Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[MegaForce]

Eikös se nyt pääministeriksi noussut kansan tuella, kun silloin Venäjällä oli vielä demokratia? Ainakin oli olevinaan.

Silloin näin. Ajat ovat muuttuneet 2000-luvun alusta. Silloin moni ei olisi nykyistä tilannetta uskonut todeksi.

 

[Everton]

Eikös se nyt pääministeriksi noussut kansan tuella, kun silloin Venäjällä oli vielä demokratia? Ainakin oli olevinaan.

Ei suurella osalla kansasta tainnut olla tuolloin edes tietoa, kuka Putin on. Jeltsin sen nimesi (suureksi virheekseen ja erinäisen valtataistelun sekä oman persauksen turvaamisen johdosta) pääministeriksi.

 

[nummenkallio]

Silloin näin. Ajat ovat muuttuneet 2000-luvun alusta. Silloin moni ei olisi nykyistä tilannetta uskonut todeksi.

Ei suurella osalla kansasta tainnut olla tuolloin edes tietoa, kuka Putin on. Jeltsin sen nimesi (suureksi virheekseen ja erinäisen valtataistelun sekä oman persauksen turvaamisen johdosta) pääministeriksi.

No olin oikeassa silti. Demokraattisen prosessin kautta se Puttekin tuohon pääsi. Vähän niin kuin Hitler.

Kannattaa olla tarkkana ketä äänestää. Tosin Venäjällä on pitkä ja rikas väärin äänestämisen perinne.

 

[Everton]

No olin oikeassa silti. Demokraattisen prosessin kautta se Puttekin tuohon pääsi. Vähän niin kuin Hitler.

Kannattaa olla tarkkana ketä äänestää. Tosin Venäjällä on pitkä ja rikas väärin äänestämisen perinne.

Ööh. Joko meillä on hyvin erilainen käsitys demokratiasta tai sitten selität ihan höpöjä.

Esimerkiksi Catherine Beltonin kirjassa on kerrattu ja taustoitettu erittäin hyvin ja yksityiskohtaisesti Putin nousu Venäjän valtiaaksi. Ulkomuistista ja rautalankamallilla:

1. Putin toimi virkamiehenä ja luottamustehtävissä, joihin kaikkiin hänet oli valittu suhteidensa ansiosta.
2. Jeltsin tiesi joutuvansa väistymään ja halusi itse valita seuraajaansa.
3. Riskinä oli Jeltsinin "perheelle" epäystävällisen henkilön nousu valtaan, joten hän liittoutui ns. turvallisuusmiesten blokin (ex-KGB-aktiivit sekä heidän tukijansa) kanssa
4. Jeltsin oligarkkeineen sekä turvallisuusmiehet valitsivat Putinin Jeltsinin seuraajaksi turvallisuusmiesten blokista
5. Jeltsin nimesi Putinin pääministeriksi ja lupasi hänelle paikan seuraajanaan (toki duumassa äänestettin pääministerinimityksestä, mutta se on käytännössä vain presidentin valinnan vahvistaminen)
6. Jeltsin jätti pressan pallinsa kesken toimikautensa ja nimesi tilalleen Putinin
7. Putin pääsi ensimmäisiin presidentinvaaleihinsa istuvan presidentin asemasta

Presidentinvaaleissa Putin on saattanut saada jopa ihan oikeaa demokraattista kannatusta (toki niihin ekoihinkin liittyy kaikenlaista jänskää vaikuttamista), mutta pääministeriksi nousemiseen ei kyllä liity mitään demokraattista.

Vai meinaatko, että pitäisi mennä niin pitkälle, että venäläisten olisi pitänyt osata ennustaa Jeltsinin nostavan Putinin valtaan, kun äänestivät Jeltsiniä vuonna 1990?

 

[Vesuri]

No olin oikeassa silti. Demokraattisen prosessin kautta se Puttekin tuohon pääsi. Vähän niin kuin Hitler.

Kannattaa olla tarkkana ketä äänestää. Tosin Venäjällä on pitkä ja rikas väärin äänestämisen perinne.

Ai onko itänaapurissa joskus toiminut demokratia? Aivan uutta tietoa ja menee historiankirjoitus uusiksi.

 

[UnenNukkuja]

Tommy Fräntin tämä twiiitti.

Linkki: https://twitter.com/tfranti/status/1499396084900061190?s=21

Vielä koskettavampi oli iltapulun juttu Instagram-lisäyksen kanssa.

Uutisankkuri Tommy Fräntin vaimo on kuollut 44-vuotiaana

Fränti kertoi suru-uutisen somessa.

www.iltalehti.fi

 

[Siivu]

Pillahdin itkuun Prisman aulassa. Lapset halusivat lahjoittaa lomarahoistaan yli jääneet hilut Unicefin keräykseen Ukrainan lasten hyväksi. Melkoisilla leveleillä mennään.

 

[Realcowboy]

Pillahdin itkuun Prisman aulassa. Lapset halusivat lahjoittaa lomarahoistaan yli jääneet hilut Unicefin keräykseen Ukrainan lasten hyväksi. Melkoisilla leveleillä mennään.

Kyllä aika nuorena tajuaa asioita, kun on kohde johon samaistua. Itse olin miettinyt alle kouluikäisenä reilut 50 vuotta sitten, miten Biafran nälkäänäkeville lapsille saisi ruokaa.

 

[Glove]

Ehkä surulliseksi on liian kova ilmaisu, mutta harmittaa kyllä kun työkokeilupaikkani ei voi työllistää minua työkokeilun jälkeen. Osasyynä Ukrainan sota.

 

[peksa]

Ehkä surulliseksi on liian kova ilmaisu, mutta harmittaa kyllä kun työkokeilupaikkani ei voi työllistää minua työkokeilun jälkeen. Osasyynä Ukrainan sota.

Höh. Meillekin tuli lomautusuhka jossa sama syy, ei niinkään liity pakotteisiin vaan enempi itse tilanteeseen. No työkokeilu on aina plussaa CV:ssä ja kuitenkin kaikenlainen työ on hyödyksi kun hakee uutta.

Olen itse tehnyt 'paskaduunia' kolme kuukautta jota nykyinen työnantajani arvosti siinä määrin että palkkasi mut aikoinaan takasin.

 

[heketsu88]

Nyt meni ensimmäistä kertaa itkuksi tämä Ukrainan tilanne. Miten joku ihminen voi tehdä toisille ihmisille tuollaista (tappaa, levittämällä valheita,) ja aiheuttaa traumoja ja pelkoa ihmisille?

 

[Glove]

Tänään tytön luota kotiin ajellessani tienvarressa paloi jonkun talo. Isot liekit löi yläkerran ikkunoista. Siinä taisi joltakin (perheeltä?) mennä kaikki savuna ilmaan.

 

[SamSal]

Olen seurannut twitterissä kohtuullisen pitkän ajan verisyöpää sairastavan naisen postauksia.
Jotenkin niissä on huokunut huumori ja samalla oman kuolevaisuuden tiedostaminen.
Tänään huomasin että taistelu on päättynyt. Vähän hiljaiseksi sai vaikka en millääntavoin henkilöä tuntenutkaan.

 

[Pate]

Olen seurannut twitterissä kohtuullisen pitkän ajan verisyöpää sairastavan naisen postauksia.
Jotenkin niissä on huokunut huumori ja samalla oman kuolevaisuuden tiedostaminen.
Tänään huomasin että taistelu on päättynyt. Vähän hiljaiseksi sai vaikka en millääntavoin henkilöä tuntenutkaan.

Samoin aatoksin, juurikin saman ihmisen kohtaloa tässä miettinyt.

 

[Arnold]

Entisen puhelimen, nykyisen minitietokoneen juurtuminen ihmisten käsiin.

Seuratkaa piruuttaan hetken aikaa esmes kaupassa tai kaupungilla ihmisiä. Järjestään kaikilla on puhelin kädessä kokoajan. Ei hetkeäkään ilman. Ikää katsomatta. Niin sinä kuin minä.

 

[Steril]

Entisen puhelimen, nykyisen minitietokoneen juurtuminen ihmisten käsiin.

Seuratkaa piruuttaan hetken aikaa esmes kaupassa tai kaupungilla ihmisiä. Järjestään kaikilla on puhelin kädessä kokoajan. Ei hetkeäkään ilman. Ikää katsomatta. Niin sinä kuin minä.

Näinhän se on. Itsekin olen sosiaalisessa mediassa, mutta kyllähän tuo pistää välillä miettimään kuinka varsinkin nuorempien elämä pyörii täysin sen älypuhelimen ympärillä. Bussissa näin vähän aikaa sitten varmaan 5-6 teinitytön porukan, joista kaikki räpläsivät puhelimiaan ja lähettelivät jotain tiktokkeja. Sitäkin on tullut nähtyä, että samassa tilassa olevat "juttelevat" toisilleen juuri jonkun snäpin tai tiktokin välityksellä. Uskomatonta.

Tuntuu vähän siltä, ettei nykyään enää osata olla läsnä oikeassa elämässä ollenkaan. Ja samalla vuosi vuodelta homma menee vain enemmän tuohon suuntaan, että jotkut 8-9 vuotiaatkin roikkuvat tiktokissa tunteja päivässä ja keräävät siellä tuhansia seuraajia.

 

[Roger Moore]

Seuratkaa piruuttaan hetken aikaa esmes kaupassa tai kaupungilla ihmisiä. Järjestään kaikilla on puhelin kädessä kokoajan.

Minulla on parempaakin tekemistä kuin kyttäillä muita ihmisiä kaupungilla. Kuten esim. kissavideoiden katsominen puhelimesta.

 

[Urheiluministeri]

Latokartanon tapaus vetää taas surulliseksi ja vihaiseksikin. Äidin mielenterveysongelmat ovat ilmeisesti olleet pitkään ja laajasti viranomaisten tiedossa, mutta mitään pysyvää ei ole saatu tehtyä. Vittu mitä paskaa. Toivottavasti äitinsä murhaama poika ehti kokea liian lyhyeksi jääneessä elämässään valoisiakin asioita.

 

[CuJo#31]

Ikoninen näyttelijä Bruce Willis joutuu lopettamaan uransa 67-vuotiaana afasian vuoksi. Kangertelua vuorosanoissa ja vastavaa epäiltiin aiemmin jopa dementian aiheuttamiksi.

Harmillista ja surullista.
Bruce Willis lopettaa näyttelemisen afasian vuoksi – perheeltä koskettava päivitys

 

[nummenkallio]

Vaikea sanoa, vetikö surulliseksi tai hiljaiseksi, mutta herätti ainakin ajattelemaan.

Olin eilen päivällä Pasilassa menossa Kouvolaan, koska matsi. Vaihtoaikaa oli reilut viisi minuuttia.

Kun tulin lähijunasta raiteille, näin penkillä aika elottoman oloisen miehen. Huutelin sille ja vähän yritin heilutella kaveria, mutta ei mitään reaktiota. Tässäkin ajassa ihmiset kulkivat ohi. Pian sitten sanoin ohikulkijoille, että soittakaa nyt joku hätäkeskukseen, vaikka hätä on varmaan jo ohi, koska tyyppi näyttää kuolleelta. Ja olisin tottakai soittanut itse ja jäänyt paikalle, mutta kun piti ehtiä toiselle raiteelle ja oli kiire.

Tämä jätti miettimään sitä, miten vähän me välitämme kanssaihmisistämme. Tuokin kaveri oli niin kylmettyneen oloinen, että oli ehkä ollut siinä jo monta tuntia. Päivällähän alkoi olla jo lämmin, mutta yö oli ollut kylmä. Oli ehkä kuollut kylmään, ihonväri oli sinertävä. Mietin sitä, miten moni oli siitä ehtinyt kävellä ohi ja ajatella, että joku spurgu siinä vain nukkuu. Eikä kaveri ollut edes mitenkään epäsiistin näköinen, ihan tavallisen keski-ikäisen duunarimiehen näköinen. Mukana oli muovikassi, ja siellä ei ollut viinaa vaan ruokaa. Oli ehkä jäänyt viimeisestä junasta. En tiedä, miksi oli jäänyt penkille lepäämään, ehkä kännissä tai väsyneenä. Silmistä arvasin kuitenkin, että ehkä enää ei ole kiire. Jos on nähnyt kuolleen ihmisen silmät, niin niistä ei erehdy. Jumankauta miten ne aina pysäyttävät.

Helsingissä on tapana antaa ihmisten olla. Se on ymmärrettävää, koska ihmisiä on niin paljon. Olen itsekin siihen tottunut, koska olen asunut täällä aika kauan. Mutta silti joskus minullakin puskee läpi se maalainen, joka kysyy toiselta, miten menee. Etenkin jos on huolestunut. Tätä edellinen kerta oli nurmikolla makaillut tyttö kotiasemani lähellä viime syksynä. Kävin herättelemässä, ja hän vastasi. Sanoi että kaikki ok, vaikutti olevan kännissä tai jossain aineissa, vaikkei sitä sanonutkaan. Onneksi silloin oli vielä lämmintä ja annoin tytön jäädä lepäämään, kun hän pitkään vakuutteli, että selviää. Ehkä tein siinä virheen. Toivottavasti tyttö pääsi onnellisesti kotiin.

