavaa todistetta pidän ko. väitettä ihan skeidana. Mutta sinullahan on varmasti linkki jollekin nettinörtin, teksti-tv skoutin, pitämälle sivulle, missä todistetaan ko. väite? Eikö olekin? Itse ajattelen, että tuollaisia juttuja kirjoittelevat ihmiset, joilla ei ole hajuakaan miten paljon ammattitaitoa nuorten pelaajien arvioiminen vaatii ja miten arvokasta dataa pelaajien seuraaminen ihan livenä valintaprosessiin tuottaa.
Pelaajan varaaminen ensimmäisen kierroksen alkupäässä on lyhyelläkin tähtäimellä miljoonien taalojen investointi ja pitemmällä aikavälillä kymmenien miljoonien taalojen sijoitus. Ei tuollaisia rahoja millään pelkällä excel-taulukko tai mutu-tuntumalla sijoiteta, vaan kyllä seurat pyrkivät saamaan tietoonsa kaiken mahdollisen pelaajaa koskevan datan. Mitä enemmän pääskoutit/toimitusjohtajat saavat käyttöönsä tietoa esim. edistyneistä tilastoista, videomateriaalia pelaajista (shift-by-shift), luisteluvalmentajien arvioita pelaajista, jne., sitä todennäköisemmin he (GM:t ja kykyjenetsijöiden pomot) välttyvät ainakin pahoilta virhearvioilta. Mitä enemmän faktaa käytössä, niin sitä valistuneempi arvaus draftissa tehdään.
Eihän NHL-skouttaus tietenkään läheskään optimaalista ole. Miten luotettavaa skouttien antama data ylipäänsä on? Jos kykyjenetsijä on ollut aikanaan fyysinen peruspakki, niin miten hyvä hän on arvioimaan maalivahtia tai pientä taitohyökkäjää? Jos pelikokemus on kahdenkymmenen vuoden takaa, niin osaako skoutti arvioida pelaajan sopivuutta nykykiekkoon? Miten hyvin kykyjenetsijä osaa verrata seuraamansa sarjan tasoa muiden junnusarjojen tasoon? Jos käytetään edistyneitä tilastoja, niin miten luotettavia/yhteismitallisia ne ovat?
Viime vuosina olen entistäkin enemmän miettinyt toimitusjohtajien antamien ohjeistusten/visioiden/painotusten merkitystä ja heidän vastuutaan pelaajavalinnoissa. Tähän liittyy mainitsemasi seikka skouttien arvioinnista. Miten kattavasti organisaatiossa evaluoidaan omien skouttien pelaaja-arvioiden onnistumisia muutaman (esim. kolmen) vuoden aikavälillä? Eikä pelkästään yksittäisten kykyjenetsijöiden onnistumisia, vaan myös heidän esimiestensä/koko johtoportaan onnistumisia - siis toimitusjohtajan/seuran presidentin vision järkevyyttä?
LA Kings on Rob Blaken aikana (2017-22, kuusi draftia) varannut WHL:stä yhden pelaajan, Jarett Anderson-Dolanin toisella kierroksella vuonna 2017. Samaan aikaan suomalaisia on varattu Losiin kuusi kappaletta (Kupari, Nousiainen, Jämsen, Markkanen, Simontaival, Helenius). Onko Suomen ja WHL:n tuottamien pelaajien tasossa todellakin noin suuri ero vai ovatko Christian Ruuttu ja Jussi Kari-Koskinen parempia perustelemaan omia poimintojaan valintakokouksissa? Vai ovatko suomalaiset vain parempia kavereita pääskoutti Mark Yannettin kanssa kuin WHL-skoutit Ron Pyette ja Stephan Vigier? Sopivatko suomalaiset pelaajat paremmin Blaken "ideaalipelaajan" muottiin kuin länsikanadalaiset?
Hyvä tapa eri organisaatioiden "varaustaidon" vertailemiseen olisi, jos vaikka kymmenen vuotta draftin jälkeen seurat julkaisisivat oman listansa. Mutta eihän tuollaista ikinä tule tapahtumaan, koska se paljastaisi monen toimitusjohtajan/pääskoutin/kykyjenetsijän ammattitaidon tason.
Joo, viikon päästähän sitten voidaan lueskella kuinka positiisella tavalla yllättyneitä seurojen GM:t / "Director of Amateur Scouting" -heebot olivat päästessään valitsemaan ko. pelaajan. Ikävä kyllä suurin osa NHL-toimittajista on joko henkisesti laiskoja tai sitten vain haluavat pysyä seuraväen kanssa hyvissä väleissä, etteivät sen paremmin kysele tarkentavia kysymyksiä esim. miksi ko. pelaaja putosi ennakkorankkauksista parikymmentä pykälää tai peräti pari kierrosta. Tai mikä yksittäinen ominaisuus nosti pelaajan arvostusta seuran silmissä niin paljon, että hänet otettiin kymmenen tai kaksikymmentä pykälää ennakkoarvioita aikaisemmin.