En tiedä minäkään, vaikka ikää on jo 47. Olen ollut liikunta-, sosiaali-, nuoriso-, IT-, kaupan- ja liikenteenalalla. IT ja liikenne nappasi eniten. Ensin mainitusta sain kenkää tuotannollisista ja taloudellisista syistä, jälkimmäisessä poltin itseni loppuun ja olen nyt kolme ja puoli vuotta yrittänyt toipua siitä.Etkös sä ollut nuori kaveri? Mä tiedän että tuo vituttaa aikansa, ja se on ihan normaalia. Muista vaan olla itsellesi myös armollinen. Sulla ei ole mikään kiire mihinkään. Mä olen 39v ja en tiedä vielä mitä tekisin elämälläni. Mulla on ystäviä jotka ovat löytäneet oman alansa ja käyneet koulut vasta kolmenkympin jälkeen.
Sulla ei ole mikään kiire. Oikeasti. Eikun rauhassa etsimään uutta duunia, harrastusta jne. Ihan rauhassa vaan. Sillä ei ole mitään väliä mitä ystävät tai perhe on tehnyt aikanaan. Tee vaan oma juttusi.
Nyt voisi alkuun vaikka jotain osa-aikaista hommaa keksiä. Kunhan siitä maksetaan palkkaa. IT-hommiin turha yrittää, en ole niitä hommia tehnyt kuutentoista vuoteen. Kaupat ja asiakaspalvelu yleensäkään ei kiinnosta, ainakaan tällä hetkellä. Liikennepuolelle ei ole enää mitään lupia voimassa eikä sillä alalla usein tehtävät vuorotyöt oikein sovi terveydelle.
Mitä siis keksisi? Kahdelle työvoimapoliittiselle kurssillekin olen hakenut, että olisin saanut hieman kerrattua taloushallinnon hommia, ne olisi siistiä sisätyötä kahdeksasta neljään. Ehkä hieman tylsiä. Mutta kummallekaan kurssille en päässyt. Pitäisiköhän tästä sitten lähteä ihan koulunpenkille? Muuallekin kuin espanjan kurssille syksyllä. Tai vaikka oppisopimuskoulutukseen? Päivät pitkät pyörittelen näitä päässäni ja se vähäkin järki alkaa jo lähteä.