Nykyinen urbaani elämä on todella julmaa. En tarkoita, ettemmekö me pohjimmiltamme välittäisi muista ihmisistä, mutta jonkun oudon yksityisyyden ja vapauden perusteella suljemme silmämme liian usein.

Nyt päätin, etten enää sulje silmiäni.

 

[Vino]

Vaikea sanoa, vetikö surulliseksi tai hiljaiseksi, mutta herätti ainakin ajattelemaan.

Olin eilen päivällä Pasilassa menossa Kouvolaan, koska matsi. Vaihtoaikaa oli reilut viisi minuuttia.

Kun tulin lähijunasta raiteille, näin penkillä aika elottoman oloisen miehen. Huutelin sille ja vähän yritin heilutella kaveria, mutta ei mitään reaktiota. Tässäkin ajassa ihmiset kulkivat ohi. Pian sitten sanoin ohikulkijoille, että soittakaa nyt joku hätäkeskukseen, vaikka hätä on varmaan jo ohi, koska tyyppi näyttää kuolleelta. Ja olisin tottakai soittanut itse ja jäänyt paikalle, mutta kun piti ehtiä toiselle raiteelle ja oli kiire.

Tämä jätti miettimään sitä, miten vähän me välitämme kanssaihmisistämme. Tuokin kaveri oli niin kylmettyneen oloinen, että oli ehkä ollut siinä jo monta tuntia. Päivällähän alkoi olla jo lämmin, mutta yö oli ollut kylmä. Oli ehkä kuollut kylmään, ihonväri oli sinertävä. Mietin sitä, miten moni oli siitä ehtinyt kävellä ohi ja ajatella, että joku spurgu siinä vain nukkuu. Eikä kaveri ollut edes mitenkään epäsiistin näköinen, ihan tavallisen keski-ikäisen duunarimiehen näköinen. Mukana oli muovikassi, ja siellä ei ollut viinaa vaan ruokaa. Oli ehkä jäänyt viimeisestä junasta. En tiedä, miksi oli jäänyt penkille lepäämään, ehkä kännissä tai väsyneenä. Silmistä arvasin kuitenkin, että ehkä enää ei ole kiire. Jos on nähnyt kuolleen ihmisen silmät, niin niistä ei erehdy. Jumankauta miten ne aina pysäyttävät.

Helsingissä on tapana antaa ihmisten olla. Se on ymmärrettävää, koska ihmisiä on niin paljon. Olen itsekin siihen tottunut, koska olen asunut täällä aika kauan. Mutta silti joskus minullakin puskee läpi se maalainen, joka kysyy toiselta, miten menee. Etenkin jos on huolestunut. Tätä edellinen kerta oli nurmikolla makaillut tyttö kotiasemani lähellä viime syksynä. Kävin herättelemässä, ja hän vastasi. Sanoi että kaikki ok, vaikutti olevan kännissä tai jossain aineissa, vaikkei sitä sanonutkaan. Onneksi silloin oli vielä lämmintä ja annoin tytön jäädä lepäämään, kun hän pitkään vakuutteli, että selviää. Ehkä tein siinä virheen. Toivottavasti tyttö pääsi onnellisesti kotiin.

Nykyinen urbaani elämä on todella julmaa. En tarkoita, ettemmekö me pohjimmiltamme välittäisi muista ihmisistä, mutta jonkun oudon yksityisyyden ja vapauden perusteella suljemme silmämme liian usein.

Nyt päätin, etten enää sulje silmiäni.

Tästä tuli mieleen samantyylinen kokemus itsellä, siitä on varmaan 3 vuotta aikaa. Jyväskylässä Mäki-Matin perhepuiston luona on 3 isoa keinua (samanlaisia kun ihmisillä voi olla omilla pihoillaan, mutta isompia vaan. Ei semmosia vastakkain istuttavia, vaan kaikki istujat katsoo samaan suuntaan.)

