Tällä hetkellä Suomen poliittisessa kentässä olisi kyllä rutkasti tilaa ja tilausta Vihreille, jotka keskittyisivät enemmän talouteen ja vähemmän identiteettipolitiikkaan — pitäen vihreän siirtymän, ilmastonmuutoksen ja luontokadon keihäänkärkinään. Liberaali keskustaoikeistopuolue, vähän niin kuin Kokoomuksen piti vielä joitain vuosia sitten olla, ainakin siis puheen tasolla, mutta suoraselkäisempi ja itsenäinen, eikä EK:n käsikassara. Kokoomus on jättänyt taakseen sinistä merta arvoliberaalille puoleelle, joka talouden puitteissa olisi maltillisesti oikealla. Vihreiden ytimessä kuitenkin vielä kaikuisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja juustohöylä ei osuisi ensimmäisenä köyhiin lapsiperheisiin.
Vihreät voisivat suoraan jättää Vasemmistoliitolle intersektionaaliset feminismit ynnä muut, toki sitten tarvittaessa puolesta äänestäen, ja keskittyä nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sen tuomiin kasvumahdollisuuksiin.
Demareista pesäeron voisi tehdä nimenomaan fiksun taloudenpidon brändillä ja antaa heidän meuhata AY-liikkeen kanssa. Vihreät voisi asemoitua reiluksi välienselvittelijäksi, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kantaa ilman ideologista sokeutumista välillä työnantajan ja välillä työntekijän puolesta tilanteen mukaan. Hallituspuolueista ja SDP:stä on nykypäivänä helppo ottaa pesäeroa tekemällä kattava varjobudjetti, jossa siivotaan vähän nöyhtää pois, leikataan tekohengittävät ja voittoihin siirtyvät yritystuet, alennetaan lihantuotannon tukia ja tehdään jonkinlainen esitys vihreän siirtymän investoinneista.
Tämä kaikki tarkoittaisi rivien repeämistä jossain määrin, mutta vastineeksi voisi ryöstökalastaa Kokoomuksen liberaalimpaa siipeä ja Liberaali- sekä Piraattipuolueen parhaimmistoa.
Jos sellainen puolue saataisiin, niin minä liikkuvana äänestäjänä olisin vihdoin valmis asettumaan. Taitaa tosin vain jäädä unelmaksi.
Etuna tässä koko hommassa olisi vielä se, että olisi tervetullut niin Kokoomuksen kuin SDP:kun hallitukseen ja parhaassa tapauksessa saisi kiilattua Persut lähes pysyvästi oppositioon. Siinä olisi suuri palvelus myös sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.
Vihreät voisivat suoraan jättää Vasemmistoliitolle intersektionaaliset feminismit ynnä muut, toki sitten tarvittaessa puolesta äänestäen, ja keskittyä nimenomaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sen tuomiin kasvumahdollisuuksiin.
Demareista pesäeron voisi tehdä nimenomaan fiksun taloudenpidon brändillä ja antaa heidän meuhata AY-liikkeen kanssa. Vihreät voisi asemoitua reiluksi välienselvittelijäksi, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kantaa ilman ideologista sokeutumista välillä työnantajan ja välillä työntekijän puolesta tilanteen mukaan. Hallituspuolueista ja SDP:stä on nykypäivänä helppo ottaa pesäeroa tekemällä kattava varjobudjetti, jossa siivotaan vähän nöyhtää pois, leikataan tekohengittävät ja voittoihin siirtyvät yritystuet, alennetaan lihantuotannon tukia ja tehdään jonkinlainen esitys vihreän siirtymän investoinneista.
Tämä kaikki tarkoittaisi rivien repeämistä jossain määrin, mutta vastineeksi voisi ryöstökalastaa Kokoomuksen liberaalimpaa siipeä ja Liberaali- sekä Piraattipuolueen parhaimmistoa.
Jos sellainen puolue saataisiin, niin minä liikkuvana äänestäjänä olisin vihdoin valmis asettumaan. Taitaa tosin vain jäädä unelmaksi.
Etuna tässä koko hommassa olisi vielä se, että olisi tervetullut niin Kokoomuksen kuin SDP:kun hallitukseen ja parhaassa tapauksessa saisi kiilattua Persut lähes pysyvästi oppositioon. Siinä olisi suuri palvelus myös sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle.