Piti avata aihe ketjusta, mutta eihän siitä tullut vittuakaan, vaikka yleensä aiheesta kuin aiheesta kirjoittaminen onnistuu kyllä meikäläiseltä. Kirjoitetaan siis tänne. Yksinäisyys. Aivan helvetillisen raastava tunne.
Elämästä löytyy jokunen todellinen ystävä, mutta iso osa noista on peräisin ajalta jolloin asuin Kuopiossa ja sinneppä ne myös jäivät kun meikäläinen silloisen rakkauden perässä muutin Varsinais-Suomeen vain huomatakseni, että eihän se kestänytkään. Luonteeltaan kun on introvertti ja ujo, tekee se aina uusien tuttavuuksien tekemisestä hankalampaa. Kun kylkeen lyödään vielä masennus ja jo esimerkiksi tässä ketjussa joskus avaamani helvetin alhainen itsetunto, niin sekametelisoppa on aikalailla valmis.
Kpo-aikaisten ystävien kanssa tulee pidettyä välillä enemmän yhteyttä, välillä vähemmän. Osa on saanut perheenlisäystä joka jo sekin tekee sen, että menot muuttuvat ja kaikkea mitä ennen tehtiin, ei välttämättä enää voida tai ehditä tehdä. Lisäksi kun itsellä on täällä päin nykyinen parisuhde ja vakityö, joka tokin sekin muuttuu tämän kuun lopussa uuden ammatin opiskeluun, niin käyntikerrat tuolla päin Suomea jäävät vuodessa melko vähäisiksi.
Kun sitten vielä pahimpina masennuskausina ei välttämättä saa aikaiseksi tarttua siihen luuriin ja soitettua ystäville, niin sitä huomaa ennen pitkää olevansa saatanan yksinäinen, vaikka elämässä pyörii parisuhteen toinen osapuoli kuitenkin joka päivä mukana.
Hauskaa myös on se, että koska olen masennusta alkanut vihdoin hoidattaa parempaan päin ja täten koittanut jättää alkoholin aikalailla pois elämästä, koska se sotkee meikäläisen päänuppia aivan helvetisti ja ruokkii masennusta todella paljon, niin täällä päin Suomea kaverit eivät sitten pidäkkään enää yhteyttä juurikaan. Joskus satutaan samaan aikaan peleille, mutta kun heidän puheenaiheet pyörivät 80% ajasta alkoholissa, viime viikonlopun kännisekoiluissa tai muussa vastaavassa niin vähän se työntää meikäläistä poispäin noista, joka taasen puolestaan lisää yksinäisyyden tuntoa. On aina yhtä mukavaa huomata, että porukka on kokoontunut viikonloppuna viettämään aikaa, mutta meikäläisen kutsu ilmeisesti hukkunut matkalla kun ei ole näkynyt.
Sekavaa settiä, pahoittelut siitä... Mistä päälle kolmekymppinen löytää edes ystäviä? Jotain harrastusta olen ajatellut, mutta mutta...