Juuri siksi olen peräänkuuluttanut tässä asiassa totaalista avoimuutta ja sitä että asiat selvitetään kunnolla. Siksi juuri, että tässä on nyt mahdollisuus uudistua ja tuulettaa UM:n ilmapiiriä sekä myös Haaviston oikeuksien kannalta se on tärkeää.
Ulkoministeriössä ja toiminnassa on ollut siis ongelmia. Onko ongelma se, että Haavisto on vaan paska esimies tai puolueellinen esimies on vielä eri asia kuin, jos hän on rikkonut lakia. Paskuus ja puolueellisuus (jos ollaan laillisuuden puolella) on vielä kuitenkin asioita, jotka oikeutetusti vaikuttavat vain Haaviston julkisuuskuvaan. Kiva-Pekka onkin Kusipää-Pekka. Tämä ei silti vielä tarkoita etteikö voisi toimia esim. kansanedustajana.
Laittomuus on sitten taas jo sen tason juttu, että silloin koko ura on todennäköisesti ohi ja vankilakaan ei ole mahdottomuus. Silti en vielä halua uskoa, että tässä olisi siitä kyse. Toivon puolueetonta selvitystä tälle ja juuri sitä, että nyt avoimesti tuodaan kaikki epäselvyydet (mitä ei tarvitse salata) myös julkisuuteen.
Nyt tämä tilanne kuitenkin taisi nytkähtää siihen suuntaan, että vihreiden Haaviston julkisuuskuva-puolustusasemista siirrytään laillisuuden puolustamisasemiin ja silläkin tavalla on tosi kyseessä.
Haluan, että tässä nyt kokonaisuutena selvitetään onko koko hallitus ollut tässä mukana, tietoinen, puoltanut vai mitä. Myös sitä mikä on vihreiden pj. Ohisalon rooli tässä asiassa, koska on vaikea uskoa, että Ohisalo olisi ollut ainakaan täysin pimennossa asiassa.
Avoimuus politiikassa on ensiarvoisen tärkeää.
Ck, hyvä kirjoitus siitäkin lähtökohdasta, että UM:n työilmapiiriongelmat eivät ole uusi asia (niistä puhuttu jo vuosia) ja
Haavisto elokuussa nimenomaan peräänkuulutti ilmapiiriongelmien parantamista, avoimuutta ongelmien käsittelyssä, ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumista (linkki: Uusi Suomi).
Nyt tilanne on vielä "sana sanaa vastaan", joten en lähde vielä tuomitsemaan Haavistoa sen enempää lain rikkomisestakaan, kuin suoranaisesta esimiesaseman väärinkäyttämisestäkään, koska Haaviston ja Tuomisen julkisuuteen tuomat näkemykset ovat keskenään ristiriidassa (vrt.
Tuomisen haastattelu HS:ssä ja
Haaviston aiempi anteeksipyyntö (IS)).
Jo nyt on kuitenkin selvää, että Haavisto ei ole onnistunut UM:n pidempään jatkuneisiin ongelmiin puuttumaan ja
hän myöntää itsekin vastuunsa (UMi:n tiedote). Aiemmin hän on tässä vedonnut EU-puheenjohtajuuden kiireisiin ja case-Tuomisen osalta "rikkinäiseen puhelimeen". Tämä ei missään tapauksessa ole riittävä selvitys näinkin tärkeässä asiassa, kuin työilmapiiri, vaikkakin kyseessä on tyypillinen ongelma siinä mielessä, että ylimmässä esimiesasemassa oleva henkilö on mahdollisesti liikaa tekemisissä yleisten operatiivisten asioiden kanssa, jolloin tärkeät johtamiseen liittyvät ongelmat jäävät sekundäärisiksi (ns. mikromanageeraus).
Tässä casessa ollaan tosiaan tultu tilanteeseen, että paitsi laillisuuskysymykset että henkilöjohtamiskysymykset pitää käsitellä avoimesti sekä virkamiesten että Haaviston oman oikeusturvan kannalta. Suorat henkilökysymyksetkin siksi, että Tuominenkin tuli asiasta julkisuuteen laajan haastattelun kautta.
Samalla pitää sanoa, että tuomitsin aiemmin liian heppoisin perustein Haapalan kirjoituksen puhtaaksi uutisankaksi. Vaikka edelleen pidän Haapalan lähestymistapaa aivan liian asenteellisena, hänelle voi antaa kreditit siitä, että nyt on joka tapauksessa tärkeitä asioita noussut julkisuuteen. Oli lopputulema laillisuuskysymyksessä tai esimiesasemakysymyksessä mikä hyvänsä, toivon mukaan tämä ainakin johtaa UM:n johtamisen ja ilmapiirin parantumiseen. Se on tärkeä asia koko Suomen kannalta. Jos tulee ilmi laillisuusongelmia tai suoranaista esimiesaseman väärinkäyttöä, on se hyvin vakava asia ministerin kannalta. Mikäli taas käy ilmi, että suoranaisia väärinkäytöksiä tai lain rikkomista ei ole tapahtunut, toivon, että senkin osalta puhdistetaan pöytä, kun asiat on selvitetty.