Mulla oli vapaapäivä ja kun oli hyvä ilma, läksin aikani kuluks istuskelemaan keinuille. Yhessä keinussa istui 2 rouvaa ja minä menin keskimmäiseen keinuun. Vähän minun jälkeeni viimeiseen keinuun istui vanha mies, olisikohan ollut päiväkävelyllä ja halusi levätä vähän ennen kun jatkaisi matkaa.

Jossain vaiheessa huomasin kun tämä mies kuorsasi siinä keinussa. Meni hetki, niin hän ei enää kuorsannut ja vaikutti muutenkin ”oudolta”. Nousin ylös, menin hänen luokseen ja kysyin häneltä onko hän kunnossa. En saanut vastausta. Otin olkapäästä häntä kiinni ja ravistin hieman ja kysyin uudelleen onko hän kunnossa. Ei vieläkään vastausta. Perhepuistosta tuli nainen poikansa kanssa ja sanoin hänelle että soittaa hätäkeskukseen (oma puhelin oli kotona). Nainen soitti ja käänsimme miehen kyljelleen ohjeitten mukaan. Ambulanssi tuli hetken kuluttua ja ottivat miehen kyytiin. Tässä vaiheessa minä lähdin kävelemään kotiin. Sama ambulanssi ajoi ohitseni pillit päällä pienen hetken kuluttua.

En tiedä miten hänen lopulta kävi, mutta toivoin parasta. Kyllä se aika paljon kosketti ja monta kertaa tuon jälkeen olen miettinyt miten hänen kävi..

 

[ace]

En tiedä mihin tämän Ukrainan sodan aiheuttavan pahan olon voisi oksentaa, tätä aihetta käsitteleviä ketjuja en halua lukea. Moniin venäläisiin kavereihin yritän pitää yhteyttä, euroopassa asuvat ovat murtuneita, eivät voi käsittää mitä tapahtuu. Venäjällä asuvat ovat ymmärrettävästi maltillisempia vastauksissaan, mutta rivien välistä voin lukea mielipiteen.

Mitä vittua täällä tapahtuu? Yleensä vihaan tätä nykyään liian usein esitettyä ja liian yleistä kysymystä, mutta nykymaailmaa katsoessa se on hyvinkin ajankohtainen.

Kyllä, seuraan uutisia ja luulen olevani hyvinkin kartalla, mutta silti.

 

[Soutukorva]

Aamulla katsoin linkin videon. Veti hiljaiseksi. Loppupuolella kun isä hautaa tyttärensä, kyyneleiltä ei voi välttyä. Sota on karmeaa.

Linkki: https://youtu.be/IvNc9yDox8U

 

[Czescku]

Siskon lähes 13v ranskan buldoggi siirtyi torstaina koirien taivaaseen. Vanhempi tyttäreni hieman yli vuoden koiraa vanhempi ja koiran ensimmäisenä jouluna tyttäreni maisteli koiran leluja ja koira imi tyttäreni tuttia.

Hauveli osasi tähän minun kerrostaloasuntooni vanhalla iälläkin vaikka ei nähnyt edes mitään. Nuorempana johdatti perheensä tänne kun he eivät muistaneet missä asun. Ikävä jää, mutta aivan mahtavat muistot säilyy aina.

 

[Steril]

Olen pari viestiä kirjoittanut aiheesta, mutta nyt siis mummillani on todettu virallisesti levinnyt syöpä, ilmeisesti sappiteiden, sappirakon ja maksan alueella. Oli jo selvää alustavien tutkimusten perusteella että jotain pahanlaatuista siellä on, mutta tällä viikolla tuli lopullinen tuomio. Leikata ei pysty, se ammuttiin suorilta alas. Ensi viikolla on aika syöpäklinikalla jolloin kerrotaan lisää tulevasta hoitosuunnitelmasta. Vointi aika huono päivästä toiseen tälläkin hetkellä. Ei näytä kyllä kamalan hyvältä tämä tilanne nyt millään tavalla. Ikää siis jo yli 80 vuotta ja tutkimuksiin meni kun yleisvointi romahti äkillisesti toukokuun alkupuolella. Ei tässä nyt viitsi kamalan pitkälle tulevaisuuteen ajatella tämän asian suhteen, vaikka sen nyt jo toisaalta tietää mitä ennen pitkää on luvassa.

Hohhoijaa, melkoinen kuukausi ollut. Onneksi edes oli nuo lätkäkisat niin sai positiivisiakin fiboja jostain, muuten ollut aika synkkiä käänteitä täynnä.