Eiköhän omistus- tai vuokra-asunnon ero ole se, että jos löydät sellaisen kämpän, mistä todella diggaat kybällä, voit ostaa sen, koska silloin se on sun, eikä sitä kukaan vie koskaan. Toisaalta ihminen, joka ei vielä lähentele eläkeikää, pitää olla tietyllä tavalla myöskin fleksiibeli muuttamaan, jos tulee hyvä tilaisuus tehdä jotain mielenkiintoista duunia. Mm. Jean Todt on joskus sanomaan, että hänellä on Maranellossa mukanaan vain sen verran tavaroita, että jos lähtö tulee niin voi suoraan pakata snadin laukun ja kävellä ovesta ulos.
Niinpä yksi näkökulma on se, että ostaakin jonkun vapaa-ajantalon, jonne kerää sen kaiken henkilökohtaisen krääsänsä. On se sitten Lapissa, Floridassa, Alpeilla tai missä tahansa kukin viihtyy. Silloin voi sitten asua töiden mukaan aina missä kulloinkin on tarvis ilman isompaa muuttoshowta. Tietysti jos on muija tassussa niin tilanne on helpompi kuin sinkkumiehelle, koska jos sinkkumies on ostanut kaikki kämpät valmiiksi niin muija voi alkaa mussuttaa jossain vaiheessa tulevaisuudessa.
Suurehkoissa kaupungeissa kuten Helsingin keskustassa kämppien hinnat ovat kyllä kohtuuttomat. Mitään ei saa alle 0,5me ja silloin sitä jokainen miettii, että miksi ostaa ja hankkia itselleen sellaisia pääomakustannuksia, jos voi asua suht hyvässä kämpässä esim. 1500-1800 vuokralla, josta tarvittaessa pääsee taas hyvinkin helposti ulkomaille muuttamaan.
Harva sitä mitään businesstä tekee jollain tollaisilla asumisasioilla, joten ainakaan itse en jaksa niitä edes miettiä. Toisaalta jos jossain vaiheessa tulee joku todella mielenkiintoinen tilanne eteen tai alkaa ikää tulla enemmän niin miksei sitä sitten osta asuntoa sieltä missä vapaa-aikaansa myöhemmällä iällä haluaa viettää. Tuskin Suomessa kuitenkaan.