Syytetäänkö nyt Vihreitä vaihteeksi ympäristönsuojelun unohtamisesta?
Vihreissä on vahva kannatus kaupungeissa korostuvalle kulutus- ja elämyskulttuurille, markkinataloudelle ja globaalille maailmalle, joka perustuu kulutuksen varaan.
Vihreiden (Facebook-)ryhmässä miesoletetun harkitsematon mutta hyväntahtoinen tokaisu saattaa saada osakseen laajalti paheksuntaa, mutta kun joku tilastoilla perustellen yrittää kertoa, että nykymuotoisen markkinatalouden, globaalin tasa-arvon ja ympäristönsuojelun yhdistäminen näyttää olevan faktuaalisesti tarkastellen mahdotonta, aihe vaietaan usein tyystin.
Edes Vihreän Langan kulutuskriittiset jutut, joihin on nähty vaivaa tilastojen ja toteutuneen kehityksen kaiveluineen, eivät herätä intohimoja. Ne ohittuvat muutamilla tykkäyksillä.
Vihreiden enemmistö ei ole kiinnostunut ympäristönsuojelusta. Jos olisi, se myöntäisi tosiasiat eli markkinatalouden tuhovoiman ja muuttaisi politiikkansa suunnan kulutuskriittiseksi, mutta sen sijaan puolue näyttää tukevan hyvätuloisten koulutettujen liberaalien kaupunkilaisten etuja. On voitava matkustella, kuluttaa ja hankkia palveluita. Viis siitä, että tosiasioiden valossa tällaisen kulttuurin mahdollistaminen koko maailmalle on ajatuksenakin absurdi.
Vihreiden johtajisto kannatti mielipidekyselyssä kaivosten perustamista Suomeen. Se niistä puhtaista vesistöistä ja paikallisluonnosta.
Ennen vaaleja vihreiden ehdokkaita ohjeistettiin välttämään kannanottoja maahanmuuttokysymykseen, koska sen nähtiin satavan persuille. Kärjeksi valittiin ympäristö. Vaalien jälkeen ympäristöaiheet sen sijaan loistavat poissaolollaan. Ohisalon kärkiteemoja näyttävät olevan avoin maahanmuutto, köyhyyden lieventäminen ja yleensä tasa-arvoasiat. Hän on kaikkea muuta kuin ympäristökeskeinen puheenjohtaja. Paikallisluonto tulee hänen arvomaailmassaan jossain kaukana taustalla.
Ilmasotnmuutokselle ei pystytä tekemään enää mitään. Paikallisen luonnon suojelu sen sijaan olisi vielä mahdollista, mutta se ei kaupunkilaisia markkinatalousvihreitä kiinnosta. Heille Suomen periferia kelpaa hyvin uhrattavaksi kulutuskulttuurin alttarille.